Kun himo herättää keskellä vaihdevuosien yksinäisyyttä

Hämmentävää, kiehtovaa, nautinnollista ja pelottavaa. Puoleensavetävää, puistattavaa, himottavaa ja kaunista. Seksuaalisuus  aiheuttaa meissä kaikissa tunteita ja jokaisella on oma ainutlaatuinen seksuaali-identiteettinsä. Tapa ilmaista haluaan, tai olla ilmaisematta. Keinot kokea, olla läsnä, mennä lähemmäs tai kauemmaksi.

Ikääntyminen tuo kehoon uudenlaisia tuntemuksia, eivätkä ne välttämättä ole negatiivisia. Vuosien karttuessa myös itsetuntemus lisääntyy ja joskus myös rohkeus sen myötä vahvistuu. Olemme seksuaalisia olentoja läpi elämämme. Keho on osa meitä ja meillä kaikilla on siihen myös oma suhde, riippumatta siitä, olemmeko sitä tietoisia tai emme.

Kaksi upeaa naista: Heli Heino ja Minna Marsh keskustelevat Aamu-televisiossa seksistä toimittajan kanssa: suoraan, ujostelematta. Molemmat ovat julkaisseet kirjan aiheesta. Siitä, miltä tuntuu herätä halukkuuteen keski-iässä. Havahtua katseille ja oman kehon kuiskeelle. Miltä tuntuu sanoa kyllä mahdollisuuksille, seurata kehon kutsua ja katsoa elämää rohkeasti silmiin.

Tuijotan ruutua ihastuneena puurolautaseni yli, olen lumoutunut siitä, että seksuaalisuudesta voidaan puhua näin avoimesti, suoraan ja kauniisti tavallisena arkipäivänä. Päätän hankkia molemmat kirjat arvioitavakseni.

"Ei enää ikinä seksiä."

Toinen naisista, Heli Heino, on kirjoittanut kirjan seurustelunsa ensimmäisestä vuodesta. Kirjassa kuvataan riemukkaasti, tarkasti ja välillä piinallisenkin yksityiskohtaisesti parin yhteisiä seksikokemuksia: kohtaamisia ja yhteisiä kokeiluja. Pimppi-ja peniskuvauksia, saunasessioita ja kosteita metsämatkoja riittää. Päähuomion saa kuitenkin sivu sivulta vahvistuva läheisyys, tunnusteleva luottamus ja heräävä rakkaus.

Vaikean ja kylmän avioliiton jälkeen Venuksen vuoden päähenkilö Liina ajattelee, ettei seksi ole häntä varten ja elämä voi olla kyllin hyvää ilmankin. Vaihdevuodet tuovat kuitenkin yllättäen esiin uudenlaisia tuntemuksia kehossa ja samalla kaipuun miehen lähelle. Pian Liina tapaakin ystävänsä järjestämillä sokkotreffeillä komean Leon.  Kotimatkalla parin askelten yhteinen rytmi jo ennustaa hyvää, vaikka Liina hieman arastelee heittäytyä mukaan.

Molemminpuolinen vetovoima, mutkaton avoimuus ja rohkeus asettua alttiiksi toisen katseelle vievät parin kuitenkin yhä lähemmäs toisiaan. Vaikka kirjassa (ja kirjasta mediassa julkaistuissa  artikeleissa) seksi näyttää olevan pääosassa, nousee mielestäni tarinassa ainakin yhtä tärkeäksi kuvaus kahden aikuisen ihmisen arvostavasta ja tiedostavasta kulkemisesta toisiaan kohti. Epävarmuuden  ja ahdistusten tunteiden kanssa painiva Liina tekee rohkeaa matkaa itseensä kyseenalaistamalla omia uskomuksiaan ja puhumalla niistä avoimesti Leolle. Erityisesti hylkäämisen pelosta nousevat tunteet haastavat Liinan kerta toisensa jälkeen kohtaamaan itsensä, mutta sinnikkäästi hän prosessoi tunteitaan välillä Leon kanssa, ja toisinaan, tilanteen vaatiessa, yksin. Hän huomaa myös pian, ettei kaikkia hankalia asioita voi puhua läpi, vaan ne täytyy neuvotella itsensä kesken valmiiksi. Joskus on hyvä antaa asioiden vain olla ja kehittyä.

Häkellyttävän avoin tapa avata ikkuna omaan seksuaaliseen heräämiseen aiheuttaa minussa liikutusta ja ihailua. Tämä kirja voi olla käänteentekevä matka monelle sellaiselle naiselle, jolla ei ole ollut sanoja seksuaalisille tuntemuksilleen. Ehkä se jopa voi kannustaa ihmisiä rohkeammin etsimään itselleen kumppania. Kirjan vaaleanpunainen kansi ja naisiin vetoava nimi voivat turhaankin säikäyttää miehet pois kirjan ääreltä. Se on sääli, koska tämä kirja toimii rakkauskertomuksen lisäksi myös mainiona seksitekniikan oppaana molemmille sukupuolille.

Heli Heino kertoo kirjan Facebook-sivulla teoksen syntyneen yhteistyönä kumppaninsa Ali kanssa. Teos on siis kirjoitettu yhteisessä näyssä molempien toiveita kunnioittaen. Varmaan kirjoitusprosessi jo itsessään on tehnyt parista vielä tyytyväisemmän suhteeseensa?

Kun eropäätös ehkä olikin väärä

Asiakkaani lähetti minulle toiveen, että kertoisin blogissani ajatuksistani siitä, kuinka toimia entisen puolison kanssa silloin, kun hän ei pääsekään elämässään eteenpäin toivomallaan tavalla vaan katkeroituu ja heittäytyy yhteistyökyvyttömäksi myös yhteisten lasten suhteen. Kysymyksen teki kiinnostavaksi erityisesti se, että katkeroituja oli tässä eropäätöksen tehnyt "jättäjä".

On totta, että katkeruudesta varoitellaan erityisesti jätetyksi joutuneita. Ajatellaan, että hylätyksi tuleminen vaarantaa ihmisen samalla myös itsensä hylkäämiselle ja tilaan, jossa entinen puoliso vastuutetaan oman tulevaisuuden sabotaasista. Samalla tavalla identiteettikriisiään suhteesta lähtemällä ratkaiseva "jättäjä" ajattelee myös jättämästään henkilöstä vielä liitossa ollessaan.

Ero ei toimi lääkkeenä omaan identiteettikriisiin. Vaikka lähtöpäätöksen jälkeen ahdistus useinkin huomattavasti helpottuu jättäjällä, on eron prosessointi joka tapauksessa jonakin päivänä edessä. Mitä tein? Miksi tein? Mikä oli lopputulos? Muuttuiko elämä paremmaksi?

Olen saanut seurata useita riipaisevia tarinoita, joissa reippaasti uuden kutsua kohti kulkeva oman elämänsä päivittäjä ei olekaan löytänyt polun päästä kuin aution maan. Todella, se mitä vihreämmästä ruohosta puhutaan, näyttää oleva monessa erotarinassa totta, mutta huom. erityisesti silloin, kun erosta haetaan apua omin kasvukipuihin. Toki, aina ei ole helppoa tunnistaa, onko parisuhteen kukoistus tullut  loppuun vai onko kyseessä talvehtiminen ennen mahdollista uutta kasvukautta.

Piirrän usein eroryhmissäni taululle jätetyn ja jättäjän selviytymiskäyrät. Siinä havainnollistuu, kuinka lähtijä joutuu useissa tapauksissa käsittelemään vaikeat asiat suhteessa itseensä ja päätökseensä vasta siinä vaiheessa, kun jätetty alkaa olla jaloillaan. Entisen puolison selviytyminen ja ilo voi herättää monenlaisia vaikeita tunteita eropäätöksen tehneessä puolisossa, jotka voivat ilmentyä mm. katkeruuden ilmauksina tai muuna hankalana käytöksenä.

Niin, kuinka tulla siis toimeen katkeroituneen eksän kanssa? Sanoisin, että olemalla samastumatta tunteisiin, pysymällä tosiasioissa, olemalla uhriutumatta ja niin, antamalla myötätuntoa ja rohkaisua, vaikka katkera ihminen ei mielellään ota niitä vastaan. On hyvä muistaa myös, että aivan samoin kuin parisuhteessa, myös eron jälkeen asiat saadaan toimimaan vain yhteistyössä ja molempien tahdolla.

Jos olet jättäjä, joka katuu eropäätöstään, voi tilanteesi olla hyvin tukala. Muista, että sinun tulisi auttaa itseäsi tunteiden käsittelyssä. Todennäköisesti varsinkin viha on sinulle vaikea tunne kohdata. Se on samalla myös tunne, joka piiloon painettuna tekee hedelmällisen pesän katkeruuden myrkyttämälle elämälle. Voi olla hyvin vaikeaa huomata, että on tehnyt suuren virheen, mutta muista, että  sinulla  mahdollisuus kääntää tilanne oppimiskokemukseksi. Sinulla on mahdollisuus myös halutessasi päivittää suhde kaveruudeksi entisen puolisosi kanssa, jos parisuhteeseen ei ole paluuta. Perheissä, joissa on lapsia, toimiva eron jälkeinen kumppanuus on erityisen tärkeä asia arjessa.

Rakkaussuhde on aina ensisijaisesti suhde ihmiseen

Pride 2014

Hetero ja homo alkavat olla määritelminä so last season. Tämä ei tarkoita sitä, ettei osa meistä olisi pataheteroita tai antaumuksellisia lesboja, vaan se haastaa meidät pohtimaan, onko määrittely aina tarpeellista tai edes olennaista? Vähän niin kuin introvertti ja ekstroverttikin, johon on olennaisesti nojannut pitkään työelämässä käytetty persoonallisuustestinä suosittu Myers-Briggs indikaattori MBTI. Menetelmä on saanut huutia jo kauan. Ihminen alkaakin näyttäytyä tutkijoille ja itselleenkin maailman sävyjen heijastamana monitahokkaana. Emme ole enää joko-tai oikeastaan minkään suhteen.Tai mihin laittaisit itsesi esimerkiksi seuraavilla janoilla (sallit, että hieman haastan) :

Yksiavioinen-moniavioinen (niin, määritelläänkö kuitenkin alkuun parisuhde?)
• Liberaali-konservatiivi (juu juu, ensin pitää määritellä minkä suhteen)
• Hetero-bi-homo (puhutaanko juridiikasta, rakkaudesta vai päiväunista?)
• Feministi-öömikäonvaihtoehto? (mtä määrittelet, kun määrittelet feminismin?)
• Neitsyt-huora? (ohhoh, aika äärirajoilla mennään, mahtuuko ihminen raamiin?)

Ryhmissäni ja yksityisvastaanotollani käy erilaisia ihmisiä. Eroryhmissäni on jo vuosien ajan ollut enenevästi myös sateenkaariväkeä. Koen antoisana, että ryhmät eivät ole itsestäänselvän heteronormatiivisia. Ajattelen,  että rakkaussuhde on rakkaussuhde. Eroseminaarissa tai Seisake-vastaanotolla ei ole merkitystä sillä, oletko eronnut samaa sukupuolta olevasta henkilöstä.  Olennaista on se, että haluaa käsitellä suhdetta rakkauteen, parisuhteeseen, läheisyyteen ja ennen kaikkea: suhdetta omaan itseensä.

Seksuaalisuutemme resonoi monin sävyin arjessamme ja juhlassamme. Joskus se myös yllättää meidät ja läheisemme. Seksuaalinen identiteettimme saa uusia sävyjä eletyn elämän myötä. Avoimin mielin siihen suhtautuessamme voimme tehdä isoja harppauksia eteenpäin omassa itsetuntemuksessamme ja elämässämme.

Panda on transseksuaali >>
Kirjoitin vuosi sitten jutun Peetusta Tunne &Mieli lehteen >>

Mitä kaipaat, kun haluat entisen elämäsi takaisin?

Ihminen ei haluaisi luopua oikeastaan mistään saavutetusta edustaan. Silloinkaan, kun ei ole varma sen arvosta. Luopuminen on vaikeaa, tarraudumme tuttuun ja näennäisen turvalliseen, vaikka se estäisi meitä elämästä elämäämme täydemmin.

Jätetyksi tullut henkilö haikailee moneen otteeseen entistä elämäänsä takaisin,  ihmissuhteesta luopumisen tuska värittää menneisyyden nostalgisin värein, joista voi olla vaikea erottaa tosiasioita ja haaveita. Kysynkin usein asiakkailtani: Mitä kaipaat, kun kaipaat entistä elämääsi? Mistä haaveilet, kun  toivot eksäsi palaavan takaisin elämääsi?

Jos henkilö on valmis kohtaamaan todellisuuden ja katsomaan entistä elämäänsä niin kuin se oli, hän huomaa useimmiten, ettei elämä ollut sellaista, ainakaan viimeisinä yhteisinä aikoina , kuin haaveissa haluaisi nähdä. Ihminen siis kaipaa johonkin, jota ei koskaan ollutkaan. Ja kuinka moni meistä elääkään haave-elämää nykyisessä suhteessaan? Toivoessaan muutosta päivästä toiseen, mutta kykenemättä lähtemään, vaikka parannusta tilanteeseen ei tapahdu?

Erilaisissa parisuhderakkauden tutkimuksissa tulee toistuvasti ilmi, että rakkaus koetaan vahvana kumppanuutena ja arkipäivän yhteistyönä, joka ei sujuisi ilman toimivaa läheisyyttä. Läheisyyttä taas ei ole ilman avoimuutta ja vain itsensä tunteva ihminen pystyy olemaan avoinna toiselle.

Puhuin tänään eroryhmälleni Sternbergin kolmiosta, jonka kärjissä ovat läheisyys, intohimo ja sitoutuminen. Kolme niin painavaa sanaa, ettei niiden viereen paljon muuta enää parisuhderakkaudesta puhuttaessa mahdu. Kuitenkin se, mitä ne merkitsevät kullekin ihmiselle ja parille, vaihtelee. Tärkeintä on todennäköisesti, että molempien odotukset täyttyisivät. Olen aika harvoin varma mistään asiasta,  mutta sen olen huomannut, että jos kolmion kärkien teemoihin liittyvät odotukset ovat hyvin erilaiset parisuhteessa, on yhteistä flowta haasteellista löytää.