Millainen on sinun päättyvän vuotesi henkinen tilinpäätös?

Kuva: Samuel Glassar

Mietin tänään, kuinka olen kuvannut monelle ystävälleni kulunutta vuotta henkiseksi hurrikaaniksi. Jäin pohtimaan, mitä todella on tapahtunut ja mitkä asiat ovat ottaneet eniten koville elämässäni tänä vuonna? Ennen kaikkea minua kiinnosti, mitä voisin näistä oppia ja toistanko jotain kaavaa elämässäni?

Ihmissuhdeongelma

Sanotaan, että kipeimmät asiat opettavat meille eniten, mutta oppi ei tule kotiin, jos vastustamme sen tarjoamaa kasvunpaikkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että aina kun pyrimme näkemään syyllisen muualla, kieltäydymme kohtaamasta omaa vastuutamme asiasta. Ei, tämä ei tarkoita sitä, että tarkoituksena olisi löytää syyllinen. Tämä tarkoittaa sitä, että tarkoituksena olisi löytää yhteys, jonka avulla voisimme käsitellä tapahtunutta toistamme arvostaen. Hyökkääminen, syyllistäminen ja ilkeä puhe eivät palvele ihmissuhteissa, niiden avulla rakennamme vain barrikadeja, joiden taakse kätkeytyä. Yhteys ei ole myöskään mahdollinen, jos toinen kieltäytyy kohtaamasta sinua. Mykkäkoulu ja henkinen pakeneminen tapahtumapaikalta satuttavat aina, ja se usein onkin niitä aseinaan käyttävän perimmäinen tarkoitus.

Minulle kävi näin. Ystäväkseni luulemani ihminen hyökkäsi kipeästi minua kohtaan, mutta kieltäytyi kertomasta syytä minulle, vaikka sitä häneltä pyysin. Mitä minulle siis jäi jäljelle keinoiksi? Kaksi päivää itkin ja olin ahdistunut. Vajoin alhaisiin tunnelmiin. Puhuin asiasta ystävieni kanssa. Kärsin. Lopulta kohtasin itseni ja ymmärsin, että sitä ihmistä, jonka kuvittelin ystäväkseni ei ollutkaan. Ehkä arvioimme molemmat toisemme väärin? Tämä auttoi irrottautumaan kivusta. Samaan aikaan yhä toivon hänen avaavan minulle sydämensä, jotta voisimme kohdata. Hyväksyn kuitenkin, ettei yksin minun tahtoni tähän riitä. 

Mitä opin? En voi painostaa toista avautumaan, mutta voin itse tulla niin lähelle vastaan, kuin mahdollista. Jos toinen ei halua tulla vastaan, on se hänen valintansa, minun ei tarvitse silloin kantaa hänen tuskaansa syyllistymällä.

Sairastuminen

Sain äkillisen ja rajun allergisen reaktion syyskuussa ensimmäistä kertaa elämässäni. Sairastumisen tähden jouduin perumaan matkani Ranskaan, se ei kuitenkaan ollut vaikein asia. Kamalinta oli pelko ja sairaudesta aiheutuneet oireet. Reaktio oli pahimmillaan kuukauden päivät. Kirjoitin päivittäin oirepäiväkirjaa, googlailin kammottavia ihosairauksia ja hoin mantraa: ”Huomenna on paremmin". Toivoin eniten kutinan katoamista, jäljet ihollani olivat kamaluudestaan huolimatta toissijaisia. Välillä ajattelin liioittelevani oireitani. Kun Iho- ja allergiasairaalan lääkäri sanoi, että olin huonossa kunnossa, uskoin vakavuuden vasta itsekin. Lokakuun lopussa aloin kunnolla tervehtyä ja tänään huomasin ensimmäistä kertaa, että pikkuhiljaa myös leesioiden jättämät karttamaiset rajat ovat kadonneet näkyvistä iholtani.

Sairaus tulee aina yllättäen. Mitä vain voi tapahtua, mutta pelossa ei voi elää. Mitä avukseni jäi pahimmalla hetkelllä? Toivo. Asenne. Rakkaus. Tärkeimmät vahvistajani elämässäni. Opin myös uuden asian: Ottamaan auliimmin muiden myötätuntoa vastaan. Kiitos perhe ja ystävät, teidän apunne oli mittaamaton.

Aloittaminen

Kaikki alkaa alusta. On kyseessä kirjoittaminen, kaverille tapaamisen ehdottaminen, kuntoilu, siivoaminen, henkinen kasvu tai mikä vain. Tarvitsen ensimmäisen askeleen. Olen huomannut sen olevan välillä raskasta, mutta alkukitkan jälkeen kulku helpottuu suunnattomasti ja tehtävä vie mennessään. Olen saanut tänä vuonna tehdä paljon hienoja ja merkityksellisiä asioita, välillä olen ehkä kahminut elämyshakuisuudessani niitä liikaa. Olen luvannut kirjoittaa kun pyydetään, varannut aikoja asiakkaille vapaiksi merkkaamilleni päiville, auttanut ja mahdollistanut. Lupaaminen on helppoa, aloittaminen on kuitenkin ollut minulle aina vaikeaa, siksi asiat tuppaavat kasaantua ja stressaan välillä lopulta enemmän kuin nautin.

Vaikka tykkään hirveän paljon tehdä ja saada aikaan, olen oppinut että kivat ja kiinnostavatkin asiat voivat uuvuttaa. Siksi oppini tästä on ollutkin, että vähempikin riittää, ja kiksejä voi saada myös viipyilemällä tässä hetkessä, ei rientämällä eteenpäin ja innostumalla kaikesta uudesta. Mikä tärkeintä, olen oppinut sanomaan paremmin ei, vaikka haluaisin vastata kyllä.

Muutos

Sanotaan, että et voi muuttua ennen kuin alat tehdä toisin asioita. Tämän haasteen vaikeuden tunnistan ja tätä olen henkisesti jumpannut tämän vuoden. Käyn työskentelyä monella tasolla, osasta on helppoa kertoa ystävilleni, osa on liian kipeitä jaettavaksi kuin terapiassa, onneksi edes siellä se on minulle mahdollista. Olen tämän loppuvuoden aikana valmistellut itseäni isoihin muutoksiin elämässäni ja kyllä, ne mahdollistuvat askel kerrallaan. Toivon itselleni voimaa pyytää mitä tarvitsen ja rohkeutta ottaa vastaan. Toivon tervettä itsekkyyttä ja ihmisiä, joiden seurassa minulla on turvallista olla. Toivon, että uskallan enemmän. Toivon, että löydän heidän luokseen, joille minulla on jotain annettavaa. Toivon, että löydän heidän luokseen, joilla on minulle opetettavaa. Haluan viettää enemmän aikaa tärkeiden ihmisteni kanssa.

Tehtävä

Mikä on sinun tilinpäätöksesi, mitä elämäsi opetti sinulle tänä vuonna ja mitä haluat oppia ensi vuonna? Kirjaa tärkeät ajatukset talteen, kirjoittaminen on dialogia itsensä kanssa. Tai jaa ajatuksia ystäviesi kanssa asiasta. Voitte myös halutessani tehdä tavoitteita ensi vuodelle. Olen monta kertaa elämässäni huomannut, että tietoisesti asetetut tavoitteet usein toteutuvat. Se on ikään kuin oman kompassin asettamista siihen suuntaan, jonne haluaa kulkea. ”En kuitenkaan saa mitä haluan” –asenne on uhriutumista, ikävä ja usein itsensä toteuttava ennuste. Jospa laittaisit valot päälle ja astuisit esiin, alkaisit elää elämää, joka on sinulle tarkoitettu. Olisit oman potentiaalisi kokoinen, kuten logoterapiassa sanotaan. Usein se edellyttää myös sen arvioimista, oletko oikeassa seurassa? Jos sinulta puuttuu kannustavia ja rakkaudellisia ihmisiä elämästäsi, niin etsi heitä, maailma on täynnä yhteisöjä, joista voit valita. Se edellyttää kuitenkin juuri sitä aloittamista ja esiin tulemista. Kannustan sinua lähtemään, moni ottaisi sinut vastaan, jos vaan tietäisi sinun olevan olemassa. Anna itsellesi uuden vuoden mahdollisuus, antaudu elämälle.