Onko rakentavasti riiteleminen mahdollista?

Puukko ja pari suhdetta on uusi Radio Jyväskylän  perjantaiohjelma, jossa Jyväskylän seurakunnan perheasiain neuvontakeskuksen perheneuvoja Pekka Puukko ja toimittaja Pertti Perämäki keskustelevat parisuhdeasioista. Nauhoitus on kuultavissa suoran lähetyksen jälkeen radion verkkosivuilla.

– Perheneuvontatyössä näen, miten pariskuntia usein helpottaa kuulla siitä että muillakin on välillä hankalaa, ja että asioihin voi vaikuttaa. Olen tyytyväinen, jos ohjelma herättää miettimään omaa elämää ja parisuhdetta ja ehkä tekemään arjessa jonkun asian toisin, Pekka Puukko kertoo Jyväskylän seurakunnan sivuilla.

Viime perjantaisessa keskustelussa oli aiheena rakentava riiteleminen. Sanapari kuulostaa hullulta ihmisestä, joka kammoaa yhteenottoja ja vastakkainasettelua. Moni sanookin karttavansa riitelyä viimeiseen saakka, jopa oman hyvinvointinsa uhalla. Joissakin suhteissa riitely voi olla osa parisuhteen dynamiikkaa.

Kasvatus, kotityöt , raha-asiat ja seksi aiheuttavat tutkimusten mukaan eniten riitoja parisuhteissa. Puukko kuvaa riitelyä vuorovaikutusongelmaksi. Kun siitä tulee jumittava tapa joka ei johda mihinkään hedelmälliseen tai riitelyyn liittyy väkivaltaa tai väkivallan uhkaa täytyy hakea apua, Pekka korostaa. -Väkivalta on väkivaltaa, se ei kuulu riitelyyn.

Riita aiheuttaa jo sanana voimakkaita tunteita. aivan kuten vihakin. Kumpaakin voi kuitenkin lähestyä tietoisesti ja rakentavasti. Riidan perustana on aina erimielisyys, johon parhaimmillaan voidaan löytää yhteinen ratkaisu. Jos riitelytaidot ovat hallussa, voi riitelytilanteista muodostua neuvottelutilanteita. Siihen tarvitaan kuitenkin molempien hyvää tahtoa ja yrittämistä.Vuonna 2013 vuoden papiksi valitun Pekka Puukon neuvot ovat tässä avuksi.

Pekan neljän koon lista rakentavaan riitelyyn

Kohteliaisuus Kuinka lähdet liikkeelle keskustelussa?
Kuunteleminen.  Ainoa tie kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen on että molemmat tulevat kuulluksi.
Kuittaaminen. Kerro omin sanoin mitä kuulit tai nyökkää vaikka että ymmärsit.
K18. Vanhempien riidat ei ole tarkoitettu lasten korville, suojelkaa lasta riidoiltanne.

(Kuva: Sari Muhonen)

Sivusuhteet, tabu keskuudessamme

Pettäminen ei ole niin yleistä parisuhteessa kuin sensaatiolehtien uutisoinnista joskus voisi päätellä. Se ei kuitenkaan ole harvinaistakaan, noin kolmekymmentä prosenttia (34% miehistä ja 30 % naisista Elina Haavio-Mannilan ja Osmo Kontulan tutkimus  vuodelta 2001) parisuhteessa elävistä pettää suhteen aikana puolisoaan. Tyypillinen sivusuhde on yhden illan seikkailu, joka keveästä nimestä huolimatta voi aiheuttaa isoa kipua useille asianosaisille. Pitkäkestoiset rinnakkaissuhteet ovat harvinaisia. Uskottomuutta tutkineen Kaisa Strandenin mukaan noin 5-10 prosenttia avioliiton aikana syntyneistä sivusuhteista  muuttuu seurustelun kaltaiseksi rinnakkaissuhteeksi. Todellisuudessa määrä on todennäköisesti suurempi, ihmiset ovat taipuvaisia salaamaan yleisesti tuomittavat teot. Nuoret ihmiset suhtautuvat uskottomuuteen kielteisemmin. Miehillä rinnakkaissuhteet yleistyvät viidenkympin korvilla, naisilla muutamaa vuotta aiemmin. Rinnakkaissuhteista tai pettämisestä ei kuitenkaan mielellään kerrota edes läheisille ystäville, ne ovat siis yksi keskeisistä elämäämme liittyvistä tabuista.

Toinen nainen on jo käsitteenä mielenkiintoinen olento. On erikoista ettei kielemme tunne edes ilmausta toinen mies vaikka heitä on aivan samalla tavoin keskuudessamme. Naiseuteen kohdistuu värittyneempää latausta, joka näkyy myös julkisuudessa, josta tunnemme useita naispuolisia (entisiä) salarakkaita, miehiä vähemmän. Toinen nainen ei kuitenkaan aina ole stereotyyppinen nuori kuuma seksinnälkäinen pakkaus vaan parisuhteessa tahollaan oleva omaan liittoonsa pettynyt tai yllättäen toiseen mieheen hullaantunut tai jopa rakastunut nainen.

Aviopuolisoaan pettävät naiset pitivät Kontulan ja Haavio-Mannilan tutkimuksessa itseään poikkeustapauksina, valtaosa uskottomista miehistä sen sijaan koki kuuluvansa enemmistöön. Kuitenkin  tilastojen perusteella molemmat erehtyvät tulkinnassaan. Pettäminen ei ole sukupuolisidonnaista.

Pettäminen on pettämistä kun rikkoo toisen luottamuksen. Sallitut sivusuhteet ovat osa avointa parisuhdetta. Joillekin anteeksianto on helppoa. Jollekin suhde on taas kerrasta poikki. Niin ajattelin itsekin nuorena naisena, kunnes kohtasin uskottomuutta, mutta huomasin, että elämä jatkuu sen jälkeenkin jos niin valitsen. Anteeksiantamiseen meni kauan, mutta lopulta tein sen niin perusteellisesti että annoin myös toiselle naiselle anteeksi, meistä kasvoi jopa ystävät. Tosin jo parisuhteeni päättymisen jälkeen.

Olen kohdannut vuosien aikana useita toisia naisia ja miehiä. Osa heistä on ollut ystäviäni, osa asiakkaitani. Harva heistä on tietoisesti valinnut osansa. Eroryhmissä heitä ei  juuri käy, koska syyllisyys on raskas kantaa ja pelko petettyjen kohtaamisesta on suuri. Kuitenkin hekin surevat päättynyttä suhdettaan. Joutuvat käsittelemään vahvoja tunteita, surua, vihaa, nöyryytystä, anteeksiantoa. Tutustumaan itseensä, tutkimaan motiivejaan, löytämään ja oppimaan.

Jutussa käytetty lähteenä Arja Mäkisen kirjaa Vaiettu rakkaus, elämää toisena naisena, Kirjapaja 2013

Hyvä opettaja antaa oppilaansa loistaa

Kun ihminen haluaa kehittyä hän etsii usein opettajan, valmentajan tai mentorin. Dialogin kautta syntyy enemmän kuin yksin tutkimalla ja kun pääsee jakamaan ajatuksiaan kunnioittamansa henkilön kanssa on kiitollisuus vahvaa. Aina idolista ei ole opettajaksi. Se että ihailee henkilön tuotoksia, esiintymistä tai taitoja ei välttämättä ole todiste ihailun kohteen kyvystä tai halusta siirtää tietoa eteenpäin. Upea taiteilija tai asiantuntija ei välttämättä ole helppo ihminen. On vaikea paikka kun ihailemansa henkilön persoonallisuus ei vastaa odotuksia. Kun samaan aikaan pitää luopua vahvasti värittyneestä positiivisesta mielikuvasta, mutta säilyttää yhteys ihailemiinsa tuotoksiin ja teoksiin.

Hyvällä opettajalla täytyy olla halu opettaa, vimma saada oppilastaan paras irti. Tällainen opettaja haluaa nähdä oppilaansa kasvavan potentiaalinsa kokoiseksi. Hän saa tyydytystä siitä että toinen kehittyy ja löytyy oman ilmaisutapansa. Hän antaa palautetta ja kannustaa eteenpäin. Valitettavasti toisenlaisiakin  opettajia ja esimiehiä on olemassa, ihmisiä, joiden kutsumus perustuu voitonriemuiseen asiantuntijavaltaan ja oman aseman säilyttämiseen. Jos joudut tällaisen kouluttajan tai vaikkapa esimiehen valtapiiriin on mahdollista että kompastut tunteeseen, ettet ole riittävän lahjakas. Tällaisessa tilanteessa on vaara syyttää itseä kykenemättömyydestä, vaikka selityksenä saattaa olla yksinkertaisesti se ettei esikuva halua antaa sinun kasvaa ohitseen. Usein tällainen ihminen on kykenemätön tunnistamaan itsessään ikävää piirrettä.  Jos siis törmäät persoonaasi tai osaamiseesi kohdistuvaan torjuntaan, joka herättää sinussa kysymyksiä joihin et saa järkeviä vastauksia, niin etsi toinen mielipide, mieluummin kaksi. Negatiivisen ja mitätöivän ihmisen armoilla oleminen on väkivallan kohteena olemista. Sinulla on oikeus saada kannustusta ja hyväksyntää, silloinkin jos et onnistu.

Kuva (Wallpaperswide.com)

Ylivastuullinen pelkää perheen puolesta, mutta särkyy itse

Pääsin hyppäämään suoraan tunnemyrskyn ytimeen, kun nuorena naisena tulin jätetyksi avioliitossani. Vaikka merkit olivat olleet ilmassa jo kahden vuoden ajan, oli lopullinen ilmoitus kuitenkin raju kriisi. Äkkiä seisoin keskellä autiota maata yksin eikä ketään ollut huutomatkan päässä, ja vaikka olisi ollutkin, en olisi jaksanut huutaa. Näin jälkikäteen ajatellen asiassa oli kuitenkin hyvänä puolena se, että minulla oli selkeä rooli; olin jätetty nainen. Hylkääminen sattui, se oli karua ja kamalaa, mutta minulla oli suru hoitajana ja hylätyn naisen identiteetti. Minun ei tarvinnut arpoa olinko  tehnyt oikein kuten heidän, jotka joutuvat tekemään itse päätöksen lähtemisestä.

Eroryhmiin hakeutuu vastuuntuntoisia ihmisiä, jotka haluavat tutkia omaa osuuttaan erossa. Suuri joukko ryhmään tulijoista on heitä, jotka ovat vuosia pohtineet lähteä vai jäädä ja vaikka asiaa on käännelty mielessä satoja kertoja, on mielessä yhä kysymys: olisinko voinut tehdä jotain enemmän tai paremmin? Osa tulee ryhmään pohtimaan lopullista eropäätöstä, toiset käsittelemään tunteita, joita päätös on nostanut esiin.

Ylivastuullisuus on sopeutumiskeino, joka otetaan käyttöön usein jo varhaisella iällä. Osalla ihmisistä on siihen luontainen temperamenttialtistus, kuten erityisherkillä. Ylivastuullinen tekee kaikkensa ettei perhe särkyisi, usein hän kantaa molempia suhteen osapuolia uupumuksen äärirajoille saakka. Hän ajattelee että kyllä tämä tästä kun hän hetken vielä jaksaa, jos ei itsensä niin perheen takia. Kun hän yrittää vain tarpeeksi, niin toinenkin havahtuu toimimaan. Tulevaisuuden, talouden, kodin ja lasten vuoksi hän haluaa jaksaa. Ylivastuullisen puoliso voi olla alivastuullinen tai sitten hän on masentunut tai elämäänsä vain kyllästynyt. Hän ei jaksa yrittää mutta ei myöskään kykene ottamaan vastuuta suhteesta. Molemmat kärsivät. Pahimmillaan vuorovaikutus jähmettyy kokonaan ja perheessä on kaksi surullista suolapatsasta. Täydellinen kasvualusta katkeruuden kukoistukselle.

Tärkeimpiä työstettäviä asioita rakkaussuhteen loppuessa ovat suhteen rehellinen tarkasteleminen niin että käsittää siinä molempien roolit, kaikkien tunteiden hyväksyvä läpikäyminen rakentavalla tavalla sekä katkeroitumisen välttäminen, joka voidaan ilmasta myös anteeksi antamisena. Anteeksi on tärkeätä  antaa niin toiselle kuin itsellekin. Paras merkki huomata irrottautumisen edenneen on se, etteivät ajatukset täyty enää entisen kumppanin tai suhteen ajattelemisella vaan omalla uudella elämällä. Vaikka suhde entiseen kumppaniin jatkuisikin esimerkiksi jaetun vanhemmuuden myötä, on tärkeää että ero ja siihen liittyneet asiat saadaan käsiteltyä. Eroseminaarissa sanotaan hyvästi suhteelle, ei välttämättä ihmisille. Parisuhteesta ei hypätä kuitenkaan ystävyyteen ennen kuin erotunteet on käyty läpi. Tähän tarvitaan aikaa. On aivan mahdollista kasvaa entisen kumppaninsa ystäväksi, mutta se edellyttää molempien tahtoa, aivan kuten toimiva parisuhdekin.


 "Tutkimusten mukaan anteeksi antaminen vähentää vihaisuutta, loukkaantumisen tunnetta, masennusta ja stressiä sekä johtaa lisääntyneisiin toivon, rauhan, myötätunnon ja itsevarmuuden tunteisiin. Tärkeätä on kuitenkin muistaa, ettei se tarkoita vääryyden hyväksymistä vaan ihmisen vajavuuden tunnustamista." (Onnentaidot, Mattila, Aarninsalo, Duodecim).

Läheisyyttä ei ole ilman avoimuutta

Psykologi Robert Sternberg on luonut parisuhderakkauden kolmioteorian. Hän kuvaa siinä kolme elementtiä, joiden olemassaolo tekee suhteesta rakkaudellisen ja edistää molempien tyytyväisyyttä. Nämä elementit ovat läheisyys, intohimo ja sitoutuminen. On mielenkiintoista että sitoutuminen on suomennettu myös omistautumiseksi. Itse jopa pidän jälkimmäisestä termistä enemmän, siinä on vahvemmin sielukkuutta ja toiselle näkyväksi antautumisen henkeä.

Mitä enemmän olen saanut työskennellä eroaan ja päättynyttä parisuhdettaan pohtivien ihmisten kanssa eroryhmissä ja yksityisesti, sitä selkeämmäksi minulle on käynyt että kolmion kärjestä tärkein on läheisyys. Ilman läheisyyttä ei voi omistautua tai tuntea aitoa intohimoa, sellaista joka kohdistuu ihmiseen, ei vain hänen fyysisiin osiinsa. Seksi voi toki olla teknisesti toimivaa ilman läsnäoloa tai  toisesta hurmioitumista, mutta silloin se on yhdessä tapahtuvaa masturbointia, ei rakastelua.

Läheisyyttä voi olla ilman intohimoa. Moni elää tyytyväisenä tämän kaltaisissa ystävyysliitoissa. Mutta intohimo itsessään tarkoittaa paljon muutakin kuin seksiä, se on suhtautumistapa elämään, kohtaamiseen, toiseen ja itseensä. Jotkut taas valitsevat tien jossa sitoutuminen vie kaiken tilan kolmiossa, ilman että kumpikaan enää tuntee toistaan läheiseksi, vaan suhteessa eletään muukalaisina, fyysisesti lähellä, henkisesti valovuosien päässä. Rakkauteen toki kuuluu prosessina erilaisia vaiheita ja suhteeseen vaihtelevia aikoja, näitä Sternberg on kuvannut seuraavasti:

Pitäminen, ystävyys: läheisyys

Ihastuminen (rakkaus ensi silmäyksellä): intohimo

Tyhjä rakkaus (hyväntekeväisyys): omistautuminen

Romanttinen rakkaus: intohimo ja läheisyys

Kumppaninrakkaus: läheisyys ja omistautuminen

Kohtalokas rakkaus (pyörremyrskyromanssi): omistautuminen ja intohimo

Täyteläinen rakkaus: läheisyys, omistautuminen ja intohimo

Useimmat meistä haluavat kuitenkin tyydyttää parisuhteessamme monenlaisia tarpeita. Tämä kutsumus on sukua vauvana kokemallemme tunteelle kaikkivoipaisesta hoitajasta tai sellaisen kaipuusta. Tutkimusten mukaan parisuhteen liimaksi ei riitä intohimoa muutamaa vuotta enempää, vaan tarvitaan tahtoa ja mielellään samankaltaista arvomaailmaa. Tahtominen on mielestäni juuri tuota samaa Sternbergin kuvaamaa omistautumista, josta kauneimmillaan syntyy läheisyyttä ja intohimoa. Tähän ajatusmaailmaan meitä on houkutellut mukaan kahden viikon ajan Avalta tullut "Ensitreffit alttarilla", -ohjelma, jossa asiantuntijat ovat naittaneet kolme paria yhteen heidän ominaisuuksiensa perusteella. Hyvä että keskustelua syntyy. On tärkeää nostaa puheenaiheeksi asioita, jotka tiedostamalla parisuhteet ja niiden kautta syntyvät perheet saadaan voimaan paremmin, vaikka se tapahtuisikin monia tympäisevän tositeeveeformaatin kautta.

Läheisyys, intohimo ja omistautuminen. Osittain mystiikkaa, osittain konkretiaa. Varmaa on ettei läheisyyttä synny ilman avoimuutta, se taas mitä avoimuus on askarruttaa ihmisiä kovasti. Verbaalinen viestintä kattaa 30%viestinnästä, loppu on kaikkea sitä vaihdantaa jota teemme molekyylien, tekojen, tuoksujen, eleiden ja toisen katsomisen, näkemisen kautta. Kyllä, parisuhde on ennen kaikkea henkinen prosessi, kuten eräässä Väestöliiton kirjassa hienosti kiteytettiin.

Onko onni mielentila?

Meillä kaikilla on oma standardimme sille mikä on hyvää elämää. Mitä on olla onnellinen? Mitä tarvitsen voidakseni hyvin elämässäni?  Onko onni mielentila johon voi vaikuttaa rahalla? Vai onko se asenteesta kumpuava tunne? 
Onnellisuustutkimuksesta tästä on saatu myös tarkempaa tietoa. Sanotaan että raha ei tuo onnea, mutta jokainen jolla sitä ei ole tietää, että niin voivat sanoa vain he, joiden ei tarvitse siitä huolehtia.

Rahan riittävyyden ajatteleminen vie paljon energiaa. Pekka Elomaa kirjoitti aiheesta viikko sitten Helsingin Sanomiin. Jutussa viitattiin myös toiseen asiaa käsittelevään juttuun, Jani Kaaron kolumniin, joka on jo hieman vanhempi. Siinä köyhyyttä verrataan loiseen, joka tuhoaa aivoja. Köyhällä kun suuri osa ajattelusta menee selviytymisen pohdintaan. Hyvinvointivaltiosta siis kannattaa pitää kiinni jo älyllisen pääoman takia. On yhteiskunnan etu, että kaikki voivat mahdollisimmin hyvin.

Vaikka varallisuuden nousu tutkimusten mukaan lisää onnellisuutta, ei tyytyväisyys kuitenkaan kasva välttämättä aina varallisuuden mukaan. Wall Street Journalin kokoamien uusien tutkimusten mukaan tärkeämpää kuin rahan määrä on, miten sitä käyttää. WebMD:n uutisen mukaan raha ei kuitenkaan korreloi läheskään kaikkien positiivisten tuntemusten tai itsestään johtuvan hyvänolon tunteen kanssa. Varallisuus on aina suhteellista ja meillä kaikilla on siitä oma kokemuksemme ja käsityksemme.

Logoterapian luojan Viktor Franklin mukaan ihminen tarvitsee tarkoituksen elämälleen voidakseen elää mielekkäästi. Onni on siis aina sivutuote, joka syntyy tekemisen kautta. Vapaaehtoistoiminnan kasvaminen on tästä yksi osoitus. Ihmiset haluava tehdä hyvää ja hyvän tekemisen kautta sivutuote onkin päätuote.

Pohdittavaa
-Onko sinulla riittävästi rahaa elääksesi onnellisesti?
-Kadehditko muita ihmisiä? Mistä syistä?
-Mitä sinulta puuttuu tällä hetkellä, jotta voisit olla vielä onnellisempi?
-Miten voisit elää tarkoituksellisempaa elämää?

Ainutlaatuinen, ainutkertainen Sinä

Uskalla innostua-tiimi  järjesti tänään Suomen Amazing you -elokuvan ensi-illan Hotelli Presidentissä. Iso auditorio oli myyty vaikuttavasti loppuun. Yleisö koostui kaikesta päätellen suurelta osin toisilleen tutuista henkilöistä. Ilmapiiri oli, kyllä, hyvin innostunut. Ei ollut ensimmäinen kerta kun Ilkka Koppelomäen luotsaama joukkue järjesti elokuvanäytöksen. Tavoitteena tapahtumille on Koppelomäen mukaan tuoda esille hyviä, ajatuksia herättäviä ja sisällöllisesti rikkaita indie-elokuvia ja saattaa yhteen ihmisiä, joilla voi olla toisilleen annettavaa. Tällä kertaa yleisöä hemmoteltiin lisäksi elokuvan käsikirjoittajan ja ohjaajan läsnäololla. Saimme kuulla, mistä romanialainen 30-vuotias Dragos Bratasanu ammensi kutsumuksensa ja kuinka hän loi elokuvan, joka tähän mennessä on saanut huomiota ympäri maailmaa.

Dragos Bratasanu on vilpitön ja antautuva. Hänestä puuttuu valmentajamainen keikaruus, eikä hänen tarvitse käyttää taktikoituja tehokeinoja vakuuttaakseen kuulijansa. Hän kertoo ennen elokuvan alkua tarinan erään oman unelmansa täyttymiseen johtavista vaiheista. Vastoinkäymisistä ja epäilyksistä. Siitä miltä tuntuu tehdä elokuvaa onnistumisesta ja kukoistamisesta samaan aikaan kun kompuroi omassa elämässään eteenpäin. Voi miltei tuntea ihollaan, kuinka kuulijat samaistuivat häneen. Elokuvayleisö koostui itsensä kehittämisestä kiinnostuneista ihmisistä, joille innostuksen ja epäilyksen ikuinen vuorovesi on tuttu. Bratasanu puhui raikkaasti ja rohkeasti niin lavalla kuin filmilläkin. Hän kritisoi elämänhallintaoppaita, joissa tarjotaan kikkakolmosia tai nopeita reittejä muutokseen ja muistuttaa että olemme jatkuvalla matkalla, jolla aarteet eivät löydy helpolla, mutta sitä suuremmalla todennäköisyydellä mitä enemmän olemme itse valmiit kulkiessamme antamaan maailmalle. Useaan otteeseen hän mainitsee myös rehellisyyden ja tosiasioiden myöntämisen merkityksen. "Epäonnistuminen ei häviä kuvittelemalla se unohduksiin, on tärkeää tunnustaa itselleen tapahtunut ja oppia."

Pienellä budjetilla valmistuneessa elokuvassa nähdään isoja puhuja. Asiantuntijoita, johtajia ja taiteilijoita. Järki jää sivuun kun sydämen viisaus nousee esiin liikuttavissa puheenvuoroissa. Niin Nasan, Stanfordin Yliopiston kuin Rovionkin elämässä menestyneet haastateltavat puhuvat aitouden, kutsumuksen, tarkoituksen ja rakkauden merkityksestä elämäntehtäväänsä etsivälle. Kasarirockin superstara, kitaravirtuoosi Steve Vain sanat luovuudesta vakuuttivat ja omilta nuoruusvuosilta musiikkilehdistä tutut, nauravat kasvot lämmittivät.

Elokuva pitää katsoa uudelleen todennäköisesti useita kertoja. Ehkä ilman ääniä, koska musiikki oli ainoa asia, joka ei oikein elokuvassa miellyttänyt.

Upea juttu tämä filkka. Kiitos järjestäjille, kiitos Dragos Bratasanulle. Elokuva on ostettavissa pian Uskalla Innostua -sivujen kautta, uusista mahdollisista yleisöesityksistäkin saa tietoa heidän sivuiltaan.

Mihin suuntaan sisäinen kompassisi näyttää?

Tietoinen läsnäolo, muutos ja rohkeus ovat olleet ajassa ja puheessa vahvasti läsnä viime aikoina. Ei ihme, koska yhdenkaltaisella voimalla on aina taipumus herättää vastavoimia. Ihminen on heitetty parissa vuosikymmenessä maisemaan, jonka hektisyyttä kukaan ei pystynyt arvaamaan vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten eläessämme auringon nousun ja laskun mukaan. Olemme jatkuvassa reagoinnin tilassa ja meiltä odotetaan väsymätöntä valppautta. Oli sitten kyseessä uralla menestyminen, bisneksen pyörittäminen tai oman mielen tai kehon hallinta. Myöhästyä ei saa tai tippuu junasta pois. Meillä on kiire menestykseen ja juostessamme sinne emme näe maisemia matkalla. Menestyksellä en tarkoita tässä vain huippuosaajien urapolkuja vaan ihan meitä tavallisia ihmisiä, jotka saatamme eksyä tavoittelemaan asiaa, joka kääntyy puoleensavetävyydestä huolimatta painajaiseksi. Kuten asunnon osto johon ei ole varaa, laihduttaminen, joka vetää hermot kireäksi, parisuhteen pelastaminen ilman toisen apua tai jatkuva rahan hankkiminen, vaikka vähemmällä tulisi toimeen ja saisi lisäksi aikaa enemmän elämälle.  Ei ihme että moni väsyy. Eikä siitä enää pidetäkään meteliä, koska häpeä estää meitä avautumasta toisillemme. Näin voi käydä parisuhteessa, lastemme kasvattajina ja suhteessa myös itseemme, jos peilistä ei katso ihminen, joka haluaisi niin kovin olla.

Uuvumme sitä suuremmalla todennäköisyydellä, mitä enemmän otamme mitaksemme ulkopuolellamme näkemämme mallin. Alamme toteuttaa toisen ihmisen elämää ja unohdamme, että jokainen meistä on kuitenkin oma taideteoksensa, omilla geeneillä  koodattuna. Minulla on monenlaisilla lahjakkuuksilla siunattuja ystäviä. Taiteilijoita, asiantuntijoita, käsityöläisiä, kasvattajia, opettajia, kirjoittajia. Osa sisustaa kotinsa kauniisti, toinen loihtii hyviä ruokia, joillakin on aina kadehdittavan siistiä. Olen matkani varrella aina välillä pyrkinyt mallintamaan heidän keinojaan, useimmiten onnistumatta. Olikin hyvin vapauttavaa oivaltaa muutamia vuosia sitten ettei minun tarvitsekaan tehdä asioita tai elää samalla lailla kuin ihailemani henkilö, vaan että voin oikeasti tehdä minun laillani. Olkoonkin se kuinka omituinen mielestäni tai kaukana standardista. Oivallus edellytti myös omien rajojen ja ainutlaatuisen hyväksymistä. Ymmärrettyäni tämän ja lopetettuani pinnistelyn, minun oli paljon helpompi myös tunnistaa omat ominaispiirteeni, joista voin olla ylpeä ja joita voin vahvistaa. Bonuksena tämän ymmärtäminen aloitti minussa samalla matkan joka johti unelman, oman ajatus- ja keskustelukonttorini toteuttamiseen. Sisäisen ääneni kuuleminen ja oikeiden ihmisten kanssa kulkeminen vahvisti minua toteuttamaan näkyni. Opin myös hyväksymään oman erityisherkkyyteni. Nyt saan auttaa ihmisiä ammatikseni ja se saa minut kukoistamaan, erityisesti saamani palautteen ansiosta, joka meille kutsumusduunareille on oleellista työssämme.

Jos haluat saada elämästäsi enemmän irti, niin kyseenalaista tavoitteesi ja toimintasi. Missään ei ole määrätty tapaa, jolla sinun pitää elämäsi elää. Olisiko tänä vuonna tullut aika alkaa olla uskollinen itsellesi? Alkuun voit vaikka kysyä itseltäsi:

• Onko oikeasti näin kuin ajattelen?
• Haluanko minä tätä asiaa?
• Kenen määrittelemää elämää elän?
• Mikä minut tekisi vielä tyytyväisemmäksi?

Logoterapiastakin tuttu kiitollisuuspäiväkirja voi olla apuna arjen läsnäolossa omaa suuntaa etsiessä. Siihen kirjataan päivittäin asiat joista on kiitollinen ja onnellinen. Pyri kirjoittamaan joka aamu tai ilta, näin alat olla enemmän läheinen itsesi kanssa. Ihminen joka tuntee itsensä, on ihminen, joka voi vaikuttaa omaan elämäänsä.

Olen monena vuonna pitänyt ystäväni kanssa vuoden alussa tavoitteenasettelupäivän. Otimme käyttöömme yritysmaailmasta tutun kvarttaaliajattelun, mutta kokemuksen myötä se on osoittautunut haastavaksi. Kolme kuukautta on pitkä aika vuodesta. Niinpä tälle vuodelle olemme tuunaamassa mallista uudenlaista ja siirrymme kahden kuukauden jaksoihin. Aloitamme tämän viikon perjantaina asettamalla tavoitteet vuoden alulle ja palaamme arviointiin helmikuun lopussa. Kerron silloin täällä tuloksista. Aion viedä sparrauspäiväämme tuomisena ihailemani nuoren valmentajan ja yhteistyökumppanini Jevgeni Särjen vinkkejä.


Lopuksi

Jos sinusta tuntuu ettet ole vielä valmis muutokseen tai uuden aloitukseen, niin Yahoon toimitusjohtaja Marissa Mayer insipiroi sinua seuraavin sanoin.

"Olen aina tehnyt asioita, vaikka en ole ollut aivan valmis. Mielestäni sillä tavalla kehittyy. Kun ajattelee, ettei ihan tiedä miten tämä hoituu ja painaa tehtävän läpi, se on läpimurron hetki. Joskus se on merkki siitä, että jotain todella hyvää on tapahtumassa. Kehityt ja opit paljon itsestäsi."