Arvokkaan ihmissuhteen mittareita

Kuva: Samuel Glassar

Olen kuvassa Tarja Törmäsen kanssa. Kirjoitimme yhdessä keväällä Otavalta ilmestyneen kirjan uusperheen mahdollisuuksista. Motiivi  teoksen luomiselle nousi menneisyydestämme ensimmäisenä ja toisena naisena. Yksi elämäni merkityksellisimmistä ihmissuhteista muuten, tunnustan. Todella, tänään vihaamasi ihminen voi olla huomenna sinulle rakas ja toisinpäin. Me emme vain sitä aina tiedä.

Jokin aika sitten pohdin eräälle ystävälleni sitä, kuinka olin joutunut lopettamaan erään läheisen ihmissuhteen, koska ihminen oli loukannut minua tarkoituksella kipeällä tavalla. Kävin läpi päättynyttä suhdettamme ja jäin miettimään, olisiko minun vielä pitänyt antaa yksi mahdollisuus. Ystäväni totesi, että kertomani perusteella olin antanut mahdollisuuksia jo huomattavan paljon, eli enkö jo voisi tunnustaa, että suhteen päättyminen oli oikea ratkaisu minun kannaltani. Ajatus oli helpottava ja tosi. Olin kuitenkin tarvinnut siihen ulkopuolisen näkökulman.

Ikääntyminen tekee elämän rajallisuuden näkyvämmäksi, ehkä siksi moni käy läpi keski-ikäisenä jonkinlaisen identiteettikriisin. Mitä olen tehnyt? Mitä halua saada vielä aikaan? Minkä tähden haluan tehdä asioita? Minne kutsumus johdattaa? Elänkö elämää itseni vai muiden odotusten vuoksi? Minne kuljen seuraavaksi? Haluanko tai pitääkö minun elää elämääni näiden ihmisten kanssa, jotka kuuluvat nyt lähipiiriini? Voi olla, että joudut samaan aikaan oman elämäsi tarkoituspohdinnan kanssa käymään läpi parisuhdekriisiä, hoitaa sairaita vanhempia, vääntää teinien kanssa ja pyrkiä hoitamaan työsi hyvin. Kuulostaa armottomalta. Ja vaikka kuinka haluaisit paeta paikalta, on velvollisuus ja ehkä myötätuntokin toista mieltä.

Sanotaan että veri on vettä sakeampaa ja sukulaisuus yhdistää tiukan paikan tullen myös riitapukarit. Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee lähiturvaa. Kaikkea ei voi kuitenkaan oikeuttaa perhesiteillä, vaikka niillä helposti pystytään ihmisiä syyllistämään. jokaisella on oikeus ja velvollisuus pitää huolta itsestään, se mahdollistaa myös oman jaksamisen muiden hoivaamisessa.

Se mitä ja kuinka nopeasti voin antaa anteeksi itselleni tai toiselle riippuu omista arvoistani.  Minua satuttaa ihmissuhteissani erityisen paljon ilkeys, mykkäkoulu ja passiivisaggressiivisuus. Kun nyt mietin Tarjan ja minun yli 20 vuotta kestänyttä suhdetta, huomaan, ettei hän ole koskaan ollut minulle ilkeä tai alentuva. Vihasin häntä siksi, että hän sai jotain, jonka ajattelin kuuluvan itselleni. Olin kateellinen hänen kauneudestaan ja kyvystään saada haluamansa. Halveksin hänen ikävää positiivisuuttaan. Inhosin hänen jääräpäisiä lähentymisyrityksiään. Mutta koskaan, ikinä, hän ei ollut minulle ilkeä. Vaikka minä sitä hänelle olinkin. Siksi arvostan ja kunnioitan häntä tänään ja iloitsen ystävyydestämme, joka jatkuu parempana kuin milloinkaan.

Vertaistuen parantava voima auttaa kriisin keskellä

Olen koko aikuisikäni ollut vertaistukiuskovainen. Elämän kovimmissa käänteissä paras apu on aina ollut läheinen, joka on kokenut saman asian kanssani. Siksipä mielelläni tarjoan Suomalaista eroseminaariakin avuksi ihmisille, jotka haluavat päästä eroharkinnassaan eteenpäin tai käsitellä jo tapahtunutta eroa. Sen lisäksi, että eroseminaarin rakenne on loistava, se on myös hyvin kustannustehokas tapa saada apua, Neljän yksityisterapiakäynnin hinnalla saat 33 tuntia aikaa tärkeän asian käsittelylle, ammattilaisen ohjauksen, sekä ryhmän tuen.

Myös vetämissäni erityisherkkyysryhmissä vertaisuus on voimaa. Kun pääsee reflektoimaan omaa elämäntarinaansa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, oivaltaa itsestä suuria asioita ja voimaantuu elämässään.

YTT Irja Mikkonen on suomalainen vertaistuen asiantuntija, joka on tehnyt pitkän uran sosiaali- ja terveysalalla.  Yhdessä YTT  Anja Saarisen kanssa kirjoittamassaan kirjassa Vertaistuki sosiaali- ja terveysalalla hän vetää yhteen kokemuksia ja tutkimuksia vertaistuen merkityksellisyydestä. Ääneen pääsevät myös ihmiset, jotka ovat hyötyneet vertaistuesta omassa elämässään. Kirja on mainio tietoteos vertaistuen parissa toimiville ihmisille, mutta siitä löytyy kiinnostavia asioita myös henkilöille, jotka pohtivat vertaistukiryhmään mukaan lähtemistä.

Vertaistukiryhmät tarjoavat nimen mukaisesti tukea ihmisille, jotka jakavat jonkun saman raskaan tai yllättävän elämänkokemuksen. Tällainen voi olla esimerkiksi oma tai läheisen sairaus, läheisen kuolema, avioero, addiktio tai lapsettomuus. Suomessa vertaistukea tarjoavat ja koordinoivat järjestöt, sairaalat ja erilaiset terapiakeskukset.

Hyvässä vertaistukiryhmässä on asiansa osaava vetäjä, selkeä struktuuri ja säännöt, joihin ryhmäläiset sitoutuvat. Jotkut vertaisryhmät ovat avoimia eli niihin voi osallistua aikataulujensa mukaan, osa on suljettuja, eikä uusia jäseniä oteta ennen kuin ryhmä päättyy.  Hyvä ryhmänohjaaja on myötätuntoinen asiantuntija, joka on kaikkien puolella ja puuttuu rohkeasti myös vaikeisiin tilanteisiin. Olennaista kaikille ryhmille on keskinäinen tuki ja ehdoton luottamus osallistujien kesken.  Muita tärkeitä vertaistukiryhmän sääntöjä voivat olla esimerkiksi seuraavat:

• Tasa-arvoisuus
• Oikeus puhua tai olla hiljaa
• Muiden kunnioittaminen
• Oikeus kysyä ja olla vastaamatta
• Oikeus osallistua toiminnallisiin tehtäviin tai olla osallistumatta
• Puhuminen vain omista tunteista ja kokemuksista
• Ymmärrys olla neuvomatta muita
• Aikataulussa pysyminen

Vertaistuen tarpeet ovat yksilöllisiä, eikä ihminen aina ole edes tietoinen siitä, voisiko vertaistuki häntä auttaa. Kirjassa esitellään syitä, miksi vertaistukeen ei osata tai haluta hakeutua. Näitä ovat heikko sosiaalinen pääoma, pelko leimaantumisesta, ennakkoluulot, epäluulot ja sosiaalisten suhteiden vierastaminen. Minäkin muistan usean eroseminaariini osallistujan kuvauksen sitä, kuin he epäilivät viimeiseen saakka osallistumisen mielekkyyttä, mutta kokivat ryhmän alettua sen olevan parasta, jota heille on tapahtunut pitkään aikaan. Itse asiassa monet ihmiset pitävät yhteyttä toisiinsa jopa vuosien ajan ryhmän loppumisen jälkeen.

Kirjassa kuvataan, kuinka Innovaatiojärjestö Nestan raportissa Peer Support: What is it and does it work? kerrotaan tuhannen tutkimuksen yhteenvedon perusteella, että vertaistuki ehkäisee yksinäisyyttä, lisää tyytyväisyyttä, parantaa itseluottamusta sekä tekee ihmisen tietoisemmaksi itsestään ja ympäristöstään. Siinäpä syitä kerrakseen hakeutua vertaistuen pariin kun vaikea elämäntilanne tulee omalla kohdalla vastaan elämässä.

Irja Mikkonen ja Anja Saarinen
Vertaistuki sosiaali- ja terveysalalla
Tietosanoma 2018

Yksinäinen juhannuksena

Olen pitkään seurannut yksinäisyystutkimusta ja siitä keskustelua. Professori Juho Saaren mietelmät yksinäisyydestä kansantautina ovat koskettaneet, Niina Junttilan ajatukset herättäneet monenlaisia tunteita.  Pitkä oma kokemukseni kansanterveysjärjestön viestintätiimin jäsenenä on vahvistanut tietoani siitä, että yksinäisyys on todellinen riski terveydellemme, Niin psyykkisesti, kuin fyysisestikin, Vaikka tänä päivänä tällainen jako suoraan sanoen  alkaa tuntua jo todella vanhentuneelta: olemme kokonaisuuksia.

Kun aloitin eroseminaarien vetämisen vuonna 2003, yksinäisyys vilahteli ryhmiin osallistujien puheissa jonkin verran. Vuosien varrella aloin kiinnittää huomiota siihen, kuinka lapsettomien ja lapsellisten eroajien kokemukset yksinäisyydestä erosivat toisistaan. Tunsin myötätuntoa eronneita kohtaan, joille ei jäänyt edes lapsia lähipiiriin. Omasta kokemuksestani tiesin, että yksinäisyys pysyi loitolla vahvemmin kun tiesi, että kaikki viikot eivät olisi yksinäisiä. Yksinäisyys saa yhä enemmän tilaa eroryhmissäni aiheena. On tosiasia, että mitä enemmän meillä on kaupungistumisen myötä valinnanvaraa, sitä valikoivampia meistä tulee parisuhdemarkkinoilla. Emme malta pysähtyä kiinnostavan ihmisen vierelle, vaan tähyämme jo kulman taakse. Kun vain malttaisimme pysähtyä, silloin meillä olisi myös tilaisuus tehdä tilaa läheisyydelle.

Ajattelen, että me tarvitsisimme monta termiä suomenkielessä yksinisyydelle, koska on ongelmallista, että termi ei merkitse meille kaikille samaa. Minullekin tulee mieleen useita näkökulmia yksinäisyyteen liittyen, eivätkä ne kaikki ole negatiivisia.

Tänään tein Juhannus-päivityksen Suomen Erityisherkkien sivulle, jossa toivotin hyvää juhannusta hallituksen puolesta sivun seuraajille. Oli koskettavaa, kuinka moni reagoi yksinäisyydestä käsin aiheeseen. Monelle meistä yksinäisyys merkitsee monenlaisia tunteita, vahvistavia ja vaikeita,  onneksi ajatusten jakaminen helpottaa.

Tunne tunteesi, niin olet läheisempi itsesi kanssa

Valmistuin skeematerapeutiksi tammikuussa Kimmo Takasen koulutuksesta. Koulutus täydensi hyvin aiempaa osaamispalettiani ja olen jo paljon soveltanut tietoa asiakastyössäni ja kursseillani. Skeematerapiassa käsitellään tunnelukkoja ja selviytymiskeinoja, joita olemme ottaneet käyttöömme sopeutuaksemme erilaisiin elämässämme kohtaamiin tilanteisiin.

Tunnelukko on haitallinen uskomus, joka voi liittyä meihin itseemme tai toisiin ihmisiin, se vaikeuttaa aina suhteitamme ja voi estää meitä elämästä niin kuin haluaisimme. Tunnelukkotyöskentelyssä on olennaista tulla tietoiseksi omista haitallisista selviytymiskeinoistaan, jotta voisi luopua niiden käytöstä.

Tunnelukot ja selviytymiskeinot tulevat näkyviin läheisissä ihmissuhteissa ja muissa tärkeissä vuorovaikutustilanteissa. Siksi oman käyttäytymisen ja sen takana olevien tunteiden ymmärtäminen on tärkeää. Skeematerapian kehittäjä Jeffrey E Young  on kognitiivisen psykoterapian kehittäjän Aaron T Beckin oppilas, joka halusi kehittää terapiamuotoa eteenpäin. Hän listasi kahdeksantoista tunnelukkoa eli skeemaa (englanniksi life trap). Nämä ovat:

Pessimistisyys
Suojattomuus
Hylkääminen
Kaltoin kohtelun tunnelukko
Vajavuuden tunnelukko
Epäonnistuminen
Rankaisevuus
Vaativuus
Ulkopuolisuus
Tunnevaje
Riippuvuus
Uhrautuminen
Alistuminen
Emotiaalinen estyneisyys
Hyväksynnän haku
Riittämättömän itsekontrolli
Oikeutuksen tunnelukko
Kietoutuneisuus

Terapiassa lähdetään etenemään näiden tunnelukkojen tunnistamisesta  Kun luet sanat, sinussa voi herätä joidenkin kohdalla tunnistamista. Kiinnitä tunteeseen huomiota ja pohdi mitä se sinussa herättää. Verkosta löytyy testejä ja lisätietoa, joiden avulla saat tietoa itsestäsi, tai voit hakeutua skeematerapiaan käsittelemään asiaa. Skeematerapeuteilla on hallussaan vielä kattavammat testilomakkeet ja osaaminen auttaa sinua matkalla tietoisemmaksi omasta itsestäsi.

Vinkki: Maaliskuussa ilmestyy Kimmo Takasen kirja Parisuhteen tunnelukot, kiehtovaa luettavaa kaikille parisuhteen vuorovaikutuksesta kiinnostuneille.

Vain avoimuus voi auttaa meidät toistemme lähelle

Kävin kirjoittamissa avoimuudesta hidasta elämää -blogissa.

"Epäilen hetken, voinko kirjoittaa otsikon noin ehdottomaan muotoon? Tieto nousee kehostani ja tiedän, kyllä voin. Tämä on minulle totta, ja samalla niin vaikeaa. Kuten monille meistä. Elämme kaikki omassa maailmassamme ja vaikka kuinka kurottelemme kohti totuutta, suurin osa keräämästämme tiedosta perustuu tulkintaan.Onneksi tulkinta taas perustuu usein kokemukseen ja tietoon, intuition herkkyyteen."

Lue koko juttu täältä >>

Sinun rakkautesi oli totta

Joku viisas on joskus sanonut, että ihmisen on tärkeämpää osata rakastaa kuin saada rakkautta. Tämän näkökulman voisi helposti haastaa kysymällä, että kuinka sitten rakastaa, jos ei rakkautta ole osakseen saanut, eikä sitä kautta sen olemuksesta oppinut?  Kuitenkin, olen tavannut ihmisiä, joita on rakastettu, mutta joille rakastaminen on vaikeaa ja heitä, joille rakkautta ei juuri suotu, mutta jotka havahtuivat siihen ja päättivät jakaa rakkautta myös muille.

Ajatus itsensä rakastamisen tärkeydestä on aiheuttanut närää monessakin asiantuntijassa, mutta uskon sen johtuvan ennen kaikkea siitä, että ajatus ei aukene kaikille aivan samankaltaisena. Kun puhumme rakkaudesta, puhumme väistämättä aina samalla itsestämme

Ihmiselle on tärkeää puolustaa omaa rakkauselämäntapareviiriään. Teini-iästä saakka parisuhteessa ollut viisikymppinen puhuu mielellään parisuhteen tärkeydestä ja tarkoituksellisuudesta, eikä näe mieltä yksinäisen suden vapaudessa kulkea omia polkujaan samalla kun susi saa puistatuksia ajatuksesta jakaa matkansa ikuisesti uskollisen parinsa kanssa. Romanttisen rakastumisvaiheen ytimessä elävä  ihminen on riippuvainen toisen läsnäolosta. Jollekin parisuhde on ainoa tapa elää, ja jollain minulle arvoituksellisella tavalla tuo kutsumuksellinen olento aina löytää uuden suhteen joka kerta yhtä keveän helposti edellisen päätyttyä. Ehkä me olemme ytimeltämme erilaisia, ehkä tapa pariutua tai olla pariutumatta on todella lajiominaisuus? On ihmisiä, jotka ylivirittyvät niin paljon hormonihuumassa, että rakastumisvaihe ei ole vain ihanuutta vaan stressaava poikkeustila. Eräät pelkäävät niin paljon hylätyksi tulemista, ettei suhde ole sen tähden vaihtoehto itsenäiselle parittomalle elämälle.

Moni asiakkaani pohtii, rakastiko entinen puoliso oikeasti häntä milloinkaan ja mistä sen tietäisi aivan varmasti? Myös Affair-sarjan Helen painii näillä hetkillä Suomessa nähtävissä jaksoissa saman jäytävän ajatuksen kanssa: Oliko Noahin rakkaus totta? Valittiinko minut vääristä syistä? Sarja on vallan mahtava kuvaus vaihtuvista ihmissuhdedynamiikoista. Voisi kysyä valmistuuko yksikään ihmisssuhde milloinkaan?  Koska niin kauan kuin me muutumme, muuttuvat tarinammekin.

Vaan mitkä ovat oikeat syyt rakastaa? Ne, joita sinä asetat rakkaudelle vai ne, jotka kumppanisi asetti? Mistä puhut kun puhut rakkaudesta? Mitä kaipaat, kun kaipaat rakkautta? Ovatko ne samat syyt kuin syyt sitoutua? Tai löytyykö syy eroon näiden tarpeiden muuttumisesta?  Onko rakkaus halua ja himoa vai tahto perustaa yhteinen elämä? Onko yhteinen elämä edes mahdollista? Onko edes mahdollista luvata toiselle loppuelämää? Onko parisuhde päämäärä vai mainio opinto-oikeus omaan itseen?

Eroseminaarissa puhutaan paljon rakkaudesta ja myyttisestä itsensä rakastamisesta. Olen saanut ilon seurata monen henkilön itseensä rakastumista ja kyllä, se on kaunista, koska itseään rakastava ei ole yksin, vaan hän on rakkauden kanssa. Eikä kukaan voi tätä rakkautta häneltä riistää. Ajattelen, että  itsensä rakastaminen on tärkeää siksikin, että itseään rakastamalla oppii paljon siitä mitä rakkaus yleensä itselle merkitsee. Jos siis olet eronnut, voit toki pohtia, oliko puolisosi rakkaus aitoa, mutta se on loppupelissä vain mörkömetsään eksymistä. Juhli mieluummin sillä tiedolla, että sinun rakkautesi oli totta ja sillä on sinulle valtavaa merkitystä. Sinä osasit rakastaa, ja sinä osaat rakastaa.

Elämyshakuisen erityisherkän paradoksi

Kirjoitin erityisherkkyydestä eilen Hidasta elämää -sivustolle ja juttu kiinnosti kovin lukijoita. Jäin miettimään, onko herkkyys aiheena alue, joka ei tule nähdyksi tarpeeksi ajassamme vai olisiko niin, etteivät herkät ihmiset koe tulevansa nähdyiksi?

Eritysherkkyys on synnynnäinen hermostollinen ominaisuus, josta on saatu paljon tietoa viime vuosina. Se ei ole siis diagnoosi tai sairaus, vaan piirre, joka tekee henkilön herkemmäksi tunteille, kuin normaalilla systeemillä varusteltu ihminen. Hyvässä ja pahassa.

Herkkä ylivirittyy helposti ja kokee tunteet voimakkaammin kehollisesti kuin ei niin herkkä ihminen, mutta samalla hänellä on kyky myös hurmioitua hyvistä tunteista voimakkaammin. Syvällisen prosessointikyvyn seurauksena erityisherkillä ei yleensä ole tylsää omassa seurassaan, vaan yksinäisyys on heillä lohtu ja turvapaikka.

Osa erityisherkistä ihmisistä kuuluu elämyshakuisiin, joka tarkoittaa sitä, että he nappailevat mielellään uusia kokemuksia ja saavat niistä hyvältä tuntuvia tunnekiksejä. Suuressa määrin se kuitenkin ylivirittää heitä ja saa väsymään. Siksi elämyshakuisen elämysherkän elämä on jatkuvaa tasapainottelua innostumisen ja latautumisen välillä. Välillä he viettävät mieluusti pitkiä aikoja omassa seurassaan tästä samasta syystä. Jos erityisherkkä kaverisi ei siis jaksa lähteä kanssasi ulos, syy ei ole sinussa, hän vain kaipaa iltaa omassa seurassaan tai tarvitsee aikansa latautuakseen.

Herkkyys kiinnostaa, mutta näyttää siltä, että sen ilmaisulle ei ole ollut tarpeeksi tilaa yhteiskunnassamme. Monelle miehelle oman herkkyyden ilmaiseminen voi olla vaikeaa. Erityisherkkyys ei ole vain naisten ominaisuus, tai herkkyys ylipäätänsä. Lisäksi on hyvä muistaa, että herkkyyttä on monenlaista. Erityisherkkyys antaa herkkyydelle yhden näkökulman, joka on  ollut monella ihmisille todella merkittävä.

Oletko sinäkin ehkä erityisherkkä? Voit tehdä englanninkielisen testin täällä >>

Erityisherkkä ihminen, tulkitsetko liikaa? Aina ei kannattaisi.

Kirjoitukseni eristyisherkkyydestä luettavissa Hidasta elämää -sivustolla.

"Tosiasia on, että herkät ihmiset myös vaistoavat hyvin nopeasti, jos heistä ei pidetä tai heitä vieroksutaan. He kuuntelevat tarkasti ja näkevät ihmisten välillä olevia jännitteitä.  He antavat helposti tilaa huomionhakuisille ja poistuvat paikalta, kun tuntevat olonsa epämukavaksi. On sanottu että herkkä ihminen vaistoaa hylätyksi tulemisen uhkan samalla tarkkuudella kuin norsu sateen saapumisen kilometrien päästä." Lue koko juttu täältä >>

Erityisherkyys on haaste ja rikkaus

Vierailin Tukea vanhemmille -sivustolla kirjoittamassa erityisherkkyydestä.

"Erityisherkkyys on ominaisuus. Se ei ole vain mielessä, vaan tuntuu kehossa, tunteissa ja tavassa tulkita maailmaa. Amerikkalaisen psykoterapeutin Elaine N Aronin mukaan erityisherkillä on usein ollut lapsuudesta saakka vahva tunne erilaisuudesta, joka on saanut heidät kokemaan ulkopuolisuutta tai huonommuutta.  Erityisherkät ihmiset ovat tarkkanäköisiä, intuitiivisia, tunnollisia, omaa käyttäytymistään ja sen vaikutusta muihin pohtivia, mutta he saavat helposti liiallisen latauksen hälystä, kiireestä ja muista ihmisistä. Huomioitavaa on, että vaikka erityisherkällä ihmisellä voi olla myös aistiyliherkkyyttä, ei kyse kuitenkaan ole vain siitä. Erityisherkkyys voi ilmetä myös ilman aistiyliherkkyyttä." Koko juttu luettavissa täällä >>


Muista nämä:

Jos olet erityisherkkä vanhempi

• Muista, että sinun tunteesi eivät ole lapsesi tunteita.
• Pidä huolta jaksamisestasi huolehtimalla myös omasta päivärytmistäsi.
• Kunnioita tunnettasi, äläkä puske itseäsi asioihin, jotka eivät vedä puoleensa.
• Iloitse siitä, että sinulla on hieno ominaisuus, anna itsellesi rakkaudellista palautetta.

Jos sinulla on erityisherkkä lapsi (etkä itse kuulu erityisherkkiin)

• Lapsesi näkee ja kokee maailman toisin silmin, arvosta sitä.
• Lapsesi tarvitsee enemmän aikaa asioiden prosessointiin, budjetoi tämä ajankäyttöönne.
• Lapsesi kokee tunteensa voimakkaasti ja kehollisesti, auta lasta sanoittamaan tunteitaan.
• Älä oleta tai tulkitse, vaan kysy ja auta samalla lastasi vahvistumaan itsetuntemuksessaan.

Lue lisää erityisherkkyydestä HSP Suomen erityisherkät ry

Näitä luitte eniten viime vuonna

Kirjoitin viime vuonna 52 bloggausta, joista kolme suosituimman linkit löydät esittelyineen alta.

Herkkä ihminen, tulkitsetko liikaa?
Tulkinta on suorin tie vääriin johtopäätöksiin, jos et haasta itseäsi koettelemaan ajatuksesi kestävyyttä. Intuitiivisillakin henkilöillä voi ensivaikutelma pettää välillä. Siksi kannustan sinua varmistamaan asian kysymällä, ymmärsitkö oikein? Herkkä ihminen tulkitsee usein asiat itselleen negatiivisesti värittyen, siksikin on tarpeen tarkastaa, ymmärsinkö oikein sanasi tai eleesi vai värittyivätkö ajatukseni kehoni reagoinnilla tai vahvoilla tunteillani?
Lue koko juttu >>

Kun epänormaali muuttuu normaaliksi
Suhde, jonka dynamiikka perustuu vallankäytölle ja alistamiselle, tekee ikävää jälkeä sen kohteeksi joutuneelle. Kun toinen mitätöi, puhuu rumasti, on väkivaltainen, kontrolloi rahan käyttöäsi, ihmissuhteitasi tai vartalosi kiinteyttä, on aika havahtua. Se, mitä tunnet on totta. Älä puhu itseäsi ympäri pysymään suhteessa, jossa voit pahoin. Hae apua, jos et pysty irrottautumaan ilman.
Lue koko juttu >>

Uskottomuus ei riitä selitykseksi eroon
Pettäminen nousee eroon johtaneiden syiden kärkilistalle, mutta yksittäisenä tapahtuma se on huono ja riittämätön syy lopettaa suhde. Uskottomuuden jälkeen on mahdollista jatkaa yhdessä, jos tapahtunut käsitellään ja jätetään taakse. Yhdessä jatkaminen vaatii ymmärrystä, itsetutkiskelua, anteeksiantoa, anteeksi pyytämistä, avoimuutta ja rakkautta. Halua rakentaa toimiva suhde yhdessä.
Lue koko juttu >>

Miksi kateuden kohteena on niin vaikea olla?

Kateus on sitä, ettei kestä toisen osaamista, onnea tai taitoja, eikä siksi ole halukas antamaan niistä toiselle myönteistä palautetta tai iloitsemaan niistä hänen kanssaan. Kateus voi liittyä siihen, että haluaisi itselleen kyseiset taidot, asiat tai ominaisuudet tai ei vain kestä sitä, että toiselle on hallussaan jotain, josta hän tulee onnelliseksi.Silloin kun kadehtija on itselle tärkeä henkilö, tuntuu kadehtiminen erityisen pahalta.

Kateuden kohde ei aina tunnista, että negatiivinen tunne jonka kohteeksi hän joutuu, johtuu kadehtimisesta. Mitä herkempi tai huonoitsetuntoisempi ihminen on, sitä todennäköisemmin hän kuvittelee toisen olevan tyytymätön häneen tai vihainen jostain tapahtuneesta asiasta. Mikä ikävintä, usein hän päätyy syyttämään itseään toisen vähättelevän katseen alla. Kadehtivalla on siis valtaa kateuden kohteena olevaan henkilöön, vaikka käytännössä asia voisi olla toisin päin.

Ihminen, joka ei arvosta itseään, kokee helpommin myös kateutta. Kun antaa itsensä loistaa, on helpompi antaa tilaa toisenkin kauneudelle. Kateus voi myös parhaimmillaan kannustaa toimimaan omien haaveidensa eteen. Toisen saavuttama onni ja menestys avaa mahdollisuuksien näkymät myös niitä vaille jääneelle. Se mitä kadehdit, voisikin olla haaveidesi ilmentymä. Kateuden voiman valjastamalla itsensä kehittämiseen voi saada hyvää alkuvauhtia eteenpäin menoon.

Kateutta esiintyy myös läheisissä ihmissuhteissa ja siellä se satuttaa eniten, koska kateuden kohteeksi joutunut tietää, että toisen on vaikea suoda hänelle hyvää. Erityisen kipeää kateus tekeekin perheenjäsenten ja ystävien välillä. Kateutta on vaikea sietää erityisesti siksi, koska samaan katseeseen ei mahdu rakkautta ja hyväksyntää. Sanotaan, että kateuden vastakohta on myötätunto, onneksi meillä kaikilla on mahdollisuus kehittää tuota taitoa, niin itseämme kuin läheisiämme kohtaan.

Kun olet kateellinen

-Tunnista kateuden lähde ja valjasta myötätunto käyttöösi vastavoimaksi
-Vaikka kateus satuttaa, sen voi kääntää voimaksi pohtimalla, mitä tunne kertoo sinulle itsestäsi?
-Voisiko toisen onni inspiroida sinua menemään omia haaveitasi kohti?
-Keskity oman elämäsi parantamiseen, mitä tyytyväisempi olet, sitä vähemmän kadehdit.

Kun olet kateuden kohteena

-Muista, että et ole vastuussa toisen tunteista.
-Sinulla on oikeus loistaa ja olla koko potentiaalisi arvoinen.
-Kadehtija pyrkii mitätöimällä alentamaan sinua, mutta tekee sen itselleen.
-Hae palautetta sieltä, mistä sitä aidosti saat, älä anna liikaa arvoa kadehtijan kommenteille tai sille, että hän jättää sinun ilosi tai saavutuksesi huomioimatta.

Sinä pystyt auttamaan itseäsi

Sisäsyntyinen onnellisuus on neuropsykologi Rick Hansonin kirjoittama kirja, joka antaa konkreettisia neuvoja mieleensä eksyneille. Onni, huoli, ahdistus, rakkaus: kaikki tunteemme vaikuttavat hermoverkostoomme konkreettisesti. Et saa passiivisesti odottamalla parempaa itsetuntoa, et syyllistämällä itseäsi tunteistasi, mutta sinulla on kuitenkin valta vaikuttaa mielesi kautta ajatuksiisi, tunteisiisi ja kyllä, myös kokemuksiisi, kuin lopulta itsesi rakastamiseen.

Se mihin kohdistetamme huomiomme, muovaa aivojamme. Mutta se ei tapahdu hetkessä tai viikossa. Mitä pitempään olet ollut masentunut tai mielesi on hakeutunut negatiivisiin asioihin, sitä kauemmin tarvitset ajatusjumppaa luodaksesi uusia polkuja.

Mieli rakentaa aivoja päivästä päivään, jos olet kuukausia tarponut ahdistuksen suossa, voi ottaa saman verran, jotta saa askeleensa nousemaan kevyemmin. Jos olet masentunut, tarvitset tähän lisäksi todennäköisesti ammattilaisen apua.

Hanson kirjoittaa: "Kaikki henkiset prosessit perustuvat hermoston toimintaan." Henkinen meissä on siis neurobiologin mukaan hermostollista meissä. Meillä on mahdollisuus auttaa hermojärjestelmäämme vahvistumaan erilaisin itsetuntemusharjoituksin ja samalla kasvamaan myös henkisesti.

Kovasti viime vuosina esillä ollut ominaisuus erityisherkkyys kuvaa tiettyä persoonallisuustyyppiä, jonka hermojärjestelmä on virittynyt herkemmin kuin valtaväestön (amerikkalaisen erityisherkkyyttä tutkineen psykologin Elaine Aronin mukaan väestöstä noin 20-25% kuuluu tähän joukkoon). Moni erityisherkäksi itsensä tunnistanut asiakkaani onkin usein kuvannut kokemusmaailmaansa enemmän henkisenä prosessina. Hansonin kirja tuo tähänkin mielenkiintoista valoa.

Psykologia ja neurotieteet ovat ottaneet valtavan kiinnostavia askeleita ihmisen mielen tutkimisessa. Onneksi, koska kaikki mikä autttaa meitä ymmärtämää itseämme paremmin auttaa meitä elämään täydemmin.



Haluatko oppia lisää herkkyydestäsi ja tunteistasi? Tule mukaan marraskuussa kurssilleni Ystävyyden Majataloon >>

Muuttaisinko sanajärjestystä?

Kirjoitin tunteista ja niiden tulkitsemisesta vieraskynässä Erityisherkän elämää -blogissa.

"Monella erityisherkällä on tämä kameleonttimainen taito mukautua ympäristöön ja saada pelkonsa ja kipunsa piiloon. Henkilö voi näyttää täysin rauhalliselta ja itsevarmalta samaan aikaan kun hän kokee kasvavaa pakokauhua sisällään ja etsii itsestään turvapaikkaa tilanteessa, josta ei pääse pois. Monet meistä herkistä ihmisistä myös osaavat tämän taidon mennä piiloon omaan sisäänsä. Sekin on lahja." 

 Lue koko juttu: >>

Herkkä ihminen, tulkitsetko liikaa?

Herkkä ihminen voi aiheuttaa tarkoilla tuntosarvillaan itselleen ongelmia. Koska hän helposti ja mielellään tarkkailee muita ihmisiä, voi hän ylitulkita muiden ihmisten käytöstä ja siksi helposti syyllistää itseään tilanteissa, joissa hänen itsetuntonsa on muutenkin koetuksella.

Jos on altis priorisoimaan muiden ihmisten tunteet yleensä omiensa edelle ja sopeuttamaan käytöstään sen mukaan, mitä tuntee toisten odottavan itseltään, on vaikea ymmärtää, miksi joku toinen ei tee näin. Suora johtapäätös  on usein se, että itsessä on jotain vikaa. Joillekin herkille ihmisille riittää mielen pahoittamiseen jo hyvin pienetkin asiat. Ikävää on, että tällaisen tilanteen jälkeen herkkä ihminen voi pitkäänkin soimata itseään ja omaa epätäydellisyyttään.

Tosiasia on, että herkät ihmiset myös vaistoavat hyvin nopeasti, jos heistä ei pidetä tai heitä vieroksutaan. He kuuntelevat tarkasti ja näkevät ihmisten välillä olevia jännitteitä.  He antavat helposti tilaa huomionhakuisille ja poistuvat paikalta, kun tuntevat olonsa epämukavaksi. On sanottu että herkkä ihminen vaistoaa hylätyksi tulemisen uhkan samalla tarkkuudella kuin norsu sateen saapumisen kilometrien päästä.

Jos olet herkkä, sinun  olisi tärkeätä tiedostaa, että ihmisillä on hyvin moninaiset syyt käyttäytyä kuten käyttäytyvät. Kaikki ei ole palautetta tai reagointia sinusta johtuvista syistä.  Mulkku on mulkku todennäköisesti useimmille ihmisille, ei vain sinulle. Se, että joku kohtelee sinua huonosti ylentäen itseään on osoitus vain hänen oman sielunmaisemansa heijastumasta ulospäin, ei sinun arvostasi. 

Herkän ihmisen olisi hyvä pyrkiä pehmeästi karaisemaan itseään. Maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä ja kaikkien kanssa on mahdollista tulla toimeen edes sen hetken mitä todellisuus minäkin hetkenä vaatii. Kun rohkeasti menee tilanteisiin ja kuuntelee toista ihmistä hänen maailmankuvastaan käsin, oppii myös itsestään lisää. Herkkä ihminen olettaa siis helposti toisen ihmisen ilkeyden itsestään ja omasta huonoudestaan johtuvaksi, vaikka se yleensä johtuu vain siitä, että toinen on mitä on ja ilmentää sitä omalla huonolla käytöksellään. Hän ei siis anna palautetta sinusta vaan itsestään.

Erityisherkkä ihminen eroryhmässä

Kuva: Katri Somerjoki

Herkkä ihminen kaipaa tukea ja hyväksyntää elämänsä kriisitilanteissa. Tämä näkyy eroryhmissä, joissa osallistujista keskimäärin noin puolet kuuluu eristyisherkkien joukkoon, kun tilastollisesti väestöstä heitä on noin viidennes. Vertaistuen parantava voima sopii heille siksikin, että suljetussa ryhmässä tutustuminen toisiin on turvallisempaa ja pienryhmissä käytävä keskustelu vähemmän häiriöaltista. Oman haasteensa toki on itsensä asettamisessa alttiiksi ja näkyväksi, mutta se palkitsee pian ja vahvistaa luottamusta osallistujien välillä. Alkujännitykseen liittyvä ylivirittymisen tunne hälveneekin useimmilta jo toiseen tapaamiseen mennessä. Eroryhmät ryhmäytyvät huomattavan nopeasti ja suuri osa ryhmäläisistä pitää yhteyttä toisiinsa vielä vuosia seminaarin loppumisen jälkeen. Tänä syksynä olen saanut iloita kahdenkin eri ryhmäni viiisivuotissynttäreistä.

Herkkä ihminen antaa paljon ja sopeuttaa käytöstään usein liikaakin muiden ihmisten vaatimuksiin. Haasteellisessa ihmissuhteessa herkkä uupuu helposti, eikä aina tunnista rajojaan. Yksin ajatusten kanssa voi joutua kohtuuttomiinkin tilanteisiin itsensä kanssa. Jos parisuhteeseen on liittynyt väkivaltaa, mitätöimistä, pettämistä tai päihteitä, voi herkkä olla niin nujerrettu ja eksyksissä ettei hän koe ansaitsevansa ymmärrystä. Mitä pitempään hankala tilanne on kärjistynyt, sitä vaikeampaa herkän voi olla nähdä oma vastuunsa tai vastuuttomuutensa toimimattomassa suhteessa. Usein silloin paras apu tulee henkilöltä, jolla on ollut kokemusta samasta. Siksikin eroseminaari toimii.

Erityisherkälle ihmisille voi joskus olla huomattavan vaikeaa lähteä mukaan tuntemattomien seuraan, mutta kynnyksen ylittäminen kannattaa. Varsinkin silloin, jos herkkä kaipaa vahvistusta vaikeassa tilanteessa omalle sisäiselle kokemukselleen, jota on ehkä pitkään nujerrettu. Vertaistukiryhmien suuri voima on siinä että ne keräävät yhteen saman kokeneita ihmisiä ja yhteinen kokemus antaa yhteisen kaikupohjan, jonka voimin mennä eteenpäin.

Vertaistukiryhmiin voi liittyä myös ennakkoluuloja. Useimmiten ne liittyvät siihen, että ryhmien kuvitellaan olevan märehtimispaikkoja, joissa kilpaillaan vaikeuksien määrässä tai veivataan tiettyjen haasteiden kanssa. Tällainen näky ei tietenkään ole kovin vahvistava tai inspiroiva. Hyvä vertaistukiryhmä on kasvusuuntautunut ja avautuva. Siellä on mahdollisuus ja tarkoitus oppia omasta itsestä ja mennä eteenpäin turvallisessa seurassa.Taitava ryhmänvetäjä pitää omalta osaltaan huolta ryhmän turvallisuudesta ja on valmis tukemaan osallistujaa myös ryhmän ulkopuolella.

Uusi eroryhmä alkaen 26.11. Arabianrannassa.

Elämyshakuinen erityisherkkä säihkyy ja vetäytyy

Erityisherkkiä ihmisiä on tutkimusten mukaan väestöstä noin viidennes. Osa heistä on elämyshakuisia, ihmisiä, joissa psykologian tohtori, herkkyystutkija  Elaine Aronin mukaan yhdistyvät erityisherkän näkemyksellisyys ja elämyshakuisen into. Optimaalinen vireysaleue on kuitenkin kapea, koska elämyshakuinen virittyy ja kyllästyy helposti. Hän siis haluaa kokea kiihottavia uusia asioita, mutta myös väsyy niihin helposti. Tällainen herkkä ihminen ei yleensä ole riskihakuinen. Voisikin sanoa, että hän on ennemminkin vaihtelunhaluinen ja helposti uusista asioista innostuva. Kiinnostavaa on että myös introvertti erityisherkkä voi olla elämyshakuinen.

Kuulun itse tähän joukkoon. Innostun helposti ja välillä saan ratsastaa näiden upeiden tunteiden kimmeltävällä aallonharjalla. En tarvitse elämyksellisyyteen välttämättä seuraa tai isoja raameja, usein parhaat juttuni koen vain oman pääni sisällä. Koska inspiroidun nopeasti, käy minulle kohtuullisen usein niin että kahmin liikaa uusia asioita. Joudun jatkuvasti muistuttamaankin itseäni siitä, että myös kivoihin asioihin voi väsyä, ei vain tylsiin.Muutaman kerran olen kompuroinut kunnolla ja väsynyt. Koska kyseessä on luonteenominaisuus, joka viettelee mieltä, ei ole mahdollista vain päättää toimia loppuikäänsä toisin, ennakoiden ja lähestyen asioita rauhallisesti. Ainoa mahdollisuus on pyrkiä olemaan läsnä hetkessä mahdollisimman hyvin. Olla itselleen paikalla, mutta myös antaa löysiä ohjia, kun luovuus ja ilo kutsuvat luokseen.

Sosiaalisiin suhteisiin antautuva elämyshakuinen erityisherkkä asettaa itsensä tietenkin alttiiksi myös arvioinnille. Samaan aikaan kun maailma ja ihmiset vetävät puoleensa, voi herkkä olla pelokas saamastaan palautteesta ja kritiikistä. Hän siis tuntee vetovoimaa uusia ihmisiä ja asioita kohtaan samalla kun kavahtaa niitä. Tämä väsyttää elämysherkkää tietenkin lisää. Olisikin tärkeää, että herkkä ihminen oppisi olemaan ottamatta vieraiden ihmisten palautteita liian henkilökohtaisesti. Tämä voi olla vaikeaa, koska erityisherkkä tulkitsee muiden käytöstä omasta maailmankuvastaan ja ihmiskäsityksestään käsin. Opetella sitä kuitenkin voi, hyviä vinkkejä tähän löytyy Janna Satrin hienosta Herkän ihmisen tietokirjasta.

Oletko sinä elämyshaluinen erityisherkkä? Muista ainakin nämä.

 

-Mieltään saa vaihtaa. Jos olet suostunut jälleen kerran uuteen juttuun, etkä millään jaksaisikaan, on sinulla kaikki oikeus perua asia tai tapaaminen.

-Pidä huolta, että saat lepoa tarpeeksi, elämyshakuisen voi olla vaikea tunnistaa  intoilunsa keskellä väsymistä ( ja muitakin tarpeita, kuten nälkää ja janoa)

-Herkän ihmisen voi olla vaikea asettaa rajoja ihmissuhteissa tai työssään. Jos se on sinulle haaste, niin rupea toimeen ja opettele niitä. Kuten tietokirjailija Janna Satri kirjassaan kirjoittaa: Rajat ovat hyviä asioita ihon alla.

- Jos huomaat väsyneesi tai jopa uupuneesi, hoida itseäsi levolla ja sinulle sopivalla liikunnalla. Musiikki, lempeys itseä kohtaan ja esimerkiksi kirjoittaminen toimivat hyvin.Sinun ei tarvitse olla tavattavissa aina. Voit sulkea puhelimen ja ottaa aikalisän.  Ole armollinen ja kiltti itsesi kohtaan.

 

Barrikadeille erityisherkkyyden puolesta vai kuplaan kaltaistensa kanssa?

Siitä on noin kaksi vuotta aikaa kun erityisherkkyys tuli Suomeen. Nemon kustantama Elaine Aronin Erityisherkkä Ihminen toi suuren yleisön tietoisuuteen ominaisuuden, jolle ei aiemmin ollut löytynyt yhtä kuvaavaa sanaa. Tosin moni protestoikin erityis-etuliitettä vastaan. Se koettiin osoittelevaksi ja huomionhakuiseksi. Myös loistavan suomenkielisen perustietoteoksen eritysherkkyydestä kirjoittanut Janna Satri päätyi puhumaan herkistä ihmisistä, jota valintaa hän kirjan alussa kattavasti perustelikin.

Satri ei kuitenkaan ollut ensimmäinen eritysiherkkyydestä  julkaissut suomalainen asiantuntija, mutta hän oli saanut tuntea tuon naisen. Vuosina 1914-2009 elänyt psykologian tohtori Sylvi-Sanni Manninen oli Satrin ystävä ja innoittaja. Manninenkaan ei puhunut erityisherkistä vaan poikkeuksellisen herkistä väri-ihmisistä.  Manninen kehitti tutkimustyönsä tuloksena psykologisen testin, jonka avulla hän saattoi selvittää, reagoiko tutkittava väriin vai muotoon. Väri-ihmiset ja muotoihmiset erosivat hänen mukaansa toisistaan selkeimmin siinä, että väri-ihmiset reagoivat ympäristöön muita voimakkaammin. Hänen mukaansa heidät erotti ympäristöstä vain hienon hieno raja. He olivat Mannisen mukaan usein hyvin lahjakkaita, varsinkin taiteellisesti, ja luovat alat olivatkin heille omiaan.

Aronin kirjojen ja siitä syntyneiden lukuisten lehtijuttujen matkassa erityisherkkyys levisi laajempaan tietoisuuteen. HSP –Suomen Erityisherkät ry perustettiin kaksi vuotta sitten ja siihen liittyi heti alkuun runsaasti jäseniä. Yhdistyksen ote oli heti alkuun tieteellinen, raja hörhöilyyn haluttiin pitää selkeänä. Tämä näkyi myös ensimmäisessä seminaarissa Tieteiden talossa, jossa ohjelma monen makuun oli jopa liian akateeminen ja vaikeaselkoinen. Kokonaisuus kuitenkin oli selkeä ja miellyttävän poikkitieteellinen. Sali oli myyty täyteen. Tunnelma oli tiivis ja myönteinen.

Monelle erityisherkälle ihmisille erityisherkkyyteen tutustuminen on ollut vavisuttava kokemus. Vuosien tunne erilaisuudesta ja huonommuudesta on vaihtunut oman yhteisön löytämisen riemuun, jota säännönmukaisesti koetellaan ulkoapäin tulevalla kritiikillä.

Viime viikonvaihteessa Helsingin Sanomien Arla Kanerva arvioi Anja Snellmanin omaelämänkerrallisen teoksen Antautuminen. Samaan aikaan lehdessä julkaistiin myös eritysherkkyyttä ilmiönä arvioiva Jantso Jokelinen kommentti. Vaikka Snellmanin kirjan kritiikki ei ollut erityisen huono, sai kirjailija valtavat sympatiat puolelleen some-maailman suljetulla erityisherkkyyssivustolla. Kirjoittajat lohduttivat ja ymmärsivät kirjailijaa. Keskustelussa oli vahva me ja muut -ääni.

En ole lukenut vielä Antautumista, enkä osaa ottaa kantaa siihen. Minua ei kuitenkaan Jokelinin teksti (herkkänä ihmisenä) loukannut vaan inspiroi. Ehkä hevonpaska-kommentin olisi voinut korvata jollain lievemmällä, mutta ennen kaikkea Jokelin avasi jälleen uusia mielenkiintoisia näkökulmia erityisherkkyyteen ominaisuutena tai ilmiönä, jos se niin halutaan nähdä.

Toivon, että herkkyydestä keskusteleminen ei polarisoidu meihin herkkiin ja niihin muihin. En halua että HSP korotetaan piirteenä paremmaksi tai huonommaksi. Kuten Aron itsekin on todennut, herkkyyttä on monenlaista. Hänenkään toiveensa ei ollut piirteen medikalisoituminen. Kovin jyrkkä railo "meidän herkkien" ja "muun maailman" välillä tekee kohtaamisen mahdottomaksi ja kohtaaminen on kuitenkin sitä, mitä me erityisesti tässä maailmassa kaipaamme. En halua erityisherkkyysbarrikadeille, en halua erityisherkkyyskuplaan. Haluan elää maailmassa, jossa kaikille on tilaa, vaikka kaltaisieni seurassa hyvin viihdynkin.

Seuraava erityisherkkien itsetuntemuskurssini järjestetään marraskuussa Ystävyyden majatalossa ja sinne ovat tervetulleita kaikki, jotka haluavat tutkia omaa herkkyyttään.

Matkalla itseksemme

Nuorena naisena aloittaessani eroseminaarivetäjänä koin tärkeäksi että osasin auttaa vastaamalla kysymyksiin oikein. Nyt, reilusti toistakymmentä vuotta myöhemmin suhtaudun rooliini aika paljon toisin. Vaikka koen yhä, että erokriisiä läpikäyvä ihminen kaipaa tietoa tilanteestaan ja työkaluja selviytymiseensä, on minulle vahvistunut vuosi vuodelta tunne siitä, että minun paikkani on olla rinnallakulkija ja kuulostelija, lähimmäinen joka auttaa ihmistä ymmärtämään itseään, ei vastausautomaatti tai tilastojen yhteenvetäjä.

Vaikka minulle itselleni oli suurin asia oman eroni jälkeen oppia kokemaan rakkautta yksin, ei se kaikille ole kysymys tai vastauskaan. Olen huomannut, että moni eronnut tai eroa harkitseva kantaa mukanaan omaa ikiaikaista arvoitustaan tai aarrettaan joka hohtaa elämän eri kohdissa uusin sävyin. Se voi olla pelko tai toive, haave jostain jota ei välttämättä ole olemassakaan, mutta se voi olla myös kuin kipinätuli hämärän metsäpolun päässä, meren päällä valaiseva majakka, lämmittävä aamuaurinko kasvoilla, joka kutsuu unen läpi uuteen päivään. Kulkiessamme kriisiemme tai porttivuosiemme läpi tulemme sille läheisemmäksi, koko elämä on näin matka kohti itseä, mutta parhaat oppaamme sille löydämme toisista ihmisistä. 

Logoterapiassa sanotaan että elämä kysyy meiltä kysymyksiä joka hetki. Meidän vastuullamme on vastata niihin niin, että voimme elää vastuullisesti itseämme ja toisia kunnioittaen. Rakkaussuhteen päättyessä kysymyksiä välillä sinkoilee ilmassa ja kuiskailee nurkissa. Sanotaan että kolme eniten eronnutta askarruttavaa asiaa ovat läheisyyden menettäminen, miten selviän taloudellisesti ja kuinka lapset pärjäävät? Voin hyvin kuvitella, että nämä kolme ovat olleet ikiaikaisia asioita ihmisille, joka on menettänyt puolisonsa syystä tai toisesta. Jo vuosituhansia sitten.Mistä saan kosketusta? Mistä saamme ruokaa? Kuinka perhe selviytyy, kun toinen vanhemmista on äkkiä poissa?

Elämäntilanne, joka tulee kutsumatta vastaan on karu näyttämö. Se on sitä jätetylle, mutta myös lähtijälle. Sanon usein eronneille että ihmissuhteet ovat tarinoita jotka tulevat päätökseen koska niiden aika täyttyy, yhteisen kasvutilan loppuessa pitää kääntyä toisaalle, sinne missä valo valaisee taas kulkijaa.  Mutta vaikka kuinka asennoituisimme parisuhteen päättymiseen myönteisesti, ei rakkaussuhteen raunioilla ole voittajia. Vahva sisäinen tarve liittyä toiseen ihmiseen on meille annettu lahja ja se sen luovuttaminen koskee ja niin sen pitääkin, koska kivun kautta voimme irrottautua toisesta ihmisestä ja oppia itsestämme jälleen enemmän.

Ylivastuullinen pelkää perheen puolesta, mutta särkyy itse

Pääsin hyppäämään suoraan tunnemyrskyn ytimeen, kun nuorena naisena tulin jätetyksi avioliitossani. Vaikka merkit olivat olleet ilmassa jo kahden vuoden ajan, oli lopullinen ilmoitus kuitenkin raju kriisi. Äkkiä seisoin keskellä autiota maata yksin eikä ketään ollut huutomatkan päässä, ja vaikka olisi ollutkin, en olisi jaksanut huutaa. Näin jälkikäteen ajatellen asiassa oli kuitenkin hyvänä puolena se, että minulla oli selkeä rooli; olin jätetty nainen. Hylkääminen sattui, se oli karua ja kamalaa, mutta minulla oli suru hoitajana ja hylätyn naisen identiteetti. Minun ei tarvinnut arpoa olinko  tehnyt oikein kuten heidän, jotka joutuvat tekemään itse päätöksen lähtemisestä.

Eroryhmiin hakeutuu vastuuntuntoisia ihmisiä, jotka haluavat tutkia omaa osuuttaan erossa. Suuri joukko ryhmään tulijoista on heitä, jotka ovat vuosia pohtineet lähteä vai jäädä ja vaikka asiaa on käännelty mielessä satoja kertoja, on mielessä yhä kysymys: olisinko voinut tehdä jotain enemmän tai paremmin? Osa tulee ryhmään pohtimaan lopullista eropäätöstä, toiset käsittelemään tunteita, joita päätös on nostanut esiin.

Ylivastuullisuus on sopeutumiskeino, joka otetaan käyttöön usein jo varhaisella iällä. Osalla ihmisistä on siihen luontainen temperamenttialtistus, kuten erityisherkillä. Ylivastuullinen tekee kaikkensa ettei perhe särkyisi, usein hän kantaa molempia suhteen osapuolia uupumuksen äärirajoille saakka. Hän ajattelee että kyllä tämä tästä kun hän hetken vielä jaksaa, jos ei itsensä niin perheen takia. Kun hän yrittää vain tarpeeksi, niin toinenkin havahtuu toimimaan. Tulevaisuuden, talouden, kodin ja lasten vuoksi hän haluaa jaksaa. Ylivastuullisen puoliso voi olla alivastuullinen tai sitten hän on masentunut tai elämäänsä vain kyllästynyt. Hän ei jaksa yrittää mutta ei myöskään kykene ottamaan vastuuta suhteesta. Molemmat kärsivät. Pahimmillaan vuorovaikutus jähmettyy kokonaan ja perheessä on kaksi surullista suolapatsasta. Täydellinen kasvualusta katkeruuden kukoistukselle.

Tärkeimpiä työstettäviä asioita rakkaussuhteen loppuessa ovat suhteen rehellinen tarkasteleminen niin että käsittää siinä molempien roolit, kaikkien tunteiden hyväksyvä läpikäyminen rakentavalla tavalla sekä katkeroitumisen välttäminen, joka voidaan ilmasta myös anteeksi antamisena. Anteeksi on tärkeätä  antaa niin toiselle kuin itsellekin. Paras merkki huomata irrottautumisen edenneen on se, etteivät ajatukset täyty enää entisen kumppanin tai suhteen ajattelemisella vaan omalla uudella elämällä. Vaikka suhde entiseen kumppaniin jatkuisikin esimerkiksi jaetun vanhemmuuden myötä, on tärkeää että ero ja siihen liittyneet asiat saadaan käsiteltyä. Eroseminaarissa sanotaan hyvästi suhteelle, ei välttämättä ihmisille. Parisuhteesta ei hypätä kuitenkaan ystävyyteen ennen kuin erotunteet on käyty läpi. Tähän tarvitaan aikaa. On aivan mahdollista kasvaa entisen kumppaninsa ystäväksi, mutta se edellyttää molempien tahtoa, aivan kuten toimiva parisuhdekin.


 "Tutkimusten mukaan anteeksi antaminen vähentää vihaisuutta, loukkaantumisen tunnetta, masennusta ja stressiä sekä johtaa lisääntyneisiin toivon, rauhan, myötätunnon ja itsevarmuuden tunteisiin. Tärkeätä on kuitenkin muistaa, ettei se tarkoita vääryyden hyväksymistä vaan ihmisen vajavuuden tunnustamista." (Onnentaidot, Mattila, Aarninsalo, Duodecim).

Läheisyyttä ei ole ilman avoimuutta

Psykologi Robert Sternberg on luonut parisuhderakkauden kolmioteorian. Hän kuvaa siinä kolme elementtiä, joiden olemassaolo tekee suhteesta rakkaudellisen ja edistää molempien tyytyväisyyttä. Nämä elementit ovat läheisyys, intohimo ja sitoutuminen. On mielenkiintoista että sitoutuminen on suomennettu myös omistautumiseksi. Itse jopa pidän jälkimmäisestä termistä enemmän, siinä on vahvemmin sielukkuutta ja toiselle näkyväksi antautumisen henkeä.

Mitä enemmän olen saanut työskennellä eroaan ja päättynyttä parisuhdettaan pohtivien ihmisten kanssa eroryhmissä ja yksityisesti, sitä selkeämmäksi minulle on käynyt että kolmion kärjestä tärkein on läheisyys. Ilman läheisyyttä ei voi omistautua tai tuntea aitoa intohimoa, sellaista joka kohdistuu ihmiseen, ei vain hänen fyysisiin osiinsa. Seksi voi toki olla teknisesti toimivaa ilman läsnäoloa tai  toisesta hurmioitumista, mutta silloin se on yhdessä tapahtuvaa masturbointia, ei rakastelua.

Läheisyyttä voi olla ilman intohimoa. Moni elää tyytyväisenä tämän kaltaisissa ystävyysliitoissa. Mutta intohimo itsessään tarkoittaa paljon muutakin kuin seksiä, se on suhtautumistapa elämään, kohtaamiseen, toiseen ja itseensä. Jotkut taas valitsevat tien jossa sitoutuminen vie kaiken tilan kolmiossa, ilman että kumpikaan enää tuntee toistaan läheiseksi, vaan suhteessa eletään muukalaisina, fyysisesti lähellä, henkisesti valovuosien päässä. Rakkauteen toki kuuluu prosessina erilaisia vaiheita ja suhteeseen vaihtelevia aikoja, näitä Sternberg on kuvannut seuraavasti:

Pitäminen, ystävyys: läheisyys

Ihastuminen (rakkaus ensi silmäyksellä): intohimo

Tyhjä rakkaus (hyväntekeväisyys): omistautuminen

Romanttinen rakkaus: intohimo ja läheisyys

Kumppaninrakkaus: läheisyys ja omistautuminen

Kohtalokas rakkaus (pyörremyrskyromanssi): omistautuminen ja intohimo

Täyteläinen rakkaus: läheisyys, omistautuminen ja intohimo

Useimmat meistä haluavat kuitenkin tyydyttää parisuhteessamme monenlaisia tarpeita. Tämä kutsumus on sukua vauvana kokemallemme tunteelle kaikkivoipaisesta hoitajasta tai sellaisen kaipuusta. Tutkimusten mukaan parisuhteen liimaksi ei riitä intohimoa muutamaa vuotta enempää, vaan tarvitaan tahtoa ja mielellään samankaltaista arvomaailmaa. Tahtominen on mielestäni juuri tuota samaa Sternbergin kuvaamaa omistautumista, josta kauneimmillaan syntyy läheisyyttä ja intohimoa. Tähän ajatusmaailmaan meitä on houkutellut mukaan kahden viikon ajan Avalta tullut "Ensitreffit alttarilla", -ohjelma, jossa asiantuntijat ovat naittaneet kolme paria yhteen heidän ominaisuuksiensa perusteella. Hyvä että keskustelua syntyy. On tärkeää nostaa puheenaiheeksi asioita, jotka tiedostamalla parisuhteet ja niiden kautta syntyvät perheet saadaan voimaan paremmin, vaikka se tapahtuisikin monia tympäisevän tositeeveeformaatin kautta.

Läheisyys, intohimo ja omistautuminen. Osittain mystiikkaa, osittain konkretiaa. Varmaa on ettei läheisyyttä synny ilman avoimuutta, se taas mitä avoimuus on askarruttaa ihmisiä kovasti. Verbaalinen viestintä kattaa 30%viestinnästä, loppu on kaikkea sitä vaihdantaa jota teemme molekyylien, tekojen, tuoksujen, eleiden ja toisen katsomisen, näkemisen kautta. Kyllä, parisuhde on ennen kaikkea henkinen prosessi, kuten eräässä Väestöliiton kirjassa hienosti kiteytettiin.