Ikääntyminen tuo kehoon uudenlaisia tuntemuksia, eivätkä ne välttämättä ole negatiivisia. Vuosien karttuessa myös itsetuntemus lisääntyy ja joskus myös rohkeus sen myötä vahvistuu. Olemme seksuaalisia olentoja läpi elämämme. Keho on osa meitä ja meillä kaikilla on siihen myös oma suhde, riippumatta siitä, olemmeko sitä tietoisia tai emme.
Kaksi upeaa naista: Heli Heino ja Minna Marsh keskustelevat Aamu-televisiossa seksistä toimittajan kanssa: suoraan, ujostelematta. Molemmat ovat julkaisseet kirjan aiheesta. Siitä, miltä tuntuu herätä halukkuuteen keski-iässä. Havahtua katseille ja oman kehon kuiskeelle. Miltä tuntuu sanoa kyllä mahdollisuuksille, seurata kehon kutsua ja katsoa elämää rohkeasti silmiin.
Tuijotan ruutua ihastuneena puurolautaseni yli, olen lumoutunut siitä, että seksuaalisuudesta voidaan puhua näin avoimesti, suoraan ja kauniisti tavallisena arkipäivänä. Päätän hankkia molemmat kirjat arvioitavakseni.
Toinen naisista, Heli Heino, on kirjoittanut kirjan seurustelunsa ensimmäisestä vuodesta. Kirjassa kuvataan riemukkaasti, tarkasti ja välillä piinallisenkin yksityiskohtaisesti parin yhteisiä seksikokemuksia: kohtaamisia ja yhteisiä kokeiluja. Pimppi-ja peniskuvauksia, saunasessioita ja kosteita metsämatkoja riittää. Päähuomion saa kuitenkin sivu sivulta vahvistuva läheisyys, tunnusteleva luottamus ja heräävä rakkaus."Ei enää ikinä seksiä."
Vaikean ja kylmän avioliiton jälkeen Venuksen vuoden päähenkilö Liina ajattelee, ettei seksi ole häntä varten ja elämä voi olla kyllin hyvää ilmankin. Vaihdevuodet tuovat kuitenkin yllättäen esiin uudenlaisia tuntemuksia kehossa ja samalla kaipuun miehen lähelle. Pian Liina tapaakin ystävänsä järjestämillä sokkotreffeillä komean Leon. Kotimatkalla parin askelten yhteinen rytmi jo ennustaa hyvää, vaikka Liina hieman arastelee heittäytyä mukaan.
Molemminpuolinen vetovoima, mutkaton avoimuus ja rohkeus asettua alttiiksi toisen katseelle vievät parin kuitenkin yhä lähemmäs toisiaan. Vaikka kirjassa (ja kirjasta mediassa julkaistuissa artikeleissa) seksi näyttää olevan pääosassa, nousee mielestäni tarinassa ainakin yhtä tärkeäksi kuvaus kahden aikuisen ihmisen arvostavasta ja tiedostavasta kulkemisesta toisiaan kohti. Epävarmuuden ja ahdistusten tunteiden kanssa painiva Liina tekee rohkeaa matkaa itseensä kyseenalaistamalla omia uskomuksiaan ja puhumalla niistä avoimesti Leolle. Erityisesti hylkäämisen pelosta nousevat tunteet haastavat Liinan kerta toisensa jälkeen kohtaamaan itsensä, mutta sinnikkäästi hän prosessoi tunteitaan välillä Leon kanssa, ja toisinaan, tilanteen vaatiessa, yksin. Hän huomaa myös pian, ettei kaikkia hankalia asioita voi puhua läpi, vaan ne täytyy neuvotella itsensä kesken valmiiksi. Joskus on hyvä antaa asioiden vain olla ja kehittyä.
Häkellyttävän avoin tapa avata ikkuna omaan seksuaaliseen heräämiseen aiheuttaa minussa liikutusta ja ihailua. Tämä kirja voi olla käänteentekevä matka monelle sellaiselle naiselle, jolla ei ole ollut sanoja seksuaalisille tuntemuksilleen. Ehkä se jopa voi kannustaa ihmisiä rohkeammin etsimään itselleen kumppania. Kirjan vaaleanpunainen kansi ja naisiin vetoava nimi voivat turhaankin säikäyttää miehet pois kirjan ääreltä. Se on sääli, koska tämä kirja toimii rakkauskertomuksen lisäksi myös mainiona seksitekniikan oppaana molemmille sukupuolille.
Heli Heino kertoo kirjan Facebook-sivulla teoksen syntyneen yhteistyönä kumppaninsa Ali kanssa. Teos on siis kirjoitettu yhteisessä näyssä molempien toiveita kunnioittaen. Varmaan kirjoitusprosessi jo itsessään on tehnyt parista vielä tyytyväisemmän suhteeseensa?