Kun eropäätös ehkä olikin väärä

Asiakkaani lähetti minulle toiveen, että kertoisin blogissani ajatuksistani siitä, kuinka toimia entisen puolison kanssa silloin, kun hän ei pääsekään elämässään eteenpäin toivomallaan tavalla vaan katkeroituu ja heittäytyy yhteistyökyvyttömäksi myös yhteisten lasten suhteen. Kysymyksen teki kiinnostavaksi erityisesti se, että katkeroituja oli tässä eropäätöksen tehnyt "jättäjä".

On totta, että katkeruudesta varoitellaan erityisesti jätetyksi joutuneita. Ajatellaan, että hylätyksi tuleminen vaarantaa ihmisen samalla myös itsensä hylkäämiselle ja tilaan, jossa entinen puoliso vastuutetaan oman tulevaisuuden sabotaasista. Samalla tavalla identiteettikriisiään suhteesta lähtemällä ratkaiseva "jättäjä" ajattelee myös jättämästään henkilöstä vielä liitossa ollessaan.

Ero ei toimi lääkkeenä omaan identiteettikriisiin. Vaikka lähtöpäätöksen jälkeen ahdistus useinkin huomattavasti helpottuu jättäjällä, on eron prosessointi joka tapauksessa jonakin päivänä edessä. Mitä tein? Miksi tein? Mikä oli lopputulos? Muuttuiko elämä paremmaksi?

Olen saanut seurata useita riipaisevia tarinoita, joissa reippaasti uuden kutsua kohti kulkeva oman elämänsä päivittäjä ei olekaan löytänyt polun päästä kuin aution maan. Todella, se mitä vihreämmästä ruohosta puhutaan, näyttää oleva monessa erotarinassa totta, mutta huom. erityisesti silloin, kun erosta haetaan apua omin kasvukipuihin. Toki, aina ei ole helppoa tunnistaa, onko parisuhteen kukoistus tullut  loppuun vai onko kyseessä talvehtiminen ennen mahdollista uutta kasvukautta.

Piirrän usein eroryhmissäni taululle jätetyn ja jättäjän selviytymiskäyrät. Siinä havainnollistuu, kuinka lähtijä joutuu useissa tapauksissa käsittelemään vaikeat asiat suhteessa itseensä ja päätökseensä vasta siinä vaiheessa, kun jätetty alkaa olla jaloillaan. Entisen puolison selviytyminen ja ilo voi herättää monenlaisia vaikeita tunteita eropäätöksen tehneessä puolisossa, jotka voivat ilmentyä mm. katkeruuden ilmauksina tai muuna hankalana käytöksenä.

Niin, kuinka tulla siis toimeen katkeroituneen eksän kanssa? Sanoisin, että olemalla samastumatta tunteisiin, pysymällä tosiasioissa, olemalla uhriutumatta ja niin, antamalla myötätuntoa ja rohkaisua, vaikka katkera ihminen ei mielellään ota niitä vastaan. On hyvä muistaa myös, että aivan samoin kuin parisuhteessa, myös eron jälkeen asiat saadaan toimimaan vain yhteistyössä ja molempien tahdolla.

Jos olet jättäjä, joka katuu eropäätöstään, voi tilanteesi olla hyvin tukala. Muista, että sinun tulisi auttaa itseäsi tunteiden käsittelyssä. Todennäköisesti varsinkin viha on sinulle vaikea tunne kohdata. Se on samalla myös tunne, joka piiloon painettuna tekee hedelmällisen pesän katkeruuden myrkyttämälle elämälle. Voi olla hyvin vaikeaa huomata, että on tehnyt suuren virheen, mutta muista, että  sinulla  mahdollisuus kääntää tilanne oppimiskokemukseksi. Sinulla on mahdollisuus myös halutessasi päivittää suhde kaveruudeksi entisen puolisosi kanssa, jos parisuhteeseen ei ole paluuta. Perheissä, joissa on lapsia, toimiva eron jälkeinen kumppanuus on erityisen tärkeä asia arjessa.