torstai 31. lokakuuta 2019

Miksi esiinnyn, vaikka pelottaa?

Useimpia ihmisiä jännittää esiintyä yleisölle. Näitä tilanteita meillä on arjessa vastassa pienessä mittakaavassa usein, mutta moni joutuu esiintymään myös osana työtään, vaikka ei edes haluaisi. Huomion kohteena voi olla epämukavaa, mutta tunteen kanssa voi myös opetella olemaan. Esiintymistilanne on ylivirittävää usein myös heille, jotka tekevät sitä omasta valinnastaan ja halustaan. Onneksi tilanne yleensä helpottuu kun esitys pääsee alkamaan.

Vierailin tällä viikolla Naistenkartanon vieraana Tampereen Metso-kirjastossa puhumassa Tunteista ja erityisherkkyydestä. Olen tottunut puhuja, työhöni ovat kuuluneet esiintymiset kolmenkymmenen vuoden ajan, mutta miltei joka kerta käyn läpi aikamoisen tunneskaalan, ennen kuin hetki koittaa ja pitää antautua yleisölle.

Lue koko juttu Hidasta elämää -blogista >>

Tapahtuma tallennettiin ja jaettiin suorana Aamulehden sivulla, jossa se on yhä euron rekisteröitymismaksulla nähtävissä täällä >>

lauantai 28. syyskuuta 2019

Kiireellä ei tule parhainta valmista, mutta päätöksen hetkellä ei kannata jähmettyä

Kuva: Samuel Glassar
On monta tapaa tutkia omaa menneisyyttä ja ymmärtää näin paremmin nykyminää. Yksi niistä on tarkastella elämää muuttoihin liittyvien tapahtumien kautta. Muistomme kiinnittyvät ihmisiin, koteihin ja alueisiin. Mielenkarttaan piirtyvät tapahtumat kotikulmien maisemista ja kokemuksista.  Lapsuuskoti, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus päivittävät ydintarpeitamme, eikä se minä, joka lähti 17 vuotiaana kohti opiskelupaikkakuntaa haaveile enää samoista asioista kuin kolmekymmentä vuotta vanhempi, elämän moneen kertaan päivittämä versio.

Emme voi läheskään aina vaikuttaa siihen, minne elämä meitä johdattaa. Muutoksiin liittyy kriisejä: eroja, aikakausien päättymisiä, kohtaamisia, luopumisia ja uudelleen aloittamisia. Mitä pitempään ja helpommalla on päässyt omassa elämässään ilman suurempia tuskia, sitä hankalampaa todennäköisesti on, kun elämä yllättäen haastaa. Vaikeuksia on edessä todennäköisesti heillekin, jotka ovat väistäneet elämän isot haasteet lähtemällä karkuun tai turvautumalla tuhoaviin kivunkarkottimiin. Elämä kutsuu usein ihmistä kertauskierrokselle, jos oppimiskokemus edelliseltä kierrokselta on jäänyt vajaaksi.

Vaikka muutos on elämässämme väistämätöntä, liittyy päällepäin arkisiltakin näyttäviin tilanteisiin helposti kipua. Emme haluaisi luopua vanhasta oikein silloinkaan, vaikka kaikki uuden elämän merkit näyttävät ihastuttavilta ja puoleensavetäviltä. Lähteminen edellyttää aina jonkin jättämistä taakse, ja se tekee kipeää. Pidämme kiinni tutusta ja turvallisesta. Kuitenkin uudelle pitää tehdä tilaa, eikä se oikein onnistu luopumatta entisestä. Sanotaan, että ihminen perustelee suuria ratkaisuja järjellä, mutta tekee lopulta tärkeät päätökset aina tunteella. Eipä noiden kahden suuren johdattajan edes tarvitse sulkea toisiaan pois pelistä ratkaisun hetkellä. Itse asiassa, niiden saumattomasta yhteentoimivuudesta syntyy intuition ääni: sisäinen viisaus.

Linnuntiellä tarkoitetaan matkaa, joka on lyhyin reitti kartalla kahden paikan välillä. Se ei kuitenkaan läheskään aina ennusta välin kulkemiseen menevää aikaa. Tilanteeseen vaikuttavat maasto, kulkuvälineet, ja motivaatiokin. Linnuntie ei siis ole välttämättä nopein reitti perille. Mikä tärkeintä: se ei myöskään ole aina antoisin. Jotta voisi tietää, missä mieli toteuttaa tarkoitustaan seuraavassa elämänvaiheessa, tulisi edellinen elää ensin täydeksi. Omaksi itsekseen päätyy kasvun kautta, tietäminen ei siihen ainoastaan riitä. Tiedostaminen on elämän pituinen matka; se on itsekseen tulemista, oman reittinsä kartoittamista. Linnuntie on lintua varten, mutta elämällä on sinua varten oma polkunsa.

Joskus päätös voi jäädä jumittamaan, vaikka kaikki olisi lähtöä varten valmista. Pelko voi hämärtää intuition ja ahdistus vallata mielen. Kuinka tietää, mikä on oikea ratkaisu? Mitä jos kadun myöhemmin? Silloin kannattaa ottaa aikalisä. Muistathan kuitenkin, että päätös jäädä paikoilleen on myös valinta, ei vain liikkeelle lähteminen ja muutos.

Onneksi harva asia on peruuttamaton tai yksiselitteisesti oikea tai väärä. Askeleiden ottamatta jättäminen pelkoon perustuen johtaa kuitenkin todennäköisesti yhä kapenevaan elämäpiiriin, jossa yhä pienemmistä muutoksista tulee yhä uhkaavampia. Ei ihme, että helposti pelkoonsa jumiin jäävälle henkilölle tarjotaan  terapiaksi pelkonsa kohtaamista. Se on vaativa, mutta tehokas keino saada pelko hallintaan. Palkinto on kuitenkin sen arvoinen: Mitä vähemmän pelkäät, sen selkeämpi on myös luontainen vaistosi.

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Kuinka tiedän, sopiiko eroseminaarityöskentely minulle?

Erosin vuonna 1998 ja osallistuin omaan eroseminaariini vuonna 1999 Niina Vaarasen ryhmässä. Kokemus oli voimakas. Tiesin pian haluvani itse ryhmänohjaajaksi. Olen vetänyt eroseminaareja vuodesta 2003 alkaen, jolloin suoritin mallin Suomeen tuoneen psykologi Karia Kiianmaan ryhmässä eroseminaarivetäjäkoulutuksen. Myöhemmin olen päivittänyt osaamiseni Marianna Stolbown Suomalainen eroseminaari -menetelmäkoulutuksessa.

Asiakkaani kysyvät usein, sopiiko työskentely heille? Eroseminaarityöskentely sopii eronneelle tai eroa harkitsevalle henkilölle, joka ymmärtää, että kyseessä on ryhmäprosessi, joka onnistuakseen vaatii sitoutumista, kotitehtävien tekemistä ja antautumista tunteiden käsittelylle ja omalle sisäiselle prosessille. Ryhmäläisten tulee myös sitoutua vaitiolovelvollisuuteen ja keskinäiseen arvostavaan kohtaamiseen.

Eroseminaari kestää 11 viikkoa, kolme tuntia kerrallaan. On hyvä tietää, että seminaarin illat koostuvat pääsääntöisesti kuulumiskierroksesta, lyhyestä alustuksesta ja kahdesta noin 40 minuutin pienryhmätyöskentelystä. Valmiutta keskustella henkilökohtaisista asioista tulee löytyä. Kotitehtävien tekeminen ja lukukappaleiden lukeminen on tärkeä osa seminaaria, jotta prosessointi jatkuisi myös tapaamisten ulkopuolella. Illan aikana on lyhyt tauko. Tarjolla on kahvia, teetä ja pientä syötävää.

Seminaarissa tehdään muutamia toiminnallisia tehtäviä sekä käytetään erilaisia voimauttavia kortteja. Mukana kulkee myös eri kirjoittajien tekstejä vaihtuvista näkökulmista.

Kyseessä ei ole ryhmäterapia, vaikka kokemus onkin monelle terapeuttinen. Osallistujilta odotetaan halukkuutta jakaa ajatuksiaan, kunnioittaa toistensa yksityisyyttä sekä valmiutta kohdata myös omasta maailmankatsomuksesta poikkeavia mielipiteitä. Bruce Fisher on sanonut, että eroseminaari perustuu rakkaudelle. Tärkeitä kysymyksiä työskentelyn aikana ovat: Miksi valitsin juuri hänet? Kenen elämää elän? Mistä erotarinamme syntyi? Osaanko rakastaa itseäni? Keskeistä toipumisen kannalta on vertaistuki ja rehellisyys kohdata oma itsensä työskentelyn aikana.

Eroseminaarin keskeyttämisprosentti on hyvin alhainen, kuudentoista vuoden aikana ryhmistäni on keskeyttänyt alle kymmenen ihmistä, osallistujia on ollut yli tuhat.

Vaikea elämäntilanne saa ihmisen helposti eristäytymään. Yksin koettuna tilanne näyttää kuitenkin toivottomammalta kuin se on. Ajatusten jakaminen auttaa suhteuttamaan kriisiä tuomalla siihen uusia näkökulmia.

Jos sinulla on akuutti kriisi tai vakavia mielenterveysongelmia, eroseminaari ei todennäköisesti ole sinulle sopiva paikka, vaan sinun olisi syytä hakea apua terveydenhoidon puolelta.

Jos et pääse osallistumaan eroseminaariin, lue kirjani Sinä selviät kyllä - Erovuoden matkaopas, Bruce Fisherin Jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy tai Marianna Stolbown Erosta eteenpäin itseksesi ja tee niissä olevia tehtäviä. Voit myös hakea tukihenkilön avuksesi, löydät heitä vaikka Eroneuvo-keskuksen kautta.

Lue täältä asiakaspalautteita >>

Alkavat ryhmät >>




torstai 8. elokuuta 2019

Jos haluat rahoillesi vastinetta terapiassa, muista puhua totta

Kaikessa terapeuttisessa työskentelyssä on tärkeää puhua totta, jotta voidaan saada tuloksia. Onkin hämmentävää, kuinka helposti kaunistelemme terapeutille asioita tai jätämme kertomatta olennaista tietoa, jolla olisi merkitystä prosessin kannalta. Syyt tähän ovat monet: häpeä,vaikeiden tunteiden välttely, vastuunkantamattomuus tai syyn vierittäminen puolison harteille, jos kyseessä on pariterapia.

Toden puhuminen on siinäkin mielessä vaativaa, että meillä kaikilla on oma totuutemme ja asiat näyttäytyvät erilaisina katsojasta riippuen. Kokemus on aina totta kuitenkin  henkilölle itselleen, vaikka kumppani olisikin toista mieltä. Tässä kohtaa terapeutti tai parisuhdevalmentaja voi tulla avuksi kysymyksillä, jotka voivat avata uusia näköaloja toisen ymmärtämiseen ja parempaan vuorovaikutukseen.

Terapeutin tehtävä on auttaa asiakasta kirkastamaan omia ajatuksiaan. Terapeutilla voi olla oma näkemys siitä, kuinka asiakkaan pitäisi elää, mutta sen esilletuominen ei ole terapeutin tehtävä. Eroa pohtivalle parillekin tärkein anti pariterapiassa on se, että he löytävät oman ratkaisun tilanteeseen. Sen, joka nousee aidosti heidän sisältään. Kukaan ei voi tehdä eropäätöstä toisen puolesta. Kuten ei mitään muutakaan valintaa. Ihmisellä on itsestään vastuu ja vaikka se on raskas välillä kantaa, on päätösten syytä olla omia. Silloin ei jää mahdollisuutta myöskään syyttää ulkopuolisia omasta valinnastaan. Toki terapiassakin on hetkiä, jolloin vastuullinen terapeutti uskaltaa puhua erosta ensisijaisena vaihtoehtona. Näitä asioita olen käsitellyt esimerkiksi tässä haastattelussa. Ei ole mitenkään harvinaista, että eroharkinta voi venyä vuosiksi vaikka kaikki merkit näyttävät, ettei enää kannata jatkaa yhdessä.

Jos saat itsesi kiinni jatkuvasta todellisuuden kaunistelusta tai jopa valheista terapiaprosessissasi, kannattaa asia ottaa puheeksi terapeutin kanssa. Mikä on motiivi käytöksellesi? Minkä palkinnon siitä saat itsellesi? Jos taas huomaat, ettet kykene puhumaan totta, vaikka haluaisitkin, kannattaa ehkä miettiä, kuinka hyvin rahasi silloin käytät ja kenen vuoksi terapiaan osallistut.

Välillä pariterapiassa tapaa ihmisiä, jotka selvästi ovat tulleet mukaan lähinnä syyllisyydestä tai toisen miellyttämisestä. Toinen osapuoli aidosti ajattelee samaan aikaan  toisen haluavan rakentaa yhteisestä tulevaisuutta, vaikka toinen on jo luovuttanut, mutta ei saa sitä kerrottua. Totuus tekee meidät kuitenkin vapaaksi silloinkin, kun se ei tunnu hyvältä. Tunteitamme emme valitse, mutta siitä mitä me teemme niiden kanssa, me olemme vastuussa.


perjantai 19. heinäkuuta 2019

Arvokkaan ihmissuhteen mittareita

Kuva: Samuel Glassar
Olen kuvassa Tarja Törmäsen kanssa. Kirjoitimme yhdessä keväällä Otavalta ilmestyneen kirjan uusperheen mahdollisuuksista. Motiivi  teoksen luomiselle nousi menneisyydestämme ensimmäisenä ja toisena naisena. Yksi elämäni merkityksellisimmistä ihmissuhteista muuten, tunnustan. Todella, tänään vihaamasi ihminen voi olla huomenna sinulle rakas ja toisinpäin. Me emme vain sitä aina tiedä.

Jokin aika sitten pohdin eräälle ystävälleni sitä, kuinka olin joutunut lopettamaan erään läheisen ihmissuhteen, koska ihminen oli loukannut minua tarkoituksella kipeällä tavalla. Kävin läpi päättynyttä suhdettamme ja jäin miettimään, olisiko minun vielä pitänyt antaa yksi mahdollisuus. Ystäväni totesi, että kertomani perusteella olin antanut mahdollisuuksia jo huomattavan paljon, eli enkö jo voisi tunnustaa, että suhteen päättyminen oli oikea ratkaisu minun kannaltani. Ajatus oli helpottava ja tosi. Olin kuitenkin tarvinnut siihen ulkopuolisen näkökulman.

Ikääntyminen tekee elämän rajallisuuden näkyvämmäksi, ehkä siksi moni käy läpi keski-ikäisenä jonkinlaisen identiteettikriisin. Mitä olen tehnyt? Mitä halua saada vielä aikaan? Minkä tähden haluan tehdä asioita? Minne kutsumus johdattaa? Elänkö elämää itseni vai muiden odotusten vuoksi? Minne kuljen seuraavaksi? Haluanko tai pitääkö minun elää elämääni näiden ihmisten kanssa, jotka kuuluvat nyt lähipiiriini? Voi olla, että joudut samaan aikaan oman elämäsi tarkoituspohdinnan kanssa käymään läpi parisuhdekriisiä, hoitaa sairaita vanhempia, vääntää teinien kanssa ja pyrkiä hoitamaan työsi hyvin. Kuulostaa armottomalta. Ja vaikka kuinka haluaisit paeta paikalta, on velvollisuus ja ehkä myötätuntokin toista mieltä.

Sanotaan että veri on vettä sakeampaa ja sukulaisuus yhdistää tiukan paikan tullen myös riitapukarit. Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee lähiturvaa. Kaikkea ei voi kuitenkaan oikeuttaa perhesiteillä, vaikka niillä helposti pystytään ihmisiä syyllistämään. jokaisella on oikeus ja velvollisuus pitää huolta itsestään, se mahdollistaa myös oman jaksamisen muiden hoivaamisessa.

Se mitä ja kuinka nopeasti voin antaa anteeksi itselleni tai toiselle riippuu omista arvoistani.  Minua satuttaa ihmissuhteissani erityisen paljon ilkeys, mykkäkoulu ja passiivisaggressiivisuus. Kun nyt mietin Tarjan ja minun yli 20 vuotta kestänyttä suhdetta, huomaan, ettei hän ole koskaan ollut minulle ilkeä tai alentuva. Vihasin häntä siksi, että hän sai jotain, jonka ajattelin kuuluvan itselleni. Olin kateellinen hänen kauneudestaan ja kyvystään saada haluamansa. Halveksin hänen ikävää positiivisuuttaan. Inhosin hänen jääräpäisiä lähentymisyrityksiään. Mutta koskaan, ikinä, hän ei ollut minulle ilkeä. Vaikka minä sitä hänelle olinkin. Siksi arvostan ja kunnioitan häntä tänään ja iloitsen ystävyydestämme, joka jatkuu parempana kuin milloinkaan.



tiistai 9. heinäkuuta 2019

Vertaistuen parantava voima auttaa kriisin keskellä


Olen koko aikuisikäni ollut vertaistukiuskovainen. Elämän kovimmissa käänteissä paras apu on aina ollut läheinen, joka on kokenut saman asian kanssani. Siksipä mielelläni tarjoan Suomalaista eroseminaariakin avuksi ihmisille, jotka haluavat päästä eroharkinnassaan eteenpäin tai käsitellä jo tapahtunutta eroa. Sen lisäksi, että eroseminaarin rakenne on loistava, se on myös hyvin kustannustehokas tapa saada apua, Neljän yksityisterapiakäynnin hinnalla saat 33 tuntia aikaa tärkeän asian käsittelylle, ammattilaisen ohjauksen, sekä ryhmän tuen.
Myös vetämissäni erityisherkkyysryhmissä vertaisuus on voimaa. Kun pääsee reflektoimaan omaa elämäntarinaansa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, oivaltaa itsestä suuria asioita ja voimaantuu elämässään.

YTT Irja Mikkonen on suomalainen vertaistuen asiantuntija, joka on tehnyt pitkän uran sosiaali- ja terveysalalla.  Yhdessä YTT  Anja Saarisen kanssa kirjoittamassaan kirjassa Vertaistuki sosiaali- ja terveysalalla hän vetää yhteen kokemuksia ja tutkimuksia vertaistuen merkityksellisyydestä. Ääneen pääsevät myös ihmiset, jotka ovat hyötyneet vertaistuesta omassa elämässään. Kirja on mainio tietoteos vertaistuen parissa toimiville ihmisille, mutta siitä löytyy kiinnostavia asioita myös henkilöille, jotka pohtivat vertaistukiryhmään mukaan lähtemistä.

Vertaistukiryhmät tarjoavat nimen mukaisesti tukea ihmisille, jotka jakavat jonkun saman raskaan tai yllättävän elämänkokemuksen. Tällainen voi olla esimerkiksi oma tai läheisen sairaus, läheisen kuolema, avioero, addiktio tai lapsettomuus. Suomessa vertaistukea tarjoavat ja koordinoivat järjestöt, sairaalat ja erilaiset terapiakeskukset.

Hyvässä vertaistukiryhmässä on asiansa osaava vetäjä, selkeä struktuuri ja säännöt, joihin ryhmäläiset sitoutuvat. Jotkut vertaisryhmät ovat avoimia eli niihin voi osallistua aikataulujensa mukaan, osa on suljettuja, eikä uusia jäseniä oteta ennen kuin ryhmä päättyy.  Hyvä ryhmänohjaaja on myötätuntoinen asiantuntija, joka on kaikkien puolella ja puuttuu rohkeasti myös vaikeisiin tilanteisiin. Olennaista kaikille ryhmille on keskinäinen tuki ja ehdoton luottamus osallistujien kesken.  Muita tärkeitä vertaistukiryhmän sääntöjä voivat olla esimerkiksi seuraavat:

  • Tasa-arvoisuus
  • Oikeus puhua tai olla hiljaa
  • Muiden kunnioittaminen
  • Oikeus kysyä ja olla vastaamatta
  • Oikeus osallistua toiminnallisiin tehtäviin tai olla osallistumatta
  • Puhuminen vain omista tunteista ja kokemuksista
  • Ymmärrys olla neuvomatta muita
  • Aikataulussa pysyminen

Vertaistuen tarpeet ovat yksilöllisiä, eikä ihminen aina ole edes tietoinen siitä, voisiko vertaistuki häntä auttaa. Kirjassa esitellään syitä, miksi vertaistukeen ei osata tai haluta hakeutua. Näitä ovat heikko sosiaalinen pääoma, pelko leimaantumisesta, ennakkoluulot, epäluulot ja sosiaalisten suhteiden vierastaminen. Minäkin muistan usean eroseminaariini osallistujan kuvauksen sitä, kuin he epäilivät viimeiseen saakka osallistumisen mielekkyyttä, mutta kokivat ryhmän alettua sen olevan parasta, jota heille on tapahtunut pitkään aikaan. Itse asiassa monet ihmiset pitävät yhteyttä toisiinsa jopa vuosien ajan ryhmän loppumisen jälkeen.


Kirjassa kuvataan, kuinka Innovaatiojärjestö Nestan raportissa Peer Support: What is it and does it work? kerrotaan tuhannen tutkimuksen yhteenvedon perusteella, että vertaistuki ehkäisee yksinäisyyttä, lisää tyytyväisyyttä, parantaa itseluottamusta sekä tekee ihmisen tietoisemmaksi itsestään ja ympäristöstään. Siinäpä syitä kerrakseen hakeutua vertaistuen pariin kun vaikea elämäntilanne tulee omalla kohdalla vastaan elämässä.

Irja Mikkonen ja Anja Saarinen
Vertaistuki sosiaali- ja terveysalalla
Tietosanoma 2018

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Yksinäinen juhannuksena

Olen pitkään seurannut yksinäisyystutkimusta ja siitä keskustelua. Professori Juho Saaren mietelmät yksinäisyydestä kansantautina ovat koskettaneet, Niina Junttilan ajatukset herättäneet monenlaisia tunteita.  Pitkä oma kokemukseni kansanterveysjärjestön viestintätiimin jäsenenä on vahvistanut tietoani siitä, että yksinäisyys on todellinen riski terveydellemme, Niin psyykkisesti, kuin fyysisestikin, Vaikka tänä päivänä tällainen jako suoraan sanoen  alkaa tuntua jo todella vanhentuneelta: olemme kokonaisuuksia.

Kun aloitin eroseminaarien vetämisen vuonna 2003, yksinäisyys vilahteli ryhmiin osallistujien puheissa jonkin verran. Vuosien varrella aloin kiinnittää huomiota siihen, kuinka lapsettomien ja lapsellisten eroajien kokemukset yksinäisyydestä erosivat toisistaan. Tunsin myötätuntoa eronneita kohtaan, joille ei jäänyt edes lapsia lähipiiriin. Omasta kokemuksestani tiesin, että yksinäisyys pysyi loitolla vahvemmin kun tiesi, että kaikki viikot eivät olisi yksinäisiä. Yksinäisyys saa yhä enemmän tilaa eroryhmissäni aiheena. On tosiasia, että mitä enemmän meillä on kaupungistumisen myötä valinnanvaraa, sitä valikoivampia meistä tulee parisuhdemarkkinoilla. Emme malta pysähtyä kiinnostavan ihmisen vierelle, vaan tähyämme jo kulman taakse. Kun vain malttaisimme pysähtyä, silloin meillä olisi myös tilaisuus tehdä tilaa läheisyydelle.

Ajattelen, että me tarvitsisimme monta termiä suomenkielessä yksinisyydelle, koska on ongelmallista, että termi ei merkitse meille kaikille samaa. Minullekin tulee mieleen useita näkökulmia yksinäisyyteen liittyen, eivätkä ne kaikki ole negatiivisia.

Tänään tein Juhannus-päivityksen Suomen Erityisherkkien sivulle, jossa toivotin hyvää juhannusta hallituksen puolesta sivun seuraajille. Oli koskettavaa, kuinka moni reagoi yksinäisyydestä käsin aiheeseen. Monelle meistä yksinäisyys merkitsee monenlaisia tunteita, vahvistavia ja vaikeita,  onneksi ajatusten jakaminen helpottaa.


tiistai 11. kesäkuuta 2019

Solmu parisuhteessa on usein avattavissa

Suurin osa parivastaanotolla kävijöistäni valitsee Solmuvalmennuksen. Menetelmä on vaikuttava, olen voinut auttaa sen avulla lukuisia pareja ymmärtämään toisiaan paremmin. Vähän aikaa sitten Solmutyöskentelymme palautekeskustelussa mies sanoi, että tämä on malli, josta ihmisten pitäisi olla laajemminkin tietoinen, koska sen avulla monta turhaa eroa olisi vältettävissä. Olen samaa mieltä.

Perinteisestä pariterapiasta Solmuvalmennus eroaa monin tavoin. Ensinnäkään kyseessä ei ole terapia, vaikka sillä terapeuttinen vaikutus asiakkaisiin onkin. Voisi puhua räätälöidystä parisuhdekurssista. Tuunaamisosuus on kuitenkin tässä parin yhteinen tehtävä. Tämä lähestymiskulma tehoaa erityisesti miehiin, Ensimmäinen kerta käytetäänkin sen pohtimiseen, mikä solmu on, ja ovatko molemmat siitä ja sen syntymiseen liittyvistä asioista samaa mieltä.

Solmuvalmennus perustuu selkeään strukturoituun rakenteeseen. Jokaisella kahdeksalla kerralla on oma teemansa. Työskentelyssä käytämme lisäksi teksti- ja tehtäväkirjaa. Harjoituksiin sitoutuminen on keskeinen osa tuloksellista työskentelyä, koska suurimmat oivallukset tapahtuvat usein tapaamiskäyntien välissä.

Solmuvalmennus soveltuu pareille, jotka haluavat pysähtyä pohtimaan yhdessä suhteensa nykytilaa tai käsitellä siinä olevia ongelmia. Jos parisuhteen ongelmana ovat päihteet, mielenterveysongelmat tai sivusuhde, joka loukkaa toista, pitäisi nämä asiat hoitaa ensin muulla tavoin, jotta pystytään keskittymään vuorovaikutuksen vahvistamiseen ja paremman ymmärryksen kehittämiseen parin välillä. 

Solmuvalmennus ei toimi ilman tahtoa työskennellä yhdessä. Kuitenkaan suhteen jatkoon liittyviä päätöksiä ei tarvitse tehdä ensimmäisen viiden käynnin aikana (tämä kestää yleensä noin 8-12 viikkoa). Vasta kuudennella kerralla tehdään valintoja tulevaisuuden suhteen,. Näiden perusteella toteutetaan seitsemännellä kerralla parisuhteen toimintasuunnitelma. Kahdeksas kerta on varattu palautteelle. Kokonaisuudessaan Solmu-työskentely kestää keskimäärin 14-16 viikkoa.

Solmu-työskentely on intensiivistä. Se nostaa tunteet pintaan. Usein asiakas itsekin yllättyy kyynelistään. Tyypillistä on, että tilanne, joka on tuntunut mahdottomalta ratkaista, valkenee aivan uudella tavoin työskentelyn kuluessa. Kokemukseni mukaan kuuntelemisen taidot ovat keskeisessä osassa hyvien tulosten saavuttamisessa. Myös uskallus puhua totta vaikeistakin asioista kehittää parin läheisyyttä. Kuten kaikessa tuloksekkaassa itsensäkehittämistyöskentelyssä, myös Solmussa vaaditaan rohkeutta tarkastella omaa itseä rehellisesti. Naamioiden tai valheellisten motiivien takaa työskentely ei onnistu. Lähtökohta työskentelyssä on aina toden puhuminen.

Joskus Solmuvalmennus voi päättyä myös yhteiseen  päätökseen erosta. Se ei ole epäonnistuminen, vaan viisautta vetää johtopäätös tilanteesta, jota ei yrityksestä huolimatta saada toimimaan. Se sattuu, mutta totuus tekee meidät samalla vapaiksi. Silloinkin solmu aukeaa, koska se mahdollistaa uuden elämän rakentamisen uusista lähtökohdista. 



Solmuvalmennuksen kokoontumiskertojen aiheet


1. Keitä me olemme? Tutustuminen ja kurssin sisältö. (Miten tähän on tultu?)

2. Yhteisen taipaleen tarkastelu. Tosiasioiden tien tutkiminen. (Menneisyys)

3. Miltä tuntuu? Omien ja kumppanin tunteiden tunnistaminen. (Menneisyys)

4. Seksuaalisuus solmussa? Kehon viestien kuunteleminen. (Menneisyys)

5. Missä ollaan nyt? Solmutilanteen jäsentäminen. (Nykyisyys)

6. Mitä tahdon? Toiveet, unelmat ja tavoitteet. (Tulevaisuus, tahdon ilmaiseminen)

7. Miten toimitaan? Sanoista tekoihin. (Mitä kohti ja miten mennään eteenpäin?)

8. Mitä eväitä saatiin? (Yhteenveto ja palaute) 



"Ihmettelen, kuinka löysit juuri oikeat kysymykset meille, työskentely oli antoisaa, kiitos."

Asiakaspalaute 2017



tiistai 21. toukokuuta 2019

Maailman kaikkein latautunein sana

Jos katson taaksepäin viimeistä kuluvaa vuottani, joka on myös viimeisiä metrejä nelikymppisenä, huomaan, että tärkein teemani on ollut äitiys. Voisin arvata, että äitisuhde on myös asia, jota eniten käsitellään terapiasuhteissa ja johon liittyvät haavat tulevat näkyviksi parisuhteissamme. Kyllä, myös isä ja muut läheiset hoitajat nousevat tässä kontekstissa tärkeiksi, mutta väitän, että äiti on maailman latautunein sana.

Lapseni muuttivat luotani omilleen pari vuotta sitten, se oli eroni jälkeen elämäni suurin kriisi. Muistan kuinka pohdin asiaa ennalta, kun lapset olivat teini-ikäisiä. En ymmärtänyt tyhjän pesän syndroomasta kärsiviä vanhempia, ajattelin, että mitäköhän nuo horisevat, nauttisivat vapaudestaan.

Irrottautumisen vaikeus ei johdu siitä että mieli kapinoisi sitä vastaan, kun lapset lähtevät omilleen, kyse on ennen kaikkea elämäntarkoituksen päivittymisestä. Olin elänyt l8 vuotta lähivanhempana, kaikki ratkaisuni olivat linkittyneet äitiyteeni. En toki ollut unohtanut omia tarpeitani, äidin salattuja elämiä ja ammatillista kutsumustani. Kuitenkin, kaikkein tärkeintä oli olla äiti lapsilleni. Sitä kautta olin peilannut kaikki ratkaisuni vuosien varrella. On vaikeaa kun käy läpi haastavia ja toisilleen vastakkaisiakin tunteita. Kun samaan aikaan koet helpotusta ja tuskaa, ikävää, ylpeyttä ja kaipuuta. Kun haluat soittaa aikuiselle lapselle, mutta et tee sitä, koska soitit juuri toissapäivänä:

Olisinhan toki pahasti turhautunut, jos poikaseni eivät olisi lentäneet maailmaan. Hyvä näin, olen tehtäväni tehnyt.

Samaan aikaan iloitsen siitä, että oma äitini on ihana harmaa pantterini, joka kanssa välimme lähenevät koko ajan. Se muistuttaa minua samalla, että äitiys jatkuu läpi elämän. Saimme antaa haastattelun kolmen sukupolven tunteista äitiyteen liittyen, voit lukea sen  Op:n verkkojulkaisusta.

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Uuden elämän värit on nyt osa Sexpoa


Kevät on ollut tänä vuonna jännittävä, koska minulla on ollut monta mukavaa asiaa vireillä. Olen kirjoittanut uutta Uusperheen käsikirjaamme Tarja Törmäsen kanssa, valmistellut seuraavaa vuonna 2020 ilmestyvää parisuhdeopastani ja neuvotellut Sexpon kanssa yhteistyöstä. Nyt se on vihdoin julkistettavissa: Siirryn Sexpon uuteen Ihmissuhdeterapiakeskukseen asiantuntijaksi. Tämä asia innostaa minua valtavasti, samalla se mahdollistaa minulle ensimmäistä kertaa myös perjantai- ja viikonloppuvastaanottoajat.

Sörnäisissä sijaitsevaan keskukseen siirtyvät myös eroseminaarini ja muut ryhmäni. Paikka on helposti tavoitettavissa julkisin liikennevälinein.  Tutustu sivustoomme ja huikeisiin asiantuntijoihimme. Ajan voi helposti varata nettikalenterin kautta. Jatkossakin tarjoan yksilö- ja pariaikoja. Erityisen innostavaksi olen kokenut viime aikoina  solmu-valmennuksen. Skeematerapia-aikoja voi varata minulta myös tai sen menetelmiä voidaan tarvittaessa integroida mm. Seisake-työskentelyyn.

Vuosi sitten ilmestyneestä kirjastani Sinä selviät kyllä -erovuoden matkaopas tehdään äänikirja ja se on siis pian myös kuunneltavissa. Tämäkin ilahduttaa!

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Uusperheen käsikirja vahvistaa uusperhetaitoja

Tarja Törmäsen kanssa kirjoittamani Uusperheen käsikirja ilmestyy pian Otavalta. Kirja on opas taitavampaan uusperhe-elämään, se tarjoaa tietoa, vertaistukea ja harjoituksia. Tässä pieni siivu kirjan sivulta.

"Kyseenalaista tavoitteesi perheonnen suhteen. Mikä riittäisi, jotta olisit tyytyväinen? Pessimismiin ei kannata sortua, mutta herättele itsesi pohtimaan, voisitko olla onnellinen jo nyt. Perhe ei ole milloinkaan valmis kasvussaan. Tärkeää on keskittyä tässä ja nyt olevaan arkeen, kuluvaan päivään ja kallisarvoisiin hetkiin, joita jaatte yhdessä. Kysy rehellisesti itseltäsi, rakennatko perhettäsi yleisölle vai itsellesi? Kaipaatko vakuutusta sille, että olette maailman edessä kokonainen? Mikä on tuo maailma? Onko se hahmoton yleisö vai koostuuko se sukulaisista, eksistä ja naapureista? 

Jos huomaat rakentavasi näyteikkunaa, pysähdy ja kysy itseltäsi: kenen elämää elän? Ihmisiä kiinnostaa yllättävän vähän muiden asiat, enemmän me ihmettelemme, mitä muut ajattelevat meistä. Jos jotakuta kovin kiinnostaa teidän elämänne, hänen oma elämänsä lienee kovin ohutta. Voi olla, että unelmiesi kaltainen uusperhe ei koskaan toteudu. Voi olla, että puolisosi lapset pysyvät etäisinä, tai et ehkä koskaan tule pitämään heistä. Tunnet ehkä olosi vieraaksi kumppanisi sukujuhlissa. Perheillalliset eivät suju kuten ha luaisit. Kumppanisi eksä kohtelee sinua happamasti vuosi vuoden jälkeen. Uusperheenne on joka tapauksessa kokonainen, niin ehjä kuin mahdollista. Ja kuukausi kuukaudelta se muuttaa muotoaan. Kun huomaat pieniä edistymisiä, kuten perheenjäsenten keskinäisiä lähentymisiä, perhesääntöjen parempaa noudattamista, yllättävää ystävällisyyttä odottamattomalta taholta, älä kätke tyytyväisyyttäsi sydämeesi, vaan sanoita se. Kauniisti annetulla palautteella voi olla vahva merkitys sen vastaanottajalle. Muista, että asenteen voima on melkoinen ja esimerkkiä voi aina näyttää. 

Kun tunteet alkavat vyöryä, ja sinun on vaikeaa olla rakentava, ota käyttöön aikalisä, se säästää usein pahoilta törmäyksiltä. Aikalisä tarkoittaa sananmukaisesti sitä, että pidättäydyt toimimasta tunteen viemänä ja otat aikaa tilanteen pohtimiselle. Aikalisää voi käyttää silloinkin, jos perheessä pitäisi tehdä useita ihmisiä koskeva päätöksiä, eikä yksimielisyyttä löydy. Ehkä aikalisä ei aina auta löytämään yhteistä tahtotilaa, mutta ainakin se voi muokata suotuisampaa ilmapiiriä kompromissien syntymiselle."

Seuraa kirjan Facebook -sivua, jaamme siellä myös kirjan ulkopuolisia juttuja ja harjoituksia.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Rakastuminen on huono syy naimisiinmenolle

Bruce Fisher kehitti 70-luvulla Yhdysvalloissa eroseminaarimallin , jossa kymmenen viikon ajan vertaisryhmässä pohditaan eron johtaneita asioita, erityisesti suhdetta omaan itseen,  sopeuttavan käyttäytymisen muotoja, rakkauden olemusta, vuorovaikutusta, avoimuutta ja läheisyyden merkitystä. Nykyään Fisherin eroseminaari tunnetaan nimellä Suomalainen eroseminaari ja ryhmiä järjestetään ympäri Suomen. Jo kymmenet tuhannet suomalaiset ovat päässeet eteenpäin seminaarin avulla.

Seminaarissa käsiteltäviä tärkeitä kysymyksiä ovat ”Miksi valitsin juuri hänet?” ”Kenen elämää elin?”, ”Millaisia ihmisiä kohtaan tunnen vetovoimaa ja miksi?” sekä ”Millaisia sopeuttavan käyttäytymisen muotoja toin mukanani suhteeseen?”. Työskenneltyäni kuudentoista vuoden eroseminaarivetäjänä olen huomannut, että näihin kysymyksiin vastaamalla pääsee jo hyvin pitkälle itsetuntemuksessa ja sitä kautta itsensä rakastamisessa, parisuhteen vuorovaikutuksen ymmärtämisessä ja anteeksiantamisessa. Moni eroseminaariin osallistunut eroa harkitseva on näitä pohtimalla päätynyt myös jäämään suhteeseensa.
Alkuperäisessä Fisherin mallissa korostettiin paljon erilaisten vahvistuslauseiden ja tulevaisuususkon merkitystä, joka on hyvä asia. Itse olen korostanut ryhmilleni myös hyväksymis- ja omistautumisterapian näkökulmaa: sinun ei tarvitse pinnistellä ja pyrkiä olemaan valoisa jos sille ei ole vielä aika.

Itsemyötätunto ja hyväksyvä ote omaan elämään vahvistaa eron keskellä rämpivää. Aina ei voi porskuttaa asenteella eteenpäin, vaikka sillekin on aikansa. Osalle ihmisistä on luontaisempaa taistella kohti uutta elämää, osa tarvitsee turvallisuutta ja hoivaa enemmän selviytyäkseen. Olennaista on, että osaat kuunnella itseäsi ja tarpeitasi sekä myös antaa itsellesi hyviä asioita.
Suomalainen eroseminaari on nykyään yksitoistaviikkoinen. Tapaamisten rakenne muodostuu yhteisistä osuuksista ja pienryhmäkeskusteluista, lisäksi kotiin annetaan tehtäviä. Vertaistuen voima on valtavan hoitava ja siitä myös annetaan parhaat palautteet ryhmien jälkeen, Ei ihme, että monet solmivat seminaarissa tapaamisensa ihmisten kanssa pitkäaikaisia ystävyyssuhteita.

Parisuhde ei ole aina välttämättä rakkaussuhde. Ihmisillä on lukemattomia syitä mennä yhteen, eikä niistä olla aina rehellisiä edes omalle itselle. Bruce Fisherin kirjoitti, että rakastuminen on huono syy mennä naimisiin, jos se on ainoa syy. Rakastuminen kestää aina aikansa, ja sen hälvettyä on aika kohdata kumppani ilman hormonihuuruisia laseja. Osa pareista siirtyy rakastamisesta rakastamiseen helposti, osalle paljastuu ikävä totuus siitä, ettei kumppani ollutkaan sellainen ihminen, jonka toivoi olevan. Silloinkin on vielä mahdollisuus valita haluaako kehittää suhdetta. Onko valmis hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on? Ja voisitko ehkä itse muuttaa omaa asennettasi? Tärkeä kysymys on: Rakastanko sinua silloinkin, kun en saa sinulta minulta haluan?

Jos pohdit pitäisikö sinun erota, vastaa ensin näihin kysymyksiin

  1. Koenko tulevani rakastetuksi, millä tavoin kumppanini osoittaa rakkautta minulle?
  2. Koenko itse rakkautta kumppaniani kohtaan, miten osoitan sen
  3. Saanko olla suhteessamme koko potentiaalini kokoinen?
  4. Odotanko vai pelkäänkö yhteisiä viikonloppuja ja lomia?
  5. Joudunko varomaan sanoja ja tekojani, ettei toinen hermostuisi?
  6. Tulevatko tärkeimmät tarpeeni täytetyksi suhteessamme?

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Välikädessä - Kirja siitä, mitä nuoret ajattelevat vanhempiensa erosta


Lasten ja nuorten kokemuksia vanhempien erosta ei ole montaa kertaa kerätty kansien väliin ainakaan niin että se olisi pääteemana. Mieleen tulee vain Päivi Lipposen ja Pirjo Wesaniemen vuonna 2005 julkaisema Lapsi ja ero -kirja, joka oli jatkoa Nainen ja ero ja Mies ja ero -kirjoille. Siinä kertomukset oli kerätty aikuisilta, joilla oli kokemus vanhempiensa erosta lapsuudessa tai nuoruudessa.

Suomen Kasperin tällä viikolla julkaisema Välikädessä -kirjassa ääneen pääsevät nuoret, joille vanhempien ero on ajankohtainen asia. Se ei tarkoita sitä, että se olisi tapahtunut juuri hiljattain, vaan sitä, että prosessi on yhä käynnissä tai loppusuoralla. Tämä tekee teoksesta erityisen kiinnostavan. Kirjan toimittajat Miia Lehtonen ja Minna Jaakkola ovat keränneet kirjaan ajatuksia yli sadalta 11-20 -vuotiaalta lapselta. Lopputulos on liikuttava ja vahva. Nuoret kannustavat puhumaan tunteistaan ja näkemään myös myönteisiä asioita erossa.

Tutkimuksista tiedetään, että lapset tarvitsevat tiedon siitä vanhemmiltaan ,ettei syy ole teidän. Asia on tärkeä ja vanhempien on se syytä muistaa.

"Kun vanhemmat kertoivat erosta, koko perhe eli isi, äiti, pikkusisko, isoveli ja minä istuttiin vanhempien sängylle. Siinä he kertoivat, että eroavat. Olimme pikkusiskomme kanssa varmoja, että syy oli meidän, vaikka äiti sanoi, ettei ero liittynyt mitenkään meihin lapsiin."

Lapsen maailma tulee kirjassa näkyväksi koskettavalla tavalla. Kirjassa on selviytymisen tunnelma ja siinä on mukana myös vahvistavia harjoituksia eron keskellä oleville lapsille ja nuorille.

"Kun vanhemmat erosivat niin tosi paljon helpotti se tieto, että mulla oli silloin kavereita samassa tilanteessa. Erosta ei tullut mitään noloa möykkyä, että siitä ei olisi voinut kavereiden kanssa puhua. Ajattelin silloin, että okei, en ole ainakaan epänormaali tai että mulla olisi jotenkin huonompi perhe kuin muilla, kun vanhemmat eivät pysyneetkään yhdessä. Monella muulla oli just sama tilanne silloin omassa perheessä."

Toivottavasti tämä kirja löytää kohderyhmänsä ja sen kanssa työskentelevät aikuiset. Olisi upeaa, että myös eron keskellä olevat vanhemmat voisivat tutustua tarinoihin, omilta lapsilta ei saa aina suoria vastauksia, koska he voivat suojella vanhempiaan omilta murheiltaan. Vaikka lapsi ei puhuisi, kannattaa keskustelu avata uudelleen ja kannustaa lasta kertomaan ajatuksistaan.

"Vanhemmat on nykyään hyvissä väleissä ja isällä on uusi naisystävä. Isällä on vähän huono tapa puhua äidistä tietyissä asioissa rumaan sävyyn, mutta näin vanhempana osaan ne sivuuttaa tai huomauttaa, ettei se ole oikein."

Koko kirjan läpi välittyy toivo: Sinä selviät, tämä on vaihe elämääsi. On ilahduttavaa, että kirja rohkaisee tunnekäsittelyyn ja vertaistukeen.

"Toivon, että elämä menee hyvin. Toivon, että oma perheeni ja parisuhde olisi toisi hyvä, eikä nämä vanhempien jutut vaikuta negatiivisesti meihin Ja että rakkaus olisi sitten myös ikuinen."

Nostot kirjasta Välikädessä -  Kirja nuorelle vanhempien erosta, Miia Lehtonen, Minna Jaakkola, Kasper - Kasvatus- ja perheneuvonta ry



torstai 14. helmikuuta 2019

Intuitio vai ennakkoluulo? –Ystävänpäivän ajatuksia


Teen nopeita päätelmiä, mutta onneksi elämä on lempeästi opettanut minua ettei niihin kannata aina luottaa. Ennakkoluulo selättää liian usein intuition. Niin kuin pelkokin.

Elämäni tämän hetken läheisimmät ystävyyssuhteet ovat yhtä lukuun ottamatta syntyneet työni kautta: he ovat olleet tai ovat yhteistyökumppaneita tai kollegoja. Mukana on myös henkilö, johon tutustuin haastatellessani häntä, ja jopa yksi entisistä asiakkaistani on nykyään ystäväni. Minusta on helpottavaa, ettei ystäviä tarvitse laittaa järjestykseen, jokaisella on sydämessäni yhtä tärkeä, oma paikkansa. Mielenkiintoista on miettiä, mistä ystävän tuntee? Ajattelen että se on samanlaista kuin mahdolliseen kumppaniin tutustumista. Ensin on mielikuva, jota todellisuus alkaa päivittää. Pikkuhiljaa muodostuu kokokuva, joka voi yllättää monella tapaa. Huomaan, että elämä on tehnyt minusta hieman varovaisemman. Muutama ikävä kokemus matkan varrelta opetti, ettei ystävyyttäkään kannata kiirehtiä ja se, mikä jo alussa tuntuu pahalta, tuntuu usein lopussakin. Nautin ystävieni tutustuttamisesta toisiinsa, se tuo lisäarvoa suhteisin ja antaa onnistumisen riemua, vaikka ymmärrän, ettei ihmisten välinen kemia minun vastuullani olekaan.

Romanttinen rakkaus ja ystävyysrakkaus ovat hienoja asioita, mutta on tärkeää olla myös oman itsensä ystävä. Minulle se tarkoittaa sitä, että olen läsnä itselleni, puutun sisäiseen puheeseeni silloin, kun sävy muuttuu ikäväksi, kehun itseäni, ja pidän bileitä omassa seurassanikin. Hurmioidun ja huumannun. Kyllä, sisäinen introverttini juhlii kanssasi, kun suljen oven pitkän ihanan työpäivän jälkeen ja heittäydyn isolle vuoteelleni fiilistelemään elämääni. Välillä hihkun riemusta, että saan olla itseni kanssa. Luulen, että se johtuu osittain siitä, että paineet olla vuorovaikutuksessa muihin nollaantuvat. Kyllä: sillä siinä kun rakastan ihmisten kanssa tehtävää työtäni, tarvitsen tilani, joka on vain minulle. Ymmärrän, että on suuri siunaus nauttia yksinolosta, olen siitä kiitollinen.

Sanotaan, että ystävistäsi tunnistat itsesi. Lika barn leka best. Tämä ajatus kannatelkoon sinuakin, joka epäilet rakastettavuuttasi. Jos sinulla ei ole ystävää, hanki sellainen. Se vaatii uskallusta ja rohkeutta olla näkyvä ja avoin. Parhaiten sinulle sopivat ihmiset löydät todennäköisesti paikoista, jossa viihdyt. Ystäviä voi saada aikuisenakin. Muista kuitenkin, että myös parhaat ystävyyssuhteet tarvitset ilmaa, aivan kuten parisuhteetkin. Eläköön ystävyys ja rakkaus!

torstai 7. helmikuuta 2019

Tunne tunteesi, niin olet läheisempi itsesi kanssa

Valmistuin skeematerapeutiksi tammikuussa Kimmo Takasen koulutuksesta. Koulutus täydensi hyvin aiempaa osaamispalettiani ja olen jo paljon soveltanut tietoa asiakastyössäni ja kursseillani. Skeematerapiassa käsitellään tunnelukkoja ja selviytymiskeinoja, joita olemme ottaneet käyttöömme sopeutuaksemme erilaisiin elämässämme kohtaamiin tilanteisiin.

Tunnelukko on haitallinen uskomus, joka voi liittyä meihin itseemme tai toisiin ihmisiin, se vaikeuttaa aina suhteitamme ja voi estää meitä elämästä niin kuin haluaisimme. Tunnelukkotyöskentelyssä on olennaista tulla tietoiseksi omista haitallisista selviytymiskeinoistaan, jotta voisi luopua niiden käytöstä.

Tunnelukot ja selviytymiskeinot tulevat näkyviin läheisissä ihmissuhteissa ja muissa tärkeissä vuorovaikutustilanteissa. Siksi oman käyttäytymisen ja sen takana olevien tunteiden ymmärtäminen on tärkeää. Skeematerapian kehittäjä Jeffrey E Young  on kognitiivisen psykoterapian kehittäjän Aaron T Beckin oppilas, joka halusi kehittää terapiamuotoa eteenpäin. Hän listasi kahdeksantoista tunnelukkoa eli skeemaa (englanniksi life trap). Nämä ovat:

Pessimistisyys
Suojattomuus
Hylkääminen
Kaltoin kohtelun tunnelukko
Vajavuuden tunnelukko
Epäonnistuminen
Rankaisevuus
Vaativuus
Ulkopuolisuus
Tunnevaje
Riippuvuus
Uhrautuminen
Alistuminen
Emotiaalinen estyneisyys
Hyväksynnän haku
Riittämättömän itsekontrolli
Oikeutuksen tunnelukko
Kietoutuneisuus

Terapiassa lähdetään etenemään näiden tunnelukkojen tunnistamisesta  Kun luet sanat, sinussa voi herätä joidenkin kohdalla tunnistamista. Kiinnitä tunteeseen huomiota ja pohdi mitä se sinussa herättää. Verkosta löytyy testejä ja lisätietoa, joiden avulla saat tietoa itsestäsi, tai voit hakeutua skeematerapiaan käsittelemään asiaa. Skeematerapeuteilla on hallussaan vielä kattavammat testilomakkeet ja osaaminen auttaa sinua matkalla tietoisemmaksi omasta itsestäsi.

Vinkki: Maaliskuussa ilmestyy Kimmo Takasen kirja Parisuhteen tunnelukot, kiehtovaa luettavaa kaikille parisuhteen vuorovaikutuksesta kiinnostuneille.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Kun aluksi kaikki oli niin hyvin – Miksi henkistä väkivaltaa voi olla vaikea tunnistaa?

Olen kuullut usein saman tarinan siitä, kuinka aluksi niin hieno ihminen muuttuu suhteen aikana valtaa käyttäväksi ja kontrolloivaksi kumppaniksi. Tapauksesta riippuen suhteeseen voi liittyä ystävistä eristämistä, rahankäytön ja kuittien tarkkailua, kumppanin sähköpostien ja puhelimen viestien lukemista, haukkumista, alistamista, alentavaa puhetta, uhkailua, päihteiden huolestuttavaa käyttöä. Jos fyysinen väkivalta puuttuu, voi mennä pitkään, että havahtuu huomaamaan suhteensa tilan, niin vahvasti pidämme mielikuvastamme kiinni silloin, kun sen rikkoontuminen uhkaa järisyttää koko uskomusjärjestelmäämme. Fyysinenkään väkivalta ei aina saa ihmistä lähtemään suhteesta, vaikka kaikki merkit huutavat: Mene jo! Niin vahva on alkuaikojen hyvien muistojen, itsesyytösten, kumppanin järjestelmällisen alistamisen ja niistä syntyneen häpeän voima.

Duodecimin mukaan jopa 15 % väestöstä kärsii jostain persoonallisuushäiriöstä. Niitä luonnehtivat poikkeavasti korostuneet persoonallisuuden piirteet, joihin liittyy merkittävä haitta yksilölle tai muille. Häiriöt ovat olleet nähtävissä jo lapsena toisin kuin aikuisiän persoonallisuuden muutokset, jotka johtuvat psykiatrisesta sairaudesta, aivovammasta tai muusta sairaudesta tai ovat pitkittyneen stressin seurausta.

Lisäksi on paljon ihmisiä, joilla on piirteitä esimerkiksi epävakaasta tai narsistisesta persoonallisuudenhäiriöstä, mutta jotka eivät täytä diagnostisia kriteerejä. Ei ole siis mitenkään harvinaista joutua tekemisiin tällaisen henkilön kanssa. Osa persoonallisuushäiriöisistä henkilöistä tunnistaa omat vuorovaikutushaasteensa ja hakee niihin apua. Valitettavasti on kuitenkin paljon heitä, jotka kieltäytyvät kohtaamasta omaa tilaansa ja joiden käytös heijastuu tuhoavasti lähisuhteisiin.

Näyttää siltä, että erityisesti narsistiset persoonallisuudet hakeutuvat suhteisiin henkilöiden kanssa, joita heidän on helppo manipuloida ainakin alkuun. Herkät, sopeuttavat henkilöt, jotka laittavat toisen edun etusijalle, haluavat nähdä toisessa vain hyvää ja ovat ylivastuullisia suhteessaan, kuuluvat usein näihin.

Narsisti tunnistaa heissä henkilön, joka toimii heidän tahtonsa mukaan, mutta kun joustaminen jatkuu, vaatimukset kovenevat ja narsisti tarvitsee enemmän näyttöä hänen tahtoonsa suostumiseen. Tilanteet alkavat tulla vaarallisemmiksi. Mutta mitä ihmettä herkkä kumppani näkee alun perin narsistissa? Monella on kokemus alkuaikojen pökerryttävästä huumasta. Viettely ja toisen jalustalle nostaminen sujuvat helposti. Herkkä voi nähdä myös narsistin alkuun vakaana ja turvallisena henkilönä, joka ei anna minkään hetkauttaa itseään, ja kokee olevansa turvassa.

Kumppanisi ei tarvitse olla persoonallisuushäiriöinen ollakseen ilkeä tai väkivaltainen. Ihmisen mieli on monimutkainen. Suhteiden päättymiseen liittyvät tunnelmat ovat aina ikäviä ja niihin liittyy erilaisia tulkintoja tilanteesta. Sinun ei edes tarvitse tietää, miksi toinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Pääasia on, ettet jää henkisesti tai fyysisesti väkivaltaiseen suhteeseen. Se ei ole helppoa silloinkaan, kun voi huonosti. Se johtuu siitä, että mielesi kieltäytyy hyväksymästä asiaa, syytät itseäsi, olet lamaantunut, pelkäät ja kieltäydyt näkemästä todellisuutta.

Auta itseäsi uskomalla itseäsi. Kun voit huonosti, niin asiat eivät ole hyvin. Luota intuitioon ja ole itsesi puolella. Hae keskusteluapua yksin tai hakeutukaa yhdessä asiantuntijan luokse. Väkivaltainen henkilö voi muuttua, mutta se vaatii omaa halua tehdä muutos tilanteeseen. Valitettavasti väkivalta pahenee yleensä ajan myötä. Et tee kenellekään palvelusta lykkäämällä asiaa eteenpäin. Rohkeutta ja voimaa elämääsi.

Täältä löydät apua >>

lauantai 12. tammikuuta 2019

Tavoite on rohkeuden matkakumppani – kirkastamalla päämäärääsi vahvistat voimaasi

Olen pelännyt elämässäni paljon, enkä ole kokemukseni kanssa ainutlaatuinen. Se, joka erottaa meidät toisistamme on se, tahdommeko toimia pelostamme huolimatta ja erityisesti pystymmekö toimimaan vaikka pelottaa? Aina oma halu ei riitä, jos pelkoa tuottava asia on omasta näkökulmasta katsoen ylivoimainen. Silloin voi tuntua siltä, että olet loukussa, josta ei löydy ulospääsyä.

Kun havahduin tavoitteiden merkitykseen elämässäni ensimmäisen kerran, huomasin, että asettamalla suunnan elämälleni heikensin samalla myös pelkojani. Tämä johtui todennäköisesti eniten siitä, että valitsin kulkea arvojeni suuntaisesti. Kun näin miksi, löysin samalla miten. Olen käyttänyt ajatustani siitä lähtien apunani elämäni vaihtuvissa tilanteissa itseni ja asiakkaideni kanssa. Yhä uudelleen saan kuulla tarinoita siitä, kuinka uskollisuus toimia oikein ja rakkaudellisesti silloinkin, kun toinen ei sitä näennäisesti ansaitsisi, auttaa pääsemään vaikeassakin tilanteessa eteenpäin ja perillä voi tuntea huojennusta siitä, ettei omaa käyttäytymistään tarvitse katua, vaikka toinen olisikin ollut sinua kohtaan epäarvostava tai ilkeä.

Vahvojen tunteiden värittämät muistot nousevat helposti mieleen, kun niille tekee tilaa. Pelosta käsin tuotetut ratkaisut aiheuttavat jälkikäteenkin tappiomielialaa ja häpeää. Jos tunnistat että olisit voinut toimia tilanteessa paremmin itsesi kannalta, on muisto epämieluisampi. Itseään ei kuitenkaan kannata mitätöidä tai tuomita, koska se vahingoittaamoma luottoa itseesi. Ikävät kokemukset opettavat meille itsestämme paljon ja voime hyödyntää niitä tulevaisuudessa.

Rohkeus on kykyä haastaa omat uskomukset ja mielikuvat. Usein se on kykyä katsoa omien mielikuvien ulkopuolelle. Kun tunnet pelkosi eli tiedät, mitä pelkäät, sinun on helpompi hallita pelkoasi. Pelko saa sinut pienentämään itseäsi ja syö itseluottamuksesi, et näe enää muita vaihtoehtoja kuin toimia pelkosi mukaan.

Kognitiivisessa terapiassa fobioiden ja pakko-oireisen häiriöiden hoitamisessa on käytetty vuosien ajan menestyksellisesti altistushoitoa, siinä ihminen laitetaan kohtaamaan pelkonsa, mutta se tehdään turvallisesti terapeutin läsnäollessa tai tukemana. Moni asiakas pelkää työskentekyä valtavasti ja voi mennä kuukausia, ennen kuin päästään alkuun, mutta tulokset ovat huimia. Olennaista on ymmärtää, että pelko pitää ahdistusta yllä ja välttelemällä pelon kohdetta vältät myös pelkosi kohtaamista ja siitä vapautumista, Myös sinä voit arjessasi altistaa itseäsi pelkäämillesi asioille ja katsoa miltä se tuntuu. Jos sinulla on hyvin hankalaa tunteesi kanata, kannattaa hakeutua ammattilaisen luokse.

Pelko on tarpeellinen tunne, koska se suojaa meitä. pahimmillaan se kuitenkin estää meitä elämästä niin kuin haluaisimme. Jos pelko vie liikaa sinulta mahdollisuuksia, älä suostu sihen, vaan valitse vapaus. Jos et ole valmis vielä toimimaan omaksi hyväksesi, on jo uuden asenteen ottamisella suuri merkitys. Voit luvata itsellesi, että et suostu olemaan pelkosi vanki.

Kirjoitus on julkaistu myös Hidasta elämää -sivustolla 11.1.2019

maanantai 7. tammikuuta 2019

Parisuhdetaidot uusperheessä


Parisuhde on uusperheen voima. Puolisoiden tunnesuhde on ratkaisevassa asemassa siinä, millainen perheen ilmapiiri on. Tämä ei tarkoita sitä, ettei saisi olla erimielisyyksiä tai haasteita, ne kyllä kuuluvat elämään. Onnellisen parisuhteen salaisuus ei siis ole vaikeuksien ja haasteiden puuttuminen vaan se, että halutaan olla niistä huolimatta yhdessä. Hyvässä parisuhteessa on turvaa, sitoutumista ja läheisyyttä. Kun ei tarvitse pelätä toisen reaktiota, on tilaa puhua myös vaikeista asioista.

Uusperheelle ongelmia ennustaa varmimmin se, ettei aiempaa eroa ole käsitelty tarpeeksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos tunnet yhä vaikeita tunteita liittyen aiempaan suhteeseesi, välttelet siihen liittyvien asioiden käsittelyä, olet jatkuvissa riidoissa entisen kumppanisi kanssa tai et ole selvittänyt itsellesi, mihin suhde päättyi, on hyvin mahdollista että irrottautumisesi on yhä kesken. Uusi suhde voi tällöin toimia pakopaikkana, jottei omia vaikeita tunteita tarvitsisi kohdata. Särkyneen ydinperheen varjo voi tummentaa silloin uusperheen maiseman ja johtaa senkin päättymiseen. Tutkimuksista tiedetään että selvittämättömät asiat tuppaavat ilmentymään myös uudessa suhteessa.

Moni siirtyy kuitenkin lennossa tai nopeasti uuteen suhteeseen. Osa uuspareista on aloittanut suhteen jo aiemman liiton aikana. Sen ei tarvitse olla uhka uudelle parisuhteelle. Aiempaa parisuhdetta ja eroa voi ja kannattaa käsitellä uudenkin suhteen aikana. Tarpeeksi turvallisessa suhteessa on tilaa käsitellä vaikeitakin asioita ja erityisesti sitä, mitä aiemmassa suhteessa tapahtui ja miksi se päättyi. Jos puhuminen on hankalaa, on tarjolla monenlaisia ammattilaisia, kursseja ja kirjallisuutta, joiden avulla omaa itseään voi auttaa tulemaan tietoiseksi menneisyydestään. Kun on tietoinen omista haasteistaan ja valmis ne kohtaamaan, osaa toimia vahvemmin omassa arjessaan. Näin uusi parisuhdekin voi paremmin.

Mitä enemmän kätkee asioita sisäänsä ja pyrkii miellyttämään toista, sitä etäämmälle yleensä mennään. Herkille ihmisille voi olla kiusaus toimia näin, koska he usein pelkäävät pahoittavansa toisen mielen samaan aikaan kun voivat pelätä siihen liittyvää hylätyksi tulemista. Se on kuitenkin karhunpalvelus suhteelle. Tiedetään, että suhteen läheisyyttä lisää se, että on uskallusta puhua myös siitä mihin on toisessa tai itsessään pettynyt ja mikä harmittaa tai pelottaa. Kynnys vaikeiden asioiden puheeksi ottamiselle voi olla korkea, mutta se kannattaa. Näin tehdään tilaa molemminpuoliselle ymmärtämiselle ja suhde syvenee. Yhtä tärkeää on osata pyytää sitä, mitä tarvitsee itselleen. Yhdenkään ihmisen ei pitäisi odottaa, että kumppani osaa automattisesti lukea hänen tarpeitaan. Emmekä voi varmasti tietää, mikä on toiselle ihmiselle parasta.

Ote on huhtikuussa ilmestyvästä Uusperhetaitoja käsittelevästä kirjasta, jota kirjoitan yhdessä Tarja Törmäsen kanssa.