keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Se mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta

Ludwig Wittgensteinin pääteoksesta tuttu lause on puhutellut minua usein. Varsinkin sellaisissa kohtaa elämää, kun en ole saanut vastauksia kysymyksiini.  Ja se ettei minulle vastata kun kysyn, tapahtuupa se sähköpostissa tai kasvokkain, on asia, joka arkipäiväisyydessään ärsyttää minua paljon. Silloin jos kysymyksessä on jokin merkityksetön asia, en jaksa kauaa asiaa kantaa, mutta jos kyseessä on vaikka ystävän yllättävä käyttäytymisen muutos johon pyydän vastausta tai vaikka ehdotus,  jonka olen esittänyt töissä kehittääkseni jotain asiaa, voi tilanne kirpaista.

Joskus ystävyyssuhteet loppuvat kun henkilöt ovat kasvaneet tarpeeksi kauan toistensa valossa. He ikään kuin yhteyttävät toisensa loppuun. Erilleen lähteminen on silloin luonnollinen seuraus. Joskus taas käy niin, että toinen lipuu kauemmaksi tietoisesti toisen todistaessa surullisena ja ihmeissään etääntymistä. Voi myös olla että toisen käytös muuttuu, tuttua tuiketta ei näy enää katseessa. Tällaisissa tilanteissa voi olla vaikea avata keskustelua tilanteesta. Tiedän sen, koska jouduin keräämään rohkeutta pitkään ennen kuin itse uskalsin. Näin on käynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana neljä kertaa.  Kahdesti otin yhteyttä sähköpostitse, avasin sydämeni ja pyysin vastausta. Kahdesti kysyin asiaa kasvotusten. Kaikkien kanssa avoimuus ei kuitenkaan toiminut, kipeintä teki kun sai vastaukseksi  kysymykseen asian, jonka tiesi olevan paikkaansa pitämätön. Joku on joskus sanonut, etteivät ihmiset hätäpäissään seinää vasten koskaan puhu totta ensimmäisellä kerralla. Oli niin tai näin, päätin olla kysymättä toista kertaa: se mistä ei voi puhua, täytyy vaieta.
Nykyään jos lähimmäinen kääntyy pois, annan hänen kääntyä, alan ymmärtää senkin olevan rakkautta että osaa antaa toisen irrottaa kun sen hetki on. Jos tunnistan toisen katseessa jotain josta en pidä, en syytä siitä itseäni, vaan pyrin osoittamaan että olen avoin kuuntelemaan. Ja jos joku kertoo minulle selvän valheen, ymmärrän että hän suojelee sillä kipua, jonka näyttäminen olisi vielä satuttavampaa kuin nöyryytys jonka valheelle itselleen valitsee. Yritän opetella myös kuuntelemaan mitä vastaamatta jättäminen kätkee sisälleen, liikaa kuitenkaan tulkitsematta tai siitä loukkaantumatta. 

2 kommenttia:

  1. Voiko olla myös niin että välillä on hyvä olla "tauolla"? jos Ystävä on Oikea niin se omalla ajalla avautuu ja lähestyy taas ja taas hänen silmissä näkee "kaipaan sinua"

    VastaaPoista
  2. Kyllä ja minun mielestäni ystävyys kestää myös sen. Eilen juuri puhuttiin avoimuudesta ryhmän kanssa, ei ole ihmissuhdetta jossa avoimuuden tila ei vaihtelisi, joidenkin kanssa vain lanka säilyy.

    VastaaPoista