sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Parisuhteen kriisi on mahdollisuus uuteen alkuun

Free Digital Photos Stuart Miles
Useimmin eroryhmissä kysyttyjä kysymyksiä ovat: "Miksi hän teki minulle näin?", "Kuinka voisin enää ikinä luottaa kehenkään kuten luotin häneen?", "Löydänkö enää koskaan ketään, joka huolisi minua?", "Kuinka pärjään elämässäni yksin?". "Eikö elämä ole tarkoitettu elettäväksi parisuhteessa?"

Eron hetkellä ei ole olemassa valmiita vastauksia, ei ole olemassa yleistettävää totuutta. Vaikka voimme tilastoista poimia yleisiä suuntaviivoja, voit sinä aina olla se poikkeus. Se miksi entinen puolisosi kohteli sinua väärin voi jäädä ikuiseksi mysteeriksi. Myös entiselle puolisollesi. Myös sinulle voi jäädä epäselväksi miksi annoit väärinkohtelun jatkua? Tai miksi ette onnistuneet vaikka molemmat yrititte parhaanne? Bruce Fisherin mukaan parisuhteen loppumiseen vaikuttavat usein samat syyt kuin sen aloitukseen. Dynamiikka joka veti pariskuntaa toisiinsa alkaa jossain vaiheessa työntää heitä erilleen, jos ei ole voimia ylläpitää tietoista avioliittoa. Tällä viitataan meidän jokaisen mukanaan kantamaamme omaan menneisyyden tarinaan, joita hanakasti pyrimme toistamaan myös uusissa ihmissuhteissamme. Myös vahvat polariteetit voivat muodostaa kuilun, joka katoaa vasta kun toinen ottaa toisen suunnan käytöksessään. Jos molemmat ovat valmiita tarkastelemaan tilannetta vapaaehtoisesti ja toista kunnioittaen, voivat mahdollisuudet parisuhteen päivitykselle ja uudelle alulle olla olemassa. Silloin hyvästellään päättynyt suhde ja rakennetaan uusi luottamus, jonka kivijalkana on kaikki yhdessä aiemmin opittu.

Jos suhde kuitenkin päätyy eroon, on ennen mahdollisen uuden ihmissuhteen alkua on hyvä tutustua omaan uuteen itseen. Koska myös se tulee päivittää uuden elämäntilanteen myötä. Kuka minä olen? Mitä minä haluan? Minkälaisen elämän haluan elää? Kun tunnet omat luovuttamattomat arvosi, tiedät minkälaisen ihmisen haluat jonakin päivänä kohdata, etkä hapuile pimeässä löytääksesi kenet vain välttääksesi yksinäisyyden.

Sinä olet kokonaisen, ainutlaatuisen itsesi arvoinen ja vapaa kokemaan rakkautta myös yksin. Kun avaudut näkemään oman ja elämän koko kauneuden olet vahvempi liittymään toiseen, jos niin haluat. Ei parisuhde ole ainoa tapa elää, joillekin yksinäisyys voi olla tietoinen valinta. Silloin kun se perustuu vapaaseen tahtoon eikä pelkoon, se voi olla hyvin kaunis ja kiehtova matka.  

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Sinä olet ainutlaatuinen mahdollisuus

Jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Jokainen elämä on mahdollisuus. Kun ihmisellä on hyvä olla itsensä kanssa, hän viihtyy itsekseen, eikä pakoile tärkeintä ihmissuhdettaan, itseään. Silloin on vahvempi ja vapaampi liittymään halutessaan myös toiseen ihmiseen. Ei  etsien turvaa ja arvostusta omalle persoonalleen, vaan  kasvamaan yhteisellä matkalla, seisten omin jaloin, nauttien toisen läsnäolosta. Sillä rakkaus on meissä jokaisessa ja sen antama vahvuus kantaa meitä kaikissa tilanteissa.

Elämä tuo erilaisia vaiheita eteen. Joskus vietämme vuosia ilman toisen läheisyyttä, toisinaan pienessä ajassa voi tapahtua uskomattomia käänteitä ja kohtaamisia. Elämän antamat lahjat tulevat usein vastaan silloin kun pistää valot päälle, astuu ulos ja antautuu maailmalle. Näin antaa itsensä tulla myös muiden nähtäväksi. Mutta on myös aikoja jolloin täytyy uskaltaa olla yksin luolassaan, piirtää ääriviivojaan uusiksi ihollaan. Tuntea ilman kosketus, ajan käsittämätön läsnäolo.

Muutamia vuosia sitten kirjoittamani motto: ihminen täydentyy itsensä kautta, mutta kasvaa toisen rinnalla on kuluneen vuoden aikana avautunut minulle jälleen uusin merkityksin. Olen pohtinut paljon itseä. Mitä se on? Voiko siihen vaikuttaa? Mikä minussa puhuu? Ehkä itse on maailmankaikkeuden mahdollisuusjyvä, joka on paketoitu tähän maalliseen kuoreen joka minulle on annettu?  Freud, Jung ja Frankl asettelivat palikoita omiin järjestyksiinsä. Niillä olen minäkin rakennellut väyliä omaan itseymmärrykseeni. Alkavalla lomallani ajattelin pitkästä aikaa etsiä vastauksia myös runoudesta. Tässä yksi iloksenne.

Ilta

Kun rauhallisena tummuu ilta
ja oksien alla hämärtyy.
Kysy taivaan pitkiltä tanhuvilta
mist' on tämä lahjoitettu ilta
ja missä on tyyneyteesi syy.

Oli aivan turhaa ja tuskallista
luo salaisuuksien ponnistaa.
Se on loppumattoman louhimista,
se on pohjattomuuden luotaamista,
se on kysymysmerkkien seulontaa.

Älä kaivele mistä ja minkä vuoksi.
Ole tyhjä vain. Ole auki vain.
Suo salaisuuksien tulla luoksi
tai haipua niinkuin pilvet juoksi
yli metsän latvojen humisevain.

Suo silmien paistaa, henkien tuulla
läpi tuntosi valvovan tuokion.
Vain hiljaisella on korvat kuulla.
Kun askelet hiipivät porraspuulla
vain odottajan ovi auki on.

Aaro Hellaakoski

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Rakkaussuhde on rakkaussuhde

Työskentelen ihmisten kanssa, jotka haluavat ohjatusti työstää rakkaussuhteensa päättymistä.  Ryhmissä jaetaan hyvin henkilökohtaisia asioita, tuetaan toisia, opitaan jälleen luottamaan elämään. Kymmenen vuotta sitten ryhmissäni kävi vain heteroita. Viimeisen viiden vuoden aikana mukaan on tullut myös sateenkaari-ihmisiä. Sukupuolinen suuntautuneisuus ei väritä tunnetyöskentelyä, vaan prosessin keskiössä on aina ihminen tunteidensa kanssa. Jokainen on tervetullut, jokainen on valmis auttamaan toista. Rakkaussuhde on rakkaussuhde.

En tiedä, mikä on saanut sateenkaarijengin rohkaistumaan mukaan eroryhmiin, mutta sen tiedän että se tekee kaikille osallistujille hyvää. Se vahvistaa eroseminaarien ydinideaa siitä, että rakkaus on keskiössä ihmissuhteissa, myös suhteessa omaan itseen.  Jaamme yhteisen tunnemaailman, vaikka oma elämänkokemus voikin sävyttää näkökulmia. Jo vuosia sitten huomasin, että oleellista ei ole se onko eroryhmissä mukana sekä naisia ja miehiä, vaan se että siellä olisi erilaisia ihmisiä ja tarinoita, eri puolelta elämää, erilaisin taustoin ja haavein. HBTL-ihmisten saavuttua mukaan on meillä jälleen lisää sävyjä yhteiseen rakkauspalettiimme. Näin yhteinen kokemus ihmisyydestä,  ihmissuhteiden merkityksellisyydestä ja oman itsen tuntemisen tärkeydestä vahvistuu.  Itse haluan nähdä myös heterot osana elämän värikästä sateenkaarta.

Kun ihminen oppii tunnistamaan omia tunteitaan, oppii hän todennäköisemmin niistä myös puhumaan. Se taas synnyttää avoimuutta. Toimivan rakkaussuhteen edellytys on hyvä suhde omaan itseen. Jos tunnekäsittelytaidot saataisiin jo koulunpenkille oppiaineeksi, voisi elämä olla useammalle paikka, jossa olisi helpompi  antautua rakastamaan niin itseä kuin muita, samalla kun antaisi kaikkien muidenkin kauniiden kukkia kukkia omassa ainutlaatuisessa lumossaan.


http://www.heseta.fi/pride

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Suhde itseesi on ohittamaton

Kun lopettaa etsimästä hyväksyntää itsensä ulkopuolelta muista ihmisistä ja saavutuksista, alkaa energiaa vapautua yhä enemmän elämästä nauttimiseen ja sen käsittämättömän tarkoituksenmukaisten ja hienopiirteisten yksityiskohtien huomioimiseen. Suurin osa maailman ihmeistä on silmiemme ulottuvissa joka hetki, kun käännämme katseemme vain oikeaan suuntaan tai rupeamme katselemaan uusin silmin. Kaunein kukka kasvaa takapihallasi, hyväilevin tuuli odottaa sinua kotiovellasi. Ei muutos lähde liikkeelle ulkoisia palikoita järjestellen, ostamalla matka maapallon toiselle puolelle tai etsimällä elämälle mielekkyyttä toisilta ihmisiltä saadun huomion kautta. Se lähtee sinun sisältäsi.

Itseään lähemmäs pyrkivä ihminen on kaunis, koska hän on avoinna elämältä saadulle lahjalle. Huomioimalla omat tunteet, ajatukset ja tarpeet ilman arvottamista on mahdollisuus tutustua ihmiseen joka olet, ihmiseen joka reagoi väsymällä, suuttumalla tai tuohtumalla ulkomaailman vaatimuksiin. Silloin sinulla on myös mahdollisuus ymmärtää ja  hoitaa itseäsi ja antaa anteeksi. Et enää etsi hyvitystä menneisyyden menetyksille ja kivuille muista ihmisistä ja ihmissuhteista vaan haluat liittyä toiseen siitä ilosta että saat jakaa elämän hänen kanssaan. On selvä että etsimme toisistanne myös hoivaa ja huolenpitoa, mutta tutustumalla maisemiin josta tulet ja sisäiseen lapseesi, joka sinussa aina on oleva, ymmärrät myös paremmin ettei nykyhetki ole velkaa menneisyydelle, mutta se voi luoda armollisempaa tulevaa aikaa

Me olemme itsemme seurassa viimeiseen henkäykseen. Olemme itsemme seurassa alati, silloinkin kun pakenemme ajatuksiamme. Suhde itseemme on tärkein ihmissuhteemme ja se on ohittamaton. Voit heivata ihmisiä elämästäsi, mutta se ei ole ratkaisu kasvukipuihisi, voit sekoittaa pääsi päihteillä, mutta et voi estää kohtaamista itsesi kanssa pään selvetessä. Voit hylätä itsesi ja jättää potentiaalisi käyttämättä, mutta se on kalleimman lahjan, elämäsi, hukkaan heittämistä. Katso itseäsi, olet ainutlaatuinen. Elämä soi sinussa.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Läheisyys syntyy avoimuudesta

Image courtesy of jesadaphorn
/FreeDigitalPhotos.net

Mies kulkee kulmat kurtussa jalkakäytävää lasta vaunuissa työntäen. Katseessa on ärtymystä ja uhmaa. Nainen pyrkii pysymään rinnalla kiihdyttäen askeleitaan, silmissä välkähtää surullinen hämmennys, hätä. On iltapäivä, aurinko paistaa, linnut laulavat, kesä Helsingissä vuonna 2014. Pari lapsineen ohittaa minut, mutta kolea tunnelma jää. Olen kesässä vuonna 1998, kun tulevaisuutta ei enää näkynyt, menneisyys oli annettuja mahdollisuuksia täynnä ja nykyhetkessä kaksi eksynyttä nuorta yrittää etsiä yhteistä tarkoitusta elämälleen kahden lapsen kanssa.

"Sanoit että syyllistyn helposti ja että minun pitää lopettaa se jos haluan ymmärtää tilannettamme ja varsinkin sinua paremmin. Kuitenkin sinä itse käännät kaikki erimielisyytemme minusta johtuvaksi. Irvistät ja ärähdät minut yhdellä katseella paikalleni kuin kouluttaja tottelemattoman koiran. En muista oletko koskaan edes pyytänyt minulta käytöstäsi anteeksi, vaikka olisit selvästi tehnyt itse väärin. "

Lapsen syntymä on lahja ja haaste. Mikään ei ole enää ennallaan kahden ihmisen symbioosissa.Voi olla vaikea hyväksyä että elämä täyttyy velvollisuuksista, lapsikaan ei ehkä vastaa odotuksia, väsymys painaa, kotityöt jakaantuvat epätasaisesti. On vaikea puhua ahdistavista tunteista  kenellekään. Usein vain naamiot auttavat läpi arjen ja  koti on ainoa paikka, jossa stressi saa purkautua sanoiksi. Lapsi voi myös lumota ja viedä huomion. Yhteinen jälkeläinen on yhteinen ilo, ehkä vuosien toive. Mutta joskus mukana voi olla myös kateutta tai mustasukkaisuutta yhteydestä, jonka toinen vanhemmista solmii vahvemmin lapsen kanssa. Ulosjäänyt kokee ettei häntä tarvita ja vapaaksi jäänyt tila täyttyy kodin ulkopuolisilla, joskus myös suhdetta uhkaavilla asioilla.

Läheisyys syntyy avoimuudesta. Avoimuus syntyy tunteiden jakamisesta. Mutta ensin tunteet täytyy tunnistaa. Lapsen syntyminen on jälleen uusi psyykkinen syntymä myös vanhemmille, parhaimmillaan se johtaa parempaan itsetuntemukseen ja uudenlaisen yhteyden löytymiseen myös puolisoiden välillä. Jos oma negatiivinen reagointi uuteen elämäntilanteeseen on hyvin voimakasta vanhemmuuden alussa, olisi hyväksi tehdä tunnekartoitusta vaikka ammattilaisen kanssa. Toiselta puolisolta tulevat analyysit ja avaukset ovat usein liian lähellä. Tukea puolisoa voi, mutta terapeutiksi ei voi toiselle ruveta.

"En jaksa enää kantaa riitojemme seurauksia yksin, koska en niitä yksin riitele. Minusta tuntuu pahalta kun huudat ja raivoat minulle. Kun et vastaa puheluihini. Kun teeskentelet nukkuvasi kun kömmin iltaisin sänkyyn viereesi. En pysty enää ennakoimaan käytöstäsi ja tekojasi. Pahinta on, että kannat minulle kaunaa saaden minut tuntemaan syvää epäonnistumista. Mykkyytesi masentaa."

Ihminen pohtii avioeroaikeitaan keskimäärin kaksi vuotta ennen päätöstä. Tuon ajan voisi parhaimmillaan käyttää myös toisin. Vaikka kaikki suhteet eivät pysykään koossa vain tahdon avulla, on paljon sellaisia eroja, jotka johtuvat enemmän omista kasvukivuista kuin toisen ihmisen tuottamasta huonosta olosta. Usein tämä tilanne aukeaa vain liian myöhään, silloin kun eron myötä auennut uusi elämä ei itsessään annakaan uutta tarkoitusta vaan isomman kysymyksen. Parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow tuo tämän esiin haastattelussaan Ilta-Sanomissa niin kuin sen kaikkien rakastavaa parisuhdetta etsivien pitäisi oivaltaa: - "Ainut mahdollisuus ehjään parisuhteeseen on itsensä rakastamisen taito. Muuten koko ajan turvataan toiseen, nojataan tai kävellään yli."

Usein ajattelemme tuntevamme toisen läpikotaisin, useimmiten olemme nähneet vain häivähdyksen. Lapsen syntymä  on valtava aarreaitta, josta molemmat vanhemmat voivat ammentaa uutta tietoa elämästä, itsestään ja toisistaan. "Mitä minä näen kun katson sinua?" Mitä minä näen ku katson sinua lastemme kanssa?" Mitä minä näen kun katson itseäni? "Kuka minä olen nyt ja keneksi olen kasvamassa?"

"Sanoit joskus kauan sitten edellisessä elämässämme, että on turvallista voida luottaa siihen, että sellaista estettä ei tiellemme tulisi, minkä yli emme yhdessä pääsisi, se ajatus on kantanut minua kauan. Enää en ole varma. Sen tiedän, että näin emme voi jatkaa."

Jos ihminen uskaltaisi kääntyä toista kohti silloin kun eniten pelottaa, avaisi sylin ja laittaisi naamiot sivuun, antaisi  hän ainakin mahdollisuuden uudelle alulle. Lasten synnyttyä parisuhde pitää päivittää uudelleen. Kysyä kuka minä nyt olen ja kuka on tuo toinen? Millä tavoin rakennamme elämäämme ja keskinäistä suhdettamme tästä eteenpäin? Ei parisuhteen hengissä pysymiseen riitä se että vuoronperään katsotaan lapsia että äiti/isä pääsee tuulettumaan. Läheisyys syntyy vain tietoisesti  ja avoimesti lähestymällä toista. Rakastamalla toista rikastamme samalla itseämme.

(Kursivoinnit lainattu anonyymilta kirjoittajalta)