lauantai 8. marraskuuta 2014

Voiko analysoida liikaa?

FreeDigital Pictures Bplanet
Jokainen tulkitsee asioita itsestään ja omasta menneisyydestään käsin. Siksi tapahtumille annetut leimat ovat aina subjektiivisia. Kun tilanteeseen liittyy ihmisen kohtaaminen  ja sen myötä tulevat monimutkaiset tunteet on tapahtuman analysointi vieläkin haavoittuvampaa. Tavallista on että menneisyyden tapahtuma näyttäytyy muistoissamme helposti hyvin erilaisena kuin saman hetken jakaneelle ihmiselle. Tällainen asetelma on hedelmällinen maaperä myös riidalle.

Kokemus syntyy tunteissa ja mielessä ja asettuu aina elämäntapahtumien jatkumoon. Vertailemme tilannetta omaan menneisyyteemme, muihin ihmisiin ja aiempiin tilanteisiin, etsimme todistusaineistoa ajatuksillemme ja pyrimme selittämään itsellemme tapahtumia. Se on tärkeää, koska pyrimme näin ymmärtämään toisen ihmisen osuutta tapahtumalle sekä omaa vastuutamme asiassa.

Analysointi on sitä intensiivisempää mitä vähemmän toinen ihminen antaa tietoa omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Tämä asetelma taas polarisoi tilannetta, jolloin vähemmän antava helposti syyllistää tulkitsijaa: "Sä analysoit liikaa, pitääkö sun aina tulkita." Tyypillinen tilanne on sellainen jossa varautuneempi ja hiljaisempi (usein myös omille tunteilleen vieraampi) henkilö ihastuu analysoijaan ja hänen tapaansa selittää maailmaa. Kun romantiikan hehku karisee, alkaa sulkeutuneempaa helposti ärsyttää toisen huomiot.

Mutta voiko analysoida liikaa? Aivan varmasti voi, mutta se on mittari myös sille ettei tulkitsija ole saanut välitöntä ja suoraa informaatiota joka on taas perusta ymmärrykselle ja yhteyden syntymiselle. Avoimuus on kehittyvän ihmissuhteen tärkein ominaisuus eikä sitä ilman synny läheisyyttä. Kun analysoija askartelee omien ajatustensa kanssa yksin ja analysointinyrpistelijä perääntyy omaan nurkkaansa antamatta itsestään irti ajatuksia ei ole tilaa yhteisten oivallusten syntymiselle.

Analysoinnin ikävin muoto on veivaus, johon erityisesti me naiset syyllistymme. Etsimme selityksiä asialle,  josta meillä on aivan liian vähän dataa ymmärtääksemme sitä. Käymme yhä uudelleen ja uudelleen läpi tapahtumaa tai ihmissuhdetta, vaikkei sen tarkastelu johda mihinkään. Veivaaminen on aikaa vievää touhua ja se satuttaa. Jos sinulla on tällainen taipumus niin ravistele itsesi siitä irti menemällä maailmaan ja kohtaamalla ihmisiä, jotka ovat valmiita jakamaan kanssasi ajatuksiaan niin ettei tulkinnalla jää tilaa. You see what you get.

Pohdittavaa

Jos koet joutuvasi analysoimaan toista, kysy mieluummin suoraan mitä hän ajattelee.

Huomioi, että toisen pidättäytyminen keskustelusta/kohtaamisesta voi olla myös passiivista vastarintaa mahdollista suhdetta kohtaan.

Jos et tunne saavasi yhtä paljon kuin annat, on todennäköistä ettei yhteytenne toimi

Rakastamalla täysiä et pysty muuttamaan toista avoimemmaksi.



Lue myös

Deittailetko saavuttamatonta ihmistä?: http://www.mindbodygreen.com/0-7132/5-signs-youre-dating-an-emotionally-unavailable-person.html



2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen näkökulma.. Avoimuus on kehittyvän ihmissuhteen tärkein ominaisuus eikä sitä ilman synny läheisyyttä. Kun analysoija askartelee omien ajatustensa kanssa yksin ja analysointinyrpistelijä perääntyy omaan nurkkaansa antamatta itsestään irti ajatuksia ei ole tilaa yhteisten oivallusten syntymiselle.

    Taitaa pitää paikkansa. Onko mielestäsi mahdollista olla itse niin avoin, että tulkitsee maailmaa avoimuudesta käsin eli pyrkii olemaan avoin toiselle omista kokemuksistaan huolimatta? Uskoisin, että on mahdollista kohdata toinen niin ettei hän ryömi kuoreensa. Ei varmaan kovin moni osaa tälläistä taitoa..sillä silloin pitäisi uudistua joka hetki ja unohtaa aina oppimansa, jotta pystyisi olemaan avoin vaikutteille..sekään ei ole hyväksi tietyistä näkökulmista.

    Tietenkin tilanteissa nousee tunteet pintaan jos toinen ei osallistu niin "analysoija" tai tämä kontaktinkin luomisen yrittäjä saattaa kokea inhimillisiä tunteita kuten hylätyksi tulemisen pelkoa, yksinäisyyttä, riittämättömyyttä ja turhautuneisuutta..ja erityisesti varmasti jos analysoi kaikkea..itseään ja muita.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Jos kohtaaminen ja avoimuus pelottaa, syntyy siitä helposti kuori, johon toisen hyvän tahdon eleet ja lähestyminen kilpistyvät. Hylkäämiskokemukset jättävät jälkensä, mutta uskon, että rakkaudella voi parantaa ja parantua, jos on halua olla avoin. Se taas vaatii rohkeutta, mutta rohkeushan ei olekaan pelottomuutta vaan sitä, että toimii pelosta huolimatta.

    VastaaPoista