Uskottomuus ei riitä selitykseksi eroon

Psykologi Kari Kiianmaan mukaan 90 prosenttia ihmisistä pystyy antamaan anteeksi uskottomuuden. Luku on iso varsinkin, kun sitä vertaa yleisiin käsityksiin siitä, että parisuhteen päättymisen oletetaan usein liittyvän pettämiseen.  Ensimmäinen kysymys, jonka erouutisen lähipiirille kertova usein kohtaa, koskee mahdollista kolmatta osapuolta. Jos näin on ollut, voi houkutus olla myös eronneelle suuri ajatella eron johtuneen uskottomuudesta. Näin pääsee myös helpolla väistämään muut suhteen päättymiseen liittyneet asiat, myös oman osuutensa.  Eroihin kuitenkaan harvoin on vain yhtä syytä.

Läheisyyden, arvostuksen ja luottamuksen puute ovat yleisimpiä asioita, joiden takia erotaan. Vaikka yleisin yksittäinen syy pariterapiaan hakeutumiseen on uskottomuus, vaikuttavat siihen monet taustatekijät. Tärkeimpänä läheisyyden puute parisuhteessa. Vanha sanonta muistuttaa, ettei toimivaan parisuhteeseen mahdu kolmatta osapuolta, mutta muistaa täytyy, että rakkaudellinen suhde edellyttää molemminpuoleista avoimuutta ja halua sitoutua suhteen kehittämiseen. Parisuhde ei onnistu vain toisen voimin.

Moni sanoo että pettäminen on asia, jonka jälkeen ei voi jatkaa yhdessä. Kuitenkin moni sen kokenut on huomannut, että siitäkin voi selvitä. Tilanne vaatii parisuhteen päivittämistä, paluuta entiseen ei ole. Tunteita ei voi suorittaa läpi. Molemmat tarvitsevat aikaa päästääkseen tapahtuneesta irti, antaakseen anteeksi itselle tai toiselle. Tärkeintä tietenkin on, että molemmilla on aito halu jatkaa yhdessä eteenpäin.

Joillekin pareille tapahtunut avaa aivan uuden näköalan suhteeseen, ollaan ehkä ensimmäistä kertaa niin isojen asioiden äärellä, että avoimuus on ainoa vaihtoehto.  Voi olla yllättävää huomata, että keskusteluun nousee paljon sellaistakin, jota ei osannut odottaa. Parhaimmillaan avoimuudesta kasvaa uudenlaista, hyvää läheisyyttä.

Usein pettäminen on riuhtaisu pois parisuhteesta, viimeinen keino tehdä selväksi toiselle ja itselle, ettei mahdollisuuksia jatkamiseen ole. Joskus se voi olla myös tarkoitushakuista, pyritään pääsemään tilanteeseen, jossa toinen joutuu tekemään eroratkaisun, jos itsellä ei ole kanttia kantaa vastuuta tilanteesta. Uskottomuus tekee kipeää petetylle, mutta myös pettäjään koskee.Kumpikaan ei pääse helpolla, prosessi on usein vain erilanen.

Toimittajat Sanna Raita-aho ja Tuija Sorjanen keräävät suomalaisten pettämistarinoita vuonna 2017 ilmestyvään tietokirjaansa. Lisätietoa hankkeen Facebook-sivulla.

Lue lisää pettämisestä ja siitä selviytymisestä

Sivut petetylle (Väestöliitto)
Rakas, miksi petit? Kolme tarinaa uskottomuudesta. (Kotiliesi)
Miksi puoliso pettää? (Hyvä terveys)
Pettämisen jälkeen luottamus on ansaittava (Vau.fi)
Päättyykö parisuhde pettämiseen? (Suhdesoppa)
Unelmien parisuhde ja uskottomuuden houkutus (Kataja ry)
Petturi parisuhteessa, kymmenen näkökulmaa pettämiseen (City)

Kuinka erosta selviää?

Kukaan ei mene naimisiin erotakseen, eikä rakastunut ihminen halua uskoa, että oma rakkaussuhde päättyisi jonakin päivänä. Kuitenkin liki puolet liitoista päättyy eroon. Joillekin se on seurausta pidemmästä prosessista, osalle kumppanin lähtö tulee niin sanotusti ”puun takaa.” Heitäkin on, jotka päätyvät eroon yhdessä, mutta se ei auta hyppäämään  eroon liittyvän tunnekäsittelyn yli.

He, jotka ovat aloittaneet oman tunneprosessointinsa jo ennen lopullista päätöstä, ovat saaneet hieman etumatkaa, mutta kuten läheisen kuolemaan, niin avioeroonkaan ei pysty ennalta itseään valmistelemaan, oli sitten lähtijä tai jätetty. Monet asiat löytävät selityksensä vasta ajan kanssa, kun etäisyyttä tapahtuneeseen tulee kyllin paljon ja/tai henkilö alkaa tarkastelemaan päättynyttä suhdettaan raatorehellisesti, avoimin mielin. Hyvänä apuna tässä ovat vertaisten kokemukset, erokirjallisuus ja eroryhmät.

Yhtäkään ihmissuhdetta ei voi arvioida sen pituuden perusteella. Jokin lyhyt kohtaaminen voi olla kallisarvoisen tärkeä, ja vuosien ihmissuhde voi olla mitään antamatonta pelon sävyttämää sitoutumista. On turvallisempaa pysyä ankeassa suhteessa, kuin ottaa vastuu omasta onnestaan lähtemällä tai yrittämällä parantaa omaa suhdetta itseensä tai puolisoonsa. Moni suhde nimittäin paranisi jo huomattavasti sillä, että hankalia asioita otettaisiin esille ja niistä uskallettaisiin puhua. Vaikeistakin asioista keskusteleminen lisää läheisyyttä. Osa eroseminaarin tulijoista tuleekin pohtimaan mahdollista tulevaa eropäätöstään ryhmään ja tekee ratkaisun löytämien oivallustensa myötä.

Vaikka jättäjän ja jätetyn polku on erilainen, molemmat sisältävät vaikeita tunteita. Vaikka jättäjä usein eron jälkeen vapautuukin pitkään jatkuneesta ahdistuksesta ja voi jopa alkuun hurmaantua elämästään, tulee se päivä jossain vaiheessa, jolloin hänenkin täytyy kohdata se, ettei ero ollut vastaus kaikkiin elämässä olleisiin haasteisiin. Varsinkin silloin, jos eroon päädytään ratkaisuna omaan identiteettikriisiin.

Jättäjä ei pysty olemaan jättämänsä ihmisen saattohoitaja. Molemmat tarvitsevat irrottautumista voidakseen elää elämässään eteenpäin ja rakentaa tulevaisuuttaan tahoillaan. Mahdollisuus ystävyyteen toki on, mutta se pitää rakentaa vasta kun parisuhde on saatu päätökseen. Tähän menee helposti ainakin vuosi. Tärkein mittari suhteesta ja entisestä puolisosta irrottautumisesta on usein se, että oma elämä alkaa kiinnostaa enemmän kuin eksän uusi arki. Kun huomaa, ettei muista koska viimeksi olisi antanut entiselle puolisolleen ajatuksen. Usein tässä on apuna myös uusi suhde, jonka avulla löytyy monella myös yllättävää myötätuntoa eksän uutta suhdetta kohtaan. Erosta on kuitenkin mahdollista päästä eteenpäin ilman laastaria tai uutta elämänkumppania. Oleellista on tarkastella suhdetta omaan itseen.

Tunnekäsittely on keskiössä erosta eteenpäin pääsemisessä. Tärkeitä kysymyksiä ovat: Miksi valitsin juuri hänet? Kuka elämääni ohjasi suhteessamme? Millä tavoin menneisyytemme, erityisesti lapsuusperheemme dynamiikka, vaikutti suhteeseemme? Mistä nousevat vihan, surun ja häpeän tunteet? On hyvä tiedostaa, että kriisi möyhii aina elämän aiempiakin pohjamutia; raivo, jota tunnet eksääsi kohtaan, voi nousta vuosilta, jolloin tulevasta puolisostasi ei ollut vielä tietoakaan.

Entäpä myyttinen, ihana erohehku? Tila, jossa eronnut äkkiä huomaakin, että autio maa alkaakin kukkia hänen ympärillään ja hän rupeaa viihtymään uudessa elämässään.  Kun ihminen pääsee erotunteidensa käsittelyssään tarpeeksi eteenpäin, on hänen mahdollista saavuttaa tuo hetki. Päivä, jolloin tulevaisuus avautuu mahdollisuutena eikä vain menetyksenä. Osa eronneista kuvaa tätä kokemuksena, jolloin saa itsensä takaisin. Mikä tärkeää, siihen liittyy taito nähdä myös mennyt aika voimavarana ja hyvät muistot kauniina. Erohehkua ei voi piilottaa, se on itsensä rakastamisen ilmentymä. Siitä pitää nauttia ja ottaa kaikki irti, koska samoin kuin parisuhteen huumavaihetta, seuraa itsen kanssa vietettyäkin kuherruskuukautta arki. Se on vain todennäköisesti nyt parempaa, turvallisempaa ja tietoisempaa. Pysyvää olotilaa ei ole. Se mikä menee ylös, sen täytyy tulla alas. Eroprosessissa kaikki tunteet ovat isoja. Tärkeää on muistaa, että edessä on uusi mahdollisuus.

Oletko eronnut? Näin vahvistut matkallasi eteenpäin

1. Uskalla tuntea tunteitasi
Selviytymisesi ja uuteen elämään sopeutumisesi kannalta on tärkeää, että annat kaikille tunteillesi tilaa. Uskalla kohdata myös pelottavat ja kipeät tunteet. Ota aikaa ja käytä tunteiden käsittelyssä apuna esimerkiksi musiikkia, urheilua tai kirjallisuutta.

2. Luo rakkaudellinen suhde itseesi olemalla itsesi paras ystävä
Nyt on aika panostaa elämäsi tärkeimpään ihmissuhteeseen. Tutustu itseesi, helli itseäsi, puhu itsellesi kauniisti. Kysy mitä kuuluu, mitä tänään tehtäisiin? Myös itselleen on tärkeä antaa rakkautta. Kun saat itsestäsi parhaan ystäväsi, et ole koskaan enää yksin.

3. Keskity omaan elämääsi
Älä märehdi mennyttä elämäänne loputtomiin. Unohda myös exän elämän kyttääminen. Jos et tiedä mihin muuhun aikasi käyttäisit, niin hanki oma, uusi ja upea elämä.

4. Hae vertaistukea

Ystävienkin kestokyvyllä on rajansa. Paras keskustelukaveri on toinen eronnut. Verkosta löytyy keskusteluryhmiä ja eroryhmistä vertaistukea.

5. Muista, että ero on mahdollisuus
Elämä jatkuu. Vaikka nyt voi tuntua siltä, että loppuelämä olisi peruutettu, on kaikki vielä mahdollista. Sinulla on käytössäsi arvokasta elämänkokemusta, joka auttaa sinua luomaan paremman tulevaisuuden. Luota itseesi, niin elämä kantaa sinua.

6. Lopeta veivaaminen
Asioiden puimisella on aikansa, mutta jossain vaiheessa asiat voivat jäädä junnaamaan paikalleen ja katkeruus pääsee kukoistamaan. Jos sinun on vaikeaa löytää uutta suuntaa tai mitään hyvää uudesta elämäntilanteestasi, hae apua ammattilaiselta tai lähde mukaan eroseminaariin. Kavereiden jaksamisella on rajansa, mutta vertaisryhmästä löydät ihmisiä, jotka jaksavat keskustella asiasta kanssasi.

7. Muista muutoksen lait
Koko elämä on muutosta, eikä pysyvää olotilaa ole. Myös tekemättä jättäminen on päätös, ei vain toisin tekeminen. Elämän rajallisuuden hyväksyminen auttaa myös hyväksymään elämän vaihtuvia tilanteita. Yksikään ihminen elämässämme ei ole itsestäänselvyys, mutta varmaa on, että itsesi seurassa sinä vietät kaikki elämäsi päivät. Pidä siis huolta tärkeimmästä ihmisuhteestasi.

8. Aika hoitaa
Aika on armollinen parantaja, Sen hoitavaan syliin kannattaa turvata. Pohdi vaikka kymmenen vuoden takaisia huoliasi, jos niitä vielä muistat. Miltä ne näyttävät tänään? Voisitko uskoa, että tämänkin päivän kipu on vielä jonakin päivänä poissa? Pidä huolta siis tästä päivästä, huominen huolehtii itsestään.

9. Rakkaus pysyy
Kukaan ei voi viedä sinulta rakkautta pois. Rakkaus on luonasi aina, eikä se ole riipuvainen toisen ihmisen läsnäolosta.Jos ajatus on sinulle hämärä, lue lisää aiheesta ja tutki rakkautta tai osallistu eroseminaariin tai muuhun itsetuntemustyhmään.

10. Jos mikään ei tunnu auttavan
Akuutein ja rajuin shokkivaihe kestää yleensä korkeintaan puoli vuotta. Jos et pääse omin voimin eteenpäin, hakeudu ammattiavun piiriin tai eroseminaariin, jossa saat hoitavaa vertaistukea.

Haluatko auttaa itseäsi matkallasi erosta eteenpäin? Seuraavat eroseminaarini löydät täältä  >>

Tilaston takana on ihminen, tai sitten ei

Tutkimustuloksia ja tilastoja käytetään mielellään erilaisten kohuotsikoiden tukena. Oli sitten kyseessä ravitsemus,maahanmuuttajat, liiikunta tai parisuhde. Tuloksia käytetään myös tarkoitushakuisesti tai niitä tuotetaan räätälöidysti. Tutkimus-sana itsessään ei kerro vielä lainkaan sen pohjalta tuotetun tiedon luotettavuudesta, vaikka toki lähteestä voi tulkintoja jo johtopäätöksiä tehdäkin.

Mitä intiimimmästä tiedosta tutkimuksessa on kyse, sitä hankalampaa on saada rehellisiä tai edes suoria vastauksia. Moni pukeutuu mielellään normikaapuun, koska eläminen ja kyselyihin vastaaminen on niin helpompaa. Myös omalle itselle halutaan usein valehdella. Olemme monimutkaisia olentoja.

Yleistyksillä halutaan vaikuttaa. Tämä näkyy poliittisessa keskustelussa, mutta myös kaikissa niissä asioissa, joissa halutaan vahvistaa polarisaatiota, vastakkainasettelua. Tarkoitus voi olla myös oman asian nostaminen esille, jotta sen näkyväksi tekeminen voisi saada aikaan muutoksen, kuten tällä viikolla Heli Vaarasen esiin nostamassa keskustelussa miesten huonosta asemassa parisuhteissa.

Klikkiotsikointia työkseen tekevät toimittajat tarttuvat helposti sensaatioihin, koska ne myyvät, aina taustoja tai luotettavuutta ei haluta tarkastaa. Journalistin ohjeet eivät löydy enää kaikista mediataloista. Aina nousee uusi kohu ja ihminen on enemmän ymmällään elämässä. Toisaalta useat tärkeät aiheet saavat näin myös tilaa viestintävälineissä ja nousevat puheenaiheiksi, joka taas luo mahdollisuuksia positiiviselle muutokselle.

Tällä viikolla pidettiin Anne Birgitta Pessin johtaman Myötätunnon mullistava voima-tutkimushankkeen seminaari Helsingin yliopistolla. Vahva viesti oli, että myötätunto on valtava mahdollisuus. Energia, joka tuottaa hyvinvointia niin sen kokijalle kuin hänelle, johon se kohdistuu. Myötätunto tekee hyvää myös siellä, jossa pyritetään käyttämään kilpeä sitä vastaan. Älä siis epäröi osoittaa sitä lähimmäisillesi silloinkin, kun et voi heistä pitää.

Tiibetin henkinen johtaja neljästoista Dalai Lama Tenzin Gyatso on todennäköisesti aikamme tunnetuin myötätunnon lähettiläs maailmassa.  Hän muistuttaa puheissaan ja kirjoissaan, kuinka avaamalla sydämemme ja mielemme pääsemme eroon virheellisistä olettamuksista, joista niin monet ongelmamme juontavat juurensa. Hänen mukaansa myötätunto voi olla ehtymätön onnellisuuden lähde elämässä. Tuhoisat tunteet vähenevät meissä, kun omalla käytöksellämme innoitamme muitakin elämään myötätuntoisempaa ja rauhallisempaa elämää.  Avaamalla sydämemme meillä on mahdollisuus kohtaamiseen. Kun katsot minua ja minä katson sinua ilman ennakkoluuloja voi välillemme syntyä yhteys silloinkin, kun emme kaikessa pysty olemaan samaa mieltä.

Älä usko kaikkia tutkimuksia, vaan ota selvää mihin ne perustuvat. Muista, että tiedotusvälineiden ja uutisten takana on aina ollut ihminen valitsemassa uutisoitavat asiat, mutta älä tule kyynisen ennakkouuloiseksi kaikkia asioita kohtaan. Tilastot kertovat yleisyyksistä, mutta juuri sinun tarinasi voi olla poikkeus. Tämä on tärkeää tiedostaa jo sen tähden että voimme pitää toivoa yllä elämässämme niinäkin hetkinä, kun sitä ei ulkopuolelta anneta.  Opeta medialukutaitoa myös lapsillesi. Muista että sinä itse voit vaikuttaa, jotta maailma voisi olla parempi paikka elää. Helpoimmin se lähtee läheltä, ajattele globaalisti, toimi paikallisesti, harjoita myötätuntoa, rakasta.

(Kuva:Katri Somerjoki)

Uusperhe ei ole uusi ydinperhe

Viime päivinä lehdet ja verkkouutiset ovat olleet täynnä uusperheasiaa. Tänään saatiin lukea kuinka Mikael Jungnerin tyttöystävä Emilia Poikkeus koki epäonnistuneensa äitipuolena. Viime viikolla Amin Asikaisen ex-vaimo Nilufer Asikainen avautui Me Naisissa erostaan. Jutussa hän kuvaa, kuinka menneisyys oli liian läsnä uusperheen arjessa. eikä tehnyt tilaa uusperheen syntymälle. Amin otti tuoreeltaan kantaa jäämällä Niluferia edeltäneen puolisonsa "puolelle", vaikka varsinaisessa haastattelussa Nilufer Aminista kauniisti puhuikin. Lukijoiden ja juttua kommentoijien vastaanotto oli kiivasta ja puolia valittiin, kuinkas muuten. Jokaisella on taustalla oma tarinansa, johon haetaan vahvistusta Lopulta kukaan ulkopuolinen ei voi kuitenkaan tietää, mitä keidenkin suhteessa on tapahtunut. Julkkispareista löytyi kuitenkin hyväkin uutinen, kun yhteisen uusperhehaastattelun antaneet näyttelijä Ria Kataja ja tanssija Jari Valsta loivat toivoa,että onnistuakin voi.

Uusperheitä on Suomessa noin 10 prosenttia eli reilut 53 000. Perheiden määrä on pysynyt vakiona jo useita vuosia. Uusperheiksi lasketaan perheet, joissa on vähintään yksi alle 18-vuotias vain toisen vanhemman lapsi. Tämän vuoksi on huomioitava, että laskentatapa aiheuttaa tilastovirheen, koska sen ulkopuolelle jäävät perheet, joissa asuu täysi-ikäisiä lapsia ja ne perheet, joissa lapsi asuu osa-aikaisesti, muttei ole kirjoilla.

Tiedetään, että uusperheellä on huonommat mahdollisuudet onnistua kuin ydinperheellä. Alkuasetelma on haastava, kun synnytetään uutta yhteisöä, johon pitäisi mahtua monenlaisia ihmisiä ja tunteita. Uusperhe ei hajoa rakkauden tai halun puutteeseen, vaan suurin haaste on yhteisen perhekulttuurin löytäminen. Samalla kun aikuiset rakastuvat tosiinsa, tuodaan yhteen muita ihmisiä, joita ei välttämättä uudet perheenjäsenet kiinnostaisi.

Lasten kannalta olisi hyvä, että he ainakin tuntisivat vanhempansa puolison ennen yhteen muuttamista. Aikuisten kannattaisi malttaa seurustella edes kohtuullinen aika ennen yhteen muuttoa, koska vaikka talous kevenisikin, ei yhteinen aika välttämättä lisäänny, vaikka saman katon alla ollaankin. Arjessa ollaan läsnä, mutta samalla mahdollisuus ikävöidä toista otetaan pois. Etäsuhde pitää jännitystä ja alkuhuumaa yllä pitempään Yksi ratkaistava asia on se, kuinka lasten mahdollinen vuoroasuminen järjestetään? Ovatko kaikki lapset samaan aikaan paikalla vai olisiko ainakin alkuun järkevää jakaa viikot lasten kesken ja edetä näin hitaammin?

Päivi Sutinen ja Kaisa Raittila ovat tutkineet uusperheitä ja kertovat tuloksista vuonna 2008 ilmestyneessä kirjassaan "Huonetta vai sukua". Isona haasteena esiin nousi ns. akvaariossa eläminen. Enää ei riitä, että päätetään perheen kesken asioista, vaan aikatauluihin, lomiin, kasvatukseen ja muihin asioihin ottavatkin äkkiä kantaa monet, vieraatkin ihmiset. Toinen haastava asia oli, että uusperheen jäsenillä on monia vaikeita tunteita, eikä oikein ketään joiden kanssa niitä jakaa. Usein tämä herättää syyllisyyttä.  Jos esimerkiksi uuden puolison lapsi synnyttää vain negatiivisia tunteita, ei näita ajatuksia helposti halua jakaa perhepiirissä.

Kirjan mukaan uusperheen pitää käydä seitsemän vaihetta läpi muotoutuakseen toimivaksi yksiköksi. Aikaa tähän menee yleensä noin 4 -7 vuotta. Huolestua tästä ei tarvitse, Vaiheet tulevat käytyä läpi elämisen myötä. Niitä ei tarvitse suorittaa, mutta ne on hyvä tiedostaa, jotta ei tulisi tehneeksi ylilyöntejä tilanteessa, joka kuuluu normaliin kehityskertomukseen. Ydinperhe käy myös omat vaiheensa lävitse, ne vain ovat erilaiset.

Uusperhe tarvitsee onnistuakseen rakkautta, tukea ja tietoa. Se on haavoittuvainen yksikkö ja sen jäsenillä on oikeus yksityisyyteen. On selvää, että entisten puolisoiden kanssa pitää neuvotella monista asioista, mutta keskinäistä kunnioitusta pitää myös osoittaa. On hyvä muistaa, että joustaminen kannattaa aina, todennäköisesti saat sen tulevaisuudessa takaisin vastaantulemisen lahjana. Kolmannen osapuolen on aivan mahdollista vaikeuttaa uusperheen syntymää, mutta on hyvä ymmärtää, että uusperheen vanhemmat ovat itse vastuussa rajojen laittamisesta. Aivan samoin kuin esimerkiksi silloin, kun oma lapsuusperhe tunkee liikaa mukaan omaan parisuhteeseen. Aikuinen ihminen uskaltaa ja osaa kertoa hankalalle eksälle, miniän tai vävyn persoonaan kantaa ottavalle äidille tai ylimieliselle naapurille, että tässä emme tarvitse nyt sinun mielipidettäsi, vaan pärjäämme hyvin keskenämme.

Erotarinassa on aina monia näkökulmia. Rakkaus ja viha, häpeä ja suru, intohimo, kateus ja katkeruus. Sinulla on mahdolisuus valita mihin suuntaan askeleesi otat. Ei rakkauden raunioilla ole voittajia tai häviäjiä. Eikä parisuhteen päättymisen tarvitse olla tappio, joskus se on vaan välttämättömän hyväksymistä. Suostumista sille, että tämä polku on päätöksessä. Jos eksäsi on löytänyt uuden puolison, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä, on se hänen valintansa. Jos teillä ei ole lapsia, voit lähteä uuteen suuntaan rakentamaan omaa elämääsi uusin lähdöin. Jos teillä on lapsia tai entisellä puolisollasi on niitä uuden puolisonsa kanssa, on vastuullasi tehdä oma osuutesi, että he voivat eron ja uusperheen keskellä hyvin.

Loppuun lainaus eroäiti Sannalta, joka osallistui viime viikolla uusperhekeskusteluun Facebookissa.

"Itse koen eronneena, neljän lapsen äitinä entisen mieheni uuden vaimon rikkautena. Tämä on lasten etu ja myös minulle vanhempana. Elämä menee eteenpäin ja on tärkeää ajatella asioita kokonaisuutena. Juurikin näin koska lapsihan on se, joka loppujen lopuksi kärsii vanhempien riidoista, uusissa - ja vanhoissa perheissä. Tai tunneilmastosta. Eleistä. Ei asetelma helppoa ole, jos olet jätetty osapuoli ja sinut "korvataan" jollakin toisella. Koska tällöinhän ihmisen mieli kokee, että naiseuden/miehyyden lisäksi riistetään myös vanhemmuus. Mutta ajan kanssa näiden tunteiden yläpuolelle voi päästä. Hyväksymällä että elämässä ei voi hallita kaikkea. Vaikka kuinka olisi yrittänyt parhaansa. Se riittää ja on riittänyt minulle."

Lainaa vain

Kun esikoiseni syntyi kaksikymmentä vuotta sitten, muistan ajatelleeni, että nyt en olisi enää koskaan yksin. Vaikka paras ystäväni hylkäisi (kuten kävikin joidenkin vuosien päästä) tai mieheni jättäisi minut (mikä tapahtui pian), olisin aina yhtä lapseni kanssa, en jäisi yksin.Kun tyttäreni pikkuveli syntyi tästä vuoden kuluttua, olin vielä suojatumpi ja samalla hyvin suojaton. Olin ensimmäinen kaveripiiristäni josta tuli äiti, minulla ei ollut juuri ketään läheistä naista, jolta saada vertaistukea. Lucianpäivänä 1998 lähti myös mieheni ja minusta tuli 29-vuotiaana 2- ja 3-vuotiaiden lasten eroäiti. Maailmassa oli äkkiä vain joka toinen viikonloppu. Neljä kuukautta jaksoin toivoa, että mies tulisi takaisin. Tuijotin iltaisin makkarin ikkunasta, ajattelin: kohta hän ajaa pihaan, kohta hän huomaa erehdyksensä. Kunnes minulle selvisi, että mieheni oli aloittanut uuden suhteen ja pääsin vihdoin tärkeimpiin eronkäsittelytunteisiin käsiksi, musertavaan suruun ja kirkkaaseen vihaan. Löysin eroseminaarin, sain näköaloja uuteen elämäntilanteeseeni ja lopulta päädyin itse kouluttautumaan eronneiden auttajaksi. Työhön, jota ei voi mielestäni tehdä ilman omaa kokemusta asiasta.

V.A.Koskenniemi on kirjoittanut kuuluisan synkän Yksin oot sinä ihminen - runonsa (1918), jossa hän kirjoittaa ajatuksiaan siitä, että olemme kaikki yksin, eikä elämässä juuri voi lähimmäiseen luottaa.

"Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta,
huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkeihin kumppanin löydät, et toden riemuun ja tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa."

Upeassa Eino Leinon Hymyilevässä Apollossa (1898) on myös haikea sävy ja kaipuu, mutta hetken tarkoitus ja merkitys ei häviä siksi, että se on pian ohi. Rakkaus ei katoa, vaikka ihminen lähtisi, muistuttaa Leino. Koko runo on hyvin logoterapeuttinen, se muistuttaa rakkaudesta, itsensä unohtamisen tärkeydestä ja muille antamisesta. Toisin kuin Koskenniemi, Leino tietää, että antamalla saa aina enemmän.

"Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan.
oman onnensa aarteistaan."

 
Kaksikymmentä vuotta sitten en osannut ajatella kaksikymmentä vuotta eteenpäin. Osasin ajatella silloin vain, että sylini on nyt täysi. Hetken tarkoitus. Elämän lahja. Äitiys. En tiedä mitä olisi tapahtunut jos olisimme eronneet lapsettomina, varmaa on, että elämäni olisi ollut hyvin erilainen. Nyt kun katson taaksepäin huomaan oppineeni rakkaudesta paljon niinä hetkinä, jolloin olen ollut yksinäisin. Yksinäisen sisällä on tieto siitä, mitä häneltä puuttuu. Kun olen kaivannut isällään olevia lapsia. Kun olen itkenyt päättynyttä ystävyyttä. Kun sydämeni on särkynyt rakkaussuhteen päättyessä. Kun ystäväni kuoli ja tajusin viimeisen puhelumme koskettavuuden. Kun katson ikkunasta ulos ja näen toistensa seurassa olevia ihmisiä ja ymmärrän, että kukaan ei kaipaa minua juuri nyt ja kuitenkin, voin tuntea rakkauden läsnäolon.

Onko rakkaus olemassaolon todistamista? Onko rakkaus jotain, jota voi antaa tai viedä mukanaan?
Sanotaan,  että on tärkeämpää osata rakastaa tai kuin saada vastaan rakkautta. Sekin tiedetään, että ihminen haluaa valita heidät, joiden antaa rakastaa itseään. Niin ja se suuri kysymys:  Rakastatko minua silloinkin, kun en voi antaa sinulle mitä haluat?

Miksi tänään kaikki nämä ajatukset? Siksi, että kun tänä iltana tyttäreni lähtee jatkamaan asepalvelustaan, jään viettämään poikani kanssa hänen viimeistä siviili-iltaansa. Huomenna hän lähtee sisarensa tavoin armeijan harmaisiin. Minä olen nainen keskellä elämää, tyhjenevän pesän vartija. Teen tilinpäätöstä, jossa on kyyneleitä ja naurua. Kaikki on elämässä lainaa vain, mutta rakkaus on ja pysyy.


Nainen keskellä elämää -ilmaisun lainasin Tuula Vainikaisen ja Ulla Järven kirjan nimestä.

Lainaa vain on Maarit Hurmerinnan kaunis kappale siitä, että lapset tulevat kauttamme, mutta emme omista heitä.

Herkkä ihminen, tulkitsetko liikaa?

Herkkä ihminen voi aiheuttaa tarkoilla tuntosarvillaan itselleen ongelmia. Koska hän helposti ja mielellään tarkkailee muita ihmisiä, voi hän ylitulkita muiden ihmisten käytöstä ja siksi helposti syyllistää itseään tilanteissa, joissa hänen itsetuntonsa on muutenkin koetuksella.

Jos on altis priorisoimaan muiden ihmisten tunteet yleensä omiensa edelle ja sopeuttamaan käytöstään sen mukaan, mitä tuntee toisten odottavan itseltään, on vaikea ymmärtää, miksi joku toinen ei tee näin. Suora johtapäätös  on usein se, että itsessä on jotain vikaa. Joillekin herkille ihmisille riittää mielen pahoittamiseen jo hyvin pienetkin asiat. Ikävää on, että tällaisen tilanteen jälkeen herkkä ihminen voi pitkäänkin soimata itseään ja omaa epätäydellisyyttään.

Tosiasia on, että herkät ihmiset myös vaistoavat hyvin nopeasti, jos heistä ei pidetä tai heitä vieroksutaan. He kuuntelevat tarkasti ja näkevät ihmisten välillä olevia jännitteitä.  He antavat helposti tilaa huomionhakuisille ja poistuvat paikalta, kun tuntevat olonsa epämukavaksi. On sanottu että herkkä ihminen vaistoaa hylätyksi tulemisen uhkan samalla tarkkuudella kuin norsu sateen saapumisen kilometrien päästä.

Jos olet herkkä, sinun  olisi tärkeätä tiedostaa, että ihmisillä on hyvin moninaiset syyt käyttäytyä kuten käyttäytyvät. Kaikki ei ole palautetta tai reagointia sinusta johtuvista syistä.  Mulkku on mulkku todennäköisesti useimmille ihmisille, ei vain sinulle. Se, että joku kohtelee sinua huonosti ylentäen itseään on osoitus vain hänen oman sielunmaisemansa heijastumasta ulospäin, ei sinun arvostasi. 

Herkän ihmisen olisi hyvä pyrkiä pehmeästi karaisemaan itseään. Maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä ja kaikkien kanssa on mahdollista tulla toimeen edes sen hetken mitä todellisuus minäkin hetkenä vaatii. Kun rohkeasti menee tilanteisiin ja kuuntelee toista ihmistä hänen maailmankuvastaan käsin, oppii myös itsestään lisää. Herkkä ihminen olettaa siis helposti toisen ihmisen ilkeyden itsestään ja omasta huonoudestaan johtuvaksi, vaikka se yleensä johtuu vain siitä, että toinen on mitä on ja ilmentää sitä omalla huonolla käytöksellään. Hän ei siis anna palautetta sinusta vaan itsestään.