tag:blogger.com,1999:blog-1317749931247964752.post2185190693061775226..comments2023-06-09T16:26:53.913+03:00Comments on Suhteellista ja suhteetonta: Sokeri, vastapuolien yhteinen vihollinenMarika Rosenborghttp://www.blogger.com/profile/02056967139650471459noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-1317749931247964752.post-91164693455179171192014-04-05T12:31:30.750+03:002014-04-05T12:31:30.750+03:00Minttu. Olen samaa mieltä. Viime aikoina olen kyll...Minttu. Olen samaa mieltä. Viime aikoina olen kyllä huomannut että tosielämässä asiat eivät niin helposti fanatisoidu kuin verkossa. Olen utelias ihminen ja minulla on monia sosiaalisia yhteisöjä, on kiinnostavaa kuulla ja nähdä mielipiteitä eri kanteilta. <br /> Marika Rosenborghttps://www.blogger.com/profile/02056967139650471459noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1317749931247964752.post-18358433139931947122014-03-28T08:38:41.977+02:002014-03-28T08:38:41.977+02:00Mä olen joutunut törmäyskurssille siksi, että pidä...Mä olen joutunut törmäyskurssille siksi, että pidän luontaislääkintää ihan toimivana, perinteistä lääketiedettä joskus täydentävänä tai tukevana hommana. Esim. jos lääkäriin ei pääse tai lääkekuuri on rankka, voi joskus oikeasti kokeilla sen valkosipulin tai väinönputkenjuuren tehoa (kurkkukipuun jne.) En hoitaisi yrteillä umpisuolen tulehdusta tai hoitaa leikkauksella pientä pääkipua. Mutta jostain syystä tämä luontaislääkinnän käyttäminenkin (ja herraisä, homeopatian) johtaa siihen, että olen yhtäkkiä kusipää, idiootti, hörhö, aivoton, vaarallinen ja tiesmitämuuta. <br /><br />Ruokavalioiden kohdalla inhoan fanatismia. Jotkut tekevät paleosta tai karppauksesta fundamentalistista uskontoa. Se on aika rassaavaa. Joskus kerroinkin, että on todella järkkyä mennä ulos syömään ihmisen kanssa, joka koko syömisen ajan kauhistelee, päivittelee, arvostelee, haukkuu ja valittaa siitä, mitä lautasellani on. Siiskauheestisokeria, mitensävoitsyödätota, mäenkylläikinä, voi luojan tähden niin. En mennyt toista kertaa saman ihmisen kanssa syömään, kiitos riitti:-)<br /><br />Sokerikoukku on paha. Siihen toivotan voimaa. Kun nyt taas irrottelen itseäni siitä koukusta, on pakko myöntää, että sokeri plösöyttää, saa mielen heittelemään verensokerin mukana ja siihen kasvaa toleranssi, pian ei saavillinen riitä:) Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/11373211575743784999noreply@blogger.com