keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Lätinää vai läsnäoloa?

Olen syksyn aikana pohtinut paljon parisuhteen vuorovaikutusta. Minulla on ollut myös onni jakaa ajatuksia asiasta kollegojen ja asiakkaideni kanssa. Mitä on keskusteleminen ja parisuhdekommunikointi? Tutkijoiden mukaan viestinnästä 70% on sanatonta. Tämän toki tietävät kaikki kielimuurista huolimatta joskus ulkomaalaiseen rakastuneet. Kehojen kieli on vastaansanomatonta. Onko rakkaus parisuhteessa ennen kaikkea siis tekoja? Vai onko se kosketusta? Onko se erotiikkaa? Tunteiden osoittamista ilmein? Onko siivoaminen ja ruoanlaitto viestintää? Kuinka suuri osuus on sillä tunteiden ja tunnelmien vaihdolla, jotka nappaamme ilmasta? Missä menee oman intuition ja pelkoihin perustuvan tulkinnan raja?

Mistä sinä tiedät olevasi rakastettu? Haluatko kuulla sen sanottavan ääneen? Perheneuvoja ja vuoden papiksi valittu Pekka Puukko sanoo City-lehden Suhdeklinikan haastattelussa: ”Kaikkea ei voi purkaa hyvään kommunikaatioon. Kielen tehtävä on antaa yhteinen merkitys yhteisesti koetuille asioille. Kommunikaatiosta on tullut päämäärä, vaikka sen pitäisi olla väline”. Pariskunnille pitäisi siis tarjota myös muista välineitä kuin keskusteleminen, kun parisuhteessa alkaa olla tukalaa. Mutta mitä nämä työkalut voisivat olla? Puukko tarjoaa tähän mm. tekemistä, olemista ja armoa. Ettei pelkästään kehitettäisi jatkuvasti parisuhdetta, vaan voitaisiin myös downshiftata. Ehkä parisuhdeleirien sijaan pariskunnille pitäisi tarjotakin fiilistelyä ilman odotuksia? Koska sinä olet viimeksi katsonut rakastettuasi rauhassa ja kauniisti syvälle silmiin?

Väestöliiton muutaman vuoden takaisessa julkaisussa tuotiin esiin ajatus, että viestinnän tehostaminen ei ole aina parisuhteen parhaaksi vaan että suhde on ennen kaikkea henkinen prosessi. Asettelussa on kaunis viesti. Jotta kahden ihmisen liittyminen toisiinsa voisi toimia, tulee molempien olla auki elämälle ja itselle. Keskittyä läsnäoloon eikä lätinään. Antaa hengen kulkea ja mielen johdattaa. Rakkaus on annettu meille käytettäväksi. Kuinka sinä ilmennät rakkautta elämässäsi ja ihmissuhteissasi?

1 kommentti:

  1. Kun itselläni on omia prosesseja kesken niin energiani ei riitä parisuhteen kehittämiseen tai parisuhdekeskusteluihin. Tällöin toisen puoliskon pitäisi uskaltaa luottaa siihen, että etäisyydestä huolimatta "kaikki on hyvin" ja että "vaihe" kestää oman aikansa, mutta ei ikuisesti. Että halu tehdä toiselle hyvää valmistamalla eväät töihin, tai menemällä toisen tärkeisiin asioihin mukaan vain hänen takiansa tai ottamalla toinen mukaan omiin tärkeisiin juttuihin on toisesta välittämistä. Halaukset ja suukot, hartiahieronta. Kun pystyy olemaan vain hetken läsnä niin vaatimus jatkuvasta läsnäolosta ja kehittymisestä parisuhteessa on liikaa. Mihin häviää se parisuhteen alkuajan keveys kun suhdetta eletään päivä kerrallaan joka hetkestä nauttien?

    VastaaPoista