Kaksikymmenvuotishääpäivän ajatuksia

Tasan kaksikymmentä vuotta sitten astuin alttarille Kallion kirkossa lasteni isän Jukan kanssa. Olin kaksikymmentäneljävuotias, hermostunut ja onnellinen. Ilma oli yhtä kaunis kuin tänään. Espoon Gammelgårdissa sijaitseva nuorisoseurantalo oli koristeltu kesäkukin ja ilmapalloin. Seurustelua oli takana kaksi vuotta. Kihloihin olimme menneet Portugalissa vuotta aiemmin. Vieraita oli kutsuttu 130. Hääalbumia selatessani huomasin että suurin osa vieraista on yhä osa elämääni, se lämmitti. Myös Jukka on yhä osa elämääni, vaikka tasan viisi vuotta häitä myöhemmin avioeromme sai lainvoiman, erilleen olimme ehtineet asua puoli vuotta.

Vanhenemisessa on upeaa se, että saa käyttöönsä koko ajan enemmän elämänkokemusta. Oppii nauttimaan elämästä vahvemmin. Näkemään sävyjä, ylistämään hetkeä. Mikä arvokkainta, huomaa että omalla asenteellaan voi vaikuttaa omaan kokemukseensa ja myös siihen mitä elämä tarjoaa. En olisi uskonut erottuamme että meille voisi koskaan enää syntyä ystävyyttä välillemme. Niin kuitenkin tapahtui, se sai kasvaa hiljakseen vuosien ajan molemminpuolisen arvostuksen hengessä ja ajan armahtamana. Tärkein lisäarvo erovanhempien ystävyydelle on se, että lapset saavat kasvaa hyvässä ilmapiirissä ilman että heidän tarvitsee varoa sanojaan tai tunteitaan. Tällainen tilanne toki vaatii molemminpuolista yrittämistä ja välillä myös toisen asemaan asettumista. On ihan mahdollista yksinkin tuhota ihmissuhde. Niin avioliitossa, kuin ystävyydessä. Mahdollista ei myöskään ole jatkaa avioliiton jälkeistä suhdetta jos siihen on liittynyt tuhoavia elementtejä. Ihmisellä on oikeus suojella itseään.


Eilen näpräsin vessapaperihuntua kiinni hiuksiini ja sivelin alkuperäistä häähuulipunaani huulilleni, korvakorut ja kengätkin olivat tallessa. Onnekseni exäni on myös huumorintajuinen ja toteutti pyyntöni. Näin saimme otettua rekonstruktio-kuvat kiitoskorttikuvistamme. Lastemme, nyt jo nuorten aikuisten naureskellessa vieressä. Sen jälkeen söimme pronssihääillallisen yhdessä.


Kuinka rakentaa ystävyyttä avioliiton jälkeen?

• Käsittele vaikeat tunteesi jonkun muun kuin entisen puolisosi tai lastesi kanssa, esimerkiksi terapeutin kanssa tai eroryhmässä, muista että erosta selviytymiseen menee ainakin vuosi.
• Muista että kaikilla tunteilla on sinulle tärkeä viesti, älä työnnä niitä kauemmaksi, vaan hyväksy ne, niin ne kyllä työnsä tehtyään poistuvatkin.
• Erotunteet ovat vaikeita molemmille, toisen kärsimys ei välttämättä näy sinulle. Älä tunkeile ja prässää.
• Älä puhu pahaa exästäsi lastesi kuullen, entinen puolisosi on heille joka tapauksessa oma vanhempi, johon he myös samaistuvat. Myös tapa jolla puhut ihmissuhteista ja muista ihmisistä jää vaikuttamaan lastesi ajatuksiin.
• Keskity omaan elämääsi, mieti mitä mahdollisuuksia uusi tilanne sinulle avaa. Varmin merkki irrottautumisesta on kun huomaat olevasi kiinnostuneempi omastasi kuin exäsi tekemisistä.
• Jousta kun exäsi pyytää apua, näin sinullakin on apua käytössäsi jonakin päivänä.
• Osoita exällesi sanoin ja teoin että haluat rakentaa siltaa. Ystävyys ei ole parisuhteen jatko vaan uuden ihmissuhteen alku.
• Muista, että eron jälkeinen ystävyys pääsee kasvamaan vasta kun molemmat ovat käsitelleet eroon liittyvät tunteet tahoillaan.
• Ystävyys ei tarkoita välttämättä sitä että pitää tiivistä yhteyttä, vaan sitä, että voi luottaa siihen, että toinen on sinua kohtaan hyväntahtoinen ja tarvittaessa apunasi.