keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kun eropäätös ehkä olikin väärä

Asiakkaani lähetti minulle toiveen, että kertoisin blogissani ajatuksistani siitä, kuinka toimia entisen puolison kanssa silloin, kun hän ei pääsekään elämässään eteenpäin toivomallaan tavalla vaan katkeroituu ja heittäytyy yhteistyökyvyttömäksi myös yhteisten lasten suhteen. Kysymyksen teki kiinnostavaksi erityisesti se, että katkeroituja oli tässä eropäätöksen tehnyt "jättäjä".

On totta, että katkeruudesta varoitellaan erityisesti jätetyksi joutuneita. Ajatellaan, että hylätyksi tuleminen vaarantaa ihmisen samalla myös itsensä hylkäämiselle ja tilaan, jossa entinen puoliso vastuutetaan oman tulevaisuuden sabotaasista. Samalla tavalla identiteettikriisiään suhteesta lähtemällä ratkaiseva "jättäjä" ajattelee myös jättämästään henkilöstä vielä liitossa ollessaan.

Ero ei toimi lääkkeenä omaan identiteettikriisiin. Vaikka lähtöpäätöksen jälkeen ahdistus useinkin huomattavasti helpottuu jättäjällä, on eron prosessointi joka tapauksessa jonakin päivänä edessä. Mitä tein? Miksi tein? Mikä oli lopputulos? Muuttuiko elämä paremmaksi?

Olen saanut seurata useita riipaisevia tarinoita, joissa reippaasti uuden kutsua kohti kulkeva oman elämänsä päivittäjä ei olekaan löytänyt polun päästä kuin aution maan. Todella, se mitä vihreämmästä ruohosta puhutaan, näyttää oleva monessa erotarinassa totta, mutta huom. erityisesti silloin, kun erosta haetaan apua omin kasvukipuihin. Toki, aina ei ole helppoa tunnistaa, onko parisuhteen kukoistus tullut  loppuun vai onko kyseessä talvehtiminen ennen mahdollista uutta kasvukautta.

Piirrän usein eroryhmissäni taululle jätetyn ja jättäjän selviytymiskäyrät. Siinä havainnollistuu, kuinka lähtijä joutuu useissa tapauksissa käsittelemään vaikeat asiat suhteessa itseensä ja päätökseensä vasta siinä vaiheessa, kun jätetty alkaa olla jaloillaan. Entisen puolison selviytyminen ja ilo voi herättää monenlaisia vaikeita tunteita eropäätöksen tehneessä puolisossa, jotka voivat ilmentyä mm. katkeruuden ilmauksina tai muuna hankalana käytöksenä.

Niin, kuinka tulla siis toimeen katkeroituneen eksän kanssa? Sanoisin, että olemalla samastumatta tunteisiin, pysymällä tosiasioissa, olemalla uhriutumatta ja niin, antamalla myötätuntoa ja rohkaisua, vaikka katkera ihminen ei mielellään ota niitä vastaan. On hyvä muistaa myös, että aivan samoin kuin parisuhteessa, myös eron jälkeen asiat saadaan toimimaan vain yhteistyössä ja molempien tahdolla.

Jos olet jättäjä, joka katuu eropäätöstään, voi tilanteesi olla hyvin tukala. Muista, että sinun tulisi auttaa itseäsi tunteiden käsittelyssä. Todennäköisesti varsinkin viha on sinulle vaikea tunne kohdata. Se on samalla myös tunne, joka piiloon painettuna tekee hedelmällisen pesän katkeruuden myrkyttämälle elämälle. Voi olla hyvin vaikeaa huomata, että on tehnyt suuren virheen, mutta muista, että  sinulla  mahdollisuus kääntää tilanne oppimiskokemukseksi. Sinulla on mahdollisuus myös halutessasi päivittää suhde kaveruudeksi entisen puolisosi kanssa, jos parisuhteeseen ei ole paluuta. Perheissä, joissa on lapsia, toimiva eron jälkeinen kumppanuus on erityisen tärkeä asia arjessa.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Rakkaussuhde on aina ensisijaisesti suhde ihmiseen

Pride 2014
Hetero ja homo alkavat olla määritelminä so last season. Tämä ei tarkoita sitä, ettei osa meistä olisi pataheteroita tai antaumuksellisia lesboja, vaan se haastaa meidät pohtimaan, onko määrittely aina tarpeellista tai edes olennaista? Vähän niin kuin introvertti ja ekstroverttikin, johon on olennaisesti nojannut pitkään työelämässä käytetty persoonallisuustestinä suosittu Myers-Briggs indikaattori MBTI. Menetelmä on saanut huutia jo kauan. Ihminen alkaakin näyttäytyä tutkijoille ja itselleenkin maailman sävyjen heijastamana monitahokkaana. Emme ole enää joko-tai oikeastaan minkään suhteen.Tai mihin laittaisit itsesi esimerkiksi seuraavilla janoilla (sallit, että hieman haastan) :
    Yksiavioinen-moniavioinen (niin, määritelläänkö kuitenkin alkuun parisuhde?)
  • Liberaali-konservatiivi (juu juu, ensin pitää määritellä minkä suhteen)
  • Hetero-bi-homo (puhutaanko juridiikasta, rakkaudesta vai päiväunista?)
  • Feministi-öömikäonvaihtoehto? (mtä määrittelet, kun määrittelet feminismin?)
  • Neitsyt-huora? (ohhoh, aika äärirajoilla mennään, mahtuuko ihminen raamiin?)

Ryhmissäni ja yksityisvastaanotollani käy erilaisia ihmisiä. Eroryhmissäni on jo vuosien ajan ollut enenevästi myös sateenkaariväkeä. Koen antoisana, että ryhmät eivät ole itsestäänselvän heteronormatiivisia. Ajattelen,  että rakkaussuhde on rakkaussuhde. Eroseminaarissa tai Seisake-vastaanotolla ei ole merkitystä sillä, oletko eronnut samaa sukupuolta olevasta henkilöstä.  Olennaista on se, että haluaa käsitellä suhdetta rakkauteen, parisuhteeseen, läheisyyteen ja ennen kaikkea: suhdetta omaan itseensä.

Seksuaalisuutemme resonoi monin sävyin arjessamme ja juhlassamme. Joskus se myös yllättää meidät ja läheisemme. Seksuaalinen identiteettimme saa uusia sävyjä eletyn elämän myötä. Avoimin mielin siihen suhtautuessamme voimme tehdä isoja harppauksia eteenpäin omassa itsetuntemuksessamme ja elämässämme.

Panda on transseksuaali >>
Kirjoitin vuosi sitten jutun Peetusta Tunne &Mieli lehteen >>

torstai 2. maaliskuuta 2017

Mitä kaipaat, kun haluat entisen elämäsi takaisin?


Ihminen ei haluaisi luopua oikeastaan mistään saavutetusta edustaan. Silloinkaan, kun ei ole varma sen arvosta. Luopuminen on vaikeaa, tarraudumme tuttuun ja näennäisen turvalliseen, vaikka se estäisi meitä elämästä elämäämme täydemmin.

Jätetyksi tullut henkilö haikailee moneen otteeseen entistä elämäänsä takaisin,  ihmissuhteesta luopumisen tuska värittää menneisyyden nostalgisin värein, joista voi olla vaikea erottaa tosiasioita ja haaveita. Kysynkin usein asiakkailtani: Mitä kaipaat, kun kaipaat entistä elämääsi? Mistä haaveilet, kun  toivot eksäsi palaavan takaisin elämääsi?

Jos henkilö on valmis kohtaamaan todellisuuden ja katsomaan entistä elämäänsä niin kuin se oli, hän huomaa useimmiten, ettei elämä ollut sellaista, ainakaan viimeisinä yhteisinä aikoina , kuin haaveissa haluaisi nähdä. Ihminen siis kaipaa johonkin, jota ei koskaan ollutkaan. Ja kuinka moni meistä elääkään haave-elämää nykyisessä suhteessaan? Toivoessaan muutosta päivästä toiseen, mutta kykenemättä lähtemään, vaikka parannusta tilanteeseen ei tapahdu?

Erilaisissa parisuhderakkauden tutkimuksissa tulee toistuvasti ilmi, että rakkaus koetaan vahvana kumppanuutena ja arkipäivän yhteistyönä, joka ei sujuisi ilman toimivaa läheisyyttä. Läheisyyttä taas ei ole ilman avoimuutta ja vain itsensä tunteva ihminen pystyy olemaan avoinna toiselle.

Puhuin tänään eroryhmälleni Sternbergin kolmiosta, jonka kärjissä ovat läheisyys, intohimo ja sitoutuminen. Kolme niin painavaa sanaa, ettei niiden viereen paljon muuta enää parisuhderakkaudesta puhuttaessa mahdu. Kuitenkin se, mitä ne merkitsevät kullekin ihmiselle ja parille, vaihtelee. Tärkeintä on todennäköisesti, että molempien odotukset täyttyisivät. Olen aika harvoin varma mistään asiasta,  mutta sen olen huomannut, että jos kolmion kärkien teemoihin liittyvät odotukset ovat hyvin erilaiset parisuhteessa, on yhteistä flowta haasteellista löytää.



lauantai 25. helmikuuta 2017

Miksi petämme?

Toimittajat Sanna Raita-aho ja Tuija Sorjanen keräsivät viime vuoden tarinoita uskottomuudesta. Jaoin tarinapyynnön myös Uuden elämän värit -Facebook -sivullani. Uskottomuus on aihe, joka koskettaa monia asiakkaitani.

Haastatteluiden perusteella syntyi kirja: Toisen kanssa - Tarinoita kolmiodraamoista (Into 2017). Odotin kirjaa suurella mielenkiinnolla ja hiihtoloma kuluikin aihetta pohtien.

Tutkimuksista tiedetään, että joka kolmas pettää puolisoaan. Luku on suuri, mutta lohdutuksena kauhistelijoille voidaan todeta sen olevan kuitenkin vain kolmasosa, suurin osa siis ainakin pyrkii olemaan uskollinen. Kirjassa haastateltu historoitsija Pasi Saarimäki toteaa, että "Mikään ei todista ihmisen olevan yksiavioinen, mutta mikään ei todista ihmisen olevan myöskään moniavioinen." Tiedeyhteisö ei ole saavuttanut asiassa yksimielisyyttä. Myös terminä yksiavioisuus on haasteellinen ja populaarikulttuuri hämmentää soppaa vielä lisää.

Uskottomuus on sitä, että pettää puolison luottamuksen, annetun lupauksen. Aina suhteissa ei kuitenkaan edes käydä keskustelua siitä, mitkä ovat odotukset uskollisuudesta. Missä menee pettämisen raja? Voisi ajatellakin, olisiko ihmisten syytä keskustella enemmän omista tarpeistaan suhteen alussa ja aikana? Mitä haluan? Mitä odotan? Mihin kykenen? Avoimuus myös toisi parille lisää läheisyyttä ja jakamalla tunteita, myös uskottomuuden uhka voisi väistyä.

"Ei voi sanoa, että ihmiset eroavat uskottomuuden takia, vaan uskottomuuteen kytkeytyy asioita, jotka tukevat eropäätöstä." Osmo Kontula, tutkimusprofessori, Väestöliitto

Uskottomuus on usein järkytys myös uskottomalle, ei vain petetylle. Jos pari haluaa uskottomuuden tultua julki vielä jatkaa yhdessä, on edessä usein pitkä toipumisprosessi, johon usein tarvitaan ammattilaista avuksi. Aina sekään ei riitä. Osa kirjan petetyistä oli kuitenkin valmis yrittämään yhdessä isojenkin loukkausten jälkeen, eikä rakkaus aina vaikuttanut olleen suurin motiivi tälle päätökselle.

"Valitsin perheen hyvinvoinnin. Olemme edelleen yhdessä, mutta tunteeni häntä kohtaan eivät ole enää samanlaisia kuin ennen." Jasper

Kirjan tarinoita ei yhdistä juuri muu kuin uskottomuus ja sen aiheuttamat tunteet sekä halu päästä jakamaan oma kokemuksensa.  Ääneen pääsevät niin miehet kuin naiset, pettäjät ja pettyneet. Joillakin on kokemusta molemmista rooleista. Nuoren miehen tuska ei juuri eroa elämää kokeneen ajatuksista. Suhdetarinat eroavat toisistaan kuitenkin paljonkin ja se tekee kirjasta kiehtovan.

Tunteista häpeä saa paljon kirjassa tilaa. Useimmille on vaikeaa kertoa elävänsä sivusuhteessa tai olevansa sellaisessa osallinen. Tilanne on voinut yllättää, harva suunnittelee toisen naisen tai miehen osaa itselleen. Kirjan tärkein anti onkin juuri tässä, se haastaa lukijan kohtaamaan omat ajatuksensa uskollisuudesta samalla kun se tekee näkyväksi sen, ettei ole olemassa standardisivusuhdetta tai tyypillistä pettämistarinaa, vaikka keltainen lehdistö meille niitä tarjoileekin.

Ihminen ei ole kuitenkaan vasten tahtoaan uskoton ja pettämiselle on tilaa siellä, missä etäisyys puolisoiden välillä on kasvanut. Siksi se haastaa aina molemmat osapuolet pohtimaan suhteen tilaa. Miksi kolmas mahtui väliimme?

" Vaimoni ei vieläkään tiedä, että olen pettänyt. Pääsyy pettämiselle oli seksi. Jotenkin tuntuu, että parisuhteestani puuttui jotain. Kaipaan siihen tunnetta, avoimuutta fetisseihin ja fanrasioihin. Vaimoni ei esimerkiksi suutele minua seksin aikana. Nämä kaksi naista ovat olleet innokkaita suutelemaan." Lauri

Jos oma suhde on ollut seksitön pitkään siksi, ettei itseä haluta, onko oikein vaatia sitä myös puolisolta, joka olisi halukas? Jos kumppani elää vain työlleen, kykenemättä läheisyyteen parisuhteessa, onko väärin hakea huomiota muualta? Jos pettää salaa puolisoaan jatkuvasti, olisi ehkä rehellisempää myös sallia puolisolleen sivusuhteet tai lopettaa liitto? Tai voisimmeko sopia avoimesta suhteesta, jota seksibloggaaja Melissa Mäntylä tarjoaa yhdeksi vaihtoehdoksi. Mäntylä on sitä mieltä, että liki kaikki suhdeongelmat johtuvat yksiavioisuuteen pakottautumisesta.

"Usein ongelmat liittyvät seksiin. On haluttomuutta ja epäsopivuutta. Voisin sanoa näille ihmisille, että relax. Käykää panemassa muita."

Luin kirja yhdeltä istumalta ja kaipasin lisää tarinoita luettavaksi. Riemuitsen siitä, että tärkeästä asiasta kirjoitetaan, koska uskottomuus ei häviä häivyttämällä. Tarvitsemme keskustelua ja avoimuutta, jotta kriisin kohdanneet voivat kokea, etteivät ole yksin.  Uskon, että avoimuus tekee meidät vapaammaksi ja se edellyttää aina ajatusten jakamista.

Pettäminen on lupauksen rikkomista. Kysymys kuuluu, mitä olen luvannut toiselle ja kuinka elän lupauksen rikkomisen jälkeen? Kuinka se muuttaa suhdettamme ja kuinka se muuttaa suhdettani itseeni? Ammattiauttajatkin jakautuvat useampaan leiriin siinä, pitäisikö satunnaisesta pettämisestä kertoa puolisolle. Minä uskon, että se on ennen kaikkea sydämen asia, johon ei voi toista henkilöä ohjeistaa.  Kuitenkin, jos joudut uskottomuuden kohteeksi, muista, että uskottomuus ei vie sinun arvoasi. Uskottomuudesta voi selvitä, uskottomuus voi opettaa suhteestanne, eikä uskottomuus ole välttämättä merkki siitä, että rakkaus olisi päättynyt, vaan se voi auttaa paremman suhteen alkuun.

Kirja oli toimitettu hyvin ja asiantuntijat valittu laaja-alaisesti eri puolilta aihetta. Toivottavaa olisi ollut kuitenkin, että tarinoiden henkilöillä olisi voinut olla jokaisella omat nimensä, nyt kahdessa ensimmäisessä tarinassa on Juha-niminen mies, vaikka nimet oli varta vasten keksitty anonymiteetin takia. Osalla haastatelluista oli tarinoissa tarkka ikä, osalle ikä oli tuotu esille muulla tavoin, kuten "keski-ikäinen", yhtenäinen linja olisi ollut lukijan kannalta selkeämpi.  Suosittelen kirjaa kaikille ihmissuhdetyöläisille avartamaan näköalaa ihmisen mieleen.

Lue myös: Sivusuhteet, tabu keskuudessamme

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Parisuhteen päättyessä päivittyvät muutkin ihmissuhteet

Avioero resonoi aina myös muihin ihmissuhteisiin. Lapset reagoivat vanhempiensa eroon, olivatpa pieniä tai suuria. Myös aikuiset lapset käyvät läpi vanhempiensa uutta tilannetta, joskus vahvasti kantaa ottaen.  Vuosien kuluessa lapset käyvät uusien ikävaiheiden myötä yhä uudelleen läpi vanhempiensa erotarinaa ja oman elämän vaiheet nostavat siitä uusia näkökulmia esiin. Lue koko juttuni Hidasta elämää sivustolta >>

tiistai 24. tammikuuta 2017

Tunne menneisyytesi, tunnet itsesi

Kuva: Kansallisteatteri
Joskus vuonna 1983 seisoin Vera Kiiskisen vieressä tanssityttörivissä Pasilan Nuorisoteatteritalo Narrissa laulamassa shallallaata hopeisessa iltapuvussa. Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin minä työskentelen erokriisissä olevien henkilöiden ja parien kanssa  ja Vera debytoi Kansallisteatterissa ohjaaja-käsikirjoittajana draamalla, joka käsittelee uskottomuutta parisuhteessa. Näitä pohdin istuutuessani kaksi tuntia sitten äitini seurassa eturiviin seuraamaan Kansallisteatterin Omapohjaan "Sisäistetyt teoriat rakkaudesta" -esitystä. Tiesin esityksen saaneen hyviä arvioita, mm Hesari antoi kiitettävän kritiikin näytelmästä. Roolituskin oli mielestäni kiinnostava, mutta erityisesti minua motivoi aihe: pettämiskriisi ja siitä seuraavat vaiheet toista lastaan odottavan parin elämässä.

Menneisyys ei ole paikka, eikä tulevaisuuteen ole tila, johon astutaan. Elämä tapahtuu tässä ja nyt, mutta tapahtuneiden asioiden jäljet ovat meissä kiinni, usein tavoilla, joista emme ole tietoisia, kuten näytelmän terapeutti (Irina Pulkka) useaan otteeseen muistuttaa. Tietoiseksi tuleminen voi kuitenkin vapauttaa meidät omasta vankilastamme, joiden kaltereiden sisälle olemme huomaamattamme joutuneet.

Yhdysvaltalainen terapeutti Harville Hendrix on kirjoittanut kirjassaan "Kaikki se rakkaus, joka sinulle kuuluu", että parivuoteessa ei makaa pelkästään pariskunta, vaan kuusi ihmistä: parin lisäksi molempien vanhemmat. Kiiskisen petauksessa sängyssä on vielä ahtaampaa.

Näytelmän nainen (Sanna-June Hyde ) ja mies Leo (Ilkka Villi) odottavat toista lastaan kun liitossa rytisee. Tekstiviesti paljastaa miehen sivusuhteen, jota on kestänyt jo jonkin aikaa. Tunteet kuohuvat ja syytöksiä satelee puolin ja toisin, lopulta pari päättää hakeutua ammattilaisen luokse. Terapeutti edustaa psykodynaamista viitekehystä, jota varsinkin pariskunnan miehen on välillä vaikea niellä. Edistystä kuitenkin tapahtuu. Käsikirjoituksen päähenkilöksi nousee kuitenkin vahvemmin Ida, joka terapiaprosessin havahduttamana näkee menneisyytensä uudessa valossa ja sitä kautta myös itsensä.

Näytelmä on herkullinen. Kiiskinen on saanut hienosti puoleentoista tuntiin mahtumaan paljon ilman, että lopputulos olisi ahdas tai hengästyttävä. Näytelmä laajenee kauniisti pelkästä parisuhdekriisitematiikasta  kauemmaksi: äiti- ja isäsuhteeseen, riippuvuuden ja riippumattomuuden teemoihin, luottamuksen pohdintoihin, parisuhteen määritelmään ja itsensä rakastamisen teemoihin. Ilman kliseitä, oleelliseen tarttuen.

Aiheesta huolimatta näytelmä ei herätä ahdistusta. Ajattelen, että se johtuu  käsikirjoituksen soljuvuudesta, mutta myös siitä, että se sisältää traagisuudessaan hillittömän hauskoja kohtauksia, kuten Leon hahmoterapeuttisen session, jossa hän kohtaa vanhempansa mielikuvissaan terapeutin sohvalla.  Kiiskinen ei osoittele, vaan ikään kuin johdattaa katsojan kädestä kauniisti pitäen matkalle mukaan: Katso, tämän haluan sinulle kertoa.

Näyttelijäsuoritukset olivat upeita. Siksi että ne olivat aitoja. Ilkka Villin Leon olen tavannut usein ammatissani. Sanna-June Hyden ilmeikkyys kosketti. Irina Pulkka vaihtoi roolista toiseen taianomaisesti, ja Kaija Kiiski ja Jari Virman vakuuttivat. Tämä kattaus oli taiturimainen.

Ihmissuhteet ovat vuorovaikutusta, mutta asioita ei ratkaista vain puhumalla. Parisuhde on ennen kaikkea henkinen prosessi. Avoimuus ja yhteys omiin (ja toisen) tunteisiin on keskiössä, jotta läheisyys voisi kasvaa. Hyvän parisuhteen perusta on pitkälti siinä, että tuntee itsensä. Se on minun mielestäni Vera Kiiskisen näytelmän tärkein sanoma.

Näytelmää esitetään enää muutama kerta, harmi, koska sen soisi saavan jatkoaikaa. Tämän näytelmän toivoisin jokaisen parisuhdekriisiään  läpikäyvän näkevän.

Linkki näytelmän sivulle >>
Vera Kiiskisen haastattelu Annassa >>


sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Näitä luitte eniten viime vuonna

Kirjoitin viime vuonna 52 bloggausta, joista kolme suosituimman linkit löydät esittelyineen alta.

Herkkä ihminen, tulkitsetko liikaa?
Tulkinta on suorin tie vääriin johtopäätöksiin, jos et haasta itseäsi koettelemaan ajatuksesi kestävyyttä. Intuitiivisillakin henkilöillä voi ensivaikutelma pettää välillä. Siksi kannustan sinua varmistamaan asian kysymällä, ymmärsitkö oikein? Herkkä ihminen tulkitsee usein asiat itselleen negatiivisesti värittyen, siksikin on tarpeen tarkastaa, ymmärsinkö oikein sanasi tai eleesi vai värittyivätkö ajatukseni kehoni reagoinnilla tai vahvoilla tunteillani?
Lue koko juttu >>

Kun epänormaali muuttuu normaaliksi
Suhde, jonka dynamiikka perustuu vallankäytölle ja alistamiselle, tekee ikävää jälkeä sen kohteeksi joutuneelle. Kun toinen mitätöi, puhuu rumasti, on väkivaltainen, kontrolloi rahan käyttöäsi, ihmissuhteitasi tai vartalosi kiinteyttä, on aika havahtua. Se, mitä tunnet on totta. Älä puhu itseäsi ympäri pysymään suhteessa, jossa voit pahoin. Hae apua, jos et pysty irrottautumaan ilman.
Lue koko juttu >>

Uskottomuus ei riitä selitykseksi eroon
Pettäminen nousee eroon johtaneiden syiden kärkilistalle, mutta yksittäisenä tapahtuma se on huono ja riittämätön syy lopettaa suhde. Uskottomuuden jälkeen on mahdollista jatkaa yhdessä, jos tapahtunut käsitellään ja jätetään taakse. Yhdessä jatkaminen vaatii ymmärrystä, itsetutkiskelua, anteeksiantoa, anteeksi pyytämistä, avoimuutta ja rakkautta. Halua rakentaa toimiva suhde yhdessä.
Lue koko juttu >>