Kuinka tiedän, sopiiko eroseminaarityöskentely minulle?

Erosin vuonna 1998 ja osallistuin omaan eroseminaariini vuonna 1999 Niina Vaarasen ryhmässä. Kokemus oli voimakas. Tiesin pian haluvani itse ryhmänohjaajaksi. Olen vetänyt eroseminaareja vuodesta 2003 alkaen, jolloin suoritin mallin Suomeen tuoneen psykologi Karia Kiianmaan ryhmässä eroseminaarivetäjäkoulutuksen. Myöhemmin olen päivittänyt osaamiseni Marianna Stolbown Suomalainen eroseminaari -menetelmäkoulutuksessa.

Asiakkaani kysyvät usein, sopiiko työskentely heille? Eroseminaarityöskentely sopii eronneelle tai eroa harkitsevalle henkilölle, joka ymmärtää, että kyseessä on ryhmäprosessi, joka onnistuakseen vaatii sitoutumista, kotitehtävien tekemistä ja antautumista tunteiden käsittelylle ja omalle sisäiselle prosessille. Ryhmäläisten tulee myös sitoutua vaitiolovelvollisuuteen ja keskinäiseen arvostavaan kohtaamiseen.

Eroseminaari kestää 11 viikkoa, kolme tuntia kerrallaan. On hyvä tietää, että seminaarin illat koostuvat pääsääntöisesti kuulumiskierroksesta, lyhyestä alustuksesta ja kahdesta noin 40 minuutin pienryhmätyöskentelystä. Valmiutta keskustella henkilökohtaisista asioista tulee löytyä. Kotitehtävien tekeminen ja lukukappaleiden lukeminen on tärkeä osa seminaaria, jotta prosessointi jatkuisi myös tapaamisten ulkopuolella. Illan aikana on lyhyt tauko. Tarjolla on kahvia, teetä ja pientä syötävää.

Seminaarissa tehdään muutamia toiminnallisia tehtäviä sekä käytetään erilaisia voimauttavia kortteja. Mukana kulkee myös eri kirjoittajien tekstejä vaihtuvista näkökulmista.

Kyseessä ei ole ryhmäterapia, vaikka kokemus onkin monelle terapeuttinen. Osallistujilta odotetaan halukkuutta jakaa ajatuksiaan, kunnioittaa toistensa yksityisyyttä sekä valmiutta kohdata myös omasta maailmankatsomuksesta poikkeavia mielipiteitä. Bruce Fisher on sanonut, että eroseminaari perustuu rakkaudelle. Tärkeitä kysymyksiä työskentelyn aikana ovat: Miksi valitsin juuri hänet? Kenen elämää elän? Mistä erotarinamme syntyi? Osaanko rakastaa itseäni? Keskeistä toipumisen kannalta on vertaistuki ja rehellisyys kohdata oma itsensä työskentelyn aikana.

Eroseminaarin keskeyttämisprosentti on hyvin alhainen, kuudentoista vuoden aikana ryhmistäni on keskeyttänyt alle kymmenen ihmistä, osallistujia on ollut yli tuhat.

Vaikea elämäntilanne saa ihmisen helposti eristäytymään. Yksin koettuna tilanne näyttää kuitenkin toivottomammalta kuin se on. Ajatusten jakaminen auttaa suhteuttamaan kriisiä tuomalla siihen uusia näkökulmia.

Jos sinulla on akuutti kriisi tai vakavia mielenterveysongelmia, eroseminaari ei todennäköisesti ole sinulle sopiva paikka, vaan sinun olisi syytä hakea apua terveydenhoidon puolelta.

Jos et pääse osallistumaan eroseminaariin, lue kirjani Sinä selviät kyllä - Erovuoden matkaopas, Bruce Fisherin Jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy tai Marianna Stolbown Erosta eteenpäin itseksesi ja tee niissä olevia tehtäviä. Voit myös hakea tukihenkilön avuksesi, löydät heitä vaikka Eroneuvo-keskuksen kautta.

Lue täältä asiakaspalautteita >>

Alkavat ryhmät >>

Vertaistuen parantava voima auttaa kriisin keskellä

Olen koko aikuisikäni ollut vertaistukiuskovainen. Elämän kovimmissa käänteissä paras apu on aina ollut läheinen, joka on kokenut saman asian kanssani. Siksipä mielelläni tarjoan Suomalaista eroseminaariakin avuksi ihmisille, jotka haluavat päästä eroharkinnassaan eteenpäin tai käsitellä jo tapahtunutta eroa. Sen lisäksi, että eroseminaarin rakenne on loistava, se on myös hyvin kustannustehokas tapa saada apua, Neljän yksityisterapiakäynnin hinnalla saat 33 tuntia aikaa tärkeän asian käsittelylle, ammattilaisen ohjauksen, sekä ryhmän tuen.

Myös vetämissäni erityisherkkyysryhmissä vertaisuus on voimaa. Kun pääsee reflektoimaan omaa elämäntarinaansa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, oivaltaa itsestä suuria asioita ja voimaantuu elämässään.

YTT Irja Mikkonen on suomalainen vertaistuen asiantuntija, joka on tehnyt pitkän uran sosiaali- ja terveysalalla.  Yhdessä YTT  Anja Saarisen kanssa kirjoittamassaan kirjassa Vertaistuki sosiaali- ja terveysalalla hän vetää yhteen kokemuksia ja tutkimuksia vertaistuen merkityksellisyydestä. Ääneen pääsevät myös ihmiset, jotka ovat hyötyneet vertaistuesta omassa elämässään. Kirja on mainio tietoteos vertaistuen parissa toimiville ihmisille, mutta siitä löytyy kiinnostavia asioita myös henkilöille, jotka pohtivat vertaistukiryhmään mukaan lähtemistä.

Vertaistukiryhmät tarjoavat nimen mukaisesti tukea ihmisille, jotka jakavat jonkun saman raskaan tai yllättävän elämänkokemuksen. Tällainen voi olla esimerkiksi oma tai läheisen sairaus, läheisen kuolema, avioero, addiktio tai lapsettomuus. Suomessa vertaistukea tarjoavat ja koordinoivat järjestöt, sairaalat ja erilaiset terapiakeskukset.

Hyvässä vertaistukiryhmässä on asiansa osaava vetäjä, selkeä struktuuri ja säännöt, joihin ryhmäläiset sitoutuvat. Jotkut vertaisryhmät ovat avoimia eli niihin voi osallistua aikataulujensa mukaan, osa on suljettuja, eikä uusia jäseniä oteta ennen kuin ryhmä päättyy.  Hyvä ryhmänohjaaja on myötätuntoinen asiantuntija, joka on kaikkien puolella ja puuttuu rohkeasti myös vaikeisiin tilanteisiin. Olennaista kaikille ryhmille on keskinäinen tuki ja ehdoton luottamus osallistujien kesken.  Muita tärkeitä vertaistukiryhmän sääntöjä voivat olla esimerkiksi seuraavat:

• Tasa-arvoisuus
• Oikeus puhua tai olla hiljaa
• Muiden kunnioittaminen
• Oikeus kysyä ja olla vastaamatta
• Oikeus osallistua toiminnallisiin tehtäviin tai olla osallistumatta
• Puhuminen vain omista tunteista ja kokemuksista
• Ymmärrys olla neuvomatta muita
• Aikataulussa pysyminen

Vertaistuen tarpeet ovat yksilöllisiä, eikä ihminen aina ole edes tietoinen siitä, voisiko vertaistuki häntä auttaa. Kirjassa esitellään syitä, miksi vertaistukeen ei osata tai haluta hakeutua. Näitä ovat heikko sosiaalinen pääoma, pelko leimaantumisesta, ennakkoluulot, epäluulot ja sosiaalisten suhteiden vierastaminen. Minäkin muistan usean eroseminaariini osallistujan kuvauksen sitä, kuin he epäilivät viimeiseen saakka osallistumisen mielekkyyttä, mutta kokivat ryhmän alettua sen olevan parasta, jota heille on tapahtunut pitkään aikaan. Itse asiassa monet ihmiset pitävät yhteyttä toisiinsa jopa vuosien ajan ryhmän loppumisen jälkeen.

Kirjassa kuvataan, kuinka Innovaatiojärjestö Nestan raportissa Peer Support: What is it and does it work? kerrotaan tuhannen tutkimuksen yhteenvedon perusteella, että vertaistuki ehkäisee yksinäisyyttä, lisää tyytyväisyyttä, parantaa itseluottamusta sekä tekee ihmisen tietoisemmaksi itsestään ja ympäristöstään. Siinäpä syitä kerrakseen hakeutua vertaistuen pariin kun vaikea elämäntilanne tulee omalla kohdalla vastaan elämässä.

Irja Mikkonen ja Anja Saarinen
Vertaistuki sosiaali- ja terveysalalla
Tietosanoma 2018

Entinen puolisosi ei ole vastuussa kaikesta tuskasta, jota tunnet eron keskellä

Uusin Hidasta elämää bloggaukseni on ote juuri ilmestyneestä kirjasta Sinä selviät kyllä
- Erovuoden matkaopas.

Parisuhde ja perhe ovat varmasti suurimmalle osalle niissä elävistä tärkein elämäntarkoitus, jonka pysyvyyteen ja toimivuuteen linkittyvät muutkin elämänvalinnat. Syyt miksi aloitamme parisuhteen ja perustamme perheen vaihtelevat jonkin verran, vaikka yleinen oletus onkin, että rakkaus toiseen ihmiseen ohjaa valintojamme. Ihminen pyrkii uskomaan hyvään ja näkemään kauniita motiiveja ympärillään.
Lue koko juttu >>

Käsikirjoitus on valmis, eläköön erosta selviytyminen!

Sinä selviät kyllä - Erovuoden matkaopas on kirjani, jossa jaan parhaat oivallukseni erosta selviämiseen. Lisäksi kirjasta löytyy asiakkaitteni kokemuksia eron keskeltä.  Teos ilmestyy toukokuussa Otavan Hidasta elämää -sarjassa. Kirjan viitekehyksenä on logoterapeuttinen ihmiskäsitys ja tarkoituksellinen elämä. Tässä ote muutoksen merkityksestä.

Elämä on jatkuvaa muutosta

Elämässä ei ole mitään pysyvää, olemme jatkuvassa muutoksessa. Muutostilanteet ovat kuitenkin meille vaikeita, koska meidän on vaikea luopua tutusta silloinkin, kun se ei tee meille hyvää. Vapaus voisi siis oikeastaan olla eräänlaista jatkuvan muutoksen hyväksymistä, sille suostumista.

Kuinka sinä voit toimia itsesi matkaoppaana nyt, kun uusi elämäsi liittonne päättyessä alkaa, mitkä seikkailut sinulla on vielä kokematta, mitkä nähtävyydet näkemättä? Mitä haasteita haluat selvittää itsesi kanssa?

”Toisen läsnäolo voi hallita melko lailla, vaikkei parisuhteessa sinänsä mitään suurta vikaa olisikaan. Arkeni suuri ilo on se, että voin herätä aamuun yksin (lasteni kanssa), voin tehdä asiat siinä järjestyksessä, kun se meille parhaiten sopii. Kiireestä huolimatta asiat rullaavat mainiosti. Voin tehdä asioita niiden ihmisten kanssa, joista pidän, samoin lapset. Minusta on ihanaa, ettei tarvitse enää varoa eikä ajatella toisen mieltymyksiä ja tapaa elää. Se vapaus, joka arkea nyt vie eteenpäin, on mahtavaa!”

Nainen 35-v.

Iällä on merkitystä sille, millainen merkitys erolla on myöhempien elämänhaaveiden kannalta. Nuoret naiset ja miehet ovat eroryhmissä erityisen huolissaan siitä, kuinka perheen perustamisen kanssa käy. Pienten lasten vanhemmat pohtivat paljon jaetun vanhemmuuden haasteita sekä uusperheen uhkia ja mahdollisuuksia. Keski-ikäiset sanovat usein suoraan unelmoivansa itsenäisestä elämästä, jossa uusi mahdollinen kumppani voisi asua omassa asunnossaan. Tutkimustenkin mukaan erillään asuminen tekee hyvää parisuhteen dynamiikalle.

”Olen jättäjä. Se, joka ei enää jaksanut etäisyyttä välillämme, paikalleen jämähtämistä, puhumisen vaikeutta, spontaanin läheisyyden puutetta. Oli vain muureja. Eikä hän kai osannut olla eri mieltä. Hyväksyi hiljaa ja lähti. Eron jälkeinen tunnemylläkkä tuli yllätyksenä. Itkin vuolaasti. Vuoroin ikävääni ja yksinäisyyttäni, vuoroin raivoani ja vihaani. Välillä mietin, miksi olin jäänyt, miksen ollut luovuttanut jo aiemmin. Sitten taas, miksi päästin hänet menemään. Teimmekö varmasti kaikkemme, luovutimmeko sittenkin liian helpolla? Kun kipu oli kovimmillaan, en ollut varma, selviänkö. Yön pimeinä tunteita puristin tyynyäni ja ulisin hiljaa. Kuin pieni uuvutettu eläin. Äänellä, jollaista en aiemmin tiennyt minusta edes lähtevän. Työ oli pakopaikkani. Kunnes aika hoiti armollista tehtäväänsä, ja huomasin nousevani taas omille jaloilleni. Ehkä sitoutuminen oli ollut kumppanilleni vaikeaa. Mutta oma epävarmuuteni ja vaativuuteni, joita sumeilematta vyörytin kumppanini päälle, eivät varmasti auttaneet häntä. Ymmärsin ajautuneeni odottamaan, että kumppanini tekisi minut onnelliseksi. Elämä voi yllättää! Tänään seurustelen miehen, jollaista en uskonut olevankaan kanssa. Puhumme kaikesta ja koemme yhdessä elämän pieniä iloja. Olen rakastunut ja onnellinen, elämälle kiitollinen.”

Nainen 60-v.

Monelle ero on ollut alku henkisempää elämää kohti. Henkisellä tarkoitan tässä kohtaa läsnäolevaa ja tietoisempaa elämää, johon voi liittyä elämäntarkoituksellisia pohdintoja tai intuitiivisia kokemuksia. Jotkut saavat lohtua uskonnosta tai ideologioista. Ajattelen, että ero ravistelee aina maailmankuvaamme laajemmin kuin alkuun huomaamme. '

Voit tilata oman kirjasi minulta omistuskirjoituksella itsellesi tai ystävällesi. Toukokuun 6. päivä mennessä mennessä tehdyt tilaukset ilman postimaksua hintaan 23 €. Jos tilaat myös kauniin Uusi alku -muistikirjan, saat teokset yhteishintaan 30 €. Molemmat  kirjat ovat kovakantisia. Tilaukset sähköpostitse marika.rosenborg@gmail.com

Sinun rakkautesi oli totta

Joku viisas on joskus sanonut, että ihmisen on tärkeämpää osata rakastaa kuin saada rakkautta. Tämän näkökulman voisi helposti haastaa kysymällä, että kuinka sitten rakastaa, jos ei rakkautta ole osakseen saanut, eikä sitä kautta sen olemuksesta oppinut?  Kuitenkin, olen tavannut ihmisiä, joita on rakastettu, mutta joille rakastaminen on vaikeaa ja heitä, joille rakkautta ei juuri suotu, mutta jotka havahtuivat siihen ja päättivät jakaa rakkautta myös muille.

Ajatus itsensä rakastamisen tärkeydestä on aiheuttanut närää monessakin asiantuntijassa, mutta uskon sen johtuvan ennen kaikkea siitä, että ajatus ei aukene kaikille aivan samankaltaisena. Kun puhumme rakkaudesta, puhumme väistämättä aina samalla itsestämme

Ihmiselle on tärkeää puolustaa omaa rakkauselämäntapareviiriään. Teini-iästä saakka parisuhteessa ollut viisikymppinen puhuu mielellään parisuhteen tärkeydestä ja tarkoituksellisuudesta, eikä näe mieltä yksinäisen suden vapaudessa kulkea omia polkujaan samalla kun susi saa puistatuksia ajatuksesta jakaa matkansa ikuisesti uskollisen parinsa kanssa. Romanttisen rakastumisvaiheen ytimessä elävä  ihminen on riippuvainen toisen läsnäolosta. Jollekin parisuhde on ainoa tapa elää, ja jollain minulle arvoituksellisella tavalla tuo kutsumuksellinen olento aina löytää uuden suhteen joka kerta yhtä keveän helposti edellisen päätyttyä. Ehkä me olemme ytimeltämme erilaisia, ehkä tapa pariutua tai olla pariutumatta on todella lajiominaisuus? On ihmisiä, jotka ylivirittyvät niin paljon hormonihuumassa, että rakastumisvaihe ei ole vain ihanuutta vaan stressaava poikkeustila. Eräät pelkäävät niin paljon hylätyksi tulemista, ettei suhde ole sen tähden vaihtoehto itsenäiselle parittomalle elämälle.

Moni asiakkaani pohtii, rakastiko entinen puoliso oikeasti häntä milloinkaan ja mistä sen tietäisi aivan varmasti? Myös Affair-sarjan Helen painii näillä hetkillä Suomessa nähtävissä jaksoissa saman jäytävän ajatuksen kanssa: Oliko Noahin rakkaus totta? Valittiinko minut vääristä syistä? Sarja on vallan mahtava kuvaus vaihtuvista ihmissuhdedynamiikoista. Voisi kysyä valmistuuko yksikään ihmisssuhde milloinkaan?  Koska niin kauan kuin me muutumme, muuttuvat tarinammekin.

Vaan mitkä ovat oikeat syyt rakastaa? Ne, joita sinä asetat rakkaudelle vai ne, jotka kumppanisi asetti? Mistä puhut kun puhut rakkaudesta? Mitä kaipaat, kun kaipaat rakkautta? Ovatko ne samat syyt kuin syyt sitoutua? Tai löytyykö syy eroon näiden tarpeiden muuttumisesta?  Onko rakkaus halua ja himoa vai tahto perustaa yhteinen elämä? Onko yhteinen elämä edes mahdollista? Onko edes mahdollista luvata toiselle loppuelämää? Onko parisuhde päämäärä vai mainio opinto-oikeus omaan itseen?

Eroseminaarissa puhutaan paljon rakkaudesta ja myyttisestä itsensä rakastamisesta. Olen saanut ilon seurata monen henkilön itseensä rakastumista ja kyllä, se on kaunista, koska itseään rakastava ei ole yksin, vaan hän on rakkauden kanssa. Eikä kukaan voi tätä rakkautta häneltä riistää. Ajattelen, että  itsensä rakastaminen on tärkeää siksikin, että itseään rakastamalla oppii paljon siitä mitä rakkaus yleensä itselle merkitsee. Jos siis olet eronnut, voit toki pohtia, oliko puolisosi rakkaus aitoa, mutta se on loppupelissä vain mörkömetsään eksymistä. Juhli mieluummin sillä tiedolla, että sinun rakkautesi oli totta ja sillä on sinulle valtavaa merkitystä. Sinä osasit rakastaa, ja sinä osaat rakastaa.

Kun eropäätös ehkä olikin väärä

Asiakkaani lähetti minulle toiveen, että kertoisin blogissani ajatuksistani siitä, kuinka toimia entisen puolison kanssa silloin, kun hän ei pääsekään elämässään eteenpäin toivomallaan tavalla vaan katkeroituu ja heittäytyy yhteistyökyvyttömäksi myös yhteisten lasten suhteen. Kysymyksen teki kiinnostavaksi erityisesti se, että katkeroituja oli tässä eropäätöksen tehnyt "jättäjä".

On totta, että katkeruudesta varoitellaan erityisesti jätetyksi joutuneita. Ajatellaan, että hylätyksi tuleminen vaarantaa ihmisen samalla myös itsensä hylkäämiselle ja tilaan, jossa entinen puoliso vastuutetaan oman tulevaisuuden sabotaasista. Samalla tavalla identiteettikriisiään suhteesta lähtemällä ratkaiseva "jättäjä" ajattelee myös jättämästään henkilöstä vielä liitossa ollessaan.

Ero ei toimi lääkkeenä omaan identiteettikriisiin. Vaikka lähtöpäätöksen jälkeen ahdistus useinkin huomattavasti helpottuu jättäjällä, on eron prosessointi joka tapauksessa jonakin päivänä edessä. Mitä tein? Miksi tein? Mikä oli lopputulos? Muuttuiko elämä paremmaksi?

Olen saanut seurata useita riipaisevia tarinoita, joissa reippaasti uuden kutsua kohti kulkeva oman elämänsä päivittäjä ei olekaan löytänyt polun päästä kuin aution maan. Todella, se mitä vihreämmästä ruohosta puhutaan, näyttää oleva monessa erotarinassa totta, mutta huom. erityisesti silloin, kun erosta haetaan apua omin kasvukipuihin. Toki, aina ei ole helppoa tunnistaa, onko parisuhteen kukoistus tullut  loppuun vai onko kyseessä talvehtiminen ennen mahdollista uutta kasvukautta.

Piirrän usein eroryhmissäni taululle jätetyn ja jättäjän selviytymiskäyrät. Siinä havainnollistuu, kuinka lähtijä joutuu useissa tapauksissa käsittelemään vaikeat asiat suhteessa itseensä ja päätökseensä vasta siinä vaiheessa, kun jätetty alkaa olla jaloillaan. Entisen puolison selviytyminen ja ilo voi herättää monenlaisia vaikeita tunteita eropäätöksen tehneessä puolisossa, jotka voivat ilmentyä mm. katkeruuden ilmauksina tai muuna hankalana käytöksenä.

Niin, kuinka tulla siis toimeen katkeroituneen eksän kanssa? Sanoisin, että olemalla samastumatta tunteisiin, pysymällä tosiasioissa, olemalla uhriutumatta ja niin, antamalla myötätuntoa ja rohkaisua, vaikka katkera ihminen ei mielellään ota niitä vastaan. On hyvä muistaa myös, että aivan samoin kuin parisuhteessa, myös eron jälkeen asiat saadaan toimimaan vain yhteistyössä ja molempien tahdolla.

Jos olet jättäjä, joka katuu eropäätöstään, voi tilanteesi olla hyvin tukala. Muista, että sinun tulisi auttaa itseäsi tunteiden käsittelyssä. Todennäköisesti varsinkin viha on sinulle vaikea tunne kohdata. Se on samalla myös tunne, joka piiloon painettuna tekee hedelmällisen pesän katkeruuden myrkyttämälle elämälle. Voi olla hyvin vaikeaa huomata, että on tehnyt suuren virheen, mutta muista, että  sinulla  mahdollisuus kääntää tilanne oppimiskokemukseksi. Sinulla on mahdollisuus myös halutessasi päivittää suhde kaveruudeksi entisen puolisosi kanssa, jos parisuhteeseen ei ole paluuta. Perheissä, joissa on lapsia, toimiva eron jälkeinen kumppanuus on erityisen tärkeä asia arjessa.

Logoterapian voima elämänkriiseissä

Ei, logoterapiassa ei näytetä erilaisia logoja ja keskustella niihin liittyvistä tunteista, vaikka se kiinnostavaa voisi ollakin.Kyse ei ole myöskään logopediasta, joka on aivan oma, puheen ja kielen häiriöiden tutkimusalansa. Kyse on psykoterapian lajista, filosofiasta, joka kutsuu löytämään tarkoituksen elämälleen.

Wieniläinen neurologi ja psykiatri Viktor E. Frankl (1905-1997) kehitti logoterapian. Frankl pelastui useilta keskitysleireiltä, eikä tiennyt niiden aikana kuinka hänen rakkaimmilleen oli käynyt. Hän esitti että ihmisen perimmäinen tarve on kokea elämä mielekkäänä ja merkityksellisenä. Logoterapia on tarkoituskeskeistä psykologiaa ja filosofiaa.

Logoterapia korostaa ihmisen omaa vastuuta kehityksestään ja hyvinvoinnistaan, siinä mielessä se on sukua Fisherin eroseminaarin kehittäneen Bruce Fisherin ajatuksille siitä, että ihmisen tärkein rakkaussuhde on suhde omaan itseensä.

Valon psykologiaksikin nimetty logoterapia perustuu vapauteen, vastuullisuuteen ja toivoon. Se antaa vahvistavia näkökulmia elämään ja ihmissuhteisiin. Rakkaus määritellään logoterapiassa ihmisen korkeimmaksi ja perimmäiseksi päämääräksi. Rakkaussuhteessa ihminen kykenee tiedostamaan oman ja toisten ihmisten ainutlaatuisuuden ja korvaamattomuuden. Ihminen ei kuitenkaan näe rakastettuaan vain sellaisena kuin hän on, vaan myös sellaisena, mikä hänestä voisi tulla, eli rakastettunsa koko potentiaalin.

Ihmissuhteen päättyminen aiheuttaa aina kipua. Vastustamme muutosta. Vaikka vallitseva tilanne olisi ollut pitkään vaikea ja haastava, on tuntematon tulevaisuus usein pelottavampi vaihtoehto kuin irrottautuminen tuhoisasti suhteesta. Kun tullaan pisteeseen, jossa ei nähdä enää paluuta entiseen tai mahdollisuutta yhteisestä tulevaisuudesta, voi ainoa mahdollisuus olla päätös erota. Niinkin voi käydä, että toinen tekee päätöksen suhteen lopettamisesta, vaikka sinä et näkisi siihen mitään syytä. Tällainen tilanne aiheuttaa voimakkaita tunteita, vihaa, surua ja häpeää.

Logoterapiassa käytämme herätelausetta: ”Elämä kysyy, mitä vastaat?” Se muistuttaa meitä siitä, että joudumme useita kertoja elämässämme tilanteiden eteen, jossa elämä asettaa meille kysymyksen. Meidän vastuumme itsellemme on kuunnella kysymys ja vastata. Rakkaussuhteen päättyessä kysymyksiä lentelee sakeana ilmassa. On tärkeää, että uskallat kuunnella niitä. Ero ei ole vain yhden aikakauden loppu, se on uuden ajan mahdollisuus. Se on ainutlaatuinen tilaisuus luoda itsesi uudelleen.

Kärsimys on teemana tuttu kaikista uskonnosta ja se liittyy aina jollain tavoin ihmisenä olemiseen, luopumiseen ja kasvuun. Logoterapiassa uskotaan että kärsimyksessäkin voi löytää tarkoituksen elämälleen ja että ihmisen on mahdollista nousta kärsimyksen yläpuolelle.

Logoterapia kutsuu kehittämään henkilökohtaisen elämänfilosofian etsimällä viisautta ja ymmärrystä. Se rohkaisee ihmistä vahvistumaan itsessään, lisäämään valoa sinne missä on pimeää. Näin se toimii lohdullisena sanomana myös rakkaussuhteen päättyessä. Emme valitse asioita, joita joudumme elämässämme kohtaamaan, mutta voimme vaikuttaa siihen kuinka suhtaudumme niihin.
Seuraava artikkeli ilmestyy kuukauden kuluttua ja käsittelee tarkoituksen löytämistä uudessa elämänvaiheessa.

Järjestän logoterapeuttisen retriitin pienryhmänä 9.-11.12. Hangossa. Ryhmä on tarkoitettu eronneille, uutta suuntaa etsiville naisille.

Studio Dantianissa järjestän Kohti uutta tarkoitusta - logoterapeuttisen keskusteluillan eronneille 18.11.klo 18-20.30. Oviraha 20 €. Hangon retriittiin tulijoille ilta on ilmainen.

Mitä tunnetyöskentely tarkoittaa?

Asiakastyössäni kohtaan usein samat kysymykset: "Mitä itsensä rakastaminen oikein tarkoittaa?" "Kauanko minulta menee aikaa, jotta pääsen erosta lopulta yli?" "Milloin on oikea aika erota?" ja "Mitä tunteiden käsitteleminen tarkoittaa?" Kahta ensimmäistä kysymystä olen käsitellyt laajasti kirjoituksissani aiemmin, kolmas kysymys oli aiheenani viikko sitten Parisuhdekeskus Katajan blogissa ja neljänteen kysymykseen vastaan nyt.

Kun ihminen kohtaa elämässään kriisin, kuten avioeron, käy hän yleensä luonnostaan läpi kaikki klassisen kriisiteorian osat. Siinä selviytymisen prosessi on jaettu neljään erilaiseen vaiheeseen, joilla kaikilla on tärkeät tehtävänsä. Mikä tärkeintä, kaikkiiin kohtiin liittyy tunteiden käsittelyä, jota edistää tunteisiin reagoiminen ja niistä keskusteleminen.

1. Sokkivaihe (Kaaos, kieltäminen, kesto korkeintaan muutama vuorokausi.)
2. Reaktiovaihe (Etsitään merkitystä tapahtuneelle, miksi juuri minä? Noin 4-6 viikkoa.)
3. Läpityöskentelyvaihe (Antaudutaan tapahtuneen käsittelylle syvemmin, 6 kk-1 vuosi traumasta, huomio kääntyy menneisyydestä tulevaisuuteen.)
4. Uudelleensuuntautumisvaihe (Kriisiin liittyvät tunteet on käsitelty, kriisi voi saada uusia merkityksiä.)
   (Johan Cullbergin kriisiteoria)

Rakkaussuhteen päättymistä prosessoivalle henkilölle vaiheet ovat usein hyvin tunnistettavia. Eroseminaariin hedelmällisintä on tulla kolmannessa vaiheessa, jolloin ollaan otollisimmassa kohtaa mallin mukaiselle kognitiiviselle työskentelylle. Kokemus on kuitenkin osoittanut minulle,  että apua ryhmästä ovat saaneet myös ne, jotka käyvät yhä läpi kakkosvaihetta tai ovat siirtyneet jo neloseen. Onpa minulla ollut ryhmissä ihmisiä, jotka ovat eronneet jo vuosiakin aiemmin. Ajattelen myös, että hyvässä ryhmässä on aina eri vaiheissa olevia henkilöitä, se on silloin molemmin puolen parantavaa. Jaettu, kaunis kokemus.

Vaikka kriisiteoria on linjannut vaiheet napakasti, on selvää, että eri ihmisillä ne voivat ottaa eri tavoin aikaa. Oleellista on myös, saako kriisissä itselleen apua ja onko valmis ottamaan vastaan myös vaikeita tunteita. Osa ihmisistä pakenee surua, vihaa ja häpeää esimerkiksi päihteisiin, satunnaiseen seksiin tai tuhoaviin ihmissuhteisiin. Oleellista paranemisen kannalta olisi kuitenkin ottaa tunne vastaan, suostua sille. Koska niin kauan kuin jokin tietty tunne nousee esiin, niin kauan sillä on jotain asiaa sinulle. Tunnekäsittely on siis yksinkertaisesti kuvattuna sitä, että tunnustelet miltä itsessäsi tuntuu, pyrit tunnistamaan tunteen ja ilmaisemaan sitä niin, ettei siitä ole sinulle tai muille vahinkoa. Usein jokin vahva paljon näkyvyyttä ja tilaa ottava tunne kätkee sisäänsä myös muita tunteita. Esimerkiksi hyvin vihaisen ihmisen sisällä voi olla paljon surua tai häpeää.

Aina kun kohtaamme elämässämme kriisejä, nostavat niiden mukana nousevat tunteet samalla myös pintaan menneisyydessä koettuja kipuja ja menetyksiä. Kaikki erosi yhteydessä kokemasi voimakkaat tunteet eivät siis johdu vain tästä nyt tapahtuvasta tilanteesta, vaan niihin sekoittuu aikaisempien tapahtumien tunnelmia. Eksäsi ei siis ole vastuussa yksin kaikesta siitä tunnekivusta jota koet, vaikka siihen nojaaminen voisikin helpottaa eroon liittyvien tunteiden käsittelyä.

Jos blokkaat tunteesi sisällesi tai kieltäydyit käsittelemättä niitä, teet todennäköisesti itsellesi karhunpalveluksen, koska jätät hyödyntämättä sen korvaamattoman opin, jota voisit itsestäsi saada niiden avulla. Kuitenkin, on hyvä tiedostaa, että eri ihmiset käsittelevät tunteitaan eri tavoin. Kenelläkään ei ole oikeutusta astua toisen rajojen sisäpuolelle määrittelemään kuinka omaa elämäntilannetta tulisi käsitellä.

Jos sinun on vaikeaa tunnistaa tai ilmaista tunteitasi, olisi hyvä, että etsisit itsellesi apua ammattiauttajalta, kuten psykologilta tai mielenterveyshoitajalta. Myös ohjattu vertaistukiryhmä voi toimia hyvin.

Sinun tehtäväsi ei ole tehdä puolisoasi onnelliseksi

Parisuhde ei ole välttämättä rakkaussuhde. Suhteen alkuun riittää usein sattuma, himo tai yksinäisyys. Hiljattain eronneet ovat alttiita aloittamaan uuden suhteen helposti, kun joku vain osoittaa hyväksyntää ja läheisyyttä. Eronnut on tarvitseva, jokainen solu kaipaa hoitajaa. Näistä puhutaan laastarisuhteina. Joskus, kun sattuma tai sallimus ovat kohdallaan, ne voivat johtaa pysyvään parisuhteeseen. Vaikka ehkä, kuolevaisina olentoina, olisi syytä kysyä itseltämme: Mitä tarkoittaa "pysyvä parisuhde?" ja "Onko parisuhteen pituus yleensäkään verrannollinen sen merkityksellisyyteen?"

Asiakkaani ovat eronneita tai eroa pohtivia ihmisiä. Minun tehtäväni ei ole antaa heille suosituksia tai vastauksia, vaan antaa tietoa ja kysyä kysymyksiä, jotka auttavat itsensä ymmärtämisessa tai mahdollisen eropäätöksen tekemisessä.  Yksi asia yhdistää useimpien asiakkaideni elämäntilannetta: Epänormaalista tuppaa tulemaan suhteessa normaali hyvin pian. Oli kyseessä sitten väkivalta, päihteet, uskottomuus, valehtelu, alistaminen tai joku ei niin selkeän graavi, mutta yhtä vahingollinen asia suhteen kannalta kuten etääntyminen, tunnekylmyys, puhuttomuus, ilkeily tai hylkääminen. Alkuun asia kielletään, sitten tilannetta ryhdytään sopeuttamaan ja lopulta jää jäljelle enää toivo, joka voi olla niin sitkeä, että mikään merkki tai todiste ei riitä sen näkemiseen, että rakkaus meni jo, jos sitä koskaan olikaan. Toisaalta, eivät kaikki eroa pohtivat rakkautta enää osaa odottaakaan vaan keskiössä on ahdistus lapsista, taloudellisesta selviytymisestä tai yksinäisyydestä. Eronnut kun menettää helposti paljon muitakin ihmissuhteita kuin puolisonsa.

Terapeutti Kaija Maria Junkkari on sanonut että parisuhteessa on tarkoitus kasvaa yhdessä, ei yhteen. Eroseminaarissa haastamme itsemme tarkastelemaan sitä asiaa, että vain kaksi omasta onnellisuudestaan vastuun ottanutta ihmistä voi tulla onnelliseksi yhdessä. Omaa rauhaa ja tasapainoa ei voi ulkoistaa. Et voi myöskään vastuuttaa puolisoasi omasta onnestasi, etkä koskaan, niin kipeältä kuin se tuntuukin, voi pelastaa rakastamaasi ihmistä hänen painajaisiltaan ja haasteiltaan, liittyvät ne sitten hänen menneisyyteensä, persoonallisuuteensa tai aiempiin suhteisiinsa.Hyvä uutinen on, että voit kuitenkin kulkea hänen vierellään ja olla tukena. Olemme kaikki lopulta yksin itsemme kanssa, niin upeaa kuin toiseen liittyminen onkin.

Kun seuraavan kerran havahdut pohtimaan, mitä puolisosi voisi tehdä, jotta olisit onnellisempi, mieti ensin, oletko tehnyt itse parhaasi oman onnesi eteen? Rakkaus valaisee ja hoitaa, rakkaus on vapautta ja vastuullisuutta samassa paketissa. Kun olet onnellinen itsessäsi, edistät onnellisuutta ympärilläsi. Ja kun  seuraavan kerran mietit, onko tullut hetki lopettaa yhteinen matka, vai onko vielä yhteistä aikaa jäljellä, mieti, mitä rakkaus sinulle vastaisi?

Elämäntarkoitusta etsimässä eron jälkeen

Eroryhmissäni pohditaan paljon uuden, eron muuttaneen elämän merkitystä. Moni kokee elämäntarkoituksensa kadonneen, osa saaneensa sen takaisin. Usein kyllä vasta eroon liittyvän tunnetyön jälkeen. Jos on elänyt omaa elämäänsä vain puolisonsa kautta, voi oman elämän tarkoitus olla pitkään hukassa eron jälkeen ennen kuin sen löytää uudelleen. Mikään suhde toiseen ihmiseen ei tulisi olla niin kaiken kattava, että se täyttää koko oman elämän.

Logoterapiassa puhutaan menneisyyden sänkipelloista ja vilja-aitoista. Sillä kuvataan sitä, että menneisyydessä tapahtuneet asiat eivät katoa milloinkaan. Ne eivät ole tyhjiä ja ankeita sänkipeltoja, vaan aika, jonka sato on korjattu talteen vilja-aittoihin. Näissä aitoissa ovat rakkaussuhteennekin kaikki hetket tallessa.

Vaikka suhteen loppunäytökset sisältävät usein paljon vaikeita tunteita, ei niiden pitäisi kadottaa sitä hyvää mitä välillänne kerran on jaettu. Niitä aikoja ei kukaan pysty sinulta milloinkaan ottamaan pois. Joskus vain yhteinen matka tulee päätökseen ja tiet erkanevat. Muutos sisältää kipua, meidän on vaikea antautua uudelle ja tuntemattomalle vaiheelle. Jos olet irtautunut tuhoavasta ihmissuhteesta, voi olla että koet vilja-aittasi olevan tyhjiä. Silloin sinun vastuullasi on kylvää uudet siemenet ja hyödyntää maaperän käyttämätön potentiaali. Aurata pelto hengen uhmavoimin niin, että siinä on hyvä uuden viljan kukoistaa. Työssäsi sinua auttaa kaikki aiemmassa suhteessasi oppimat asiat. Kuten Soren Kierkegaard sanoo: ”Elämää voi elää eteenpäin ja ymmärtää taaksepäin.”

Meillä  ei ole aina vapautta valita eikä muuttaa olosuhteita elämässämme, mutta meillä on aina vapaus valita suhtautumisemme niihin. Keskellä erokipua voi asenteen valjastaminen käyttöön olla vaikeaa,  mutta tahto löytää se auttaa asiaa. Logoterapiassa sanomme: Pimeyttä ei voi poistaa mutta valoa voi aina lisätä.

Monia eropäätöksen tehneitä ihmisiä ahdistaa kysymys oliko päätös oikea? Helpotusta itselleen voi saada ajatuksesta, että elämässä ei ole oikeita tai vääriä valintoja, vaan päätöksiä, jotka johtavat eri suuntiin. Lopulta emme voi tietää mihin toinen polku olisi johtanut tai mihin valittu tie lopulta meidät vie. Tämä pätee myös jätettyihin. Vaikka eron keskellä tuntuu että tulevaisuus on menetetty, on aivan mahdollista että luvassa on lahja, jota et voi vielä aavistaa. Voit kuitenkin antaa itsellesi mahdollisuuden sen vastaanottamiseen. Kysymys kuuluu, haluatko?

Yhden nimittäjän ihme

Joka kerta pysähdyn sitä ihmettelemään. Ehkä siksi, että se on niin epäsuomalaisen nopeaa lähestymistä tai ehkä siksi, että en osaa sitä aivan auki selittää tai ehkäpä vain sen tähden, että se näyttää ja tuntuu niin valtavan hyvältä. Vertaistuen taika, toisilleen ennalta tuntemattomien ihmisten yhteys; yhden nimittäjän ihme.

Olen vetänyt erilaisia vertaistuellisia ryhmiä yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Sairaiden lasten vanhempien ryhmiä, sairaiden lasten ryhmiä, sairaiden aikuisten ryhmiä, erityisherkkien ryhmiä ja yksinhuoltajien ryhmiä. Eniten kuitenkin eroseminaareja, Bruce Fisherin kehittämiä vertaistukiryhmiä eronneille. Taika on aina sama, yhteisestä koetusta tapahtumasta syntyy yhteys, jossa on luottamusta, tilaa tulla näkyväksi. Mahdollisuus piirtää uudelleen omat ääriviivansa turvallisessa ympäristössä.

Hämmentävää, mutta totta. Sulkeudun ennestään toisille tuntemattomien ihmisten kanssa kolmeksi tunniksi huoneeseen, jossa heidän pitää istua kasvokkain piirissä ja keskustella tapahtumista ja tunteista, joita he eivät ole jakaneet välttämättä edes läheisimpien ihmistensä kanssa. Kukaan ei pakene vessaan tai räplää puhelintaan, vaikka en ole sen käyttöä edes erikseen kieltänyt. Tunteita nousee esiin, ihmiset katsovat toisiaan silmiin, toinen lohduttaa toista, kertoo oman tarinansa toisen kertomuksen kylkeen. Kun lopussa pyydän vielä kaikkia lähemmäs toisiaan, ei kukaan kieltäydy. Tunnelma on kaunis, hauras ja vahva samaan aikaan.

Hyvä vertaistukiryhmä, oli aihe mikä tahansa, vaatii toimivan kehyksen ja hereillä olevan vetäjän. Mielellään myös yhteiset pelisäännöt, joista tärkeimmät ovat vaitiolovelvollisuus ja keskinäinen kunnioitus. Selkeä rakenne auttaa kaikkia löytämään rytmin ja asettumaan prosessiin. Hyvässä ohjelmassa on selkä alku, keskikohta ja loppu, tauko hengähtää ja mahdollisuus ottaa tilaa kun sen aika on. 

Ihminen kaipaa näkyväksi tulemista, silloinkin vaikka pelkäisi sitä. Tulla nähdyksi on olla olemassa. Paras tapa kasvaa ja oppia itsestään, on siis altistua toisen ihmisen läsnäololle. Elämänkriisin kohdatessa ei paras tuki välttämättä löydy lähipiiristä. Lähimmäinen näkee sinut yhteisen menneisyytenne kautta, joka ei ole koko totuus, joskus se voi olla jopa vääristynyt. Kun saa mahdollisuuden tulla katsotuksi toisin silmin, voi löytää itsestään aivan uusia puolia. Vahvuuksia. Kauneutta. Mahdollisuuksia.

Kuinka erosta selviää?

Kukaan ei mene naimisiin erotakseen, eikä rakastunut ihminen halua uskoa, että oma rakkaussuhde päättyisi jonakin päivänä. Kuitenkin liki puolet liitoista päättyy eroon. Joillekin se on seurausta pidemmästä prosessista, osalle kumppanin lähtö tulee niin sanotusti ”puun takaa.” Heitäkin on, jotka päätyvät eroon yhdessä, mutta se ei auta hyppäämään  eroon liittyvän tunnekäsittelyn yli.

He, jotka ovat aloittaneet oman tunneprosessointinsa jo ennen lopullista päätöstä, ovat saaneet hieman etumatkaa, mutta kuten läheisen kuolemaan, niin avioeroonkaan ei pysty ennalta itseään valmistelemaan, oli sitten lähtijä tai jätetty. Monet asiat löytävät selityksensä vasta ajan kanssa, kun etäisyyttä tapahtuneeseen tulee kyllin paljon ja/tai henkilö alkaa tarkastelemaan päättynyttä suhdettaan raatorehellisesti, avoimin mielin. Hyvänä apuna tässä ovat vertaisten kokemukset, erokirjallisuus ja eroryhmät.

Yhtäkään ihmissuhdetta ei voi arvioida sen pituuden perusteella. Jokin lyhyt kohtaaminen voi olla kallisarvoisen tärkeä, ja vuosien ihmissuhde voi olla mitään antamatonta pelon sävyttämää sitoutumista. On turvallisempaa pysyä ankeassa suhteessa, kuin ottaa vastuu omasta onnestaan lähtemällä tai yrittämällä parantaa omaa suhdetta itseensä tai puolisoonsa. Moni suhde nimittäin paranisi jo huomattavasti sillä, että hankalia asioita otettaisiin esille ja niistä uskallettaisiin puhua. Vaikeistakin asioista keskusteleminen lisää läheisyyttä. Osa eroseminaarin tulijoista tuleekin pohtimaan mahdollista tulevaa eropäätöstään ryhmään ja tekee ratkaisun löytämien oivallustensa myötä.

Vaikka jättäjän ja jätetyn polku on erilainen, molemmat sisältävät vaikeita tunteita. Vaikka jättäjä usein eron jälkeen vapautuukin pitkään jatkuneesta ahdistuksesta ja voi jopa alkuun hurmaantua elämästään, tulee se päivä jossain vaiheessa, jolloin hänenkin täytyy kohdata se, ettei ero ollut vastaus kaikkiin elämässä olleisiin haasteisiin. Varsinkin silloin, jos eroon päädytään ratkaisuna omaan identiteettikriisiin.

Jättäjä ei pysty olemaan jättämänsä ihmisen saattohoitaja. Molemmat tarvitsevat irrottautumista voidakseen elää elämässään eteenpäin ja rakentaa tulevaisuuttaan tahoillaan. Mahdollisuus ystävyyteen toki on, mutta se pitää rakentaa vasta kun parisuhde on saatu päätökseen. Tähän menee helposti ainakin vuosi. Tärkein mittari suhteesta ja entisestä puolisosta irrottautumisesta on usein se, että oma elämä alkaa kiinnostaa enemmän kuin eksän uusi arki. Kun huomaa, ettei muista koska viimeksi olisi antanut entiselle puolisolleen ajatuksen. Usein tässä on apuna myös uusi suhde, jonka avulla löytyy monella myös yllättävää myötätuntoa eksän uutta suhdetta kohtaan. Erosta on kuitenkin mahdollista päästä eteenpäin ilman laastaria tai uutta elämänkumppania. Oleellista on tarkastella suhdetta omaan itseen.

Tunnekäsittely on keskiössä erosta eteenpäin pääsemisessä. Tärkeitä kysymyksiä ovat: Miksi valitsin juuri hänet? Kuka elämääni ohjasi suhteessamme? Millä tavoin menneisyytemme, erityisesti lapsuusperheemme dynamiikka, vaikutti suhteeseemme? Mistä nousevat vihan, surun ja häpeän tunteet? On hyvä tiedostaa, että kriisi möyhii aina elämän aiempiakin pohjamutia; raivo, jota tunnet eksääsi kohtaan, voi nousta vuosilta, jolloin tulevasta puolisostasi ei ollut vielä tietoakaan.

Entäpä myyttinen, ihana erohehku? Tila, jossa eronnut äkkiä huomaakin, että autio maa alkaakin kukkia hänen ympärillään ja hän rupeaa viihtymään uudessa elämässään.  Kun ihminen pääsee erotunteidensa käsittelyssään tarpeeksi eteenpäin, on hänen mahdollista saavuttaa tuo hetki. Päivä, jolloin tulevaisuus avautuu mahdollisuutena eikä vain menetyksenä. Osa eronneista kuvaa tätä kokemuksena, jolloin saa itsensä takaisin. Mikä tärkeää, siihen liittyy taito nähdä myös mennyt aika voimavarana ja hyvät muistot kauniina. Erohehkua ei voi piilottaa, se on itsensä rakastamisen ilmentymä. Siitä pitää nauttia ja ottaa kaikki irti, koska samoin kuin parisuhteen huumavaihetta, seuraa itsen kanssa vietettyäkin kuherruskuukautta arki. Se on vain todennäköisesti nyt parempaa, turvallisempaa ja tietoisempaa. Pysyvää olotilaa ei ole. Se mikä menee ylös, sen täytyy tulla alas. Eroprosessissa kaikki tunteet ovat isoja. Tärkeää on muistaa, että edessä on uusi mahdollisuus.

Oletko eronnut? Näin vahvistut matkallasi eteenpäin

1. Uskalla tuntea tunteitasi
Selviytymisesi ja uuteen elämään sopeutumisesi kannalta on tärkeää, että annat kaikille tunteillesi tilaa. Uskalla kohdata myös pelottavat ja kipeät tunteet. Ota aikaa ja käytä tunteiden käsittelyssä apuna esimerkiksi musiikkia, urheilua tai kirjallisuutta.

2. Luo rakkaudellinen suhde itseesi olemalla itsesi paras ystävä
Nyt on aika panostaa elämäsi tärkeimpään ihmissuhteeseen. Tutustu itseesi, helli itseäsi, puhu itsellesi kauniisti. Kysy mitä kuuluu, mitä tänään tehtäisiin? Myös itselleen on tärkeä antaa rakkautta. Kun saat itsestäsi parhaan ystäväsi, et ole koskaan enää yksin.

3. Keskity omaan elämääsi
Älä märehdi mennyttä elämäänne loputtomiin. Unohda myös exän elämän kyttääminen. Jos et tiedä mihin muuhun aikasi käyttäisit, niin hanki oma, uusi ja upea elämä.

4. Hae vertaistukea

Ystävienkin kestokyvyllä on rajansa. Paras keskustelukaveri on toinen eronnut. Verkosta löytyy keskusteluryhmiä ja eroryhmistä vertaistukea.

5. Muista, että ero on mahdollisuus
Elämä jatkuu. Vaikka nyt voi tuntua siltä, että loppuelämä olisi peruutettu, on kaikki vielä mahdollista. Sinulla on käytössäsi arvokasta elämänkokemusta, joka auttaa sinua luomaan paremman tulevaisuuden. Luota itseesi, niin elämä kantaa sinua.

6. Lopeta veivaaminen
Asioiden puimisella on aikansa, mutta jossain vaiheessa asiat voivat jäädä junnaamaan paikalleen ja katkeruus pääsee kukoistamaan. Jos sinun on vaikeaa löytää uutta suuntaa tai mitään hyvää uudesta elämäntilanteestasi, hae apua ammattilaiselta tai lähde mukaan eroseminaariin. Kavereiden jaksamisella on rajansa, mutta vertaisryhmästä löydät ihmisiä, jotka jaksavat keskustella asiasta kanssasi.

7. Muista muutoksen lait
Koko elämä on muutosta, eikä pysyvää olotilaa ole. Myös tekemättä jättäminen on päätös, ei vain toisin tekeminen. Elämän rajallisuuden hyväksyminen auttaa myös hyväksymään elämän vaihtuvia tilanteita. Yksikään ihminen elämässämme ei ole itsestäänselvyys, mutta varmaa on, että itsesi seurassa sinä vietät kaikki elämäsi päivät. Pidä siis huolta tärkeimmästä ihmisuhteestasi.

8. Aika hoitaa
Aika on armollinen parantaja, Sen hoitavaan syliin kannattaa turvata. Pohdi vaikka kymmenen vuoden takaisia huoliasi, jos niitä vielä muistat. Miltä ne näyttävät tänään? Voisitko uskoa, että tämänkin päivän kipu on vielä jonakin päivänä poissa? Pidä huolta siis tästä päivästä, huominen huolehtii itsestään.

9. Rakkaus pysyy
Kukaan ei voi viedä sinulta rakkautta pois. Rakkaus on luonasi aina, eikä se ole riipuvainen toisen ihmisen läsnäolosta.Jos ajatus on sinulle hämärä, lue lisää aiheesta ja tutki rakkautta tai osallistu eroseminaariin tai muuhun itsetuntemustyhmään.

10. Jos mikään ei tunnu auttavan
Akuutein ja rajuin shokkivaihe kestää yleensä korkeintaan puoli vuotta. Jos et pääse omin voimin eteenpäin, hakeudu ammattiavun piiriin tai eroseminaariin, jossa saat hoitavaa vertaistukea.

Haluatko auttaa itseäsi matkallasi erosta eteenpäin? Seuraavat eroseminaarini löydät täältä  >>

Kun sydän särkyy, ei järjestä ole apua

Eron yhteydessä puhutaan usein jättäjistä ja jätetyistä, vaikka aina asia ei ole niin yksinkertainen. On heitä, jotka kokevat tehneensä aktiivisen lähtöpäätöksen toisen provosoimana ja ihmisiä, jotka päätyvät yhteistuumin eroon ilman suurta draamaa, tällöin eroa on usein pohdittu pitkään ja yhdessä on ehkä oltu lähinnä lasten takia hyvin toimivassa kämppissuhteessa.

Erosuru riipaisee syvältä jätettyä, mutta usein myös jättäjää, vaikka ensin mainittu ei sitä välttämättä näe. Molempien tunneprosessit kulkevat myös eritahtia. Siinä kun jätetty makaa kuilun pohjalla ensimmäiset kuukaudet tai jopa pitempään (erosuru voi helposti kestää vuodenkin), on jättäjä usein energinen ja aikaansaapa, uuden elämänsä innoittamana. Jos eroamisen avulla on haettu selvyyttä omiin kasvukipuihin, tulee jättäjälle se päivä vastaan, jolloin hänen täytyy kohdata, ettei kumppania vaihtamalla saa vaihdettua itseään vaan raivaustyötä pitää tehdä moneen suuntaan elämässä. Tällainen prosessi voi olla kivulias, mutta parhaimmillaan se on hyvin kasvattava kokemus. Joskus käy niin, että kumppanit palaavat sen jäljiltä takaisin yhteen. Se kuitenkin vaatii paljon anteeksiantoa, rakkautta ja kyllä, tahtoa,

Akuutin erokriiisin keskellä ihminen tarvitsee kuulijaa, joka on läsnä. Voit toki antaa neuvoja, mutta järjen ääni ei kulje kirkkaimmin eroajan mielenmaisemassa. Usein vain  kädestä kiinni pitäminen toimii oikein hyvin. Erosuru on sukua muunkinlaiselle surulle. Se on vääjäämättömän hyväksyntää alkukieltämisen jälkeen. Opettelemista näkemään uusin silmin, uuden  tarkoituksen löytämistä. 

Ero järisyttää useimmiten  koko sitä perustaa mille oma elämä on rakennettu, ei ihme että sen käsittelemiseen voi mennä kauan aikaa. Tärkeää on suostua kunkin päivän tunteille. Logoterapeuttinen herätelause "Mitä elämä kysyy sinulta tänään?"  toimii tässäkin kohtaa elämää hyvin. Erosurun keskellä on tärkeää muistaa itsestä huolehtiminen, vaikka se on ehkä viimeinen asia joka tulee mieleen. Jos olet eronneen läheinen, muista pitää huolta omista rajoistasi, on upeaa että autat ja tarjoat tukea, mutta päättymätön veivaaminen ei auta eronnutta prosessissaan eteenpäin.

Voit auttaa eroa läpikäyvää ystävääsi seuraavin keinoin

1. Kuuntele, älä yritä ratkaista tilannetta tai selittää sitä auki.
2. Osoita myötätuntoa auttamalla arjen asioissa.
3. Jos eronneella on lapsia, voit tarjota lastenvahtiapua.
4. Sinun ei tarvitse tuomita jättäjää, jätetty ei välttämättä ole valmis kuulemaan ajatuksiasi.
5. Pidä välillänne olevat asiat luottamuksellisina, ja kerro se myös ystävällesi.
6. Älä kerro ystäväsi eksän tekemisistä vaikka niistä tietäisitkin. 
7. Kannusta erosurua läpikäyvää käymään eroon liittyvät tunteensa läpi selvinpäin.
8. Vahvista ystäväsi itsetuntoa kertomalla hänelle miksi hänestä pidät.
9. Kannusta ystävääsi ottamaan vastaan  hankalatkin tunteet.
10. Akuutein ja rajuin shokkivaihe kestää yleensä korkeintaan puoli vuotta, jos tilanne pitkittyy eikä ystäväsi pääse eteenpäin, ohjaa hänet ammattiavun piiriin tai eroseminaariin, jossa hän saa hoitavaa vertaistukea. Sinun tehtäväsi alkaa olla suoritettu eron suhteen ja voitte toivottavasti keskittyä muihin ystävyyttä ylläpitäviin asioihin.

Himo, haikeus vai hapuilu? Ero piirtää uudet ääriviivat seksuaalisuuteen

Kun rakkaussuhde päättyy, voi olla yllättävää, kuinka moni asia ei menekään ihan niin kuin ajatteli. Tilanteet ovat uusia, oma reagointi ihmetyttää. Eroon liittyvien tunteiden käsittelyyn voi mennä kuukausia, jopa vuosia kauemmin kuin oli itselleen budjetoinut.

Eroseminaareissa tapaan usein ihmisiä, jotka ovat tulleet suorittamaan kriisiään pois päiväjärjestyksestä ja jotka viikkojen myötä suostuvat vasta omaan, yksilölliseen rytmiinsä. Ajan järjestys muuttuu erossa. Moni joutuu tutustumaan ensimmäistä kertaa yksinoloon. Tai sitten yllättää vapaus, jota oli kaivannut niin pitkään, mutta joka ei tunnukaan miltään. Tai kutkuttava uusi suhde, johon lennossa vaihdettiin, väljeneekin vaarallisen nopeasti vihjaten ikävän tuttuihin oma-apukirjojen otsikoihin siitä, ettei ero ole vastaus omiin kasvukipuihin. Ja sitten on vielä seksi, ihana, lumoava, itsensä kadotus- ja löytämismaailma, joka antaa mahdollisuuden mitä kauniimpiin ja karuimpiin kohtaamisiin.

"Nyt kun en voi enää vastuuttaa sinua seksittömyydestäni ja yksinäisyydestäni vierelläsi, on tullut aika ottaa mittaa omasta vapaudestani."

Sanotaan että eroajaa mietityttää kolme asiaa erityisesti eron hetkellä. Se, kuinka pärjään taloudellisesti, se, kuinka lapset pärjäävät kaiken keskellä ja mistä saan nyt läheisyyttä ja seksiä? Viimeinen kohta vie hieman tosin sivuraiteelle; yleensä läheisyyttä ei eroajien välissä enää eron koittaessa juurikaan ole, vaikka teknisesti seksiä vielä olisikin jäljellä.

Eron jälkeinen vapaus on toki mahdollisuuksien maailma. Jos lupaa ei tarvitse kysyä eikä menojaan raportoida, on edessä nautintojen buffet-kattaus kaikilla herkuilla, ainakin periaatteessa. Kaikki eivät sinne kuitenkaan syöksy. Kaikki eivät sinne halua. Kertakäyttöseksi edellyttää (toivottavasti) omien rajojensa tuntemista,itseään ei kannata altistaa tilanteihin, joita katuu jälkeenpäin. Toisaalta käytävillä puhutaan, että moni suuri rakkaustarina on alkanut baaritiskiltä ensimmäisen yhteisen yön kautta. Sitä ei vain voi oikeasti koskaan tietää. Eikä kukaan voi sinun puolestasi tehdä rajauksia sille, kuinka sinä ilmennät seksuaalisuuttasi. Kyse ei ole moraalista, vaan vastuullisuudesta itseäsi kohtaan.

"En ikinä uskonut että voisin tavata niin ihanan miehen ravintolassa ja siinä hän kuitenkin oli. Vietin yön hänen kanssaan, se oli luonnollista. Nyt olemme olleet yhdessä jo vuosia."

Jos on joutunut suhteessaan vonkaamaan, voi olla yllättävää ettei vapaus ratkaisekaan saamisen ongelmaa, vaan kyseessä ovat olleet muut läheisyyden esteeksi tulleet asiat, jotka eivät selkenekään sinkkustatuksella. Toisaalta monta vuotta haluttomaksi itsesä kokenut voi suureksi yllätyksekseen eron myötä löytää itsestään ilon ja himon, kun tila ympärillä kasvaa ja pääsee tutustumaan itseensä vapaammin.

Seksi ei milloinkaan ole ainoa syy eroon, sitä ei voi irrottaa ihmissuhteen muista puolista. Seksi ottaa aina jollain lailla kantaa siihen miten me kohtaamme henkisellä tasolla tai olemme kohtaamatta. Seksuaalinen halu ja taito ilmaista itseä sen kautta partnerille on äärimmäisen tärkeä ja herkkäviritteinen systeemi, joka resonoi menneisyytemme, hormonitoimintamme ja ilmaisutaitomme kanssa. Rakkaus on sen kaunein käyttövoima, vaikkakaan ei ainoa.

"Seksi itsen kanssa on varmaa turvaseksiä, ajattelin ja päätin nauttia toistaiseksi vain omasta seurastani."

Jos olet eksynyt päättyneessä suhteessasi oman halusi lähteeltä, älä syöksy etsimään sitä eron jälkeen vaihtuvien suhteiden kautta vaan tutustu ensin kehoosi ja mieleesi. Tutki aistejasi, hoida itseäsi, tutustu kehosi mahdollisuuksiin ja kauneuteen. Tutustu asioihin, jotka miellyttävät sinua, fantasioi ja mene rauhassa eteenpäin. Erosurun aikana harvoin haluttaa armottomasti, mutta laastari saman peiton alla antaa joillekin eronneille turvaa. Puhutaan niin sanotuista kasvattavista suhteista, ihmisistä, joiden kanssa kuljet tässä kohtaa hetken yhdessä kunnes elämä vie teidät erilleen, tai johtaa vahvemmin yhteen.

"Halusin vain nukkua jonkun vieressä, en pystynyt ajattelemaan muuta,  kerroin  sen hänelle ja hän ymmärsi minua."

Älä milloinkaan pönkitä itsetuntoasi suostumalla seksiin vain siksi, että kelpaat jollekin. Seksi väärässä seurassa ei tee hyvää ja voit joutua maksamaan oppirahoja pitkään. Tosin lopputulosta ei välttämättä tiedä ennen kuin kokeilee. Väitetään kuitenkin, että ihminen tietää hyvin nopeasti vaistomaisesti ketä haluaa, joten sparraa intuitiotasi. Kun tunnet olevasi valmis, (tunnet sen kyllä kun olet), niin muista huolehtia myös terveydestäsi, äläkä suostu ilman kondomia seksiin.

Kuva: Unsplash/Kate

Tunteellinen mies

"Tulevaisuudessa aion ilmaista tunteitani parisuhteessani." Lause on lainaus mieheltä, joka on eroryhmässäni rakentamassa avioeron jälkeistä elämää. Minua lämmitti ääneen sanottu lupaus ryhmän edessä,  se oli vahva todiste jälleen siitä kuinka ihminen halutessaan voi muuttaa itseään, parantaa suhteitaan, olla läheisempi itselleen ja kumppanilleen.

Osallistuin viime viikolla Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliiton Kohti voimavaroja työssä - seminaariin. Frank Martelan, Markku Ojasen, Mareena Heinosen ja Matti Rimpelän esityksistä kutoutui mielenkiintoinen päivä, jonka parasta (lue: itselleni uusinta) antia tällä kertaa olivat kahden viimeisen esiintyjän ajatukset.

 "Herra suorasuunakin" tunnettu psykologi Rimpelä avasi raikkaasti ajatuksiaan siitä kuinka asiantuntijakäsite pitäisi nähdä laajemmin ja sen pitäisi merkitä muutakin kuin tutkintoperusteista titteliä, eikä ehkä välttämättä sitäkään. Asiantuntijaksi voi pätevöityä myös kokemuksella, eikä siihen aina tarvita välttämättä todistusta. Rimpelän ajatukset naisten ja miesten erilaisesta tavasta ilmasta tunteitaan olivat myös maistuvaa herkkua.  Ehkä me naiset olemme vaihtelevampia tunneskaalassamme ja on tärkeää, että sen biologinen perusta tunnustetaan. Mutta erityisesti minua hehkutti Rimpelän hymyilevä ulostulo oman tunneilmaisunsa parantumisesta eläkepäivillään. Kyllä, koskaan ei ole liian myöhäistä oppia ilmaisemaan paremmin tunteitaan parisuhteessaan.

Kirsikkana tähän noukin teille pari palaa Havaintoja parisuhteessa -blogin viimeisimmästä postauksesta Mies ja tunteet, osa 14, rehellisyys. Tuo ihana mies, Sami Minkkinen avaa parisuhdeviestintää käyttämällä omaa elämäänsä esimerkkinään tavalla, joka lämmittää, herkistää ja riemastuttaa:

"Parisuhde on kahden pääosaesittäjän näytelmä. Siinä on kaksi ihmistä, joilla on kahden ihmisen toiveet, tarpeet ja tunteet. Ne kolahtavat useinkin yhteen, mutta niiden kolahdusten vauriot ovat paljon pienemmät kuin sen kolahduksen, että vuosien itsepetoksen jälkeen näkee itsensä sen umpikujan edessä, jonka läpi ei enää päästä."

Tällaisia Samin kaltaisia kundeja me tarvitaan, miehen maailman sanoittajia, joiden tekstejä ei vaivaa osoitteleva opettaminen. Raatorehellinen itsensä tulkitseminen ja peiliksi muille miehille asettuminen ilman noloa paljastelua on vaikea kirjoittamisen laji, eläkööt siitä hänelle ja hurraa kaikille niille miehille, jotka saavat tästä bloggarista apua itsetuntemusmatkallaan.

"Se lähtee kuin itsestään. Palautuminen. Elämän ottaminen takaisin itselleen. Rehellisyys. Ei se ehkä maata peri, mutta yhden parisuhteen ainakin. Eräänä iltana riisuin itseni alastomaksi vaimoni edessä. Minä en tuntenut häpeää niistä vartaloon jääneistä arvista, joita en ollut ennen uskaltanut näyttää. En tuntenut pelkoa kertoessani hänelle, että mitä minä häneltä tarvitsen. Sillä kaikki mitä minussa on ja mitä minä elämältäni haluan, on täyttä totta ja kukaan ei sitä pysty pois minulta ottamaan. Minä uskallan olla rehellinen ja sanoa, että tämä kaikki tässä hetkessä on se, mitä minä haluan. Minussa on vikoja, joita minun ei tarvitse valheella muuttaa paremmiksi."

Rehellisyys kumppanille vaatii rehellisyyttä itselleen. Vain ihminen, joka on läheinen itselleen voi olla sitä myös toiselle. Avoimuudesta syntyy intiimiyttä ja se tekee tilaa tulla näkyviksi toisillemme. Joskus se voi koskeakin, mutta silloin se on vapauden hinta.Moni on kokenut että suuriin oivalluksiin kuuluu usein kärsimystä. Kysymys kuuluu, haluatko tuntea kumppanisi vai varjella mielikuvaasi hänestä?

Hesarin juttu Sami Minkkisestä.

Erityisherkkä ihminen eroryhmässä

Kuva: Katri Somerjoki

Herkkä ihminen kaipaa tukea ja hyväksyntää elämänsä kriisitilanteissa. Tämä näkyy eroryhmissä, joissa osallistujista keskimäärin noin puolet kuuluu eristyisherkkien joukkoon, kun tilastollisesti väestöstä heitä on noin viidennes. Vertaistuen parantava voima sopii heille siksikin, että suljetussa ryhmässä tutustuminen toisiin on turvallisempaa ja pienryhmissä käytävä keskustelu vähemmän häiriöaltista. Oman haasteensa toki on itsensä asettamisessa alttiiksi ja näkyväksi, mutta se palkitsee pian ja vahvistaa luottamusta osallistujien välillä. Alkujännitykseen liittyvä ylivirittymisen tunne hälveneekin useimmilta jo toiseen tapaamiseen mennessä. Eroryhmät ryhmäytyvät huomattavan nopeasti ja suuri osa ryhmäläisistä pitää yhteyttä toisiinsa vielä vuosia seminaarin loppumisen jälkeen. Tänä syksynä olen saanut iloita kahdenkin eri ryhmäni viiisivuotissynttäreistä.

Herkkä ihminen antaa paljon ja sopeuttaa käytöstään usein liikaakin muiden ihmisten vaatimuksiin. Haasteellisessa ihmissuhteessa herkkä uupuu helposti, eikä aina tunnista rajojaan. Yksin ajatusten kanssa voi joutua kohtuuttomiinkin tilanteisiin itsensä kanssa. Jos parisuhteeseen on liittynyt väkivaltaa, mitätöimistä, pettämistä tai päihteitä, voi herkkä olla niin nujerrettu ja eksyksissä ettei hän koe ansaitsevansa ymmärrystä. Mitä pitempään hankala tilanne on kärjistynyt, sitä vaikeampaa herkän voi olla nähdä oma vastuunsa tai vastuuttomuutensa toimimattomassa suhteessa. Usein silloin paras apu tulee henkilöltä, jolla on ollut kokemusta samasta. Siksikin eroseminaari toimii.

Erityisherkälle ihmisille voi joskus olla huomattavan vaikeaa lähteä mukaan tuntemattomien seuraan, mutta kynnyksen ylittäminen kannattaa. Varsinkin silloin, jos herkkä kaipaa vahvistusta vaikeassa tilanteessa omalle sisäiselle kokemukselleen, jota on ehkä pitkään nujerrettu. Vertaistukiryhmien suuri voima on siinä että ne keräävät yhteen saman kokeneita ihmisiä ja yhteinen kokemus antaa yhteisen kaikupohjan, jonka voimin mennä eteenpäin.

Vertaistukiryhmiin voi liittyä myös ennakkoluuloja. Useimmiten ne liittyvät siihen, että ryhmien kuvitellaan olevan märehtimispaikkoja, joissa kilpaillaan vaikeuksien määrässä tai veivataan tiettyjen haasteiden kanssa. Tällainen näky ei tietenkään ole kovin vahvistava tai inspiroiva. Hyvä vertaistukiryhmä on kasvusuuntautunut ja avautuva. Siellä on mahdollisuus ja tarkoitus oppia omasta itsestä ja mennä eteenpäin turvallisessa seurassa.Taitava ryhmänvetäjä pitää omalta osaltaan huolta ryhmän turvallisuudesta ja on valmis tukemaan osallistujaa myös ryhmän ulkopuolella.

Uusi eroryhmä alkaen 26.11. Arabianrannassa.

Rakkaussuhteen päättyessä voi kärsimyksestä löytyä tarkoitus

Logoterapia korostaa ihmisen omaa vastuuta kehityksestään ja hyvinvoinnistaan, siinä mielessä se on sukua Fisherin eroseminaarin kehittäneen Bruce Fisherin ajatuksille siitä, että ihmisen tärkein rakkaussuhde on suhde omaan itseensä. Wieniläinen neurologi ja psykiatri Viktor E. Frankl (1905-1997) kehitti logoterapian. Frankl pelastui useilta keskitysleireiltä, eikä tiennyt niiden aikana kuinka hänen rakkaimmilleen oli käynyt. Hän esitti että ihmisen perimmäinen tarve on kokea elämä mielekkäänä ja merkityksellisenä.

 Logoterapia on tarkoituskeskeistä psykologiaa ja filosofiaa. Valon psykologiaksikin nimetty logoterapia perustuu vapauteen, vastuullisuuteen ja toivoon. Se antaa vahvistavia näkökulmia elämään ja ihmissuhteisiin. Rakkaus määritellään logoterapiassa ihmisen korkeimmaksi ja perimmäiseksi päämääräksi. Rakkaussuhteessa ihminen kykenee tiedostamaan oman ja toisten ihmisten ainutlaatuisuuden ja korvaamattomuuden. Ihminen ei kuitenkaan näe rakastettuaan vain sellaisena kuin hän on, vaan myös sellaisena, mikä hänestä voisi tulla, eli rakastettunsa koko potentiaalin.

Ihmissuhteen päättyminen aiheuttaa aina kipua. Vastustamme muutosta. Vaikka vallitseva tilanne olisi ollut pitkään vaikea ja haastava, on tuntematon tulevaisuus usein pelottavampi vaihtoehto kuin irrottautuminen tuhoisesta suhteesta. Kun tullaan pisteeseen, jossa ei nähdä enää paluuta entiseen tai mahdollisuutta yhteisestä tulevaisuudesta, voi ainoa mahdollisuus olla päätös erota. Niinkin voi käydä, että toinen tekee päätöksen suhteen lopettamisesta, vaikka sinä et näkisi siihen mitään syytä. Tällainen tilanne aiheuttaa voimakkaita tunteita, vihaa, surua ja häpeää.

Logoterapiassa käytämme herätelausetta: ”Elämä kysyy, mitä vastaat?” Se muistuttaa meitä siitä, että joudumme useita kertoja elämässämme tilanteiden eteen, jossa elämä asettaa meille kysymyksen. Meidän vastuumme itsellemme on kuunnella kysymys ja vastata. Rakkaussuhteen päättyessä kysymyksiä lentelee sakeana ilmassa. On tärkeää, että uskallat kuunnella niitä. Ero ei ole vain yhden aikakauden loppu, se on uuden ajan mahdollisuus. Se on ainutlaatuinen tilaisuus luoda itsesi uudelleen.

Kärsimys on teemana tuttu kaikista uskonnosta ja se liittyy aina jollain tavoin ihmisenä olemiseen, luopumiseen ja kasvuun. Logoterapiassa uskotaan että kärsimyksessäkin voi löytää tarkoituksen elämälleen ja että ihmisen on mahdollista nousta kärsimyksen yläpuolelle.

Logoterapia kutsuu kehittämään henkilökohtaisen elämänfilosofian etsimällä viisautta ja ymmärrystä. Se rohkaisee ihmistä vahvistumaan itsessään, lisäämään valoa sinne missä on pimeää. Näin se toimii lohdullisena sanomana myös rakkaussuhteen päättyessä. Emme valitse asioita, joita joudumme elämässämme kohtaamaan, mutta voimme vaikuttaa siihen kuinka suhtaudumme niihin.7

Kirjoitus on ilmestynyt aiemmin Hidasta elämää -sivuston "Tarinoita kirkkaasta luolasta" -sarjassani.

Tie uuteen tarkoitukseen, kuuden viikon verkkokurssi eronneille

Tie uuuteen tarkoitukseen - verkkokurssi eronneille alkaa jälleen 18.10. Keväällä toteutettu pilottikurssi sai hyvää palautetta. Nyt toteutuva kurssi on tämän vuoden viimeinen.

Logoterapia vei sydämeni kolme vuotta sitten kun ymmärsin että elämänfilosofiani olikin jo kirjoitettu lukemattomiin kirjoihin ja enemmän, se oli olemassa oleva tiede. Kiehtovaa oli huomata samalla, että se oli syntynyt Wienissä viime vuosisadan alkupuolella, maassa jota kohtaan minulla on ollut läpi elämäni intuitiivinen kutsumus. Kaikki sankarini vaikuttivat kaupungissa ajallaan, Freud, Klimt ja jopa Jung, vaikka olikin naapurimaasta kotoisin. Olimme kaupungissa häämatkalla vuonna 1994 ja tyttäremme on myöskin Wienin tuliainen.

Viktor Frankl, mm.klassikkokirjan Ihmisyyden rajalla kirjan kirjoittanut neurologi ja psykiatri toi valon monen elämään. Hän myös testasi kehittämänsä logoterapeuttisen ihmiskäsityksen todeksi selviytyessään usealta keskitysleiriltä selväjärkisenä ja kykeni aloittamaan elämänsä monilta osin alusta järkyttävien kokemusten jälkeen.

Eroseminaarin kehittäneellä yhdysvaltalaisella tohtori Bruce Fisherillä ja wieniläisellä Viktor Franklilla oli yllättävän paljon yhteistä. Erityisesti usko rakkauden kantavaan voimaan ja asenteen merkitykseen elämässä. Molemmat myös näkivät että ihminen tarvitsee tarkoituksen elääkseen onnellista elämää.  Kärsimys oli kummallekin miehelle tuttua oman elämän kautta, mutta myös tärkeä oivallus, että vastoinkäymisten kautta on mahdollista löytää lahja nähdä onni tarkoituksen toteuttamisen oheistuotteena ei päämääränä sinä.nsä.

 Tie uuteen tarkoitukseen sisältää vahvistavia näkökulmia ja tehtäviä uutta suuntaa etsiville. Hinta  on mahtavan edullinen, vain 34,90 Ilmoittautumistiedot löytyvät Uuden elämän värit -verkkosivuilta.

Ero ei ole enää tabu keskuudessamme

Minua ilahduttaa että kuluvana vuotena on erosta kirjoitettu ja keskusteltu niin paljon julkisuudessa. Mitä enemmän saamme lukea kertomuksia rakkaussuhteen päättymisestä, itseensä tutustumisesta ja uuden elämän rakentamisesta, sitä enemmän vahvistumme myös avautumaan muista kivuistamme ja kriiseistämme. Jaettu suru on helpompi kantaa ja dialogin kautta ymmärrämme itseämme paremmin.

Viime vuonna omat ero-oppaansa julkaisivat eroseminaarivetäjien kouluttaja Marianna Stolbow ja psykologi Ilona Rauhala. Molemmat naiset antavat oman äänensä kuulua kirjoissaan ja rohkaisevat avun hakemiseen. Kummallakin on myös oma kokemus avioerosta, Ilonalla kahdesta. Kirjoissa ilahduttaa niiden voimauttava ja rohkaiseva tunnelma, molemmat sopivat tyynynaluskirjoiksi eroaan käsitteleville ihmisille.

Maistiaisia seuraavasta tulevasta erotilityksestä saimme tällä viikolla kun Hesarin haastattelussa tulevasta kirjastaan kertoi Heli Thorén, joka keskittyy teoksessaan erityisesti itsetunnon vaikutukseen eroon johtavissa syistä ja erosta selviytymisessä. Thoren kuvaa kuinka hän odotti turhaan, että mies saa hänet tuntemaan itsensä hyväksi, kauniiksi, itsevarmaksi ja rakastetuksi. Tuttu teema monen eroseminaarin kävijän kertomuksesta. Ihminen hakee vakuutusta toiselta siitä että on rakastamisen arvoinen. Oletus sisältää myös ajatuksen, että rakkaus on jotain, jonka toinen antaa toiselle, tai ottaa pois. Rakkaus on kuitenkin paljon enemmän, ja se on koettavissa kaikkialla, surun ja ilon päivinä. Yhdessä, mutta myös yksin.

Parisuhde ei takaa onnea tai rakkautta. Moni onkin kokenut, että yksinäisyys iskee pahiten väärässä seurassa. Kuitenkin huonosta suhteesta lähtemistä ja muutosta pelätään. Olen tavannut ihmisiä jotka ovat pohtineet vuosikausia lähtemistään, saamatta sitä tehtyä ja sitten on heitä jotka on jätetty ja jotka ovat saaneet siitä ikuisen katkeruuden lähteen ja syyn sille ettei heidän tarvitse ottaa vastuuta elämästään. Me olemme kaikki täällä yksin ja itse vastuussa ainakin asenteestamme. On joka kerta huimaa huomata, kuinka vihaisesta ja surullisesta eroajasta kasvaa työskentelymme aikana entistä ehjempi oman elämänsä valon kantaja. Erohehku voi kuulostaa kaamealta, mutta oikeasti se on ihanaa. Se on se hetki, kun loputtomalta tuntuneen eroyön jälkeen aamu koittaa ja ihminen löytää omat kauniit ääriviivansa uudelleen, elämän myrskyistä vahvistuneena.

Ei ole iloa ilman surua, ei sulautumisen hurmiota ilman yksinäisyyden kokemusta. On aika rakastua ja aika itsenäistyä, mutta rakkaudelle kannattaa olla kaikkialla auki.

Uusin eroseminaarini alkaa 30.9. Arabianrannassa, mukaan mahtuu yhä. Lisätietoja >>

Matkalla itseksemme

Nuorena naisena aloittaessani eroseminaarivetäjänä koin tärkeäksi että osasin auttaa vastaamalla kysymyksiin oikein. Nyt, reilusti toistakymmentä vuotta myöhemmin suhtaudun rooliini aika paljon toisin. Vaikka koen yhä, että erokriisiä läpikäyvä ihminen kaipaa tietoa tilanteestaan ja työkaluja selviytymiseensä, on minulle vahvistunut vuosi vuodelta tunne siitä, että minun paikkani on olla rinnallakulkija ja kuulostelija, lähimmäinen joka auttaa ihmistä ymmärtämään itseään, ei vastausautomaatti tai tilastojen yhteenvetäjä.

Vaikka minulle itselleni oli suurin asia oman eroni jälkeen oppia kokemaan rakkautta yksin, ei se kaikille ole kysymys tai vastauskaan. Olen huomannut, että moni eronnut tai eroa harkitseva kantaa mukanaan omaa ikiaikaista arvoitustaan tai aarrettaan joka hohtaa elämän eri kohdissa uusin sävyin. Se voi olla pelko tai toive, haave jostain jota ei välttämättä ole olemassakaan, mutta se voi olla myös kuin kipinätuli hämärän metsäpolun päässä, meren päällä valaiseva majakka, lämmittävä aamuaurinko kasvoilla, joka kutsuu unen läpi uuteen päivään. Kulkiessamme kriisiemme tai porttivuosiemme läpi tulemme sille läheisemmäksi, koko elämä on näin matka kohti itseä, mutta parhaat oppaamme sille löydämme toisista ihmisistä. 

Logoterapiassa sanotaan että elämä kysyy meiltä kysymyksiä joka hetki. Meidän vastuullamme on vastata niihin niin, että voimme elää vastuullisesti itseämme ja toisia kunnioittaen. Rakkaussuhteen päättyessä kysymyksiä välillä sinkoilee ilmassa ja kuiskailee nurkissa. Sanotaan että kolme eniten eronnutta askarruttavaa asiaa ovat läheisyyden menettäminen, miten selviän taloudellisesti ja kuinka lapset pärjäävät? Voin hyvin kuvitella, että nämä kolme ovat olleet ikiaikaisia asioita ihmisille, joka on menettänyt puolisonsa syystä tai toisesta. Jo vuosituhansia sitten.Mistä saan kosketusta? Mistä saamme ruokaa? Kuinka perhe selviytyy, kun toinen vanhemmista on äkkiä poissa?

Elämäntilanne, joka tulee kutsumatta vastaan on karu näyttämö. Se on sitä jätetylle, mutta myös lähtijälle. Sanon usein eronneille että ihmissuhteet ovat tarinoita jotka tulevat päätökseen koska niiden aika täyttyy, yhteisen kasvutilan loppuessa pitää kääntyä toisaalle, sinne missä valo valaisee taas kulkijaa.  Mutta vaikka kuinka asennoituisimme parisuhteen päättymiseen myönteisesti, ei rakkaussuhteen raunioilla ole voittajia. Vahva sisäinen tarve liittyä toiseen ihmiseen on meille annettu lahja ja se sen luovuttaminen koskee ja niin sen pitääkin, koska kivun kautta voimme irrottautua toisesta ihmisestä ja oppia itsestämme jälleen enemmän.