torstai 27. lokakuuta 2016

Päivitätkö itsesi vai parisuhteesi?



"Jos äiti olisit ollut tuollainen naimisissa ollessanne, ei isä olisi varmasti koskaan jättänytkään sinua."

Tuon lauseen sai eräs eroryhmäläiseni kuulla aikuiselta lapseltaan. Erotunteiden käsittely, oman identiteetin pohdinta ja uuden elämän avoin tarkasteleminen olivat saaneet äidin kukoistamaan. Tärkeä oivallus siitä, että kukin on oman onnensa seppä oli kasvattanut naisen itsetuntoa roimasti. Päättynyt parisuhde ei ollut johtanut tuhoon vaan parempaan itsetuntemukseen, itsensä hyväksymiseen ja viimein rakastumiseen omaan elämäänsä. Pahimman erokriisin keskellä hän ei olisi milloinkaan uskonut että näin voisi käydä. Kuitenkin, päättäessään ottaa eron kasvumahdollisuutena, loi hän samalla itselleen hedelmällisen maaperän kasvaa ihmisenä, kokea rakkautta ja olla oman potentiaalinsa kokoinen. Eroryhmän päättyessä nainen oli keskellä kukoistavinta erohehkuaan, uuden elämän edessä. En kuitenkaan voinut olla pohtimatta, olisiko muutos ollut mahdollinen myös ilman eroa?

Miksi eksymme parisuhteissamme? Miksi koemme joutuneemme loukkuun? Miksi arki syö ilon ja miksi alamme laskea velkaa? Miksi ruoho on äkkiä vihreämpää toisella puolella? Kysymykset eivät lopu kun pohdimme rakkaussuhteen haasteita tai eron syitä. Ja hyvä niin, kysymyksiä esittämällä meillä on mahdollisuus luoda ajatuspolkuja, jotka auttavat meitä tulevaisuuden rakentamisessa ja itsemme ymmärtämisessä. Miksi valitsin juuri hänet? Miksi suostuin mielivaltaiseen kohteluun? Missä vaiheessa lakkasimme puhumasta keskenämme?

Bruce Fisherin eroseminaariin Suomeen tuonut Kari Kiianmaa tuo ansiokkaasti esiin Yle:n haastattelussa, että mikään ei muutu uudessakaan suhteessa, jos ei ole itse valmis muuttumaan. Kun vanhaan käsikirjoitukseen asetetaan uudet esittäjät, on lopputulos lopulta sama. Tärkeä kysymys ennen eropäätöstä voisi ollakin: Olisinko valmis tutustumaan itseeni ja sinuun  uudelleen, voisimmeko päivittää parisuhteemme? Kiianmaan mukaan noin kymmenen vuoden välein ilmenevissä parisuhdekriiseissä voittajina selviävät he, jotka ovat valmiita yhdessä ottamaan haasteen vastaan. Yksin se ei onnistu eikä sitä voi seuraavassakaan suhteessa välttää.

Linkki Kari Kiianmaan haastatteluun.



keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Ajatuksia kriisin keskellä eläville

"Tuhoavassa parisuhteessa kärsimme, koska olemme siinä syistä, jotka eivät edistä kasvuamme, paikassa jossa ei ole tilaa rakkaudelle. Pelkäämme yksinäisyyttä niin voimallisesti, että olemme valmita luopumaan itsemääräämisoikeudestamme ja niinpä pienennämme itseämme ja hylkäämme mahdollisuuden kasvaa oman potentiaalimme kokoiseksi."

Uusin kirjoitukseni Hidasta elämä -sivuilla on julkaistu. Lue koko juttu täältä >>

tiistai 18. lokakuuta 2016

Muutos voimanasi

Kuva: Taysii-seminaari
Lauantaina järjestettiin Täysii -seminaari Tampereella, vuoden teemana oli Muutos, yksi lempisanoistani ja samalla tärkein teema, jota asiakastyössäni joudun käsittelemään. Muutos on mielentila ja liikkeelle vetävä voima, kysymysmerkki ja huutomerkki samaan sanaan leivottuna. Muutos on liikettä ja vetovoimaa, ahdistusta ja pelkoa. Se on kutsuhuuto ja haastaja. Synnytyskanava, jonka kautta aukeaa uudet maisemat, usein ison kivun kautta.

Seminaarin puhujakattaus oli ilahduttavan värikäs ja rosoinen. Kaikki olivat jollain tapaa tuttuja julkisuudesta. Ammattipuhujia ja ei niin kokeneita, mutta omassa vilpittömyydessään koskettavia tarinankertojia. Yhdistelmä oli valloittava, kuuden tunnin session aikana ei väsyttänyt kertaakaan. Kahdenkymmenen minuutin puhe haastaa kertojan kiteyttämään olennaisen. Samalla se vastaa aikamme haasteeseen antaa ihmisille mitä he haluavat: vaihtelua ja värikkyyttä. Seminaarin luoja Andy Hopi oli onnistunut rakentamaaan toimivan kokonaisuuden

Muutoksesta on vaikea puhua ilman kliseitä. Hyvän puhujan taito onkin saada ne hohtamaan uudessa valossa. Paras keino on tuoda silloin mukaan oma tarina. Sen tähden parhaiten lavalla onnistuivatkin esiintyjät, jotka olivat valmiita paljastamaan itsensä ilman naamioita, eivätkä menneet piiloon vanhojen vitsien tai yleispätevien latteuksien taakse, niitäkin valitettavasti kuultiin.

Muutos sisältää aina tunteita. Koko elämän kirjo vieritettiin edessämme iltapäivän aikana. Koskettavien puheenvuorojen yksi tärkeimmästä annista onkin se prosessi, joka meidän kuulijoiden sisällä käynnistyi suhteessa omaan elämäämme. Se lienee Täysii-tiimin yksi keskeinen motiivikin: auttaa ihmisiä uskomaan itseensä, antautumaan muutoksen mahdollisuudelle.

Esiintyjät 2016


  • Andy Hopi | Oikeiden kysymysten merkitys – näin syrjäytät pelkosi löytämällä intohimosi
  • Antti Railio | Muutos – ensiaskeleet kohti avoimempaa ja ehjempää minääsi
  • Jethro Rostedt | Asenne ratkaisee. Aina.
  • Maaret Kallio | Lujasti lempeä ja viisaasti vaativa elämä
  • Maaretta Tukiainen | Sankarin matka – käänteentekevä muutos
  • Manuela Bosco | Siunattu muutos
  • Petri Hiissa | Muuta maailmaa ainutlaatuisuutesi avulla
  • Robert Lappalainen | Luovuus vei autourheilulegendan jälleen uudelle uralle
  • Rudi Rok | Älä koskaan anna periksi!
  • Sampo Kaulanen | Koko sielu peliin ja riskillä
  • Sampsa Simpanen | Entä jos ei vaan pysty kykenemään?
  • Sanna Wikström | Kuinka kohdata muutokset, joita ei ole suunnitellut?

  •  Vuonna 2017 Täysii -seminaarin teemana on Intohimo. Lue lisää >>

    Voit lukea täältä kaikki Muutos-aiheiset bloggaukseni >>




    maanantai 10. lokakuuta 2016

    Kun epänormaali muuttuu normaaliksi

    Se hetki, kun sekunnin tuhannesosassa mielessäsi käväisee pettymykseen vivahtava epäilys, mutta työnnät sen pois ja hymyilet reippaasti ajatellen: "Kyllä hän minua kuitenkin rakastaa." Kun epämieluisa tunne muuttuu arjen kokemukseksi siitä: "Ettei täällä kellään helppoa ole, eikä elämä voi olla jatkuvaa juhlaa." Kun rupeat syyttämään itseäsi provosoinnista, hankaluudesta tai liiallisesta vaatimisesta, joka johtaa kerta toisensa jälkeen alistamiseen, mitätöintiin, huutoon, satuttamiseen, alentuvaan käytökseen tai elämäsi rajoittamiseen. Kun alat ajatella lauseet valmiiksi niin pumpulisen huomaamattomiksi, ettei spontaani tunneilmaisusi pilaisi toisen päivää.

    Sinä tiedät todennäköisesti mistä kirjoitan. Tiedät sen, jos olet ollut suhteessa, jossa on ollut kolmantena osapuolena päihteet, väkivalta tai alistaminen. Usein kuvioon liittyy kumppanin persoonallisuuden haasteellisuutta.

    Olet väistynyt huomatessasi voimattomuutesi ja alkanut kasvaa pienemmäksi mahdollistaaksesi tilan toiselle osapuolelle.  Olet tehnyt näin varmistaaksesi pelon ilmapiirissä syyttömille arkirauhan. Tunnet varmaan, että ulkopuolisen on helppoa kysyä, miksi et lähde? Koet siitä ehkä syyllisyyttä. Mutta vaikka kysymykseen voi olla vaikea vastata, on se maailman tärkein kysymys sinulle, joka olet jäänyt ansaan omaan elämääsi. Siksi toivoisin sinulle voimia kertoa edes yhdelle ihmisille, mitä käyt läpi. Näin sinulla voisi olla mahdollisuus saada yhteys siihen kohtaan itseäsi, joka sallii väärinkäytöksen jatkua.

    Parisuhteen pitäisi olla rakkaussuhde. Se ei tarkoita jatkuvaa intohimoa, helppoa elämää tai pursuilevaa romantiikkaa. Rakkaussuhde on paikka, jossa voitte olla turvassa ja jossa kunnioitatte toisianne niin paljon, ettei toisen kasvaminen, oma elämä, perheen ulkopuoliset ystävät tai identiteettikriisi ole uhka, vaan mahdollisuus tehdä suhteestanne parempi. Se ei ole ongelmatonta. Kasvun yksi ainesosa on usein kärsimys, mutta siinä kummankin osa on kantaa oma kipunsa itse, ei heittää sitä toisen harteille. Jos rakastatte kumppaninne kanssa toisianne, annatte toisillenne tilaa kasvaa. Rakkaus ei ole vankila, rakkaus elää vapaudessa.

    Fyysinen ja henkinen väkivalta on sitä, että sinua satutetaan tietoisesti ja tarkoituksella. Sinulla on silloin oikeus puolustaa itseäsi. Sinulla on oikeus viedä itsesi ja perheenjäsenesi turvaan. Älä epäile omia tunteitasi, älä syytä itseäsi. Et ole vastuussa myöskään toisen tunteista. Et ole täällä mahdollistamassa toisen ihmisen oikkuja ja mielivaltaista käytöstä, olet täällä jotta voisit elää sellaista elämää, johon sinulla on kutsumus. Sinun ei tarvitse elää pelossa. Voit valita elää rakkaudessa.

    tiistai 4. lokakuuta 2016

    Uskallanko rakastaa?

    Rakkauden Roihu -blogi haastaa tällä viikolla meidät miettimään rakkauden olemusta ja tägäämään ajatuksemme tunnuksella #uskallanrakastaa. Kampanja houkutteli minut ajatusretkelle pohtimaan mistä tiedän, uskallanko rakastaa ja mikä tekee minut rakkaudelle avoimeksi?

    Kysyin eilen eroryhmältäni, onko ero vienyt heiltä uskon rakkauteen vai vahvistanut sitä? Suurin osa koki uskonsa vahvistuneen samalla, kun rakkauden olemus oli tullut heille näkyvämmäksi. Rakkaussuhteen loppuminen oli vahvistanut luottamusta omaan kutsumukseen: Kuinka haluan tulla rakastetuksi, mikä on minun tapani rakastaa?  Muistan tämän hyvin itsekin oma eroni ajalta: Kun vihdoin antauduin tosiasialle, että yksi aikakausi on päättynyt ja suostuin irrottautumaan, vapautui energiaa uuden elämän rakentamiseen. Parisuhteen loppumisen hyväksyminen on mahdollisuuksien maailman alku. Minulle tärkein asia oli silloin havahtua rakkauteen, siihen, että rakkaus on luonani aina, riippumatta siitän kuka on luonani, ja onko ketään.

    Eroni jälkeen olen seurustellut kolme kertaa. Jokainen suhde on ollut lahja ja samalla mahdollisuus oppia itsestäni lisää. Sitoutuminen on ollut hyppy joka kerran tuntemattomaan, mutta se on kannattanut. Toiseen ihmiseen kun tutustuu vain tutustumalla ja elämän edetessä voimme valita uudelleen toisemme joka päivä. Joskus joudumme myös toteamaan, ettei tästä mitään tule. Ajattelen, että silloinkin rakkaus johdattaa meitä valinnoissamme.

    Koen, että minulla rakkaussuhde elämään: ihmisiin, joiden kanssa elän, puihin, joiden kauneutta katson, kirjaan, jonka sivuja selaan ja siihen komeaan tuntemattomaan, jonka kanssa silmämme kohtaavat kiirehtiessäni lounaalle. Uskallanko siis rakastaa? Kyllä: Uskallan rakastaa ja toivon sitä sinullekin koko sydämestäni, koska rakkaudelle avautumalla annat rakkaudelle mahdollisuuden.