Rakkaussuhteen päättyessä voi kärsimyksestä löytyä tarkoitus

Logoterapia korostaa ihmisen omaa vastuuta kehityksestään ja hyvinvoinnistaan, siinä mielessä se on sukua Fisherin eroseminaarin kehittäneen Bruce Fisherin ajatuksille siitä, että ihmisen tärkein rakkaussuhde on suhde omaan itseensä. Wieniläinen neurologi ja psykiatri Viktor E. Frankl (1905-1997) kehitti logoterapian. Frankl pelastui useilta keskitysleireiltä, eikä tiennyt niiden aikana kuinka hänen rakkaimmilleen oli käynyt. Hän esitti että ihmisen perimmäinen tarve on kokea elämä mielekkäänä ja merkityksellisenä.

 Logoterapia on tarkoituskeskeistä psykologiaa ja filosofiaa. Valon psykologiaksikin nimetty logoterapia perustuu vapauteen, vastuullisuuteen ja toivoon. Se antaa vahvistavia näkökulmia elämään ja ihmissuhteisiin. Rakkaus määritellään logoterapiassa ihmisen korkeimmaksi ja perimmäiseksi päämääräksi. Rakkaussuhteessa ihminen kykenee tiedostamaan oman ja toisten ihmisten ainutlaatuisuuden ja korvaamattomuuden. Ihminen ei kuitenkaan näe rakastettuaan vain sellaisena kuin hän on, vaan myös sellaisena, mikä hänestä voisi tulla, eli rakastettunsa koko potentiaalin.

Ihmissuhteen päättyminen aiheuttaa aina kipua. Vastustamme muutosta. Vaikka vallitseva tilanne olisi ollut pitkään vaikea ja haastava, on tuntematon tulevaisuus usein pelottavampi vaihtoehto kuin irrottautuminen tuhoisesta suhteesta. Kun tullaan pisteeseen, jossa ei nähdä enää paluuta entiseen tai mahdollisuutta yhteisestä tulevaisuudesta, voi ainoa mahdollisuus olla päätös erota. Niinkin voi käydä, että toinen tekee päätöksen suhteen lopettamisesta, vaikka sinä et näkisi siihen mitään syytä. Tällainen tilanne aiheuttaa voimakkaita tunteita, vihaa, surua ja häpeää.

Logoterapiassa käytämme herätelausetta: ”Elämä kysyy, mitä vastaat?” Se muistuttaa meitä siitä, että joudumme useita kertoja elämässämme tilanteiden eteen, jossa elämä asettaa meille kysymyksen. Meidän vastuumme itsellemme on kuunnella kysymys ja vastata. Rakkaussuhteen päättyessä kysymyksiä lentelee sakeana ilmassa. On tärkeää, että uskallat kuunnella niitä. Ero ei ole vain yhden aikakauden loppu, se on uuden ajan mahdollisuus. Se on ainutlaatuinen tilaisuus luoda itsesi uudelleen.

Kärsimys on teemana tuttu kaikista uskonnosta ja se liittyy aina jollain tavoin ihmisenä olemiseen, luopumiseen ja kasvuun. Logoterapiassa uskotaan että kärsimyksessäkin voi löytää tarkoituksen elämälleen ja että ihmisen on mahdollista nousta kärsimyksen yläpuolelle.

Logoterapia kutsuu kehittämään henkilökohtaisen elämänfilosofian etsimällä viisautta ja ymmärrystä. Se rohkaisee ihmistä vahvistumaan itsessään, lisäämään valoa sinne missä on pimeää. Näin se toimii lohdullisena sanomana myös rakkaussuhteen päättyessä. Emme valitse asioita, joita joudumme elämässämme kohtaamaan, mutta voimme vaikuttaa siihen kuinka suhtaudumme niihin.7

Kirjoitus on ilmestynyt aiemmin Hidasta elämää -sivuston "Tarinoita kirkkaasta luolasta" -sarjassani.

Happy end?

Kuva Maaret Kallion blogista

Hulvattoman raikas ulkoasu ja oivaltava nimi yhdessä houkuttavat tutustumaan tänään ilmestyneeseen Maaret Kallion ja Osmo Kontulan valloittavaan teokseen, joka kysyy voiko parisuhteella olla onnellinen loppu ja kuinka se on mahdollista saavuttaa? Myös sisältö innostaa, aidot omanääniset tarinat elävästä elämästä vievät mukanaan, ilahduttavaa on, että sitaateissa kerrotaan myös naisten parisuhteen pituus.

Ihminen rakastuu toisessa aina mielikuvaan, jota todellisuus rupeaa päivittämään suhteen edetessä. Se millaiseksi yhteinen tulevaisuus muodostuu, on kiinni luonteen lisäksi myös yhteisestä tahtotilasta ja teoista. Tämä kirja tuo näitä keinoja esille. Happy end -kirjan tärkein lähde on onnellinen, seksuaalisesti vireä parisuhde. Kirjan tarinoille antoivat äänensä yli 200 suomalaisnaista, joiden tarinoita kerättiin lähinnä naisille suunnattujen verkkosivustojen ja blogien kautta. Kirjan naisissa korostuu positiivisuus ja usko siihen, että omaan elämään ja parisuhteeseen voi vaikuttaa. Otos on jonkin verran värittynyt tietenkin siksi, että kirjaan etsittiin varta vasten onnistumistarinoita ja niitähän kirjoittavat ihmiset joilla on siitä kokemusta. Mutta mitä sitten, se olikin tämän teoksen tietojenkeruun tarkoitus. Varmaa on kuitenkin, etteivät naiset yksin saa suhdetta onnistumaan, vaikka tarinat ovatkin heiltä. Kukapa saisi suomalaisilta miehiltä kerättyä vastaavan aineiston?

Kirja todistaa samaa, mitä on saatu tietoon jo aiemmin tehdyistä parisuhdeonnellisuuskyselyistä. Toimivan suhteen  avaintekijät koostuvat hyvästä tiimityöstä, läheisyystaidoista, empatiasta ja seksuaalisesta yhteensopivuudesta. Julkistamistilaisuudessa toimittaja Kristiina Hanhirova kysyi, uskovatko kirjoittajat itse onnelliseen parisuhteen ilman seksiä? Molemmilta tekijöiltä saimme samansuuntaiset vastaukset. Niissä korostui kosketuksen ja kohtaamisen merkitys. Seksuaalisuus on vivahteikasta ja sitä voidaan ilmaista monin eri tavoin. Yhdyntäkeskeisyys kapeuttaa seksuaalisuuden näköalaa. Onnellinen parisuhde tarvitsee läheisyyttä ja nähdyksi tulemista, seksuaalisuus on meissä monella tasolla läsnä. Kontula käytti alustuksessaan useaan kertaan lempiä-sanaa. Se kuvaakin viehättävästi toisen huomioimista nin teoin kuin ajatuksinkin.

Lukemattomia erotarinoita kuulleena tiedän, että pariskunnan tulkinnat yhteisestä elämästä voivat joskus olla hyvinkin poikkeavia. Niinkin voi käydä että toinen herää kesken omaa avio-onnea tietoon, että toinen  ei voikaan hyvin. Se mikä riittää minulle, ei ehkä riitä hänelle. Siksi on ilahduttavaa, että kirjassa korostuu vastuu omasta onnellisuudesta, molempien oikeudesta omaan elämään ja avoimuuden merkitys. Ei voi tulla liki, jos ei välillä käy kauempana. Läheisyyttä ei synny ilman nähdyksi tulemista, eikä nähdyksi tulemista tapahdu ilman näkyväksi antautumista. Maaret Kallio on ennenkin ansiokkaasti huudellut kuran ja kyynelten perään, myös tässä kirjassa tarinoihin mahtuvat kaikki elämän värit.


Helsingin Sanomien artikkeliin  >>

Tie uuteen tarkoitukseen, kuuden viikon verkkokurssi eronneille

Tie uuuteen tarkoitukseen - verkkokurssi eronneille alkaa jälleen 18.10. Keväällä toteutettu pilottikurssi sai hyvää palautetta. Nyt toteutuva kurssi on tämän vuoden viimeinen.

Logoterapia vei sydämeni kolme vuotta sitten kun ymmärsin että elämänfilosofiani olikin jo kirjoitettu lukemattomiin kirjoihin ja enemmän, se oli olemassa oleva tiede. Kiehtovaa oli huomata samalla, että se oli syntynyt Wienissä viime vuosisadan alkupuolella, maassa jota kohtaan minulla on ollut läpi elämäni intuitiivinen kutsumus. Kaikki sankarini vaikuttivat kaupungissa ajallaan, Freud, Klimt ja jopa Jung, vaikka olikin naapurimaasta kotoisin. Olimme kaupungissa häämatkalla vuonna 1994 ja tyttäremme on myöskin Wienin tuliainen.

Viktor Frankl, mm.klassikkokirjan Ihmisyyden rajalla kirjan kirjoittanut neurologi ja psykiatri toi valon monen elämään. Hän myös testasi kehittämänsä logoterapeuttisen ihmiskäsityksen todeksi selviytyessään usealta keskitysleiriltä selväjärkisenä ja kykeni aloittamaan elämänsä monilta osin alusta järkyttävien kokemusten jälkeen.

Eroseminaarin kehittäneellä yhdysvaltalaisella tohtori Bruce Fisherillä ja wieniläisellä Viktor Franklilla oli yllättävän paljon yhteistä. Erityisesti usko rakkauden kantavaan voimaan ja asenteen merkitykseen elämässä. Molemmat myös näkivät että ihminen tarvitsee tarkoituksen elääkseen onnellista elämää.  Kärsimys oli kummallekin miehelle tuttua oman elämän kautta, mutta myös tärkeä oivallus, että vastoinkäymisten kautta on mahdollista löytää lahja nähdä onni tarkoituksen toteuttamisen oheistuotteena ei päämääränä sinä.nsä.

 Tie uuteen tarkoitukseen sisältää vahvistavia näkökulmia ja tehtäviä uutta suuntaa etsiville. Hinta  on mahtavan edullinen, vain 34,90 Ilmoittautumistiedot löytyvät Uuden elämän värit -verkkosivuilta.

Elämyshakuinen erityisherkkä säihkyy ja vetäytyy

Erityisherkkiä ihmisiä on tutkimusten mukaan väestöstä noin viidennes. Osa heistä on elämyshakuisia, ihmisiä, joissa psykologian tohtori, herkkyystutkija  Elaine Aronin mukaan yhdistyvät erityisherkän näkemyksellisyys ja elämyshakuisen into. Optimaalinen vireysaleue on kuitenkin kapea, koska elämyshakuinen virittyy ja kyllästyy helposti. Hän siis haluaa kokea kiihottavia uusia asioita, mutta myös väsyy niihin helposti. Tällainen herkkä ihminen ei yleensä ole riskihakuinen. Voisikin sanoa, että hän on ennemminkin vaihtelunhaluinen ja helposti uusista asioista innostuva. Kiinnostavaa on että myös introvertti erityisherkkä voi olla elämyshakuinen.

Kuulun itse tähän joukkoon. Innostun helposti ja välillä saan ratsastaa näiden upeiden tunteiden kimmeltävällä aallonharjalla. En tarvitse elämyksellisyyteen välttämättä seuraa tai isoja raameja, usein parhaat juttuni koen vain oman pääni sisällä. Koska inspiroidun nopeasti, käy minulle kohtuullisen usein niin että kahmin liikaa uusia asioita. Joudun jatkuvasti muistuttamaankin itseäni siitä, että myös kivoihin asioihin voi väsyä, ei vain tylsiin.Muutaman kerran olen kompuroinut kunnolla ja väsynyt. Koska kyseessä on luonteenominaisuus, joka viettelee mieltä, ei ole mahdollista vain päättää toimia loppuikäänsä toisin, ennakoiden ja lähestyen asioita rauhallisesti. Ainoa mahdollisuus on pyrkiä olemaan läsnä hetkessä mahdollisimman hyvin. Olla itselleen paikalla, mutta myös antaa löysiä ohjia, kun luovuus ja ilo kutsuvat luokseen.

Sosiaalisiin suhteisiin antautuva elämyshakuinen erityisherkkä asettaa itsensä tietenkin alttiiksi myös arvioinnille. Samaan aikaan kun maailma ja ihmiset vetävät puoleensa, voi herkkä olla pelokas saamastaan palautteesta ja kritiikistä. Hän siis tuntee vetovoimaa uusia ihmisiä ja asioita kohtaan samalla kun kavahtaa niitä. Tämä väsyttää elämysherkkää tietenkin lisää. Olisikin tärkeää, että herkkä ihminen oppisi olemaan ottamatta vieraiden ihmisten palautteita liian henkilökohtaisesti. Tämä voi olla vaikeaa, koska erityisherkkä tulkitsee muiden käytöstä omasta maailmankuvastaan ja ihmiskäsityksestään käsin. Opetella sitä kuitenkin voi, hyviä vinkkejä tähän löytyy Janna Satrin hienosta Herkän ihmisen tietokirjasta.

Oletko sinä elämyshaluinen erityisherkkä? Muista ainakin nämä.

 

-Mieltään saa vaihtaa. Jos olet suostunut jälleen kerran uuteen juttuun, etkä millään jaksaisikaan, on sinulla kaikki oikeus perua asia tai tapaaminen.

-Pidä huolta, että saat lepoa tarpeeksi, elämyshakuisen voi olla vaikea tunnistaa  intoilunsa keskellä väsymistä ( ja muitakin tarpeita, kuten nälkää ja janoa)

-Herkän ihmisen voi olla vaikea asettaa rajoja ihmissuhteissa tai työssään. Jos se on sinulle haaste, niin rupea toimeen ja opettele niitä. Kuten tietokirjailija Janna Satri kirjassaan kirjoittaa: Rajat ovat hyviä asioita ihon alla.

- Jos huomaat väsyneesi tai jopa uupuneesi, hoida itseäsi levolla ja sinulle sopivalla liikunnalla. Musiikki, lempeys itseä kohtaan ja esimerkiksi kirjoittaminen toimivat hyvin.Sinun ei tarvitse olla tavattavissa aina. Voit sulkea puhelimen ja ottaa aikalisän.  Ole armollinen ja kiltti itsesi kohtaan.

 

Vieraskynä: Ujo viestintä voi olla parisuhteen tuho

Ystäväni ja kollegani, valmentaja ja rohkeuskouluttaja Jevgeni Särki vierailee blogissani kertomassa puhumisen rohkeudesta ja uudesta Eroon ujoudesta -kirjastaan.

Mikä on yksi huomaamattomimmista ja samalla tuhoisimmista parisuhdetta uhkaavista vaaroista?
Kokemukseni mukaan ne ovat ne asiat, jotka jäävät sanomatta. Autan työkseni ihmisiä vapautumaan peloistaan ja tulemaan toimeen tunteidensa kanssa. Viimeisen kahden vuoden aikana olen perehtynyt erityisesti ujouteen ja sen lieveilmiöihin.

Kun asiakkaani, ystäväni ja tuttavani puhuvat ujoudesta, suurimmaksi ongelmiksi ei suinkaan koeta sitä, ettei osata esimerkiksi olla sosiaalisissa tilanteissa, ettei uskalleta olla huomion keskipisteenä tai ettei osata tutustua uusiin ihmisiin. Suurimmaksi ongelmaksi nousevat useimmiten kommunikaatio-ongelmat läheisten ihmisten kanssa sekä niiden kielteiset seuraamukset.

Kun puhun ujoudesta, tarkoitan sillä yksilöllistä, erilaisista peloista koostuvaa palettia. Näitä pelkoja ovat esimerkiksi torjutuksi tulemisen tai hylätyksi tulemisen pelko, läheisyyden tai yksinäisyyden pelko, arvostelluksi, tuomituksi tai kritisoiduksi tulemisen pelko sekä muut vastaavat pelot. Niiden takana vaikuttaa peloista rajoittavin: Satutetuksi tulemisen pelko.


Kuinka ujo viestintä syö parisuhteen elävältä?

Eräs parisuhde-skenaario, josta kuulen asiakkailtani yhä uudestaan ja uudestaan ja jonka olen valitettavasti läpikäynyt myös omissa suhteissani, menee seuraavasti: Parisuhteen alkuaikoina kaikki sujuu hyvin. Asioista ollaan samaa mieltä ja alkuhuuman sokaisemana ristiriidat on helppo jättää huomiotta ja haudata. Eihän mokomat pikkuasiat suhdetta kaada! Ajan kanssa alkuhuuma laantuu ja suhde arkipäiväistyy. Hyvässäkin suhteessa esiin alkaa nousta pieniä ristiriitoja, jotka huutavat itselleen ratkaisua.

Ratkaisu voi olla ristiriidasta keskusteleminen ja molempia miellyttävän ratkaisun löytäminen keskustelun kautta. Ratkaisu voi olla myös ristiriidan vilpitön hyväksyminen ja päätös jatkaa siitä huolimatta. Valitettavan usein päädytään kuitenkin kolmanteen ratkaisuun: ongelman lakaisemiseen maton alle. Tämä ujouden aikaansaama ratkaisu on helpoin tehdä, sillä siihen sisältyy aluksi vähiten tuskaa. Ihmisolentoina me taas pyrimme jatkuvasti liikkumaan tuskasta poispäin ja kohti mielihyvää. Ristiriidan lakaiseminen maton alle on helppoa, minkä lisäksi on niin kovin ihanaa ja rauhoittavaa uskoa siihen, että ongelma katoaa itsestään.

Selvittämättöminä nämä ristiriidat saattavat kuitenkin päästä kasvamaan, jolloin ne alkavat olla yhä enemmän ja enemmän läsnä parisuhteen arjessa. Lausumattomat asiat ja ratkaisemattomat ongelmat muuttuvat kuin virtahevoksi olohuoneessa. Kaikki tietävät sen läsnäolon, mutta siitä ei haluta puhua. Mitä pidempään virtahepo jätetään huomiotta, sitä enemmän se pääsee pulskistumaan. Pahimmassa tapauksessa olohuoneessa majailee kohta kokonainen virtahepoperhe.

Mitä pulskemmaksi olohuoneen virtahepoperhe pääsee kasvamaan, sitä vaikeammaksi asian esiinottaminen saattaa muuttua. Selvittämättömät ristiriidat synnyttävät uusia ristiriitoja, jotka kasaantuvat jo olemassaolevien päälle. Pian käsillä on hallitsematon ongelmamöykky, jonka selvittäminen vaikeutuu hetki hetkeltä.



Ratkaisu

Tehokkaimmaksi tavaksi estää hippoperheen pesiytymisen olohuoneeseesi olen kokenut varhaisen puuttumisen ristiriitoihin. Varhaisella tarkoitan keskustelun aloittamista heti, kun pienikin ongelma nostaa päätänsä. Näin se päästään ratkaisemaan pienenä ja harmittomana.

Puuttumisella ja keskustelulla tarkoitan tässä tapauksessa avointa, rohkeaa ja rehellistä kommunikaatiota: ”Hei, mua vaivaa yksi juttu, voitaisiinko jutella siitä?”

Juuri tässä vaiheessa kuvaan astuu rohkeus. Ristiriidoista jutteleminen ei ole helppoa, vaan siihen sisältyy suuri riski pahan mielen kokemisesta, torjutuksi tulemisesta, hyväksynnän menettämisestä ja satutetuksi tulemisesta. Käytännössä kamppailu käydään lyhyen ja pitkän aikavälin tuskanpelon välillä: Käydäkö vaikea keskustelu ja kokea mahdollisesti pieni määrä tuskaa nyt, vai lakaistakko asia maton alle ja ottaa se riski, että kokee suurempaa tuskaa tulevaisuudessa?

Varhainen ongelmista keskusteleminen on hyvä, mutta haastava ratkaisu. Sitä soveltaakseen on kyettävä uhmaamaan ihmispsyykkeen keskeisintä ohjelmointia: halua välttää tuskaa. Mikäli uskaltaudut flirttailemaan sen riskin kanssa, että koet hankalien keskustelujen yhteydessä pientä tuskaa, suot itsellesi tulevaisuudessa valtavan määrän mielenrauhaa.

Kun kirjoitan varhaisesta asioihin puuttumisesta, en tietenkään tarkoita sitä, että sinun tulisi pyrkiä lukemaan vaaran signaaleja aina ja kaikkialta, myös sieltä, missä niitä ei ole. Olen menneisyydessä harrastanut sitä, eikä se päätynyt kauniisti. Todelliset ristiriidat kyllä näyttäytyvät ilmankin, että erikseen joudut etsimään niitä.


Lopuksi kysymys sinulle:

Mitkä ovat tällä hetkellä olohuoneessasi kasvavia virtahepoja? Mitkä ovat niitä asioita, joista teidän tulisi puhua, mutta joista puhumista olet vältellyt pelkojesi vuoksi? Miksi olet vältellyt näitä keskusteluja? Millainen riski näihin keskusteluihin sisältyy? Onko riski todellinen, vai oletko tehnyt asiasta mielessäsi suuremman, kuin mitä se oikeasti on? Voisiko tämän riskin ottaminen olla sen arvoista? Voisiko sen ottaminen vähentää tulevaisuudessa koettavaa tuskaa? Voisiko sen ottaminen jopa pelastaa parisuhteesi tulevaisuuden?


“Jevgeni Särki on rohkeusvalmentaja ja Rohkeuskoulun perustaja. Hän pitää auttamistaan elämäntehtävänään ja uskoo, että rohkeuden oppiminen on usein tehokkain keino elämänsä parantamiseen. Hän on juuri julkaissut omiin ja asiakkaidensa kokemuksiin perustuvan ”Eroon ujoudesta”-kirjan, jonka avulla kuka tahansa kykenee kehittämään sosiaalista rohkeuttaan ja ratkaisevasti vähentää ujouden määrää elämässään.”

Mikä on vihasi lähde?

Kuva Katri Somerjoki

Pohdin ääneen ahdistavia tunteitani pojalleni maailmantilastamme, kun hän muistutti että maailmassamme on hyviäkin uutisia. Lehdet eivät vain kerro niistä tarpeeksi. Hienoja asioita tapahtuu, on rakkautta ja kauniita tekoja. Meidän tulisi tietää niistä enemmän. Näinä aikoina tarvitsisimme ennen kaikkea toivoa tulevaan.

Viha on tunne, jolla on aina lähteensä. Viha tarvitsee sen syntyäkseen. Usein se on pelko. Pelko muukalaista, muutosta, menettämistä kohtaan. Minä en saanut, miksi sinun tulisi saada? Vihalla ihminen hakee suojaa, mutta se on äärimmäisen tuhoava tunne valjastettuna pahoihin tekoihin. Vihaa voi kuitenkin käsitellä myös toisin. Se on hyvä itsetuntemuksen väline ja erilaisissa kriiseissä se auttaa meitä menemään eteenpäin. Kunhan vain kohtelemme sitä oikein. Ymmärtäen vihaamme ja oppimalla siitä.  Yhteisöpedagogi Jari Koponen tiivistää asian hienosti Hesarin helmikuisessa haastattelussa.

"Viisaasti käytettynä viha auttaa puolustamaan rajoja, suojelemaan terveyttä ja etenemään elämässä, Koponen perustelee. Tunne paljastaa, mikä on kohtuutonta."

Voisi vielä tarkentaa ja sanoa:"Tunne paljastaa, mikä minun mielestäni on kohtuutonta". Tässä piilee kaikkien  vaikeiden tunteiden tärkeä viesti, ne kertovat sisäisestä lapsestamme. Siitä osasta meitä, joka reagoi silloin kun kohtaamme meitä haastavia asioita. Silloin kun sydän menee mykkyrään tai pää täyttyy vihasta, kun yhtäkkiä häpeämme ja haluamme mennä piiloon tai satuttaa toista, loukata läheistämme tai itkeä yksin luolassamme kipuamme.Näinä hetkinä on on kiusaus mennä pakoon tunnetta. Se onnistuukin vaikka päihtymällä, nukkumalla tai viemällä huomio johonkin joka valtaa mielen vielä voimakkaammin. Esimerkiksi suuntaamalla vihaa toiseen ihmiseen tai asiaan. Siirtämällä huomio omasta prosessista ulos.Tämä on pyhää vihaa, se on niin kirkasta ja energisoivaa, että sen tuntemiseen voi jäädä koukkuun. Kun kaikki on viety, vihaani ette voi ottaa. Tätä kohtaamme myös tämän päivän rasismikeskusteluissa.

Mitä sitten voisi tehdä, kun uutisahdistus lamaannuttaa ja itkettää? On valtavan raskasta tuntea voimattumuutta ja sitä uutiset helposti herättävät. Ne uuvuttavat varsinkin herkkiä ihmisiä eikä jäljelle välttämättä jää voimia toimia. Silloin voi olla myös paikallaan antaa uutisten jäädä lukematta joksikin aikaa. Vanha sanonta: "Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti" on toimiva ohje. Katso mikä lähelläsi kaipaa apua tai tukea. Mitä läheisillesi kuuluu? Voisitko osallistua hyväntekeväisyyskampanjaan? Mieti missä olet taitava? Ei ole olemassa liian pientä hyvää tekoa. Mistä voisit aloittaa vai onko tänään vielä aika kerätä voimia sitä varten?