maanantai 29. toukokuuta 2017

Erosta selviää eteenpäin, kun muistaa, ettei surua tarvitse hoitaa, eikä vihaa pelätä

Kirjoitin Hidasta elämää -sivuille erosta eteenpäin pääsyn tärkeimmistä työkaluista, surusta ja vihasta.

"Vaikka suru on raskas tunne, on kulttuurissamme sille kuitenkin enemmän ilmaisutilaa kuin vihalle. Voimme itkeä, puhua surun tunteistamme ja saada tukea läheisiltämme. Vihan kanssa on usein hankalampaa. Yhdistämme vihan väkivaltaan. Harva kiltiksi kasvatettu tyttö tai poika osaa siksi aikuisenakaan ottaa käyttöönsä vihan suomaa myönteistä energiaa. Ei vihan ilmaiseminen tarkoita väkivaltaa, tavaroiden särkemistä tai tuhoamista. Vihan tunteen kanavoiminen uuden elämän käyttövoimaksi voi olla todella upea ja puhdistava kokemus." Lue koko juttu >>

lauantai 27. toukokuuta 2017

Mikä on elämäsi tarkoitus?


Myös rakkaus voi olla tarkoitus. Kuva: Hangonlehti 21/17
Logoterapian ytimessä on ajatus, että ihminen tarvitsee elämälleen tarkoituksen voidakseen elää onnellista elämää. Tarkoitus vaihtuu elämäntilanteen mukaan. Jokaisella ihmisellä on elämänsä aikana useita tarkoituksia. Tyhjyys ja merkityksettömyyden tunne voivat olla merkkejä siitä, että tarkoitus on hukassa tai vaihtumassa. Ihm
inen kaipaa silloin siis yhteyttä ydinminäänsä, siihen osaan, joka osaa vastata kysymykseen: Mihin tunnen kutsumusta? Mitä elämä kysyy minulta tänään?

Elämäntarkoitus ei ole vain asia, jota kohti edetään, se on tapa, miten eletään. Logoterapia muistuttaa, että onni on aina sivutuote, ei päämäärä ja koska tarkoituksen löytäminen tekee ihmisestä onnellisen, liittyy siihen saumattomasti tapa jolla toimimme eli elämme.

Logoterapian perustaja Viktor Franklin kirjoitti noogeenisestä neuroosista, jonka hän kuvasi tilaksi, joka aiheuttaa henkilölle jonkin henkisen ongelman, moraalisen tai eettisen konfliktin, tarkoituksettomuuden tunteen, elämän tarkoituksen epäilyksen tai häviämisen tai turhautumisen tarkoituksen etsimisessä. Pahimmillaan tämä johtaa oman itsensä hylkäämiseen. Parhaassa tapauksessa tielle kohti uutta tarkoitusta.

Mikä on sinun tarkoituksesi tänään vai onko se hukassa? Voisitko herätellä sitä esiin? Mitä kohti kurkotat ja kaipaat? Sanotaan, että ihmisen tuntee hänen ystävistään. Keiden seurassa vietät eniten aikaasi, mitä se kertoo sinusta? Kaipaisitko uusia maisemia? Mikä saisi sinut innostumaan elämässäsi?

tiistai 23. toukokuuta 2017

Kun ystävä torjuu sinut



Rakkaussuhteen päättyminen koskee, mutta niin sattuu myös ystävän kääntyminen pois luotasi. Molempien asioiden prosessoinnissa on paljon samoja piirteitä, eikä ihme, koska onhan kyseessä kummassakin tapauksessa hylkääminen. Tiedetään, että hylätyksi tuleminen aktivoi aivoissa samoja alueita kuin kipu. Tarvitsemme läheisyyttä, hätäännymme kun se otetaan meiltä pois. Myös silloin hylkääminen ahdistaa, kun tietää, ettei yhdessä jatkamiselle ole edellytyksiä.

Aina hylkääminen ei ole konkreettista pois lähtemistä. Ihmisen voi torjua monella lailla: mitätöimällä (kommentoimalla väheksyvästi sinulle tapahtuneita hyviä asioita, jota joissain tapauksissa myös kateudeksi kutsutaan), ohittamalla toisen tarpeet toistuvasti, jättämällä vastaamatta viesteihin (on epäkohteliasta ja toisinaan myös passiivisagressiivista jättää vastaamatta mihin tahansa viesteihin) tai liittoutumalla toista vastaan muussa seurassa (usein ihmisten kanssa joista sinä et pidä). Myös tyly käytös ja kommunikoinnin jättäminen minimiin kertoo toisen eristämisestä.

Minulle on käynyt ystävyys- ja sukulaissuhteissa näin muutamia kertoa. Erityisen vahvasti muistan itseni syyllistämisen noissa tilanteissa ja pitkään jatkuneen pettymyksen. Tuntuu pahalta, jos ei saa selitystä sille, että toinen kääntää selkänsä. Nykyään osaan onneksi suhtautua asiaan toisin. Kun huomaan, että ihmissuhteeseeni tulee jotain hämärää väliin, pyrin kysymään varhaisessa vaiheessa toiselta onko kaikki hyvin ja jopa itse pitämään viestintää yllä aktiivisemmin, jos toinen perääntyy. Mutta olen myös päättänyt, etten anna sen jatkua kauaa. Jos toinen on luolassa kommentoimatta tilannetta tai kieltämällä sen, ymmärrän etteivät ydinarvomme ole samat. Miksi tarvitsisin sellaisen ihmisen lähelleni? Enää en halua olla rakkauden kerjäläinen. Eniten se johtuu siitä, että olen oppinut rakastamaan ja arvostamaan itseäni.

On ikävää, jos toinen ei halua seuraani, mutta voin kunnioittaa hänen valintaansa. En halua elämääni ihmisiä, jotka eivät halua olla minun kanssani ja sen oivaltaminen on ollut hyvin vapauttavaa. Samalla olen huomannut, että maailma on täynnä hyvin kiinnostavia  ihmisiä, joiden kanssa vuorovaikutus virtaa. On upeaa huomata, että myös aikuisena voi saada uusia ystäviä. Heidän luokseen kyllä löytää, kun on aloitteellinen ja samalla avoin muiden lähestymiselle.

Jos siis toinen jatkuvasti tuottaa sinulle pahaa mieltä, pohdi, voisitko oman asenteesi kautta vaikuttaa suhteeseenne? Johtuuko tunteesi siitä, että odotatte suhteeltanne eri asioita vai siitä, että toinen kohtelee sinua huonosti? Muista, että sinullakin on oikeus valita, kenen seurassa vietät aikaasi. Tarvitsetko ystävää, joka saa sinut voimaan pahoin?

Kun ystävä hylkää, hänellä on siihen aina syynsä. Sen olen oppinut, että syy on harvoin se ensimmäiseksi  mieleen tuleva. Ihmissuhteet ovat herkkiä, tarvitsemme eri tavoin lähellä olemista ja palautetta. Kaikki eivät kaipaa parasta kaveria tai tiivistä yhteydenpitoa. Aidoille ystävyyssuhteille on kuitenkin ominaista, että ne ovat vastavuoroisia ja läheisiä koska kestävät avoimuutta ja rehellisyyttä. Samoin kuin parisuhteessa, myös ystävyyssuhteessa kunnioitetaan toisen rajoja.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Eroäidin äitienpäivä

Kuva: Joka toinen pari
Minä muistan ensimmäisen äitienpäiväni, ehkä siksi, että siitä on olemassa kuva. Vierelläni on noin kuukauden ikäinen esikoiseni. Hymyilen, on valoisaa, päälläni on iso vaalea paita. Silmäni loistavat, kun katson kameraa, jonka takana on mieheni. Olemme olleet naimisissa vasta yhdeksän kuukautta ja kolme viikkoa.

En muista ensimmäistä äitienpäivääni eronneena. Muistan kuitenkin, että olin muuttanut molempien lasteni kanssa Talista kotiseudulleni Kumpulaan. Oli vuosi 1999. Uuden ajanlaskun aika elämässäni. Vieläkin se nostaa tunteet pintaan, mutta nyt katson muistoa jo niin kaukaa, että nuori Marika on kuin toinen ihminen. Rakas, älyttömän nuori, hieman vieras, mutta samalla niin tuttu. Haluaisin ottaa hänet syliin ja halata, sanoa: kaikki järjestyy kyllä. Kuten on järjestynytkin. Franklin Roosevelt on sanonut, että tulevaisuudessa on se hyvä puoli, että se tulee päivä kerrallaan. Tänään minulla täynnä jo yhdeksäntoista vuotta tuosta hetkestä.

Ensimmäisistä avioliitoista 39% päätyy eroon. Kukaan ei ajattele kuluvansa joukkoon mennessään naimisiin. Eroon päätyy lisäksi vielä suuri määrä avoliittoja, joita ei löydy tilastoista. Ihmissuhteiden pituudesta ei voi koskaan tietää, mutta se on huono syy olla aloittamatta niitä. Tarvitsemme kohtaamista ja läsnäoloa.

Silloinkin kun tärkeä ystävyys tai -rakkaussuhde päättyy, voimme ajatella sillä olleen tärkeä merkitys meille. Mutta tällaisen asenteen löytäminen vaatii ihmiseltä tietoista valintaa tehdä työtä eronsa selvittämiseksi. Käytännössä tunteiden kohtaamista ja tapahtuneesta oppimista. Näitä tarinoita saamme seurata upeassa Mia Halmeen ohjaamassa Joka toinen pari -dokumentissa, joka on yhä nähtävissä Kinopalatsissa ja myös muissa erikoisnäytöksissä. Korjaamolla 4.6. olen myös itse mukana keskustelemassa.

Dokumentissa pääsemme seuraamaan kolmen eroperheen tarinaa eropäätöksestä kohti uutta elämää. Aina ei ole helppoa, mutta aikuiset tekevät parhaansa myös vaikeiden tunteiden keskellä. Henkilöiden kasvumatkaa on mielenkiintoista seurata, ohjaaja pääsee lähelle kuvattaviaan. Elokuva nosti muistot mieleen. Sen aution maan maiseman, joka eteeni levittyi syksyllä 1998. Tunteen, että tulevaisuus oli äkkiä peruutettu. Kipeän kasvumatkan omaa itseeni ja sen hetken, kun ymmärsin tapahtuneen tarkoituksen. Harva merkityksellinen asia elämässä on vain paha tai hyvä. Elämän luonteeseen kuuluu se, että monenlaiset sävyt värittävät hetkiämme. Avioero on yksi tällaisista, se voi tarjota syyn itsensä hylkäämiseen, mutta parhaimmillaan avata aivan uudenlaisen väylän omaa itsetuntemukseen ja uudenlaiseen elämään.

Tänään, äitienpäivänä 2017 istun oranssilla sohvallani ja näen, kuinka ikkunani takana oleva kaunis vanha vaahtera avaa lehtiään uuteen kevääseen. Sillä on takana pitkä talvi, jonka se on käyttänyt lepäämällä. Elämä on syklistä, niin suhteetkin. Jos tänään on sinun elämäsi ensimmäinen äitienpäiväsi eronneena, herättää se varmasti sinussa vahvoja tunteita. Älä pelkää, kaikki kyllä järjestyy. Rakkautta ei voi riistää sinulta, se on läsnä, kunhan vain olet sille auki. Eronsa hyvin käsitellyt aikuinen on erolapsen paras turva. Huolehdithan siis itsestäsi, niin huolehdit samalla lapsestasi. Hyvää äitienpäivää!

torstai 4. toukokuuta 2017

Erityisherkyys on haaste ja rikkaus

Vierailin Tukea vanhemmille -sivustolla kirjoittamassa erityisherkkyydestä.

"Erityisherkkyys on ominaisuus. Se ei ole vain mielessä, vaan tuntuu kehossa, tunteissa ja tavassa tulkita maailmaa. Amerikkalaisen psykoterapeutin Elaine N Aronin mukaan erityisherkillä on usein ollut lapsuudesta saakka vahva tunne erilaisuudesta, joka on saanut heidät kokemaan ulkopuolisuutta tai huonommuutta.  Erityisherkät ihmiset ovat tarkkanäköisiä, intuitiivisia, tunnollisia, omaa käyttäytymistään ja sen vaikutusta muihin pohtivia, mutta he saavat helposti liiallisen latauksen hälystä, kiireestä ja muista ihmisistä. Huomioitavaa on, että vaikka erityisherkällä ihmisellä voi olla myös aistiyliherkkyyttä, ei kyse kuitenkaan ole vain siitä. Erityisherkkyys voi ilmetä myös ilman aistiyliherkkyyttä." Koko juttu luettavissa täällä >>


Muista nämä:

Jos olet erityisherkkä vanhempi

  • Muista, että sinun tunteesi eivät ole lapsesi tunteita.
  • Pidä huolta jaksamisestasi huolehtimalla myös omasta päivärytmistäsi.
  • Kunnioita tunnettasi, äläkä puske itseäsi asioihin, jotka eivät vedä puoleensa.
  • Iloitse siitä, että sinulla on hieno ominaisuus, anna itsellesi rakkaudellista palautetta.
Jos sinulla on erityisherkkä lapsi (etkä itse kuulu erityisherkkiin)
  • Lapsesi näkee ja kokee maailman toisin silmin, arvosta sitä.
  • Lapsesi tarvitsee enemmän aikaa asioiden prosessointiin, budjetoi tämä ajankäyttöönne.
  • Lapsesi kokee tunteensa voimakkaasti ja kehollisesti, auta lasta sanoittamaan tunteitaan.
  • Älä oleta tai tulkitse, vaan kysy ja auta samalla lastasi vahvistumaan itsetuntemuksessaan.
Lue lisää erityisherkkyydestä HSP Suomen erityisherkät ry

tiistai 2. toukokuuta 2017

Rakastanko sinua silloinkin, kun en saa sinulta mitä haluan?

Kirjoitin Hidasta elämää -sivustolle Rakkauden kielestä." Aina siis meille ei riitä ohjeeksi tehdä toiselle, mitä haluaisi tehtävän itselle, vaan meidän tulisi olla tietoisempia sitä, mitä toinen haluaa ja toivoo. Sekä tietenkin  kertoa kumppanille, mitä itse kaipaamme. On sanottu, että ihmisen tulisi olla ensin läheinen itselleen, jotta voisi olla läheisessä suhteessa toisen kanssa."
Lue koko juttu >>

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Mikä on sinun intohimosi?

Pääsin eilen upean keväisen auringonvalon loisteessa tutustumaan Minna Marshiin, rohkeaan ja lumoavaan mentaalivalmentajaan, jolla on kutsumuksena saada ihmiset tunnistamaan oma intohimonsa. Tein tilausjuttua tulevaan Tunne&Mieli -lehteen, jota olen avustanut muutaman vuoden ajan. Istuimme kauniin Svenska Teaternin kahviossa ja keskustelimme. Helposti, kuin kaverit, jotka tapaavat pitkä tauon jälkeen.

Artikkelia varten sain materiaalia kyllikseni, mutta aika tuntui kuitenkin loppuvan kesken. Niin moni asia tuntui yhdistävän elämänpolkujamme ja kiinnostuksemme kohteita: Seksuaalisuus, ihmisen kasvu, yksinhuoltajuus, äitiys, pettymyksistä versonut sisu, toivo, ihmisten valmentaminen ja kiinnostus logoterapiaan. En mene tarkempaan nyt eiliseen keskusteluumme, se löytyy pian ilmestyvästä lehdestä, mutta muutamia ajatuksia jaan jo nyt kanssanne Minnasta ja Minnan kolmannesta teoksesta.

Luin Intohimo-kirjan Nizzan lennoillani viime viikonloppuna ja palasin huippukohtiin vielä monta kertaa jälkeenpäin. Minua ilahdutti erityisen paljon kuvaukset intohimosta energiana, oman potentiaalinsa haltuunottoon liittyvät kappaleet, asenteen merkitys elämällemme, sekä seksuaalisuutta ja pelkoa koskevat luvut. Pelko on Minnan mukaan suurin kaikista esteistä meidän ja intohimoisen elämän välillä. Tähän ajatukseen lienee useimpien meistä on helppo liittyä?

"Tästä kaikesta seuraa jotain todella hyvää." on Minna Marshin motto. Hän uskoo, että vain vastoinkäymisten kautta hioudumme parhaimmiksi versioiksi. Marshin mukaan meillä kaikilla on täällä tehtävä, jota toteuttaa. Jos aiomme kukoistaa itsenämme ja kulkea oma polkuamme pitkin, tulisi meidän olla uskollisia itsellemme. Siihen kuuluu Marshin mukaan myös se, että luopuu kritiikin pelosta. Kaikkia ei voi miellyttää. Mieti siis, mikä miellyttää sinua ja luovu muiden tulkitsemisesta, hän kehottaa meitä.

Konfliktinpelkoisena ihmisenä Minna Marshin sanat ovat päälleni satavaa mannaa. Jos tuo upea nainen uskaltaa olla oma itsensä, niin voisinko minäkin uskaltaa? Ehkäpä voisin luovuttaa suorittamisesta ja kiitoksen kalastelusta? Ehkäpä rehellisyys tekisi minusta  onnellisemman ja paremman läheisen vierelläni kulkijoille?

Olen miettinyt jo ennen Minnan kirjan lukemistakin paljon avoimuuden merkitystä. Ajassamme on näkyvissä se, ettei meidän tarvitse enää hautoa salaisuuksia tai hakeutua välttämättä ammattiterapeutille, kun jokin haluaa meistä ulos. Uskallamme kertoa ääneen ja se tekee meille kaikille hyvää. Esimerkkejä on paljon, myös Minnan kirjassa.

Seksuaalisuus on yksi kirjan pääteemoista, mutta kirja on paljon muutakin. Tärkeä ajatus on, että seksuaalienergia vaikuttaa kaikessa, ei vain ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Marsh kannustaa kirjassaan meitä pohtimaan seksuaalihistoriaamme ja peilaamaan sitä muihin elämämme tapahtumiin, myös henkiseen kasvuumme.

Minua kosketti kirjassa erityisen paljon viesti sitä, että meillä on aina mahdollisuus muutokseen, mutta meidän pitää kulkea tietoisena sitä kohti. Lohduttavaa, innostavaa, rauhoittavaa ja samalla niin intohimoista! Luulenpa, että luen pian myös Minnan aiemmat kirjat ja suosittelen sitä myös sinulle.

Mina Marshin blogi >>