lauantai 25. helmikuuta 2017

Miksi petämme?

Toimittajat Sanna Raita-aho ja Tuija Sorjanen keräsivät viime vuoden tarinoita uskottomuudesta. Jaoin tarinapyynnön myös Uuden elämän värit -Facebook -sivullani. Uskottomuus on aihe, joka koskettaa monia asiakkaitani.

Haastatteluiden perusteella syntyi kirja: Toisen kanssa - Tarinoita kolmiodraamoista (Into 2017). Odotin kirjaa suurella mielenkiinnolla ja hiihtoloma kuluikin aihetta pohtien.

Tutkimuksista tiedetään, että joka kolmas pettää puolisoaan. Luku on suuri, mutta lohdutuksena kauhistelijoille voidaan todeta sen olevan kuitenkin vain kolmasosa, suurin osa siis ainakin pyrkii olemaan uskollinen. Kirjassa haastateltu historoitsija Pasi Saarimäki toteaa, että "Mikään ei todista ihmisen olevan yksiavioinen, mutta mikään ei todista ihmisen olevan myöskään moniavioinen." Tiedeyhteisö ei ole saavuttanut asiassa yksimielisyyttä. Myös terminä yksiavioisuus on haasteellinen ja populaarikulttuuri hämmentää soppaa vielä lisää.

Uskottomuus on sitä, että pettää puolison luottamuksen, annetun lupauksen. Aina suhteissa ei kuitenkaan edes käydä keskustelua siitä, mitkä ovat odotukset uskollisuudesta. Missä menee pettämisen raja? Voisi ajatellakin, olisiko ihmisten syytä keskustella enemmän omista tarpeistaan suhteen alussa ja aikana? Mitä haluan? Mitä odotan? Mihin kykenen? Avoimuus myös toisi parille lisää läheisyyttä ja jakamalla tunteita, myös uskottomuuden uhka voisi väistyä.

"Ei voi sanoa, että ihmiset eroavat uskottomuuden takia, vaan uskottomuuteen kytkeytyy asioita, jotka tukevat eropäätöstä." Osmo Kontula, tutkimusprofessori, Väestöliitto

Uskottomuus on usein järkytys myös uskottomalle, ei vain petetylle. Jos pari haluaa uskottomuuden tultua julki vielä jatkaa yhdessä, on edessä usein pitkä toipumisprosessi, johon usein tarvitaan ammattilaista avuksi. Aina sekään ei riitä. Osa kirjan petetyistä oli kuitenkin valmis yrittämään yhdessä isojenkin loukkausten jälkeen, eikä rakkaus aina vaikuttanut olleen suurin motiivi tälle päätökselle.

"Valitsin perheen hyvinvoinnin. Olemme edelleen yhdessä, mutta tunteeni häntä kohtaan eivät ole enää samanlaisia kuin ennen." Jasper

Kirjan tarinoita ei yhdistä juuri muu kuin uskottomuus ja sen aiheuttamat tunteet sekä halu päästä jakamaan oma kokemuksensa.  Ääneen pääsevät niin miehet kuin naiset, pettäjät ja pettyneet. Joillakin on kokemusta molemmista rooleista. Nuoren miehen tuska ei juuri eroa elämää kokeneen ajatuksista. Suhdetarinat eroavat toisistaan kuitenkin paljonkin ja se tekee kirjasta kiehtovan.

Tunteista häpeä saa paljon kirjassa tilaa. Useimmille on vaikeaa kertoa elävänsä sivusuhteessa tai olevansa sellaisessa osallinen. Tilanne on voinut yllättää, harva suunnittelee toisen naisen tai miehen osaa itselleen. Kirjan tärkein anti onkin juuri tässä, se haastaa lukijan kohtaamaan omat ajatuksensa uskollisuudesta samalla kun se tekee näkyväksi sen, ettei ole olemassa standardisivusuhdetta tai tyypillistä pettämistarinaa, vaikka keltainen lehdistö meille niitä tarjoileekin.

Ihminen ei ole kuitenkaan vasten tahtoaan uskoton ja pettämiselle on tilaa siellä, missä etäisyys puolisoiden välillä on kasvanut. Siksi se haastaa aina molemmat osapuolet pohtimaan suhteen tilaa. Miksi kolmas mahtui väliimme?

" Vaimoni ei vieläkään tiedä, että olen pettänyt. Pääsyy pettämiselle oli seksi. Jotenkin tuntuu, että parisuhteestani puuttui jotain. Kaipaan siihen tunnetta, avoimuutta fetisseihin ja fanrasioihin. Vaimoni ei esimerkiksi suutele minua seksin aikana. Nämä kaksi naista ovat olleet innokkaita suutelemaan." Lauri

Jos oma suhde on ollut seksitön pitkään siksi, ettei itseä haluta, onko oikein vaatia sitä myös puolisolta, joka olisi halukas? Jos kumppani elää vain työlleen, kykenemättä läheisyyteen parisuhteessa, onko väärin hakea huomiota muualta? Jos pettää salaa puolisoaan jatkuvasti, olisi ehkä rehellisempää myös sallia puolisolleen sivusuhteet tai lopettaa liitto? Tai voisimmeko sopia avoimesta suhteesta, jota seksibloggaaja Melissa Mäntylä tarjoaa yhdeksi vaihtoehdoksi. Mäntylä on sitä mieltä, että liki kaikki suhdeongelmat johtuvat yksiavioisuuteen pakottautumisesta.

"Usein ongelmat liittyvät seksiin. On haluttomuutta ja epäsopivuutta. Voisin sanoa näille ihmisille, että relax. Käykää panemassa muita."

Luin kirja yhdeltä istumalta ja kaipasin lisää tarinoita luettavaksi. Riemuitsen siitä, että tärkeästä asiasta kirjoitetaan, koska uskottomuus ei häviä häivyttämällä. Tarvitsemme keskustelua ja avoimuutta, jotta kriisin kohdanneet voivat kokea, etteivät ole yksin.  Uskon, että avoimuus tekee meidät vapaammaksi ja se edellyttää aina ajatusten jakamista.

Pettäminen on lupauksen rikkomista. Kysymys kuuluu, mitä olen luvannut toiselle ja kuinka elän lupauksen rikkomisen jälkeen? Kuinka se muuttaa suhdettamme ja kuinka se muuttaa suhdettani itseeni? Ammattiauttajatkin jakautuvat useampaan leiriin siinä, pitäisikö satunnaisesta pettämisestä kertoa puolisolle. Minä uskon, että se on ennen kaikkea sydämen asia, johon ei voi toista henkilöä ohjeistaa.  Kuitenkin, jos joudut uskottomuuden kohteeksi, muista, että uskottomuus ei vie sinun arvoasi. Uskottomuudesta voi selvitä, uskottomuus voi opettaa suhteestanne, eikä uskottomuus ole välttämättä merkki siitä, että rakkaus olisi päättynyt, vaan se voi auttaa paremman suhteen alkuun.

Kirja oli toimitettu hyvin ja asiantuntijat valittu laaja-alaisesti eri puolilta aihetta. Toivottavaa olisi ollut kuitenkin, että tarinoiden henkilöillä olisi voinut olla jokaisella omat nimensä, nyt kahdessa ensimmäisessä tarinassa on Juha-niminen mies, vaikka nimet oli varta vasten keksitty anonymiteetin takia. Osalla haastatelluista oli tarinoissa tarkka ikä, osalle ikä oli tuotu esille muulla tavoin, kuten "keski-ikäinen", yhtenäinen linja olisi ollut lukijan kannalta selkeämpi.  Suosittelen kirjaa kaikille ihmissuhdetyöläisille avartamaan näköalaa ihmisen mieleen.

Lue myös: Sivusuhteet, tabu keskuudessamme

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti