Kun puhun ryhmissä itsetunnosta, sisäisestä lapsesta ja
piiloon jääneistä kivuista ja suruista, tarjoan joskus välineeksi helposti
samaistuttavan satusankarin/mielikuvitushahmon etsimistä. Itselläni on ollut
pitkään tällaisena Disneyn Bambi, joka kuvataan useimmiten metsään eksyneenä
itseään ihmettelevänä kirkkaalla jäällä liukastelevana olentona. Ostin
kirjankin divarista ja se auttaa minua pääsemään tunnelmaan kun haluan käsitelllä
hahmoon liittyviä tuntemuksiani ja tutkia itseäni. Suosittelen oman olennon etsimistä
ja löytämistä.Esimerkiksi Tuhkimo voisi sparrata helposti eristäytyvää ja alistuvaa, Karvinen kehonkuvansa kanssa
pinnistelevää ja Muumimammalta voisi saada tukea helposti hermonsa menettävä äiti. Kun hahmoon
eläytyminen tai sen fiilistely on täyttänyt tehtävänsä, voi sen vaihtaa toiseen.
Kenenkään ei tarvitse tietää mielikuvitusystävästäsi,
parhaat hetket varmasti jaattekin ihan vain kaksin.
Marika Rosenborg bloggaa ihmissuhteista,erosta selviytymisestä, seksuaalisuudesta, erityisherkkyydestä, muutoksen merkityksestä ja tunteiden värikkäästä maailmasta.
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
Homo ludens
Lapset oppivat leikkimällä, harmi vaan, moni lapsi unohtaa
tai muuten jättää taidon aikuistuttuaan. Mutta kyllä täysi-ikäisetkin osaavat
leikkiä, pelaaminen ja urheilu on monille leikkimistä. Kirjojen lukeminen
leikittää aivoja ja kai päihtymistarkoitustakin käytetään joskus siihen että etsitään
oikotietä irrotteluun. Seksuaalisväritteistä leikkiä on flirttailu ja aikuisten
lelukaupasta löytyykin sitten tarpeistoa kun flirttailu viedään seuraavalle
asteelle. Leikkimieli tuo siis iloa aikuisuuteenkin, mutta voisiko sitä käyttää
myös vaikeiden tunteiden käsittelyssä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti