Mitä tunnetyöskentely tarkoittaa?

Asiakastyössäni kohtaan usein samat kysymykset: "Mitä itsensä rakastaminen oikein tarkoittaa?" "Kauanko minulta menee aikaa, jotta pääsen erosta lopulta yli?" "Milloin on oikea aika erota?" ja "Mitä tunteiden käsitteleminen tarkoittaa?" Kahta ensimmäistä kysymystä olen käsitellyt laajasti kirjoituksissani aiemmin, kolmas kysymys oli aiheenani viikko sitten Parisuhdekeskus Katajan blogissa ja neljänteen kysymykseen vastaan nyt.

Kun ihminen kohtaa elämässään kriisin, kuten avioeron, käy hän yleensä luonnostaan läpi kaikki klassisen kriisiteorian osat. Siinä selviytymisen prosessi on jaettu neljään erilaiseen vaiheeseen, joilla kaikilla on tärkeät tehtävänsä. Mikä tärkeintä, kaikkiiin kohtiin liittyy tunteiden käsittelyä, jota edistää tunteisiin reagoiminen ja niistä keskusteleminen.

1. Sokkivaihe (Kaaos, kieltäminen, kesto korkeintaan muutama vuorokausi.)
2. Reaktiovaihe (Etsitään merkitystä tapahtuneelle, miksi juuri minä? Noin 4-6 viikkoa.)
3. Läpityöskentelyvaihe (Antaudutaan tapahtuneen käsittelylle syvemmin, 6 kk-1 vuosi traumasta, huomio kääntyy menneisyydestä tulevaisuuteen.)
4. Uudelleensuuntautumisvaihe (Kriisiin liittyvät tunteet on käsitelty, kriisi voi saada uusia merkityksiä.)
   (Johan Cullbergin kriisiteoria)

Rakkaussuhteen päättymistä prosessoivalle henkilölle vaiheet ovat usein hyvin tunnistettavia. Eroseminaariin hedelmällisintä on tulla kolmannessa vaiheessa, jolloin ollaan otollisimmassa kohtaa mallin mukaiselle kognitiiviselle työskentelylle. Kokemus on kuitenkin osoittanut minulle,  että apua ryhmästä ovat saaneet myös ne, jotka käyvät yhä läpi kakkosvaihetta tai ovat siirtyneet jo neloseen. Onpa minulla ollut ryhmissä ihmisiä, jotka ovat eronneet jo vuosiakin aiemmin. Ajattelen myös, että hyvässä ryhmässä on aina eri vaiheissa olevia henkilöitä, se on silloin molemmin puolen parantavaa. Jaettu, kaunis kokemus.

Vaikka kriisiteoria on linjannut vaiheet napakasti, on selvää, että eri ihmisillä ne voivat ottaa eri tavoin aikaa. Oleellista on myös, saako kriisissä itselleen apua ja onko valmis ottamaan vastaan myös vaikeita tunteita. Osa ihmisistä pakenee surua, vihaa ja häpeää esimerkiksi päihteisiin, satunnaiseen seksiin tai tuhoaviin ihmissuhteisiin. Oleellista paranemisen kannalta olisi kuitenkin ottaa tunne vastaan, suostua sille. Koska niin kauan kuin jokin tietty tunne nousee esiin, niin kauan sillä on jotain asiaa sinulle. Tunnekäsittely on siis yksinkertaisesti kuvattuna sitä, että tunnustelet miltä itsessäsi tuntuu, pyrit tunnistamaan tunteen ja ilmaisemaan sitä niin, ettei siitä ole sinulle tai muille vahinkoa. Usein jokin vahva paljon näkyvyyttä ja tilaa ottava tunne kätkee sisäänsä myös muita tunteita. Esimerkiksi hyvin vihaisen ihmisen sisällä voi olla paljon surua tai häpeää.

Aina kun kohtaamme elämässämme kriisejä, nostavat niiden mukana nousevat tunteet samalla myös pintaan menneisyydessä koettuja kipuja ja menetyksiä. Kaikki erosi yhteydessä kokemasi voimakkaat tunteet eivät siis johdu vain tästä nyt tapahtuvasta tilanteesta, vaan niihin sekoittuu aikaisempien tapahtumien tunnelmia. Eksäsi ei siis ole vastuussa yksin kaikesta siitä tunnekivusta jota koet, vaikka siihen nojaaminen voisikin helpottaa eroon liittyvien tunteiden käsittelyä.

Jos blokkaat tunteesi sisällesi tai kieltäydyit käsittelemättä niitä, teet todennäköisesti itsellesi karhunpalveluksen, koska jätät hyödyntämättä sen korvaamattoman opin, jota voisit itsestäsi saada niiden avulla. Kuitenkin, on hyvä tiedostaa, että eri ihmiset käsittelevät tunteitaan eri tavoin. Kenelläkään ei ole oikeutusta astua toisen rajojen sisäpuolelle määrittelemään kuinka omaa elämäntilannetta tulisi käsitellä.

Jos sinun on vaikeaa tunnistaa tai ilmaista tunteitasi, olisi hyvä, että etsisit itsellesi apua ammattiauttajalta, kuten psykologilta tai mielenterveyshoitajalta. Myös ohjattu vertaistukiryhmä voi toimia hyvin.

Sinun tehtäväsi ei ole tehdä puolisoasi onnelliseksi

Parisuhde ei ole välttämättä rakkaussuhde. Suhteen alkuun riittää usein sattuma, himo tai yksinäisyys. Hiljattain eronneet ovat alttiita aloittamaan uuden suhteen helposti, kun joku vain osoittaa hyväksyntää ja läheisyyttä. Eronnut on tarvitseva, jokainen solu kaipaa hoitajaa. Näistä puhutaan laastarisuhteina. Joskus, kun sattuma tai sallimus ovat kohdallaan, ne voivat johtaa pysyvään parisuhteeseen. Vaikka ehkä, kuolevaisina olentoina, olisi syytä kysyä itseltämme: Mitä tarkoittaa "pysyvä parisuhde?" ja "Onko parisuhteen pituus yleensäkään verrannollinen sen merkityksellisyyteen?"

Asiakkaani ovat eronneita tai eroa pohtivia ihmisiä. Minun tehtäväni ei ole antaa heille suosituksia tai vastauksia, vaan antaa tietoa ja kysyä kysymyksiä, jotka auttavat itsensä ymmärtämisessa tai mahdollisen eropäätöksen tekemisessä.  Yksi asia yhdistää useimpien asiakkaideni elämäntilannetta: Epänormaalista tuppaa tulemaan suhteessa normaali hyvin pian. Oli kyseessä sitten väkivalta, päihteet, uskottomuus, valehtelu, alistaminen tai joku ei niin selkeän graavi, mutta yhtä vahingollinen asia suhteen kannalta kuten etääntyminen, tunnekylmyys, puhuttomuus, ilkeily tai hylkääminen. Alkuun asia kielletään, sitten tilannetta ryhdytään sopeuttamaan ja lopulta jää jäljelle enää toivo, joka voi olla niin sitkeä, että mikään merkki tai todiste ei riitä sen näkemiseen, että rakkaus meni jo, jos sitä koskaan olikaan. Toisaalta, eivät kaikki eroa pohtivat rakkautta enää osaa odottaakaan vaan keskiössä on ahdistus lapsista, taloudellisesta selviytymisestä tai yksinäisyydestä. Eronnut kun menettää helposti paljon muitakin ihmissuhteita kuin puolisonsa.

Terapeutti Kaija Maria Junkkari on sanonut että parisuhteessa on tarkoitus kasvaa yhdessä, ei yhteen. Eroseminaarissa haastamme itsemme tarkastelemaan sitä asiaa, että vain kaksi omasta onnellisuudestaan vastuun ottanutta ihmistä voi tulla onnelliseksi yhdessä. Omaa rauhaa ja tasapainoa ei voi ulkoistaa. Et voi myöskään vastuuttaa puolisoasi omasta onnestasi, etkä koskaan, niin kipeältä kuin se tuntuukin, voi pelastaa rakastamaasi ihmistä hänen painajaisiltaan ja haasteiltaan, liittyvät ne sitten hänen menneisyyteensä, persoonallisuuteensa tai aiempiin suhteisiinsa.Hyvä uutinen on, että voit kuitenkin kulkea hänen vierellään ja olla tukena. Olemme kaikki lopulta yksin itsemme kanssa, niin upeaa kuin toiseen liittyminen onkin.

Kun seuraavan kerran havahdut pohtimaan, mitä puolisosi voisi tehdä, jotta olisit onnellisempi, mieti ensin, oletko tehnyt itse parhaasi oman onnesi eteen? Rakkaus valaisee ja hoitaa, rakkaus on vapautta ja vastuullisuutta samassa paketissa. Kun olet onnellinen itsessäsi, edistät onnellisuutta ympärilläsi. Ja kun  seuraavan kerran mietit, onko tullut hetki lopettaa yhteinen matka, vai onko vielä yhteistä aikaa jäljellä, mieti, mitä rakkaus sinulle vastaisi?

Myötätunto on rakkautta

Käsittelen uudessa Hidasta elämää -kirjoituksessani menestymistä, epäonnistumista, selviytymistä ja myötätuntoa.

"En pidä sanasta menestyjä, vaikka sen sisältö monelle onkin monelle myönteinen. Se tuoksahtaa minun nenääni tunkkaiselta, näyttää itsekeskeisen mahtipontiselta. Sanan ympärillä on kuin liian kirkas keinovalo, joka tarkkaan katsoen on jo alkanut hieman väristä välttämättömän edellä." Koko jutun voit lukea täältä >>.

Tunteen takana on kokemus

Kaikkein merkityksellisimmät asiat elämässäni olen saavuttanut suuren ulkoisen epävarmuuden, mutta vahvan sisäisen johdatuksen saattelemana. Kun olen ollut uskollinen itselleni ja suostunut kulkemaan minulle näytettyyn suuntaan, olen saavuttanut rakkautta, tavoitteita (jotka ovat ehkä tulleet eri paketissa kuin odotin) ja rauhaa. 

En tarkoita tällä sitä, että olisin solminut onnistumisen helminauhaa, välimatkat ennen palkintoa ovat olleet pitkiä, uuvuttaviakin. Usko on ollut koetuksella, yhteys itseeni kadonnut monta kertaa. Tarkoitan tällä sitä, että kun olen suostunut esimerkiksi yksinäisyydelle, varattomuudelle ja kärsimykselle, olen saanut nähdä myös niiden toisen puolen: Ikkunan itseeni, vaatimattoman elämän kirkkaammat kiitollisuuden värit ja kärsimyksestä nousevan toivon voiman; uskon siihen, että huomenna voi olla toisin. Huomenna voi todella olla kaikki toisin ja niin kauan kun minulla on usko huomiseen, on minulla usko elämään. 

Olen ollut usein ymmällä itseni kanssa.  Pelännyt torjuntaa, itkenyt yksin itkuni silloin kun olisi pitänyt soittaa ystävälle. Minun on vaikeaa olla tarvitseva, ja niin kamalaa kuin se on sanoakin, luotan itseeni eniten hädässäni. Tai ehkä se on myös siunaus, omistaa sisäinen ystävä; toinen, joka on vierellä, eikä hylkää. Koen kuitenkin yhä, että yksi haasteistani on kasvattaa luottamusta ja suostua lähelle ihmistä, askarrella tunteiden kanssa, joita riippuvaisuus minussa herättää. Uskon näet vahvasti, että tarvitsemme toisiamme kasvuun, mutta lähestyminen pitää tehdä itseään ja omia rajojaan kunnioittaen.

Minulle on selvää, miksi olen valinnut elämäntyökseni ihmisten auttamisen. Kohdatessani toisen, joudun kohtaamaan itseni joka kerta uudelleen. Kun autan toista, autan itseäni. Kun iloitsen toisen puolesta, iloitsen omasta puolestani ja kyyneleetkin, ne ovat myös yhteisiä. Tutkimuksista tiedetään, että hoitosuhteessa tärkeintä on se ihmissuhde, joka henkilöiden välille syntyy. Siinä ei tarvitse tulla näkyväksi henkilönä, mutta aito läsnäolo tuottaa maaperän, jolle on hyvä kasvattaa yhteinen puu.

Osallistuin viime viikolla Viha-koulutukseen, jonka piti psykoanalyytikko Pertti Simula. Hän naulasi meille kuulijoille teesinsä:

Kaikkea, mitä näen toisessa, on jollain tavoin itsessäni.

Kaikkea, mitä teen toiselle, teen sisimmässäni itselleni.

Ihminen on tietoisuutensa. Vastuu on vapautta.

Pahaa voi korjata vain hyvällä. Rakkaus on elämän perustunne.

Yhteisvastuu edellyttää tasa-arvoa päätöksenteossa.

Kaksi ensimmäistä ovat suoraa todistusta oman työni visiosta ja missiosta. Kolmas muistuttaa laiskuuden synnistä ja siitä, että olen vastuussa itselleni teoista, joita teen vapauden laillistamana. Neljäs teesi on vaikea, uskonko että pahaa voi korjata vain hyvällä? Ainakin haluan uskoa. Viimeinen, yhteisvastuu ja tasa-arvo resonoi yhteiskunnallisesti, mutta myös omalla mikrotasolla, perheessäni, työyhteisössäni.

Simula huomautti meille vielä, että sinne minne menee huomio, sinne valuu valta. Näin hän muistutti varsinkin meitä stressaamiseen kompastuvia siitä, että usein on ihan hyvä päästää irti, antaa olla. Sinun kehosi tuottama oire on merkki hälytysjärjestelmän toimivuudesta. Kun siis tunnet stressiä, kehosi toimii loogisesti. Sinulla on vapaus ja vastuu auttaa silloin itseäsi ja muistuttaa, ettei kaikkea tarvitse ratkaista nyt. Teki hyvää kuunnella hymyilevää hyvän tahdon lähettiä. Ehkäpä hyvyys voittaa. Haluan uskoa tänään hyvyyteen.

Ajattelepa hetki, että tunteesi takana on kokemus, mutta on myös mahdollista, että olet tulkinnut sen väärin. Mitä tekisit toisin tuon tiedon perusteella?

Elämäntarkoitusta etsimässä eron jälkeen

Eroryhmissäni pohditaan paljon uuden, eron muuttaneen elämän merkitystä. Moni kokee elämäntarkoituksensa kadonneen, osa saaneensa sen takaisin. Usein kyllä vasta eroon liittyvän tunnetyön jälkeen. Jos on elänyt omaa elämäänsä vain puolisonsa kautta, voi oman elämän tarkoitus olla pitkään hukassa eron jälkeen ennen kuin sen löytää uudelleen. Mikään suhde toiseen ihmiseen ei tulisi olla niin kaiken kattava, että se täyttää koko oman elämän.

Logoterapiassa puhutaan menneisyyden sänkipelloista ja vilja-aitoista. Sillä kuvataan sitä, että menneisyydessä tapahtuneet asiat eivät katoa milloinkaan. Ne eivät ole tyhjiä ja ankeita sänkipeltoja, vaan aika, jonka sato on korjattu talteen vilja-aittoihin. Näissä aitoissa ovat rakkaussuhteennekin kaikki hetket tallessa.

Vaikka suhteen loppunäytökset sisältävät usein paljon vaikeita tunteita, ei niiden pitäisi kadottaa sitä hyvää mitä välillänne kerran on jaettu. Niitä aikoja ei kukaan pysty sinulta milloinkaan ottamaan pois. Joskus vain yhteinen matka tulee päätökseen ja tiet erkanevat. Muutos sisältää kipua, meidän on vaikea antautua uudelle ja tuntemattomalle vaiheelle. Jos olet irtautunut tuhoavasta ihmissuhteesta, voi olla että koet vilja-aittasi olevan tyhjiä. Silloin sinun vastuullasi on kylvää uudet siemenet ja hyödyntää maaperän käyttämätön potentiaali. Aurata pelto hengen uhmavoimin niin, että siinä on hyvä uuden viljan kukoistaa. Työssäsi sinua auttaa kaikki aiemmassa suhteessasi oppimat asiat. Kuten Soren Kierkegaard sanoo: ”Elämää voi elää eteenpäin ja ymmärtää taaksepäin.”

Meillä  ei ole aina vapautta valita eikä muuttaa olosuhteita elämässämme, mutta meillä on aina vapaus valita suhtautumisemme niihin. Keskellä erokipua voi asenteen valjastaminen käyttöön olla vaikeaa,  mutta tahto löytää se auttaa asiaa. Logoterapiassa sanomme: Pimeyttä ei voi poistaa mutta valoa voi aina lisätä.

Monia eropäätöksen tehneitä ihmisiä ahdistaa kysymys oliko päätös oikea? Helpotusta itselleen voi saada ajatuksesta, että elämässä ei ole oikeita tai vääriä valintoja, vaan päätöksiä, jotka johtavat eri suuntiin. Lopulta emme voi tietää mihin toinen polku olisi johtanut tai mihin valittu tie lopulta meidät vie. Tämä pätee myös jätettyihin. Vaikka eron keskellä tuntuu että tulevaisuus on menetetty, on aivan mahdollista että luvassa on lahja, jota et voi vielä aavistaa. Voit kuitenkin antaa itsellesi mahdollisuuden sen vastaanottamiseen. Kysymys kuuluu, haluatko?

Yhden nimittäjän ihme

Joka kerta pysähdyn sitä ihmettelemään. Ehkä siksi, että se on niin epäsuomalaisen nopeaa lähestymistä tai ehkä siksi, että en osaa sitä aivan auki selittää tai ehkäpä vain sen tähden, että se näyttää ja tuntuu niin valtavan hyvältä. Vertaistuen taika, toisilleen ennalta tuntemattomien ihmisten yhteys; yhden nimittäjän ihme.

Olen vetänyt erilaisia vertaistuellisia ryhmiä yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Sairaiden lasten vanhempien ryhmiä, sairaiden lasten ryhmiä, sairaiden aikuisten ryhmiä, erityisherkkien ryhmiä ja yksinhuoltajien ryhmiä. Eniten kuitenkin eroseminaareja, Bruce Fisherin kehittämiä vertaistukiryhmiä eronneille. Taika on aina sama, yhteisestä koetusta tapahtumasta syntyy yhteys, jossa on luottamusta, tilaa tulla näkyväksi. Mahdollisuus piirtää uudelleen omat ääriviivansa turvallisessa ympäristössä.

Hämmentävää, mutta totta. Sulkeudun ennestään toisille tuntemattomien ihmisten kanssa kolmeksi tunniksi huoneeseen, jossa heidän pitää istua kasvokkain piirissä ja keskustella tapahtumista ja tunteista, joita he eivät ole jakaneet välttämättä edes läheisimpien ihmistensä kanssa. Kukaan ei pakene vessaan tai räplää puhelintaan, vaikka en ole sen käyttöä edes erikseen kieltänyt. Tunteita nousee esiin, ihmiset katsovat toisiaan silmiin, toinen lohduttaa toista, kertoo oman tarinansa toisen kertomuksen kylkeen. Kun lopussa pyydän vielä kaikkia lähemmäs toisiaan, ei kukaan kieltäydy. Tunnelma on kaunis, hauras ja vahva samaan aikaan.

Hyvä vertaistukiryhmä, oli aihe mikä tahansa, vaatii toimivan kehyksen ja hereillä olevan vetäjän. Mielellään myös yhteiset pelisäännöt, joista tärkeimmät ovat vaitiolovelvollisuus ja keskinäinen kunnioitus. Selkeä rakenne auttaa kaikkia löytämään rytmin ja asettumaan prosessiin. Hyvässä ohjelmassa on selkä alku, keskikohta ja loppu, tauko hengähtää ja mahdollisuus ottaa tilaa kun sen aika on. 

Ihminen kaipaa näkyväksi tulemista, silloinkin vaikka pelkäisi sitä. Tulla nähdyksi on olla olemassa. Paras tapa kasvaa ja oppia itsestään, on siis altistua toisen ihmisen läsnäololle. Elämänkriisin kohdatessa ei paras tuki välttämättä löydy lähipiiristä. Lähimmäinen näkee sinut yhteisen menneisyytenne kautta, joka ei ole koko totuus, joskus se voi olla jopa vääristynyt. Kun saa mahdollisuuden tulla katsotuksi toisin silmin, voi löytää itsestään aivan uusia puolia. Vahvuuksia. Kauneutta. Mahdollisuuksia.

Ilkeä ihminen on oman itsensä uhri

Tiedän, että mielensäpahoittaja on aina omalla tavallaan vastuussa siitä, että suostuu uhriksi ilkeiden ihmisten edessä. Ei ole kuitenkaan helppoa ohittaa tilannetta, jossa toinen ihminen tahallaan haluaa loukata sinua tai ylentää itseään tilanteessa, jossa olet heikoilla jo muutenkin. Minulla menee pitkään tällaisten tilanteiden käsittelyssä. Kun minua kohtaan hyökätään, tunnen sen koko kehossani, en vain mielessäni. Tällaiseen kohtaamiseen en yleensä osaa varautua ennalta, koska perusoletukseni on, että ihmiset ovat hyväntahtoisia. Siksi tällainen kokemus on kuin kuiluun putoaminen, mutta elämä on antanut tiedon, että turvaköysi on kyllä paikallaan ja mustelmatkin häviävät aikanaan.

Vaikka konfliktit ja loukkaukset ovat onneksi olleet harvinaisia elämässäni, ovat ne joka kerta ottaneet niin kovaa, että minulla on mennyt pitkään niistä selviytyäkseni, mutta jotenkin olen ne aina myös pystynyt hyödyntämään elämässäni, eritysesti työssäni. Koska jokainen piittaamaton ja ilkeä ihminen on samalla myös opettaja, niin vaikealta kuin tuon kirjoittaminen tuntuukin. Erityisesti ilkeä ihminen haastaa pohtimaan omia rajoja. Sitäkin, onko minun mahdollista tuntea myötätuntoa ihmistä kohtaan, joka haluaa satuttaa minua? Onko se tarpeellista ja mitä se vaatii?

Jos sinua kohtaan ollaan epäreiluja ja epäempaattisia, muista että ilkeä ihminen on ilkeä myös muille kuin sinulle. Sinusta voi tuntua, että olet poikkeus ja juuri sinä ansaitset hänen halveksuntansa ja vihansa, mutta tosiasia on, että ihminen ilmaisee viesteillään aina enemmän itsestään kuin asiastaan, josta puhuu. Todennäköisesti hänellä on hankalaa omassa elämässään, koska hän näkee ongelmat aina itsensä ulkopuolella. Erittäin todennäköisesti hän on kohdannut ilkeyttä myös itseään kohtaan. Omassa elämässä kohdattu vääryys ei kuitenkaan vie ihmiseltä omaa vastuuta pois siitä, mitä hän elämällään tekee ja kuinka hän muita kohtelee. Mulkku on mulkku niin kauan, kun mikään hänessä itsessään ei herää sen pohdintaan, olisiko hänen mahdollista muuttaa asennettaan.

Olen aloittamassa matkan Marshall B. Rosenbergin Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus -kirjan kanssa, joka tulee kuin tilattuna tähän kohtaan elämääni, palaan sen synnyttämiin ajatuksiin maaliskuun aikana. Uskon löytäväni kirjasta paljon apua näihin ajatuksiini, niin paljon kirjaa on kehuttu. Rosenberg  tunnetaan erityisesti kehittämästään Non Violence Communication -menetelmästään Voit tutustua kirjaan Viisas elämä-kustantamon sivuilta.