maanantai 12. kesäkuuta 2017

Elämyshakuisen erityisherkän paradoksi

Kirjoitin erityisherkkyydestä eilen Hidasta elämää -sivustolle ja juttu kiinnosti kovin lukijoita. Jäin miettimään, onko herkkyys aiheena alue, joka ei tule nähdyksi tarpeeksi ajassamme vai olisiko niin, etteivät herkät ihmiset koe tulevansa nähdyiksi?

Eritysherkkyys on synnynnäinen hermostollinen ominaisuus, josta on saatu paljon tietoa viime vuosina. Se ei ole siis diagnoosi tai sairaus, vaan piirre, joka tekee henkilön herkemmäksi tunteille, kuin normaalilla systeemillä varusteltu ihminen. Hyvässä ja pahassa.

Herkkä ylivirittyy helposti ja kokee tunteet voimakkaammin kehollisesti kuin ei niin herkkä ihminen, mutta samalla hänellä on kyky myös hurmioitua hyvistä tunteista voimakkaammin. Syvällisen prosessointikyvyn seurauksena erityisherkillä ei yleensä ole tylsää omassa seurassaan, vaan yksinäisyys on heillä lohtu ja turvapaikka.

Osa erityisherkistä ihmisistä kuuluu elämyshakuisiin, joka tarkoittaa sitä, että he nappailevat mielellään uusia kokemuksia ja saavat niistä hyvältä tuntuvia tunnekiksejä. Suuressa määrin se kuitenkin ylivirittää heitä ja saa väsymään. Siksi elämyshakuisen elämysherkän elämä on jatkuvaa tasapainottelua innostumisen ja latautumisen välillä. Välillä he viettävät mieluusti pitkiä aikoja omassa seurassaan tästä samasta syystä. Jos erityisherkkä kaverisi ei siis jaksa lähteä kanssasi ulos, syy ei ole sinussa, hän vain kaipaa iltaa omassa seurassaan tai tarvitsee aikansa latautuakseen.

Herkkyys kiinnostaa, mutta näyttää siltä, että sen ilmaisulle ei ole ollut tarpeeksi tilaa yhteiskunnassamme. Monelle miehelle oman herkkyyden ilmaiseminen voi olla vaikeaa. Erityisherkkyys ei ole vain naisten ominaisuus, tai herkkyys ylipäätänsä. Lisäksi on hyvä muistaa, että herkkyyttä on monenlaista. Erityisherkkyys antaa herkkyydelle yhden näkökulman, joka on  ollut monella ihmisille todella merkittävä.

Oletko sinäkin ehkä erityisherkkä? Voit tehdä englanninkielisen testin täällä >>

2 kommenttia:

  1. Hyvä juttu tuo "Eritysherkkä ihminen, tulkitsetko liikaa? Aina ei kannattaisi", mutta tuossa unohdetaan ne "erityisherkät", jotka LUULEVAT tulkitsevansa muiden tunteita, huonosta itsetunnostaan johtuen. (Sanoitkin, että "herkät ylitulkitsevat...ja syyllistävät itseään tilanteissa, joissa heidän itsetuntonsa on muutenkin koetuksella"...) Sellaiset eivät siis omaa todellista selvänäkökykyä havaita ja tuntea muiden todellisia tunteita, jolloin he liian herkkänahkaisina ja oman vilkkaan mielikuvituksensa takia ottavat tilanteista itseensä, saavat kolauksen itsetuntoonsa, ja nostavat siitä suuren draaman kuinka heitä on syrjitty ja soimattu, vaikka todellisuudessa heitä ei ole soimattu tai syrjitty. He ovat vain herkkiä ymmärtämään väärin ja tulkitsevat tilanteet huonon itsetuntonsa läpi, joka vääristää näettyä, kuultua ja koettua. Ehkä näitä on joskus loukattu niin, että sen varjo seuraa koko ajan ja monet asiat tulkitaan sellaisen "varjolinssin" läpi. Se linssi sumentaa todellisen havainnointi- ja tulkintakyvyn. Ja tässä on vaarana se, että kun tällainen henkilö kokee tulleensa kaltoinkohdelluksi, hänellä on ns. oikeus syyllistää hänen mielensä pahoittajat ja vedota erityisherkkyyteensä, jolloin muiden pitää varoa sanojaan, ettei tällainen henkilö vaan tulkitse kaiken olevan vain häntä vastaan suunnattua soimausta. Joissakin tapauksissa "erityisherkkyyteen" vetoaminen on vain halu vapautua omasta vastuusta omista tunteistaan.

    VastaaPoista
  2. Moikka Sirpa. Kiitos palautteestasi. Alue on laaja ja erityisherkkyys aihe, joka määritelmänäkin haastaa. Moni voi ajatella olevansa sellainen, vaikka kysymys onkin ehkä muusta. Erityisherkkyyttä on monenlaista, siksi sitä on hyvä tutkia. Me saamme valtavasti tietoa siitä tällä hetkellä monien eri tieteenalojen kautta. Terminähän erityisherkkyys on hieman huono verrattuna mm. englannin kieliseen versioon highly sensitive person.

    VastaaPoista