sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Eron jälkeen: Ajattele nämä asiat läpi ennen uutta suhdetta


Rakkaussuhteen päättymisen jälkeen voi tuntua pitkäänkin siltä, ettei uusi parisuhde kiinnosta. Sekin päivä kuitenkin tulee todennäköisesti vastaan ja on samalla myös yksi varmoista armollisista merkeistä siitä, että elämä jatkuu. Tunne voi syntyä alkuun haluna kohdata erityinen ihminen tai sitten käy niin, että jokin henkilö, uusi tai vanha ihminen elämässäsi, herättää sen.

On muutama asia, jotka kannattaa käydä itsensä kanssa lävitse ennen uuteen ihmiseen heittäytymistä. Tärkeä kysymys on: Mihin tarpeeseen toivon itselleni parisuhdetta? Ensi lukemalta kysymys voi vaikuttaa älyttömältä. Ihminenhän tarvitsee toista, olemme laumaeläimiä, läheisyydessä kukoistamme. Kysymyksen ytimessä on kuitenkin ydinajatus: Etsinkö toisesta ihmisestä itselleni jotain mitä en pysty itselleni antamaan, vaikka se olisi tärkeää osata. Kuten onnellisuutta, tasapainoa tai turvaa? Tai etsinkö pakoa itsesi luota?  Toinen kysymys on: Mitä minä toivon saavani parisuhteelta? Listaa asiat jotta teet niistä itsellesi näkyvämpiä. Ole mahdollisimman tarkka niitä kirjatessasi. Ole rehellinen. Näitä asioita voivat olla esimerkiksi: seksi, taloudellinen turvallisuus, kumppanuus, läheisyys, rakkaus, lapset, koti, ihailu, keskustelukaveri, sohvalla dokauskumppani, seikkailu ym. Kolmas kysymys on: Mitkä ovat minun luovuttamattomat arvoni, asiat, joista en pysty neuvottelemaan parisuhteessa? Näitä voivat olla mm. uskollisuus, alkoholin käyttö, lasten hankkiminen, väkivalta, ihmiskäsitys,  poliittiset tai uskonnolliset arvot. Tämä kohta on tärkeä, koska joskus käy niin, että liitymme intohimon vallassa ihmiseen, jonka kanssa meillä ei ole mahdollisuuksia rakentaa yhteistä elämää. Niinpä rupeamme kuvittelemaan, editoimaan toista toisenlaiseksi, näkemään hänessä mahdollisuuksia, joita ei ole. 
Parisuhteen toivominen, samoin kuin eksän perään haikailu voivat olla merkkejä siitä että kaipaatkin itsesi luokse. Kun kadottaa yhteytensä omaan ytimeen, alkaa helposti etsiä vastausta ulkopuolelta, muista ihmisistä, päihteistä tai  suorittamisesta.  Turhautuminen, yksinäisyys, merkityksen ja tarkoituksen katoaminen ovat tunteita, jotka muistuttavat sinua tärkeimmästä ihmissuhteestasi, suhteesta omaan itseesi. Silloin kannattaa katsoa enemmän sisään- kuin ulospäin.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Korvaamaton, korjaamaton, hyväksytty


Viime päivinä olen joutunut käsittelemään kipeitä tunteita ja huomaamaan jälleen kerran, että koen vihamieliset hyökkäykset itseäni kohtaan kovin vahvasti. Huutaminen, ala-arvoisella tyylillä tehty arvostelu, ilkeily ja tympeä negatiivisuus saavat minut pahoinvoivaksi fyysisesti. Minulla menee siitä toipumiseen päiviä. Kipu tuntuu kehossa, päässä ja rinnassa. Onneksi näitä tilanteita tapahtuu hyvin harvoin. Vaikka järjellä pystyn avaamaan itselleni, ettei tällaista kohtaamista pitäisi kantaa mukanaan, menee tunnereagointi kuitenkin tässä järjen edelle.

Minulla on useita herkkiä ja hyviä ihmisiä ystävinä, jotka eivät pelästy samalla lailla vaikeita tilanteita, vaan pystyvät jatkamaan hyvin nopeasti eteenpäin. Näiden ihmisten esimerkki on saanut minut pohtimaan, onko kyseessä ollenkaan tahdon asia vai annettu ominaisuus. Olenko "Syntymässä säikähtänyt", kuten Eino Leino kirjoitti vai voisinko ehkä kovettaa itseäni kestävämmäksi? Mietin, mitä sanoisin vastaavassa tilanteessa valmennettavalleni? Kahden päivän pohdintojen jälkeen ymmärsin,  että  kokemukseni vahvuus liittyy omaan erityisherkkyysominaisuuteeni, tämä sinänsä aivan selvä lopputulema on osoitus jälleen siitä, että oman itsen analysointi ja auttaminen on usein paljon neuvottomampaa kuin muiden ihmisten. Ymmärsin, että minun ei väkisin tulisi pyrkiä olemaan "kestävämpi" tilanteissa jotka satuttavat minua, vaan ehkä jopa  sallia itselleni vielä enemmän tunteiden tuntuminen kokonaisvaltaisesti. Olla se mikä olen. Korvaamaton, korjaamaton, hyväksytty.

Toinen asia on sitten se, kuinka itse toimin tilanteessa suhteessa hyökkääjään. Osaanko laittaa rajat, puolustaa itseäni? Pitääkö minun toimia toisen oksennuskuppina vai voisinko vaikka poistua paikalta aiemmin? En nimittäin usko siihen, että mitään kehitystä tapahtuu silloin, kun päämääränä on satuttaa toista ihmistä.

(Kuva: Heini Kulmala)

tiistai 9. syyskuuta 2014

Mehiläiskuningatar, riikinkukko ja muut itsetunnon latistajat


Free Digital Pictures/Gualberto107
Ihminen kohtaa toisen aina omista odotuksistaan käsin ja jos et ole erityisen odotettu, saatat joutua myös itsetunnon latistajan armoille. Heihin ei voi olla elämässä törmäämättä, mutta heidän kynsiinsäkään ei kannata jäädä. Sinä voit poistua paikalta sankarina. Tässä listaus muutamasta kohtaamastani ja varmasti sinullekin tutusta arkkityypistä, joiden jäljiltä voit tuntea olosi hetkellisesti noloksi. Mutta hei, jos toinen kohtelee sinua huonosti siksi että tarvitsee sinun mitätöimistäsi oman egonsa pönkitykseen, et sinä ole silloin syyllinen. 



Mehiläiskuningatar on nainen, joka on tottunut olemaan keskipisteenä, mieluiten miesten, mutta kyllä hän ihailevat naisetkin suvaitsee, jos he eivät uhkaa hänen asemaansa. Hän ei välttämättä ole joukon hehkein kaunotar, mutta on oppinut elämässään käyttämään muita avujaan, esimerkiksi nokkeluuttaan tai karismaansa saadakseen haareminsa, jota hän tarvitsee tunteakseen olonsa viihtyisäksi. Siihen ei useinkaan muut naiset mahdu, jollei heillä ole hänelle annettavanaan jotain erityistä lisäarvoa. Saatat olla mehiläiskuningattaren reviirillä, jos tämä joukon keskipiste kohtelee sinua kuin ilmaa, katselee lävitsesi, eikä ole kiinnostunut edes kohteliaisuudesta ottamaan sinua mukaan keskusteluun. Saatat saada myös arvioivia, hieman tympeähköjä katseita.

Ratkaisu: Jos pystyt ohittamaan mehiläiskuningattaren yritykset sinun poistamiseksi paikalta ja keskittymään muuhun seuraan, niin hyvä. Jos taas pistin on liian liki, niin kannustan vaihtamaan seuraa. Älä missään nimessä rupea myymään itseäsi kuningattaren haaremiin, sinä olet enemmän arvoinen.


Riikinkukko on lahjakas henkilö joka tietää olevansa lahjakas, muttei välttämättä ole saanut kaikkea huomiota maailmalta mitä ansaitsee ja haluaa, vaikka pyrstö onkin komeasta tanassa kaikkien näkyvillä. Hän on mielellään ystäväsi niin kauan kun saa ihailua ja mahdollisuuksia kauttasi, mutta ei ole saatavilla kun sinä tarvitset apua tai kaveria, silloin pylly on jo sinua päin ja kukon mahdollisuuksia etsivä katse jo toisaalla.

Ratkaisu: Opi kerrasta, koska tunnet jo henkilön. Älä hakeudu Riikinkukon hoodeille toistamiseen, äläkä luota hänen apuunsa.


Kultainen noutaja, suloinen lurppasilmäinen pallero on parhain ystäväsi, niin kauan kuin kuulut sen laumaan, koska niin kauan sinusta on hänelle hyötyä ja tehtävää. Kultsi palkitsee sinut hymyllään kun taputat sitä ja puolustaa sinua kun olet vaarassa. Voit erehtyä jopa ajattelemaan, että kuulut sen ystäviin. Mutta tiimin ja ystävyyden välillä ei ole välttämättä yhtäläisyysmerkkejä. Huomaat sen kun menet eteenpäin ja reviirialue vaihtuu. Noutaja on heimouskollinen. Se, jota luulit ystävyydeksi, olikin sen tehtävä.

Ratkaisu: Anna Kultsille anteeksi, vain lauman sisällä esiintyvä uskollisuus on luonteenpiirre, ei valittu ominaisuus. Nauti yhteisistä muistoistanne, niitä ei kukaan voi ottaa pois.

Strutsi meuhkaa ja pöyhkeilee, hän on niin korkealla, ettei näe maanpinnalle ja jos joskus yrittääkin, ei se onnistu, vaan pää uppoaa helpolla hiekkaan. Strutsin tapaat usein asiantuntijatehtävissä mittailemassa arvoaan tai vartioimassa takapihaansa, jottei siellä pelattaisi pallopelejä tai kulkisi väärän taloyhtiön ihmisiä.

Ratkaisu: Strutsi saa sinut tuntemaan pienuutta ja pelkoa kokonsa ja äänensä takia, mutta kun katsot strutsia silmiin, pelkosi kyllä häviää. Näet, ettei tosiasiassa mitään pelättävää ole, koska suuren strutsin sisällä elää pieni turvaton ihminen.


Kommenttikenttään saa mielellään jakaa myös muita olioita, joista sinulla on kokemusta elämäsi varrelta.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Lätinää vai läsnäoloa?

Olen syksyn aikana pohtinut paljon parisuhteen vuorovaikutusta. Minulla on ollut myös onni jakaa ajatuksia asiasta kollegojen ja asiakkaideni kanssa. Mitä on keskusteleminen ja parisuhdekommunikointi? Tutkijoiden mukaan viestinnästä 70% on sanatonta. Tämän toki tietävät kaikki kielimuurista huolimatta joskus ulkomaalaiseen rakastuneet. Kehojen kieli on vastaansanomatonta. Onko rakkaus parisuhteessa ennen kaikkea siis tekoja? Vai onko se kosketusta? Onko se erotiikkaa? Tunteiden osoittamista ilmein? Onko siivoaminen ja ruoanlaitto viestintää? Kuinka suuri osuus on sillä tunteiden ja tunnelmien vaihdolla, jotka nappaamme ilmasta? Missä menee oman intuition ja pelkoihin perustuvan tulkinnan raja?

Mistä sinä tiedät olevasi rakastettu? Haluatko kuulla sen sanottavan ääneen? Perheneuvoja ja vuoden papiksi valittu Pekka Puukko sanoo City-lehden Suhdeklinikan haastattelussa: ”Kaikkea ei voi purkaa hyvään kommunikaatioon. Kielen tehtävä on antaa yhteinen merkitys yhteisesti koetuille asioille. Kommunikaatiosta on tullut päämäärä, vaikka sen pitäisi olla väline”. Pariskunnille pitäisi siis tarjota myös muista välineitä kuin keskusteleminen, kun parisuhteessa alkaa olla tukalaa. Mutta mitä nämä työkalut voisivat olla? Puukko tarjoaa tähän mm. tekemistä, olemista ja armoa. Ettei pelkästään kehitettäisi jatkuvasti parisuhdetta, vaan voitaisiin myös downshiftata. Ehkä parisuhdeleirien sijaan pariskunnille pitäisi tarjotakin fiilistelyä ilman odotuksia? Koska sinä olet viimeksi katsonut rakastettuasi rauhassa ja kauniisti syvälle silmiin?

Väestöliiton muutaman vuoden takaisessa julkaisussa tuotiin esiin ajatus, että viestinnän tehostaminen ei ole aina parisuhteen parhaaksi vaan että suhde on ennen kaikkea henkinen prosessi. Asettelussa on kaunis viesti. Jotta kahden ihmisen liittyminen toisiinsa voisi toimia, tulee molempien olla auki elämälle ja itselle. Keskittyä läsnäoloon eikä lätinään. Antaa hengen kulkea ja mielen johdattaa. Rakkaus on annettu meille käytettäväksi. Kuinka sinä ilmennät rakkautta elämässäsi ja ihmissuhteissasi?