Tunteiden tunnistaminen on tärkeää, mutta tunnistathan myös tarpeesi niiden takana?

Vastaanotollani tapaan viikottain pareja, joiden suuri toive on oppia ymmärtämään toisiansa paremmin. Tahto tähän sanoitetaan kuitenkin usein toisin eli negaation kautta. Aika on päätetty varata, koska jotain ikävää on tapahtunut.

Usein se liittyy luottamuksen menettämiseen, vuorovaikutuksen, läheisyyden tai seksuaalisuuden ongelmiin. Parisuhdekriisi voi tulla yllättäen, mutta useimmiten se on ollut jonkinlainen prosessi, jonka alku voi olla molemmilta piilossa, ennen kuin aletaan keriä tapahtumia taaksepäin.

Tiedetään että parisuhteissa riidellään eniten rahasta, siivoamisesta, seksistä, lasten kasvatuksesta ja ajankäytöstä. Ne eivät ole kuitenkaan syitä, miksi ihmiset eroavat. Itse asiassa parit jotka uskaltavat ilmaista negatiivisia tunteita rakentavasti toisilleen, osaavat ilmaista myös myönteisiä tunteitaan avoimemmin. Mitä rohkeammin kerromme siis ajatuksistamme kumppanillemme, sitä vähemmän meidän tarvitsee käyttää erilaisia naamioita, joiden taakse jäämme piiloon tunteidemme kanssa ja näin koemme myös todennäköisemmin läheisyyttä kumppanimme kanssa. Älä siis pelkää kertoa mitä ajattelet, toivot tai mistä unelmoit. Sanat kutovat välillenne parempaa yhteyttä.

Me ilmaisemme tunteitamme, tahdomme tai emme. Mykkyyskin on viesti tai se että välttelet kumppaniasi syventymällä harrastuksiisi. Kuitenkin, jos kätkeydymme hiljaisuuden muurin taakse on suurempi vaara, että kumppanimme alkaa tulkita käyttäytymistämme omien oletustensa mukaan.

Oletukset taas perustuvat hänen kokemuksiinsa suhteestanne, mutta myös hänen aiempiinsa suhteisiin ja vielä kauemmas, hänen kiintymyssuhdemalliinsa. Tässä on jo monta paikkaa, kuinka kaikki voi alkaa mennä vikaan nopealla tahdilla.

Voi vaikka olla että sinulla on huolia työssä, joita et jostain syystä halua tai voi jakaa kumppanisi kanssa. Puolisosi kuitenkin huomaa poissaolosi ja huolestuu. Hän ehkä ajattelee, että olet tyytymätön suhteeseenne tai että olet ihastunut johonkin toiseen henkilöön. Jos kumppanisi strategia on vetäytyä tilanteesta, voit sinä puolestasi alkaa ajatella, että kumppanisikaan ei enää välitä sinusta.

Tunteiden ilmaiseminen on merkityksellistä parisuhteessa, mutta tunne jota ilmaisemme, ei vielä välttämättä viestitä kumppanillemme sitä, mikä on meille tärkeää tai miksi tunnemme hetkessä juuri niin kuin tunnemme.

Tunteiden takana on aina tarve, ja tarpeiden tunnistaminen ja niistä kertominen on vielä tärkeämpää, ettei väärintulkintoja pääse syntymään.



Yksin tehtävä tarvekartoitustehtävä

Voit tutustua omiin tarpeisiisi pitämällä muutaman päivän ajan päiväkirjaa tunteistasi ja kysymällä itseltäsi joka kerta tunnistaessasi tunteen: Minkä tarpeen tyydyttymisestä tai tyydyttymättömyydestä tämä tunne syntyi?



Ydintarvetehtävä pareille

Jos et ole milloinkaan miettinyt, mitkä ovat sinun ja kumppanisi ydintarpeita, niin nyt kannattaa aloittaa. Ydintarve vastaa kysymykseen: ”Mistä tarvitsen tunteakseni itseni onnelliseksi suhteessani?” Voitte myös tehdä kumppanisi kanssa listat, joihin te molemmat kirjoitatte omat ja kumppaninne ydintarpeet, jonka jälkeen keskustelette siitä, kuinka hyvin toisenne tunnette. Läheisyyden edellytys on avoimuus ja tämä todennäköisesti vahvistaa yhteyden kokemustanne.

Riina Katajavuoren hieno kirja kertoo olennaisen vanhempien erosta lasten silmin

Varpun ja Leon äiti ja isä eroavat. Myös lapset joutuvat eroon toisistaan. Varpu muuttaa äidin kanssa uuteen kotiin, Leo jää asumaan isän kanssa. Pian on sopeuduttava myös vanhempien uusiin kumppaneihin.

Riina Katajavuori ja Jenny Lucander tavoittavat huikean hienovaraisesti ja samaan aikaan väkevästi erolapsen maailman, jossa  kysymys on ennen kaikkea tunteista. Vanhemmat eivät aina oman kuohuntansa keskellä kykene kuuntelemaan lasta ja se on ymmärrettävää. Sanotaankin, etttä lapsen tunteille tulee enemmän tilaa vanhempien eron keskellä vasta aikuisten käsitelty omat tunteensa. Tiedetään myös, että lapsen selviytymistä vanhempien erossa auttaa parhaiten se, kuinka vanhemmat selviävät siitä.Tunteille on tärkeää olla tilaa ja niistä on tärkeää myös puhua.

Lasten ja nuorten erokirjoja ei ole liikaa Suomessa julkaistu, tähän astisista tämä on ehdottomasti paras lukemani.Kaksi kotia sopii sekä aikuisille että lapsille.

Suomessa vanhempien eron kokee vuosittain jopa 40 000 lasta. Ero on aina koko perheen kriisi, mutta siitä voi selviytyä. Lasta auttaa parhaiten se että arki jatkuu mahdolisimman ennallaan , tärkeät ihmissuhteet pysyvät, vanhemmat eivät hauku toisiaan, lapsia ei käytetä riitojen välikappaleina, tunteita käsitellään ja että kaikki lasta koskevat päätökset ovat sellaisia, että vanhemmat pystyvät perustelemaan ne vielä vuosienkin kuluttua.

Riina Katajavuori, Jenny Lucander
Kaksi kotia, Otava 2020

Turvallisessa parisuhteessa sinulla on tilaa olla oma itsesi

Maailmassa ei ole milloinkaan ennen asetettu niin suuria vaatimuksia parisuhteelle kuin tänä päivänä. Mutta voiko yksi ihminen olla vastaus kaikkeen? Kun huomaat pohtivasi sitä, mitä kumppanisi tulisi tehdä, jotta sinä voisit olla onnellisempi, on aika pysähtyä pohtimaan, mitä sinä voisit tehdä oman onnesi eteen.

Jos oman elämän mielekkyys on kiinni siitä kuinka kumppanisi toimii, on onnellisuutesi perusta hataralla pohjalla. On selvä, että parisuhteessa tarvitsemme toisiltamme hyviä asioita ja palautetta, mutta parisuhdetutkimuksista tiedetään, että yhteiselämäänsä tyytyväisimmät parit omistavat myös oman elämän.

Kietoutuneisuus, kaiken jakaminen ja toisen asioihin liikaa puuttuminen eivät ainoastaan saa aikaan ikävää ahtauden tunnetta, niillä on myös taipumus synnyttää suhteesta sisarellinen kumppanuus, jossa erillisyyden mahdollistama vetovoima alkaa kärsiä.

Parisuhde on monin tavoin erityinen suhde. Tuomme siihen mukanamme elementtejä, jotka puuttuvat muista ihmissuhteistamme. Ei tarvitse olla vakaumuksellinen freudilainen ymmärtääkseen että menneisyytemme vaikuttaa meissä läpi elämämme. Lapsuuttamme emme voi kieltää. Vaikka työntäisimme sen pois mielestämme, se vaikuttaa joka tapauksessa taustalla ja ihmissuhteissamme.

Siihen kuinka olemme lapsuutemme kokeneet vaikuttaa saamamme hoidon lisäksi saamamme temperamentti. Lapsi syntyy maailmaan omanlaisenaan ja oppii vuorovaikutuksessa itsestään ja muista ihmisistä. Aina vanhemman ja lapsen ei ole helppo ymmärtää toisiaan. Lapsi ei ole ehkä sellainen, josta haaveilimme tai vanhemmuuden tunteet ovatkin toisenlaiset kuin odotimme.  Äidiksi ja isäksi tuleminen saa meissä esiin puolia, jotka voivat yllättää.

Vanhemmaksi tuleminen siis herättää samalla lailla mennyttä eloon kuin parisuhdekin. Usein nämä asiat tapahtuvat samaan aikaan. Mielessä aktivoituvat omat lapsuuskokemukset värittävät parisuhdetta ja vanhemmuuden kokemusta.

Kaikesta omaan itseemme vaikuttavasta emme vaan saa aina kiinni silloin kun se on ajankohtaista. Jos oma käyttäytyminen tai vaikeat tunteet aiheuttavat huolta, kannattaa ottaa yhteyttä terapeuttiin. Voi selvitäkin että asia, jonka luulit johtuvan perhetilanteesta onkin menneisyyden varjo, joka sabotoi nykyhetkeä. Muista: Terapiaan ei voi hakeutua liian aikaisin. Jos saat itsesi kiinni lauseista: ”Selvitän kyllä oman pääni”, ”Terapiasta ei varmasti ole minulle mitään hyötyä” tai Kävin kerran ja se oli täysin turha keikka” , niin sitä suuremmalla syyllä: varaa aika. Huomaa kuitenkin, että toisin kuin moni muu palvelu, terapiassa asiakas tekee suurimman työn. Jotta tuloksia tulisi, sinun täytyy a) puhua totta, b) olla valmis kasvamaan. Terapian vaikuttavuudesta tiedetään, että kaikkien tärkeintä on löytää terapeutti, jonka kanssa syntyy hyvä yhteys. Luota siis itseesi kun etsit auttajaa. Kaverin mielestä paras valinta ei välttämättä sovi sinun tilanteeseesi.

Ei siis ihme, että tuomme aikuissuhteisiimme aina myös mukanamme vastausta vaille jääneet kysymyksemme, hoitamatta jääneet haavamme ja meissä elävän vahvan kaipuun päästä ravitsevaan yhteyteen toisen ihmisen kanssa. Rakastuminen on kuitenkin aina poikkeustila, eikä se yksinään riitä luomaan pohjaa sitoutuneelle parisuhteelle. Siksi tulisikin olla tietoinen siitä, mitkä ovat omat luovuttamattomat arvot ja syvimmät ydintarpeet? Ja samalla tietenkin tietää mitä ne ovat kumppanilla? Jos ette ole näistä vielä koskaan keskustelleet, niin ei hätää, sekä arvoilla että tarpeilla on taipumus muuttua elämän aikana. Tärkeää on siis tietää mitä ne teille tänään merkitsevät ja mitä johtopäätöksiä niiden perusteella voidaan tehdä?

Teksti on nosto syksyllä ilmestyvästä parisuhde-oppaastani.

Tunteeni ovat tietoa itsestäni

Vuoden viimeinen päivä. Huomenna olemme uudella vuosikymmenellä. Pidän siitä ehkä siksi niin paljon, että myös syntymäpäivänumeroissani on kakkosia. Tunnen uuden vuoden kotoisaksi ja innostavaksi jo valmiiksi. Viime päivät sosiaalinen media on täyttynyt ihmisten tarinoista viimeisen kymmenen vuoden ajalta. En ole ehtinyt tehdä kuvakollaaseja, mutta ajatellut olen paljonkin.

Viimeisen vuosikymmenen kaksi vahvinta teemaa ovat olleet minulle omassa työssä kehittyminen ja lasten itsenäistymisen hyväksyminen. Ikääntyminenkin on kuulunut omiin läheisiin teemoihini, Kuukausi sitten täytin 50 vuotta, siinäkin on ollut ihmettelemistä. Juurihan olin se Kumpulan ja Kainuun metsissä vaelteleva tyttö, ja siksi minä yhä tunnen itseni. En mitenkään vastaa mielikuvaani keski-ikäisestä elämän puolimatkan tyynestä kulkijasta. Vaikka sen ehkä jotkut minussa näkevät.

Työni terapeutiksi on ollut kaikkea muuta kuin perinteinen. Vaikka minut jo polttareissani puettiin seksiterapeutiksi, syystä että olin kiinnostunut seksuaalisuuden ja mielen arvoituksista, en todellakaan arvannut, että valmistuisin seksuaaliterapeutiksi liki kolmenkymmenen vuoden kuluttua ja että sitäkin ennen tekisin pitkän uran ihmisten ohjaamisen, auttamisen ja vahvistamisen parissa. Olen kerryttänyt osaamistani rauhassa ja huolella, tärkeimpinä opettajinani asiakkaani. Arvokasta menetelmäosaamista olen hankkinut viimeisen kymmenen vuoden  aikana logoterapiaopinnoista, Kimmo Takasen skeematerapiakoulutuksesta ja Parisuhdekeskus Katajan Solmuneuvoja-menetelmästä. Ensi vuonna valmistun seksuaaliterapeutiksi ja mindfulness-ohjaajaksi. Psykoterapiakoulutus on alkanut yllättäen myös houkuttamaan, mutta päätös siihen hakeutumisesta ei ole vielä kypsynyt valmiiksi.

Ensimmäiset kymmenen vuotta ohjasin ainoastaan ryhmiä, kunnes minulta ruvettiin pyytämään yksityisaikoja. Ajatukseni eivät ole noista vuosista juuri muuttuneet liittyen eroseminaarien vaikuttavuuteen, huomaan, kun luen vuonna 2010 antamaani Ylen haastattelua. Avasin yksityisvastaanoton vuonna 2012 ja työskentelin seitsemän vuotta Arabianrannassa Studio Dantianissa. Tänä keväänä minulle aukeni mahdollisuus liittyä osaksi terapeuttiyhteisöä ja nyt otan vastaan asiakkaitani Sörnäisissä metron kupeessa, Sexpon Ihmissuhdeterapiakeskuksessa.Tilat ovat lempeän mukavat, iloitsen joka päivä saadessani tehdä työtä minulle merkityksellisessä yteisössä. On myös valtavan upeaa saada elämäänsä kollegoita, joiden kanssa jakaa arkea.

Koska olen tehnyt eroauttamista jo 17 vuoden ajan, ei ole ihme että suurin osa asiakkaistani on eroa pohtivia tai eronneita. Löydän itsestäni yhä vahvaa motivaatiota heidän kanssaan työskentelyyn. Ilokseni aikoja varaavat yhä enemmän myös parit sekä asikkaat, jotka kaipaavat sparrausta elämässään liittyen seksuaalisuuteen, työhön, erityisherkkyyteen tai elämäntarkoituksellisiin teemoihin.

Ehkä suurin johdattava motiivini työlleni on ollut kiinnostus tunteita ja niiden käsittelyä kohtaan. Kun olen tehnyt selkoa itseni suhteen, olen avautunut pohtimaan myös vuorovaikutussuhteita yleensä ja erityisesti sitä tärkeintä: suhdetta omaan itseen. Kaikkien ihmissuhteiden perusta on se, kuinka hyvin tunnemme itsemme: menneisyytemme, vaikuttimemme, traumamme ja tarpeemme. Tämä ei tarkoita sitä, että itsensä tarpeeksi hyvin tunteva ihminen olisi valmis tulemaan toimeen kaikkien kanssa kaikissa tilanteissa ja sietämään mitä tahansa. Se tarkoittaa sitä, että hän kykenee valitsemaan henkilöt, joiden seurassa haluaa viettää aikaa. Hän tunnistaa rajansa ja mahdollisuutensa. Läheiset ihmisssuhteet ovat läheisiä sen tähden, että koemme niissä turvaa ja voimme sitä myös itse antaa. Toisin sanottuna:  Mitä enemmän pelkoa, sitä enemmän etäisyyttä.

Ensi vuosi näyttää hyvältä.Olen jo pitkään tehnyt tavoitteellisesti elämästäni hieman huokoisempaa ja vapaampaa. Työskenneltyäni seitsemän vuoden ajan aika kovalla tahdilla, aion nyt ottaa aikaa myös muulle kuin työlle. Tässä minua jeesaa Suomen Tietokirjailijat ry:ltä saamani apuraha, jonka turvin voin kirjoittaa koko kevään parisuhdeopastani. Minulla on lisäksi tiedossa mahtavia koulutuspäiviä Sexpossa ja Mindfulness-instituutissa, uusi kirjoittajan työhuone Lapinlahden Lähteellä, ja enemmän lomaa kuin vuosiin. Eroseminaareita jatkan kuten ennenkin. Tammikuun ryhmä on myyty loppuun, mutta maaliskuun ryhmässä on vielä paikkoja. Yksityisvastaanottokin jatkuu toki yhä Sörnäisissä, ensi vuoden ajat ovat jo varattavissa.
 

Parhaiten minussa resonoivat lainasanat

Maailmassa on moneen kertaan sanottu ja kirjoitettu kaikki viisaus. Onneksi kuitenkin meillä on mahdollisuus varioida ja uusintaa ajatuksia. Mietin tänään, mitkä ajatukset ovat olleet minulle erityisen tärkeitä elämässäni viime vuosina. En ole enää aivan varma, minä vuosina minkäkin poimin, ja kuka mistäkin ajatuksesta vastaa,  mutta tänään yhä nämä kaikki resonoivat yhä vahvasti minussa.Tarjoilen nämä sinulle  tapaninpäivän kunniaksi selittelemättä sen enempää.  Olen iloinen, jos näistä on sinulle uuden väylän avaajaksi.Minulle nämä ovat olleet merkityksellisiä.
 

• Totuus tekee vapaaksi silloinkin, kun se ei ole sitä, mitä haluat kuulla.
• Uskalla toimia vaikka pelottaa.
• Älä odota, että ihmiset tulevat luoksesi, lähesty heitä itse.
• Älä pelkää mitä ihmiset ajattelevat sinusta, ihmiset ajattelevat lähinnä itseään.

• Kerro maailmalle rohkeasti mitä osaat,  lahjojasi ei muuten mahdollisesti löydetä.
• Mulkku on mulkku myös muille kuin sinulle, toisen ihmisen ilkeys ei ole sinun vikasi.
• Uskalla valita ihmiset, joiden kanssa vietät aikaasi.
• Ihminen voi valita työnsä, mutta kutsumus valitsee ihmisen.
• Rakkautta ei voi riistää sinulta.
• Mitä enemmän myötätuntoa, sitä enemmän myötätuntoa.
• Irrottautuminen koskee, mutta se tekee tilaa uudelle.
• Sinulla on oikeus olla kesken.

Miksi esiinnyn, vaikka pelottaa?

Useimpia ihmisiä jännittää esiintyä yleisölle. Näitä tilanteita meillä on arjessa vastassa pienessä mittakaavassa usein, mutta moni joutuu esiintymään myös osana työtään, vaikka ei edes haluaisi. Huomion kohteena voi olla epämukavaa, mutta tunteen kanssa voi myös opetella olemaan. Esiintymistilanne on ylivirittävää usein myös heille, jotka tekevät sitä omasta valinnastaan ja halustaan. Onneksi tilanne yleensä helpottuu kun esitys pääsee alkamaan.

Vierailin tällä viikolla Naistenkartanon vieraana Tampereen Metso-kirjastossa puhumassa Tunteista ja erityisherkkyydestä. Olen tottunut puhuja, työhöni ovat kuuluneet esiintymiset kolmenkymmenen vuoden ajan, mutta miltei joka kerta käyn läpi aikamoisen tunneskaalan, ennen kuin hetki koittaa ja pitää antautua yleisölle.

Lue koko juttu Hidasta elämää -blogista >>

Tapahtuma tallennettiin ja jaettiin suorana Aamulehden sivulla, jossa se on yhä euron rekisteröitymismaksulla nähtävissä täällä >>

Kiireellä ei tule parhainta valmista, mutta päätöksen hetkellä ei kannata jähmettyä

Kuva: Samuel Glassar

On monta tapaa tutkia omaa menneisyyttä ja ymmärtää näin paremmin nykyminää. Yksi niistä on tarkastella elämää muuttoihin liittyvien tapahtumien kautta. Muistomme kiinnittyvät ihmisiin, koteihin ja alueisiin. Mielenkarttaan piirtyvät tapahtumat kotikulmien maisemista ja kokemuksista.  Lapsuuskoti, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus päivittävät ydintarpeitamme, eikä se minä, joka lähti 17 vuotiaana kohti opiskelupaikkakuntaa haaveile enää samoista asioista kuin kolmekymmentä vuotta vanhempi, elämän moneen kertaan päivittämä versio.

Emme voi läheskään aina vaikuttaa siihen, minne elämä meitä johdattaa. Muutoksiin liittyy kriisejä: eroja, aikakausien päättymisiä, kohtaamisia, luopumisia ja uudelleen aloittamisia. Mitä pitempään ja helpommalla on päässyt omassa elämässään ilman suurempia tuskia, sitä hankalampaa todennäköisesti on, kun elämä yllättäen haastaa. Vaikeuksia on edessä todennäköisesti heillekin, jotka ovat väistäneet elämän isot haasteet lähtemällä karkuun tai turvautumalla tuhoaviin kivunkarkottimiin. Elämä kutsuu usein ihmistä kertauskierrokselle, jos oppimiskokemus edelliseltä kierrokselta on jäänyt vajaaksi.

Vaikka muutos on elämässämme väistämätöntä, liittyy päällepäin arkisiltakin näyttäviin tilanteisiin helposti kipua. Emme haluaisi luopua vanhasta oikein silloinkaan, vaikka kaikki uuden elämän merkit näyttävät ihastuttavilta ja puoleensavetäviltä. Lähteminen edellyttää aina jonkin jättämistä taakse, ja se tekee kipeää. Pidämme kiinni tutusta ja turvallisesta. Kuitenkin uudelle pitää tehdä tilaa, eikä se oikein onnistu luopumatta entisestä. Sanotaan, että ihminen perustelee suuria ratkaisuja järjellä, mutta tekee lopulta tärkeät päätökset aina tunteella. Eipä noiden kahden suuren johdattajan edes tarvitse sulkea toisiaan pois pelistä ratkaisun hetkellä. Itse asiassa, niiden saumattomasta yhteentoimivuudesta syntyy intuition ääni: sisäinen viisaus.

Linnuntiellä tarkoitetaan matkaa, joka on lyhyin reitti kartalla kahden paikan välillä. Se ei kuitenkaan läheskään aina ennusta välin kulkemiseen menevää aikaa. Tilanteeseen vaikuttavat maasto, kulkuvälineet, ja motivaatiokin. Linnuntie ei siis ole välttämättä nopein reitti perille. Mikä tärkeintä: se ei myöskään ole aina antoisin. Jotta voisi tietää, missä mieli toteuttaa tarkoitustaan seuraavassa elämänvaiheessa, tulisi edellinen elää ensin täydeksi. Omaksi itsekseen päätyy kasvun kautta, tietäminen ei siihen ainoastaan riitä. Tiedostaminen on elämän pituinen matka; se on itsekseen tulemista, oman reittinsä kartoittamista. Linnuntie on lintua varten, mutta elämällä on sinua varten oma polkunsa.

Joskus päätös voi jäädä jumittamaan, vaikka kaikki olisi lähtöä varten valmista. Pelko voi hämärtää intuition ja ahdistus vallata mielen. Kuinka tietää, mikä on oikea ratkaisu? Mitä jos kadun myöhemmin? Silloin kannattaa ottaa aikalisä. Muistathan kuitenkin, että päätös jäädä paikoilleen on myös valinta, ei vain liikkeelle lähteminen ja muutos.

Onneksi harva asia on peruuttamaton tai yksiselitteisesti oikea tai väärä. Askeleiden ottamatta jättäminen pelkoon perustuen johtaa kuitenkin todennäköisesti yhä kapenevaan elämäpiiriin, jossa yhä pienemmistä muutoksista tulee yhä uhkaavampia. Ei ihme, että helposti pelkoonsa jumiin jäävälle henkilölle tarjotaan  terapiaksi pelkonsa kohtaamista. Se on vaativa, mutta tehokas keino saada pelko hallintaan. Palkinto on kuitenkin sen arvoinen: Mitä vähemmän pelkäät, sen selkeämpi on myös luontainen vaistosi.

Kuinka tiedän, sopiiko eroseminaarityöskentely minulle?

Erosin vuonna 1998 ja osallistuin omaan eroseminaariini vuonna 1999 Niina Vaarasen ryhmässä. Kokemus oli voimakas. Tiesin pian haluvani itse ryhmänohjaajaksi. Olen vetänyt eroseminaareja vuodesta 2003 alkaen, jolloin suoritin mallin Suomeen tuoneen psykologi Karia Kiianmaan ryhmässä eroseminaarivetäjäkoulutuksen. Myöhemmin olen päivittänyt osaamiseni Marianna Stolbown Suomalainen eroseminaari -menetelmäkoulutuksessa.

Asiakkaani kysyvät usein, sopiiko työskentely heille? Eroseminaarityöskentely sopii eronneelle tai eroa harkitsevalle henkilölle, joka ymmärtää, että kyseessä on ryhmäprosessi, joka onnistuakseen vaatii sitoutumista, kotitehtävien tekemistä ja antautumista tunteiden käsittelylle ja omalle sisäiselle prosessille. Ryhmäläisten tulee myös sitoutua vaitiolovelvollisuuteen ja keskinäiseen arvostavaan kohtaamiseen.

Eroseminaari kestää 11 viikkoa, kolme tuntia kerrallaan. On hyvä tietää, että seminaarin illat koostuvat pääsääntöisesti kuulumiskierroksesta, lyhyestä alustuksesta ja kahdesta noin 40 minuutin pienryhmätyöskentelystä. Valmiutta keskustella henkilökohtaisista asioista tulee löytyä. Kotitehtävien tekeminen ja lukukappaleiden lukeminen on tärkeä osa seminaaria, jotta prosessointi jatkuisi myös tapaamisten ulkopuolella. Illan aikana on lyhyt tauko. Tarjolla on kahvia, teetä ja pientä syötävää.

Seminaarissa tehdään muutamia toiminnallisia tehtäviä sekä käytetään erilaisia voimauttavia kortteja. Mukana kulkee myös eri kirjoittajien tekstejä vaihtuvista näkökulmista.

Kyseessä ei ole ryhmäterapia, vaikka kokemus onkin monelle terapeuttinen. Osallistujilta odotetaan halukkuutta jakaa ajatuksiaan, kunnioittaa toistensa yksityisyyttä sekä valmiutta kohdata myös omasta maailmankatsomuksesta poikkeavia mielipiteitä. Bruce Fisher on sanonut, että eroseminaari perustuu rakkaudelle. Tärkeitä kysymyksiä työskentelyn aikana ovat: Miksi valitsin juuri hänet? Kenen elämää elän? Mistä erotarinamme syntyi? Osaanko rakastaa itseäni? Keskeistä toipumisen kannalta on vertaistuki ja rehellisyys kohdata oma itsensä työskentelyn aikana.

Eroseminaarin keskeyttämisprosentti on hyvin alhainen, kuudentoista vuoden aikana ryhmistäni on keskeyttänyt alle kymmenen ihmistä, osallistujia on ollut yli tuhat.

Vaikea elämäntilanne saa ihmisen helposti eristäytymään. Yksin koettuna tilanne näyttää kuitenkin toivottomammalta kuin se on. Ajatusten jakaminen auttaa suhteuttamaan kriisiä tuomalla siihen uusia näkökulmia.

Jos sinulla on akuutti kriisi tai vakavia mielenterveysongelmia, eroseminaari ei todennäköisesti ole sinulle sopiva paikka, vaan sinun olisi syytä hakea apua terveydenhoidon puolelta.

Jos et pääse osallistumaan eroseminaariin, lue kirjani Sinä selviät kyllä - Erovuoden matkaopas, Bruce Fisherin Jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy tai Marianna Stolbown Erosta eteenpäin itseksesi ja tee niissä olevia tehtäviä. Voit myös hakea tukihenkilön avuksesi, löydät heitä vaikka Eroneuvo-keskuksen kautta.

Lue täältä asiakaspalautteita >>

Alkavat ryhmät >>

Arvokkaan ihmissuhteen mittareita

Kuva: Samuel Glassar

Olen kuvassa Tarja Törmäsen kanssa. Kirjoitimme yhdessä keväällä Otavalta ilmestyneen kirjan uusperheen mahdollisuuksista. Motiivi  teoksen luomiselle nousi menneisyydestämme ensimmäisenä ja toisena naisena. Yksi elämäni merkityksellisimmistä ihmissuhteista muuten, tunnustan. Todella, tänään vihaamasi ihminen voi olla huomenna sinulle rakas ja toisinpäin. Me emme vain sitä aina tiedä.

Jokin aika sitten pohdin eräälle ystävälleni sitä, kuinka olin joutunut lopettamaan erään läheisen ihmissuhteen, koska ihminen oli loukannut minua tarkoituksella kipeällä tavalla. Kävin läpi päättynyttä suhdettamme ja jäin miettimään, olisiko minun vielä pitänyt antaa yksi mahdollisuus. Ystäväni totesi, että kertomani perusteella olin antanut mahdollisuuksia jo huomattavan paljon, eli enkö jo voisi tunnustaa, että suhteen päättyminen oli oikea ratkaisu minun kannaltani. Ajatus oli helpottava ja tosi. Olin kuitenkin tarvinnut siihen ulkopuolisen näkökulman.

Ikääntyminen tekee elämän rajallisuuden näkyvämmäksi, ehkä siksi moni käy läpi keski-ikäisenä jonkinlaisen identiteettikriisin. Mitä olen tehnyt? Mitä halua saada vielä aikaan? Minkä tähden haluan tehdä asioita? Minne kutsumus johdattaa? Elänkö elämää itseni vai muiden odotusten vuoksi? Minne kuljen seuraavaksi? Haluanko tai pitääkö minun elää elämääni näiden ihmisten kanssa, jotka kuuluvat nyt lähipiiriini? Voi olla, että joudut samaan aikaan oman elämäsi tarkoituspohdinnan kanssa käymään läpi parisuhdekriisiä, hoitaa sairaita vanhempia, vääntää teinien kanssa ja pyrkiä hoitamaan työsi hyvin. Kuulostaa armottomalta. Ja vaikka kuinka haluaisit paeta paikalta, on velvollisuus ja ehkä myötätuntokin toista mieltä.

Sanotaan että veri on vettä sakeampaa ja sukulaisuus yhdistää tiukan paikan tullen myös riitapukarit. Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee lähiturvaa. Kaikkea ei voi kuitenkaan oikeuttaa perhesiteillä, vaikka niillä helposti pystytään ihmisiä syyllistämään. jokaisella on oikeus ja velvollisuus pitää huolta itsestään, se mahdollistaa myös oman jaksamisen muiden hoivaamisessa.

Se mitä ja kuinka nopeasti voin antaa anteeksi itselleni tai toiselle riippuu omista arvoistani.  Minua satuttaa ihmissuhteissani erityisen paljon ilkeys, mykkäkoulu ja passiivisaggressiivisuus. Kun nyt mietin Tarjan ja minun yli 20 vuotta kestänyttä suhdetta, huomaan, ettei hän ole koskaan ollut minulle ilkeä tai alentuva. Vihasin häntä siksi, että hän sai jotain, jonka ajattelin kuuluvan itselleni. Olin kateellinen hänen kauneudestaan ja kyvystään saada haluamansa. Halveksin hänen ikävää positiivisuuttaan. Inhosin hänen jääräpäisiä lähentymisyrityksiään. Mutta koskaan, ikinä, hän ei ollut minulle ilkeä. Vaikka minä sitä hänelle olinkin. Siksi arvostan ja kunnioitan häntä tänään ja iloitsen ystävyydestämme, joka jatkuu parempana kuin milloinkaan.

Vertaistuen parantava voima auttaa kriisin keskellä

Olen koko aikuisikäni ollut vertaistukiuskovainen. Elämän kovimmissa käänteissä paras apu on aina ollut läheinen, joka on kokenut saman asian kanssani. Siksipä mielelläni tarjoan Suomalaista eroseminaariakin avuksi ihmisille, jotka haluavat päästä eroharkinnassaan eteenpäin tai käsitellä jo tapahtunutta eroa. Sen lisäksi, että eroseminaarin rakenne on loistava, se on myös hyvin kustannustehokas tapa saada apua, Neljän yksityisterapiakäynnin hinnalla saat 33 tuntia aikaa tärkeän asian käsittelylle, ammattilaisen ohjauksen, sekä ryhmän tuen.

Myös vetämissäni erityisherkkyysryhmissä vertaisuus on voimaa. Kun pääsee reflektoimaan omaa elämäntarinaansa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, oivaltaa itsestä suuria asioita ja voimaantuu elämässään.

YTT Irja Mikkonen on suomalainen vertaistuen asiantuntija, joka on tehnyt pitkän uran sosiaali- ja terveysalalla.  Yhdessä YTT  Anja Saarisen kanssa kirjoittamassaan kirjassa Vertaistuki sosiaali- ja terveysalalla hän vetää yhteen kokemuksia ja tutkimuksia vertaistuen merkityksellisyydestä. Ääneen pääsevät myös ihmiset, jotka ovat hyötyneet vertaistuesta omassa elämässään. Kirja on mainio tietoteos vertaistuen parissa toimiville ihmisille, mutta siitä löytyy kiinnostavia asioita myös henkilöille, jotka pohtivat vertaistukiryhmään mukaan lähtemistä.

Vertaistukiryhmät tarjoavat nimen mukaisesti tukea ihmisille, jotka jakavat jonkun saman raskaan tai yllättävän elämänkokemuksen. Tällainen voi olla esimerkiksi oma tai läheisen sairaus, läheisen kuolema, avioero, addiktio tai lapsettomuus. Suomessa vertaistukea tarjoavat ja koordinoivat järjestöt, sairaalat ja erilaiset terapiakeskukset.

Hyvässä vertaistukiryhmässä on asiansa osaava vetäjä, selkeä struktuuri ja säännöt, joihin ryhmäläiset sitoutuvat. Jotkut vertaisryhmät ovat avoimia eli niihin voi osallistua aikataulujensa mukaan, osa on suljettuja, eikä uusia jäseniä oteta ennen kuin ryhmä päättyy.  Hyvä ryhmänohjaaja on myötätuntoinen asiantuntija, joka on kaikkien puolella ja puuttuu rohkeasti myös vaikeisiin tilanteisiin. Olennaista kaikille ryhmille on keskinäinen tuki ja ehdoton luottamus osallistujien kesken.  Muita tärkeitä vertaistukiryhmän sääntöjä voivat olla esimerkiksi seuraavat:

• Tasa-arvoisuus
• Oikeus puhua tai olla hiljaa
• Muiden kunnioittaminen
• Oikeus kysyä ja olla vastaamatta
• Oikeus osallistua toiminnallisiin tehtäviin tai olla osallistumatta
• Puhuminen vain omista tunteista ja kokemuksista
• Ymmärrys olla neuvomatta muita
• Aikataulussa pysyminen

Vertaistuen tarpeet ovat yksilöllisiä, eikä ihminen aina ole edes tietoinen siitä, voisiko vertaistuki häntä auttaa. Kirjassa esitellään syitä, miksi vertaistukeen ei osata tai haluta hakeutua. Näitä ovat heikko sosiaalinen pääoma, pelko leimaantumisesta, ennakkoluulot, epäluulot ja sosiaalisten suhteiden vierastaminen. Minäkin muistan usean eroseminaariini osallistujan kuvauksen sitä, kuin he epäilivät viimeiseen saakka osallistumisen mielekkyyttä, mutta kokivat ryhmän alettua sen olevan parasta, jota heille on tapahtunut pitkään aikaan. Itse asiassa monet ihmiset pitävät yhteyttä toisiinsa jopa vuosien ajan ryhmän loppumisen jälkeen.

Kirjassa kuvataan, kuinka Innovaatiojärjestö Nestan raportissa Peer Support: What is it and does it work? kerrotaan tuhannen tutkimuksen yhteenvedon perusteella, että vertaistuki ehkäisee yksinäisyyttä, lisää tyytyväisyyttä, parantaa itseluottamusta sekä tekee ihmisen tietoisemmaksi itsestään ja ympäristöstään. Siinäpä syitä kerrakseen hakeutua vertaistuen pariin kun vaikea elämäntilanne tulee omalla kohdalla vastaan elämässä.

Irja Mikkonen ja Anja Saarinen
Vertaistuki sosiaali- ja terveysalalla
Tietosanoma 2018

Yksinäinen juhannuksena

Olen pitkään seurannut yksinäisyystutkimusta ja siitä keskustelua. Professori Juho Saaren mietelmät yksinäisyydestä kansantautina ovat koskettaneet, Niina Junttilan ajatukset herättäneet monenlaisia tunteita.  Pitkä oma kokemukseni kansanterveysjärjestön viestintätiimin jäsenenä on vahvistanut tietoani siitä, että yksinäisyys on todellinen riski terveydellemme, Niin psyykkisesti, kuin fyysisestikin, Vaikka tänä päivänä tällainen jako suoraan sanoen  alkaa tuntua jo todella vanhentuneelta: olemme kokonaisuuksia.

Kun aloitin eroseminaarien vetämisen vuonna 2003, yksinäisyys vilahteli ryhmiin osallistujien puheissa jonkin verran. Vuosien varrella aloin kiinnittää huomiota siihen, kuinka lapsettomien ja lapsellisten eroajien kokemukset yksinäisyydestä erosivat toisistaan. Tunsin myötätuntoa eronneita kohtaan, joille ei jäänyt edes lapsia lähipiiriin. Omasta kokemuksestani tiesin, että yksinäisyys pysyi loitolla vahvemmin kun tiesi, että kaikki viikot eivät olisi yksinäisiä. Yksinäisyys saa yhä enemmän tilaa eroryhmissäni aiheena. On tosiasia, että mitä enemmän meillä on kaupungistumisen myötä valinnanvaraa, sitä valikoivampia meistä tulee parisuhdemarkkinoilla. Emme malta pysähtyä kiinnostavan ihmisen vierelle, vaan tähyämme jo kulman taakse. Kun vain malttaisimme pysähtyä, silloin meillä olisi myös tilaisuus tehdä tilaa läheisyydelle.

Ajattelen, että me tarvitsisimme monta termiä suomenkielessä yksinisyydelle, koska on ongelmallista, että termi ei merkitse meille kaikille samaa. Minullekin tulee mieleen useita näkökulmia yksinäisyyteen liittyen, eivätkä ne kaikki ole negatiivisia.

Tänään tein Juhannus-päivityksen Suomen Erityisherkkien sivulle, jossa toivotin hyvää juhannusta hallituksen puolesta sivun seuraajille. Oli koskettavaa, kuinka moni reagoi yksinäisyydestä käsin aiheeseen. Monelle meistä yksinäisyys merkitsee monenlaisia tunteita, vahvistavia ja vaikeita,  onneksi ajatusten jakaminen helpottaa.

Uusperheen käsikirja vahvistaa uusperhetaitoja

Tarja Törmäsen kanssa kirjoittamani Uusperheen käsikirja ilmestyy pian Otavalta. Kirja on opas taitavampaan uusperhe-elämään, se tarjoaa tietoa, vertaistukea ja harjoituksia. Tässä pieni siivu kirjan sivulta.

"Kyseenalaista tavoitteesi perheonnen suhteen. Mikä riittäisi, jotta olisit tyytyväinen? Pessimismiin ei kannata sortua, mutta herättele itsesi pohtimaan, voisitko olla onnellinen jo nyt. Perhe ei ole milloinkaan valmis kasvussaan. Tärkeää on keskittyä tässä ja nyt olevaan arkeen, kuluvaan päivään ja kallisarvoisiin hetkiin, joita jaatte yhdessä. Kysy rehellisesti itseltäsi, rakennatko perhettäsi yleisölle vai itsellesi? Kaipaatko vakuutusta sille, että olette maailman edessä kokonainen? Mikä on tuo maailma? Onko se hahmoton yleisö vai koostuuko se sukulaisista, eksistä ja naapureista? 

Jos huomaat rakentavasi näyteikkunaa, pysähdy ja kysy itseltäsi: kenen elämää elän? Ihmisiä kiinnostaa yllättävän vähän muiden asiat, enemmän me ihmettelemme, mitä muut ajattelevat meistä. Jos jotakuta kovin kiinnostaa teidän elämänne, hänen oma elämänsä lienee kovin ohutta. Voi olla, että unelmiesi kaltainen uusperhe ei koskaan toteudu. Voi olla, että puolisosi lapset pysyvät etäisinä, tai et ehkä koskaan tule pitämään heistä. Tunnet ehkä olosi vieraaksi kumppanisi sukujuhlissa. Perheillalliset eivät suju kuten ha luaisit. Kumppanisi eksä kohtelee sinua happamasti vuosi vuoden jälkeen. Uusperheenne on joka tapauksessa kokonainen, niin ehjä kuin mahdollista. Ja kuukausi kuukaudelta se muuttaa muotoaan. Kun huomaat pieniä edistymisiä, kuten perheenjäsenten keskinäisiä lähentymisiä, perhesääntöjen parempaa noudattamista, yllättävää ystävällisyyttä odottamattomalta taholta, älä kätke tyytyväisyyttäsi sydämeesi, vaan sanoita se. Kauniisti annetulla palautteella voi olla vahva merkitys sen vastaanottajalle. Muista, että asenteen voima on melkoinen ja esimerkkiä voi aina näyttää. 

Kun tunteet alkavat vyöryä, ja sinun on vaikeaa olla rakentava, ota käyttöön aikalisä, se säästää usein pahoilta törmäyksiltä. Aikalisä tarkoittaa sananmukaisesti sitä, että pidättäydyt toimimasta tunteen viemänä ja otat aikaa tilanteen pohtimiselle. Aikalisää voi käyttää silloinkin, jos perheessä pitäisi tehdä useita ihmisiä koskeva päätöksiä, eikä yksimielisyyttä löydy. Ehkä aikalisä ei aina auta löytämään yhteistä tahtotilaa, mutta ainakin se voi muokata suotuisampaa ilmapiiriä kompromissien syntymiselle."

Seuraa kirjan Facebook -sivua, jaamme siellä myös kirjan ulkopuolisia juttuja ja harjoituksia.

Rakastuminen on huono syy naimisiinmenolle

Bruce Fisher kehitti 70-luvulla Yhdysvalloissa eroseminaarimallin , jossa kymmenen viikon ajan vertaisryhmässä pohditaan eron johtaneita asioita, erityisesti suhdetta omaan itseen,  sopeuttavan käyttäytymisen muotoja, rakkauden olemusta, vuorovaikutusta, avoimuutta ja läheisyyden merkitystä. Nykyään Fisherin eroseminaari tunnetaan nimellä Suomalainen eroseminaari ja ryhmiä järjestetään ympäri Suomen. Jo kymmenet tuhannet suomalaiset ovat päässeet eteenpäin seminaarin avulla.

Seminaarissa käsiteltäviä tärkeitä kysymyksiä ovat ”Miksi valitsin juuri hänet?” ”Kenen elämää elin?”, ”Millaisia ihmisiä kohtaan tunnen vetovoimaa ja miksi?” sekä ”Millaisia sopeuttavan käyttäytymisen muotoja toin mukanani suhteeseen?”. Työskenneltyäni kuudentoista vuoden eroseminaarivetäjänä olen huomannut, että näihin kysymyksiin vastaamalla pääsee jo hyvin pitkälle itsetuntemuksessa ja sitä kautta itsensä rakastamisessa, parisuhteen vuorovaikutuksen ymmärtämisessä ja anteeksiantamisessa. Moni eroseminaariin osallistunut eroa harkitseva on näitä pohtimalla päätynyt myös jäämään suhteeseensa.
Alkuperäisessä Fisherin mallissa korostettiin paljon erilaisten vahvistuslauseiden ja tulevaisuususkon merkitystä, joka on hyvä asia. Itse olen korostanut ryhmilleni myös hyväksymis- ja omistautumisterapian näkökulmaa: sinun ei tarvitse pinnistellä ja pyrkiä olemaan valoisa jos sille ei ole vielä aika.

Itsemyötätunto ja hyväksyvä ote omaan elämään vahvistaa eron keskellä rämpivää. Aina ei voi porskuttaa asenteella eteenpäin, vaikka sillekin on aikansa. Osalle ihmisistä on luontaisempaa taistella kohti uutta elämää, osa tarvitsee turvallisuutta ja hoivaa enemmän selviytyäkseen. Olennaista on, että osaat kuunnella itseäsi ja tarpeitasi sekä myös antaa itsellesi hyviä asioita.

Suomalainen eroseminaari on nykyään yksitoistaviikkoinen. Tapaamisten rakenne muodostuu yhteisistä osuuksista ja pienryhmäkeskusteluista, lisäksi kotiin annetaan tehtäviä. Vertaistuen voima on valtavan hoitava ja siitä myös annetaan parhaat palautteet ryhmien jälkeen, Ei ihme, että monet solmivat seminaarissa tapaamisensa ihmisten kanssa pitkäaikaisia ystävyyssuhteita.

Parisuhde ei ole aina välttämättä rakkaussuhde. Ihmisillä on lukemattomia syitä mennä yhteen, eikä niistä olla aina rehellisiä edes omalle itselle. Bruce Fisherin kirjoitti, että rakastuminen on huono syy mennä naimisiin, jos se on ainoa syy. Rakastuminen kestää aina aikansa, ja sen hälvettyä on aika kohdata kumppani ilman hormonihuuruisia laseja. Osa pareista siirtyy rakastamisesta rakastamiseen helposti, osalle paljastuu ikävä totuus siitä, ettei kumppani ollutkaan sellainen ihminen, jonka toivoi olevan. Silloinkin on vielä mahdollisuus valita haluaako kehittää suhdetta. Onko valmis hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on? Ja voisitko ehkä itse muuttaa omaa asennettasi? Tärkeä kysymys on: Rakastanko sinua silloinkin, kun en saa sinulta minulta haluan?

Jos pohdit pitäisikö sinun erota, vastaa ensin näihin kysymyksiin

1. Koenko tulevani rakastetuksi, millä tavoin kumppanini osoittaa rakkautta minulle?
2. Koenko itse rakkautta kumppaniani kohtaan, miten osoitan sen
3. Saanko olla suhteessamme koko potentiaalini kokoinen?
4. Odotanko vai pelkäänkö yhteisiä viikonloppuja ja lomia?
5. Joudunko varomaan sanoja ja tekojani, ettei toinen hermostuisi?
6. Tulevatko tärkeimmät tarpeeni täytetyksi suhteessamme?

Tunne tunteesi, niin olet läheisempi itsesi kanssa

Valmistuin skeematerapeutiksi tammikuussa Kimmo Takasen koulutuksesta. Koulutus täydensi hyvin aiempaa osaamispalettiani ja olen jo paljon soveltanut tietoa asiakastyössäni ja kursseillani. Skeematerapiassa käsitellään tunnelukkoja ja selviytymiskeinoja, joita olemme ottaneet käyttöömme sopeutuaksemme erilaisiin elämässämme kohtaamiin tilanteisiin.

Tunnelukko on haitallinen uskomus, joka voi liittyä meihin itseemme tai toisiin ihmisiin, se vaikeuttaa aina suhteitamme ja voi estää meitä elämästä niin kuin haluaisimme. Tunnelukkotyöskentelyssä on olennaista tulla tietoiseksi omista haitallisista selviytymiskeinoistaan, jotta voisi luopua niiden käytöstä.

Tunnelukot ja selviytymiskeinot tulevat näkyviin läheisissä ihmissuhteissa ja muissa tärkeissä vuorovaikutustilanteissa. Siksi oman käyttäytymisen ja sen takana olevien tunteiden ymmärtäminen on tärkeää. Skeematerapian kehittäjä Jeffrey E Young  on kognitiivisen psykoterapian kehittäjän Aaron T Beckin oppilas, joka halusi kehittää terapiamuotoa eteenpäin. Hän listasi kahdeksantoista tunnelukkoa eli skeemaa (englanniksi life trap). Nämä ovat:

Pessimistisyys
Suojattomuus
Hylkääminen
Kaltoin kohtelun tunnelukko
Vajavuuden tunnelukko
Epäonnistuminen
Rankaisevuus
Vaativuus
Ulkopuolisuus
Tunnevaje
Riippuvuus
Uhrautuminen
Alistuminen
Emotiaalinen estyneisyys
Hyväksynnän haku
Riittämättömän itsekontrolli
Oikeutuksen tunnelukko
Kietoutuneisuus

Terapiassa lähdetään etenemään näiden tunnelukkojen tunnistamisesta  Kun luet sanat, sinussa voi herätä joidenkin kohdalla tunnistamista. Kiinnitä tunteeseen huomiota ja pohdi mitä se sinussa herättää. Verkosta löytyy testejä ja lisätietoa, joiden avulla saat tietoa itsestäsi, tai voit hakeutua skeematerapiaan käsittelemään asiaa. Skeematerapeuteilla on hallussaan vielä kattavammat testilomakkeet ja osaaminen auttaa sinua matkalla tietoisemmaksi omasta itsestäsi.

Vinkki: Maaliskuussa ilmestyy Kimmo Takasen kirja Parisuhteen tunnelukot, kiehtovaa luettavaa kaikille parisuhteen vuorovaikutuksesta kiinnostuneille.

Kun aluksi kaikki oli niin hyvin – Miksi henkistä väkivaltaa voi olla vaikea tunnistaa?

Olen kuullut usein saman tarinan siitä, kuinka aluksi niin hieno ihminen muuttuu suhteen aikana valtaa käyttäväksi ja kontrolloivaksi kumppaniksi. Tapauksesta riippuen suhteeseen voi liittyä ystävistä eristämistä, rahankäytön ja kuittien tarkkailua, kumppanin sähköpostien ja puhelimen viestien lukemista, haukkumista, alistamista, alentavaa puhetta, uhkailua, päihteiden huolestuttavaa käyttöä. Jos fyysinen väkivalta puuttuu, voi mennä pitkään, että havahtuu huomaamaan suhteensa tilan, niin vahvasti pidämme mielikuvastamme kiinni silloin, kun sen rikkoontuminen uhkaa järisyttää koko uskomusjärjestelmäämme. Fyysinenkään väkivalta ei aina saa ihmistä lähtemään suhteesta, vaikka kaikki merkit huutavat: Mene jo! Niin vahva on alkuaikojen hyvien muistojen, itsesyytösten, kumppanin järjestelmällisen alistamisen ja niistä syntyneen häpeän voima.

Duodecimin mukaan jopa 15 % väestöstä kärsii jostain persoonallisuushäiriöstä. Niitä luonnehtivat poikkeavasti korostuneet persoonallisuuden piirteet, joihin liittyy merkittävä haitta yksilölle tai muille. Häiriöt ovat olleet nähtävissä jo lapsena toisin kuin aikuisiän persoonallisuuden muutokset, jotka johtuvat psykiatrisesta sairaudesta, aivovammasta tai muusta sairaudesta tai ovat pitkittyneen stressin seurausta.

Lisäksi on paljon ihmisiä, joilla on piirteitä esimerkiksi epävakaasta tai narsistisesta persoonallisuudenhäiriöstä, mutta jotka eivät täytä diagnostisia kriteerejä. Ei ole siis mitenkään harvinaista joutua tekemisiin tällaisen henkilön kanssa. Osa persoonallisuushäiriöisistä henkilöistä tunnistaa omat vuorovaikutushaasteensa ja hakee niihin apua. Valitettavasti on kuitenkin paljon heitä, jotka kieltäytyvät kohtaamasta omaa tilaansa ja joiden käytös heijastuu tuhoavasti lähisuhteisiin.

Näyttää siltä, että erityisesti narsistiset persoonallisuudet hakeutuvat suhteisiin henkilöiden kanssa, joita heidän on helppo manipuloida ainakin alkuun. Herkät, sopeuttavat henkilöt, jotka laittavat toisen edun etusijalle, haluavat nähdä toisessa vain hyvää ja ovat ylivastuullisia suhteessaan, kuuluvat usein näihin.

Narsisti tunnistaa heissä henkilön, joka toimii heidän tahtonsa mukaan, mutta kun joustaminen jatkuu, vaatimukset kovenevat ja narsisti tarvitsee enemmän näyttöä hänen tahtoonsa suostumiseen. Tilanteet alkavat tulla vaarallisemmiksi. Mutta mitä ihmettä herkkä kumppani näkee alun perin narsistissa? Monella on kokemus alkuaikojen pökerryttävästä huumasta. Viettely ja toisen jalustalle nostaminen sujuvat helposti. Herkkä voi nähdä myös narsistin alkuun vakaana ja turvallisena henkilönä, joka ei anna minkään hetkauttaa itseään, ja kokee olevansa turvassa.

Kumppanisi ei tarvitse olla persoonallisuushäiriöinen ollakseen ilkeä tai väkivaltainen. Ihmisen mieli on monimutkainen. Suhteiden päättymiseen liittyvät tunnelmat ovat aina ikäviä ja niihin liittyy erilaisia tulkintoja tilanteesta. Sinun ei edes tarvitse tietää, miksi toinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Pääasia on, ettet jää henkisesti tai fyysisesti väkivaltaiseen suhteeseen. Se ei ole helppoa silloinkaan, kun voi huonosti. Se johtuu siitä, että mielesi kieltäytyy hyväksymästä asiaa, syytät itseäsi, olet lamaantunut, pelkäät ja kieltäydyt näkemästä todellisuutta.

Auta itseäsi uskomalla itseäsi. Kun voit huonosti, niin asiat eivät ole hyvin. Luota intuitioon ja ole itsesi puolella. Hae keskusteluapua yksin tai hakeutukaa yhdessä asiantuntijan luokse. Väkivaltainen henkilö voi muuttua, mutta se vaatii omaa halua tehdä muutos tilanteeseen. Valitettavasti väkivalta pahenee yleensä ajan myötä. Et tee kenellekään palvelusta lykkäämällä asiaa eteenpäin. Rohkeutta ja voimaa elämääsi.

Täältä löydät apua >>

Tavoite on rohkeuden matkakumppani – kirkastamalla päämäärääsi vahvistat voimaasi

Olen pelännyt elämässäni paljon, enkä ole kokemukseni kanssa ainutlaatuinen. Se, joka erottaa meidät toisistamme on se, tahdommeko toimia pelostamme huolimatta ja erityisesti pystymmekö toimimaan vaikka pelottaa? Aina oma halu ei riitä, jos pelkoa tuottava asia on omasta näkökulmasta katsoen ylivoimainen. Silloin voi tuntua siltä, että olet loukussa, josta ei löydy ulospääsyä.

Kun havahduin tavoitteiden merkitykseen elämässäni ensimmäisen kerran, huomasin, että asettamalla suunnan elämälleni heikensin samalla myös pelkojani. Tämä johtui todennäköisesti eniten siitä, että valitsin kulkea arvojeni suuntaisesti. Kun näin miksi, löysin samalla miten. Olen käyttänyt ajatustani siitä lähtien apunani elämäni vaihtuvissa tilanteissa itseni ja asiakkaideni kanssa. Yhä uudelleen saan kuulla tarinoita siitä, kuinka uskollisuus toimia oikein ja rakkaudellisesti silloinkin, kun toinen ei sitä näennäisesti ansaitsisi, auttaa pääsemään vaikeassakin tilanteessa eteenpäin ja perillä voi tuntea huojennusta siitä, ettei omaa käyttäytymistään tarvitse katua, vaikka toinen olisikin ollut sinua kohtaan epäarvostava tai ilkeä.

Vahvojen tunteiden värittämät muistot nousevat helposti mieleen, kun niille tekee tilaa. Pelosta käsin tuotetut ratkaisut aiheuttavat jälkikäteenkin tappiomielialaa ja häpeää. Jos tunnistat että olisit voinut toimia tilanteessa paremmin itsesi kannalta, on muisto epämieluisampi. Itseään ei kuitenkaan kannata mitätöidä tai tuomita, koska se vahingoittaa luottoa itseesi. Ikävät kokemukset opettavat meille itsestämme paljon ja voimme hyödyntää niitä tulevaisuudessa.

Rohkeus on kykyä haastaa omat uskomukset ja mielikuvat. Usein se on kykyä katsoa omien mielikuvien ulkopuolelle. Kun tunnet pelkosi eli tiedät, mitä pelkäät, sinun on helpompi hallita pelkoasi. Pelko saa sinut pienentämään itseäsi ja syö itseluottamuksesi, et näe enää muita vaihtoehtoja kuin toimia pelkosi mukaan.

Kognitiivisessa terapiassa fobioiden ja pakko-oireisen häiriöiden hoitamisessa on käytetty vuosien ajan menestyksellisesti altistushoitoa, siinä ihminen laitetaan kohtaamaan pelkonsa, mutta se tehdään turvallisesti terapeutin läsnäollessa tai tukemana. Moni asiakas pelkää työskentekyä valtavasti ja voi mennä kuukausia, ennen kuin päästään alkuun, mutta tulokset ovat huimia. Olennaista on ymmärtää, että pelko pitää ahdistusta yllä ja välttelemällä pelon kohdetta vältät myös pelkosi kohtaamista ja siitä vapautumista, Myös sinä voit arjessasi altistaa itseäsi pelkäämillesi asioille ja katsoa miltä se tuntuu. Jos sinulla on hyvin hankalaa tunteesi kanata, kannattaa hakeutua ammattilaisen luokse.

Pelko on tarpeellinen tunne, koska se suojaa meitä. pahimmillaan se kuitenkin estää meitä elämästä niin kuin haluaisimme. Jos pelko vie liikaa sinulta mahdollisuuksia, älä suostu sihen, vaan valitse vapaus. Jos et ole valmis vielä toimimaan omaksi hyväksesi, on jo uuden asenteen ottamisella suuri merkitys. Voit luvata itsellesi, että et suostu olemaan pelkosi vanki.

Kirjoitus on julkaistu myös Hidasta elämää -sivustolla 11.1.2019

Parisuhdetaidot uusperheessä

Parisuhde on uusperheen voima. Puolisoiden tunnesuhde on ratkaisevassa asemassa siinä, millainen perheen ilmapiiri on. Tämä ei tarkoita sitä, ettei saisi olla erimielisyyksiä tai haasteita, ne kyllä kuuluvat elämään. Onnellisen parisuhteen salaisuus ei siis ole vaikeuksien ja haasteiden puuttuminen vaan se, että halutaan olla niistä huolimatta yhdessä. Hyvässä parisuhteessa on turvaa, sitoutumista ja läheisyyttä. Kun ei tarvitse pelätä toisen reaktiota, on tilaa puhua myös vaikeista asioista.

Uusperheelle ongelmia ennustaa varmimmin se, ettei aiempaa eroa ole käsitelty tarpeeksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos tunnet yhä vaikeita tunteita liittyen aiempaan suhteeseesi, välttelet siihen liittyvien asioiden käsittelyä, olet jatkuvissa riidoissa entisen kumppanisi kanssa tai et ole selvittänyt itsellesi, mihin suhde päättyi, on hyvin mahdollista että irrottautumisesi on yhä kesken. Uusi suhde voi tällöin toimia pakopaikkana, jottei omia vaikeita tunteita tarvitsisi kohdata. Särkyneen ydinperheen varjo voi tummentaa silloin uusperheen maiseman ja johtaa senkin päättymiseen. Tutkimuksista tiedetään että selvittämättömät asiat tuppaavat ilmentymään myös uudessa suhteessa.

Moni siirtyy kuitenkin lennossa tai nopeasti uuteen suhteeseen. Osa uuspareista on aloittanut suhteen jo aiemman liiton aikana. Sen ei tarvitse olla uhka uudelle parisuhteelle. Aiempaa parisuhdetta ja eroa voi ja kannattaa käsitellä uudenkin suhteen aikana. Tarpeeksi turvallisessa suhteessa on tilaa käsitellä vaikeitakin asioita ja erityisesti sitä, mitä aiemmassa suhteessa tapahtui ja miksi se päättyi. Jos puhuminen on hankalaa, on tarjolla monenlaisia ammattilaisia, kursseja ja kirjallisuutta, joiden avulla omaa itseään voi auttaa tulemaan tietoiseksi menneisyydestään. Kun on tietoinen omista haasteistaan ja valmis ne kohtaamaan, osaa toimia vahvemmin omassa arjessaan. Näin uusi parisuhdekin voi paremmin.

Mitä enemmän kätkee asioita sisäänsä ja pyrkii miellyttämään toista, sitä etäämmälle yleensä mennään. Herkille ihmisille voi olla kiusaus toimia näin, koska he usein pelkäävät pahoittavansa toisen mielen samaan aikaan kun voivat pelätä siihen liittyvää hylätyksi tulemista. Se on kuitenkin karhunpalvelus suhteelle. Tiedetään, että suhteen läheisyyttä lisää se, että on uskallusta puhua myös siitä mihin on toisessa tai itsessään pettynyt ja mikä harmittaa tai pelottaa. Kynnys vaikeiden asioiden puheeksi ottamiselle voi olla korkea, mutta se kannattaa. Näin tehdään tilaa molemminpuoliselle ymmärtämiselle ja suhde syvenee. Yhtä tärkeää on osata pyytää sitä, mitä tarvitsee itselleen. Yhdenkään ihmisen ei pitäisi odottaa, että kumppani osaa automattisesti lukea hänen tarpeitaan. Emmekä voi varmasti tietää, mikä on toiselle ihmiselle parasta.

Ote on huhtikuussa ilmestyvästä Uusperhetaitoja käsittelevästä kirjasta, jota kirjoitan yhdessä Tarja Törmäsen kanssa.

Millainen on sinun päättyvän vuotesi henkinen tilinpäätös?

Kuva: Samuel Glassar

Mietin tänään, kuinka olen kuvannut monelle ystävälleni kulunutta vuotta henkiseksi hurrikaaniksi. Jäin pohtimaan, mitä todella on tapahtunut ja mitkä asiat ovat ottaneet eniten koville elämässäni tänä vuonna? Ennen kaikkea minua kiinnosti, mitä voisin näistä oppia ja toistanko jotain kaavaa elämässäni?

Ihmissuhdeongelma

Sanotaan, että kipeimmät asiat opettavat meille eniten, mutta oppi ei tule kotiin, jos vastustamme sen tarjoamaa kasvunpaikkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että aina kun pyrimme näkemään syyllisen muualla, kieltäydymme kohtaamasta omaa vastuutamme asiasta. Ei, tämä ei tarkoita sitä, että tarkoituksena olisi löytää syyllinen. Tämä tarkoittaa sitä, että tarkoituksena olisi löytää yhteys, jonka avulla voisimme käsitellä tapahtunutta toistamme arvostaen. Hyökkääminen, syyllistäminen ja ilkeä puhe eivät palvele ihmissuhteissa, niiden avulla rakennamme vain barrikadeja, joiden taakse kätkeytyä. Yhteys ei ole myöskään mahdollinen, jos toinen kieltäytyy kohtaamasta sinua. Mykkäkoulu ja henkinen pakeneminen tapahtumapaikalta satuttavat aina, ja se usein onkin niitä aseinaan käyttävän perimmäinen tarkoitus.

Minulle kävi näin. Ystäväkseni luulemani ihminen hyökkäsi kipeästi minua kohtaan, mutta kieltäytyi kertomasta syytä minulle, vaikka sitä häneltä pyysin. Mitä minulle siis jäi jäljelle keinoiksi? Kaksi päivää itkin ja olin ahdistunut. Vajoin alhaisiin tunnelmiin. Puhuin asiasta ystävieni kanssa. Kärsin. Lopulta kohtasin itseni ja ymmärsin, että sitä ihmistä, jonka kuvittelin ystäväkseni ei ollutkaan. Ehkä arvioimme molemmat toisemme väärin? Tämä auttoi irrottautumaan kivusta. Samaan aikaan yhä toivon hänen avaavan minulle sydämensä, jotta voisimme kohdata. Hyväksyn kuitenkin, ettei yksin minun tahtoni tähän riitä. 

Mitä opin? En voi painostaa toista avautumaan, mutta voin itse tulla niin lähelle vastaan, kuin mahdollista. Jos toinen ei halua tulla vastaan, on se hänen valintansa, minun ei tarvitse silloin kantaa hänen tuskaansa syyllistymällä.

Sairastuminen

Sain äkillisen ja rajun allergisen reaktion syyskuussa ensimmäistä kertaa elämässäni. Sairastumisen tähden jouduin perumaan matkani Ranskaan, se ei kuitenkaan ollut vaikein asia. Kamalinta oli pelko ja sairaudesta aiheutuneet oireet. Reaktio oli pahimmillaan kuukauden päivät. Kirjoitin päivittäin oirepäiväkirjaa, googlailin kammottavia ihosairauksia ja hoin mantraa: ”Huomenna on paremmin". Toivoin eniten kutinan katoamista, jäljet ihollani olivat kamaluudestaan huolimatta toissijaisia. Välillä ajattelin liioittelevani oireitani. Kun Iho- ja allergiasairaalan lääkäri sanoi, että olin huonossa kunnossa, uskoin vakavuuden vasta itsekin. Lokakuun lopussa aloin kunnolla tervehtyä ja tänään huomasin ensimmäistä kertaa, että pikkuhiljaa myös leesioiden jättämät karttamaiset rajat ovat kadonneet näkyvistä iholtani.

Sairaus tulee aina yllättäen. Mitä vain voi tapahtua, mutta pelossa ei voi elää. Mitä avukseni jäi pahimmalla hetkelllä? Toivo. Asenne. Rakkaus. Tärkeimmät vahvistajani elämässäni. Opin myös uuden asian: Ottamaan auliimmin muiden myötätuntoa vastaan. Kiitos perhe ja ystävät, teidän apunne oli mittaamaton.

Aloittaminen

Kaikki alkaa alusta. On kyseessä kirjoittaminen, kaverille tapaamisen ehdottaminen, kuntoilu, siivoaminen, henkinen kasvu tai mikä vain. Tarvitsen ensimmäisen askeleen. Olen huomannut sen olevan välillä raskasta, mutta alkukitkan jälkeen kulku helpottuu suunnattomasti ja tehtävä vie mennessään. Olen saanut tänä vuonna tehdä paljon hienoja ja merkityksellisiä asioita, välillä olen ehkä kahminut elämyshakuisuudessani niitä liikaa. Olen luvannut kirjoittaa kun pyydetään, varannut aikoja asiakkaille vapaiksi merkkaamilleni päiville, auttanut ja mahdollistanut. Lupaaminen on helppoa, aloittaminen on kuitenkin ollut minulle aina vaikeaa, siksi asiat tuppaavat kasaantua ja stressaan välillä lopulta enemmän kuin nautin.

Vaikka tykkään hirveän paljon tehdä ja saada aikaan, olen oppinut että kivat ja kiinnostavatkin asiat voivat uuvuttaa. Siksi oppini tästä on ollutkin, että vähempikin riittää, ja kiksejä voi saada myös viipyilemällä tässä hetkessä, ei rientämällä eteenpäin ja innostumalla kaikesta uudesta. Mikä tärkeintä, olen oppinut sanomaan paremmin ei, vaikka haluaisin vastata kyllä.

Muutos

Sanotaan, että et voi muuttua ennen kuin alat tehdä toisin asioita. Tämän haasteen vaikeuden tunnistan ja tätä olen henkisesti jumpannut tämän vuoden. Käyn työskentelyä monella tasolla, osasta on helppoa kertoa ystävilleni, osa on liian kipeitä jaettavaksi kuin terapiassa, onneksi edes siellä se on minulle mahdollista. Olen tämän loppuvuoden aikana valmistellut itseäni isoihin muutoksiin elämässäni ja kyllä, ne mahdollistuvat askel kerrallaan. Toivon itselleni voimaa pyytää mitä tarvitsen ja rohkeutta ottaa vastaan. Toivon tervettä itsekkyyttä ja ihmisiä, joiden seurassa minulla on turvallista olla. Toivon, että uskallan enemmän. Toivon, että löydän heidän luokseen, joille minulla on jotain annettavaa. Toivon, että löydän heidän luokseen, joilla on minulle opetettavaa. Haluan viettää enemmän aikaa tärkeiden ihmisteni kanssa.

Tehtävä

Mikä on sinun tilinpäätöksesi, mitä elämäsi opetti sinulle tänä vuonna ja mitä haluat oppia ensi vuonna? Kirjaa tärkeät ajatukset talteen, kirjoittaminen on dialogia itsensä kanssa. Tai jaa ajatuksia ystäviesi kanssa asiasta. Voitte myös halutessani tehdä tavoitteita ensi vuodelle. Olen monta kertaa elämässäni huomannut, että tietoisesti asetetut tavoitteet usein toteutuvat. Se on ikään kuin oman kompassin asettamista siihen suuntaan, jonne haluaa kulkea. ”En kuitenkaan saa mitä haluan” –asenne on uhriutumista, ikävä ja usein itsensä toteuttava ennuste. Jospa laittaisit valot päälle ja astuisit esiin, alkaisit elää elämää, joka on sinulle tarkoitettu. Olisit oman potentiaalisi kokoinen, kuten logoterapiassa sanotaan. Usein se edellyttää myös sen arvioimista, oletko oikeassa seurassa? Jos sinulta puuttuu kannustavia ja rakkaudellisia ihmisiä elämästäsi, niin etsi heitä, maailma on täynnä yhteisöjä, joista voit valita. Se edellyttää kuitenkin juuri sitä aloittamista ja esiin tulemista. Kannustan sinua lähtemään, moni ottaisi sinut vastaan, jos vaan tietäisi sinun olevan olemassa. Anna itsellesi uuden vuoden mahdollisuus, antaudu elämälle.

Et ole välttämättä sitoutumiskammoinen nirso, saatat kärsiä ahdistuneisuushäiriöstä

Mitä lähempänä ihmiset asuvat toisiaan, sitä kauempana olemme toisistamme, vaikuttaa tänä päivänä. Kaupungistamisen myötä kylät tyhjenevät ja kaupungit kasvavat, mutta samalla yksineläjien määrä lisääntyy. Tällä hetkellä yleisin kotitalousmuoto Suomessa ovat yksinasujat. Toki osa heistä on suhteessa, mutta tiedetään, että useimmat meistä toivoisivat sen löytyvän.

Ihmiset kurottelevat toistensa luokse Tinderin ja muiden verkkosovellusten avulla ja törmäilevät baareissa alkoholin turruttamina. Jotkut rohkeat avaavat keskustelun mielenkiintoisen ihmisen kanssa näyttelyssä tai kahvilassa. Ennakkoluulot ja tulkinta vaikeuttavat aitoa kohtaamista.  Tutkimuksista tiedetään, että mitä enemmän ihmisillä on valinnanvaraa, sitä valikoivammaksi he tulevat. On vaikeaa pysähtyä mielenkiintoisen henkilön äärelle, koska kulman takaa voi tulla kiinnostavampi vastaan. Mutta parinvalinnassa vaikuttavat lukuiset muutkin asiat.

Tylyimpiä leimoja, joita lähiympäristöstä voidaan ikisinkulle asettaa on nirsoilu. Tällöin oletetaan, että eihän tuolle mikään kelpaa, kuvittelee olevansa tavallisten ihmisten yläpuolella, ottaisi nyt vaan jonkun.  Kuitenkin, kun näyttää siltä, että kukaan ei kelpaa, tai ihmissuhde ei lähde käyntiin kuin unelma ensitreffien jälkeen, voi tilanne johtua monesta syystä. Useimmiten jatkoa ei tule ihan vain siksi, että useimmat suhteet tyssäävät alkuunsa. Tulee esille asioita, jotka eivät viehätä, arvoja, joihin ei voi liittyä. Elämänkumppania etsiessä on merkitystä, että yhteiset ydintarpeet olisivat samanlaisia, on harmilista, kuinka vähän niistäkin puhutaan tutustuttaessa. Tiedetään, että suhteen ensimetreillä esiin tulleet vastoinkäymiset ovat usein samoja, joihin suhde lopulta päättyy, siksi niihin kannattaa kiinnittää huomioita jo alussa. Ei sen tähden, että voisi karata paikalta, vaan siksi, että voisi pyrkiä selvittämään niitä ennen niiden vahvempaa sabotoivaa vaikutusta.

Se mikä näyttäytyy ulkopuolisten silmissä valikoivuutena, voi olla ahdistuneisuuteeseen reagoimista. Useat herkät ihmiset ovat kovin reaktiivisia ja kokevat suhteen alun liian jännitteisenä aikana. Jos toinen ei tule lähelle niin nopeasti kuin haluaisi tai tekee sen liian nopeasti, voi ahdistunut herkkä perääntyä vaiheessa, jolloin tarvittaisiin enemmänkin aikalisää, hengittelyä ja kommunikointia.

Erityisherkillä on enemmän ahdistuneisuushäiriötä kuin muilla ja  joskus voi olla, että ihminen ei itsekään ymmärrä olevansa ahdistunut, vaan kuvittelee olevansa  vain hankala ja sitoutumiskyvytön. Aivan kuin hänen läheisensä hänelle viestivät. Taipumuksesi sabotoida suhteesi heti alkuun voi siis johtua siitä, että tilanne ahdistaa sinua. Tiedetään että masennus voi olla piilevää, mutta ahdistuneisuuskin voi toimia salaa sinulta vaikuttaen ihmissuhteisiisi. Ahdistuneisuuden syntymekanismeihin vaikuttavat välittäjäaineet, kasvuympäristö ja elintavat. Jos koet jatkuvaa epämukavuutta, hankaluutta, vaikeutta ja pakenemishalua liittyen vuorovaikutustilanteeseen kannattaa hakea ammattilaiselta apua.

Mutta voit myös auttaa itseäsi, jos kohtaaminen pelottaa, etkä kykene pysähtymään uuden kiinnostavan ihmisen äärelle pidemmäksi aikaa. Psykologit ja terapeutit tarjoavat tähän mielellään tunteiden siedätystä. Kun et pakene, vaan antaudut vuorovaikutukselle silloinkin kun se on hankalaa, voit oppia itsestäsi ja tunteistasi uutta. Eevi Minkkinen muistuttaa blogissaan, että pysähtymällä hankalan tunteen äärelle, sen voima lievenee asteittain ja ehkä jopa katoaa häiritsemästä.  Voit myös vaikka luvata itsellesi, että tapaat jokaista uutta henkilöä useamman kerran. Ei se ole vielä  ilmaus yhteisestä tulevaisuudesta, mutta itsetuntemuksellesi ja ihmissuhdetaidoillesi se voi tehdä todella hyvää.



Artikkeli on julkaistu tänään myös Hidasta elämää sivustolla.

Kaihon ja rakkauden lempeä kesäkumppani

Susanna Erätulen kirjoittama Etsijän kirja sisältää vain rakkaudellisia sanoja. Se kutsuu lukijan ikuisten kysymysten äärelle, lohduttaen ja antaen uusia näkökumia. Erityisen viehättävää on Susannan taitoa kutoa kauniita lauseita isoista oivalluksista. Lukijana minusta tuntuu, kuin katsoisin Susannaa silmiin hänen tekstinsä kautta. Kuin kuulisin hänen lukevan minulle tekstiään ääneen. Kirjoittaja on lähellä ja koskettavan aito.

Luin kirjan tänä aamuna junassa matkalla mökilleni, jossa olen viettänyt kaikki lapsuus- ja nuoruuskesäni. Viimeisestä vierailusta lapsuusmaisemiin on kulunut  jo seitsemän vuotta.  Minun on vaikea uskoa sitä, henkisesti en ole milloinkaan vieraantunut rakkaasta kesäkodistani.

Tässä kohtaa omaa elämääni, suurten myllerrysten keskellä, en olisi voinut valita mukaani parempaa luettavaa. Susannan kuvaukset äitiydestä, rakkauden suunnattomasta voimasta, valintojemme merkityksistä, elämän lahjoista ja niistä luopumisesta, henkisyydestä ja suhteesta omaan itseen tulivat lähelle, saivat kyyneleet valumaan ja sydämeni liikahtamaan. Muistin asioita, joita en ole vuosiin pohtinut. Tunsin kiitollisuutta ja kutsumusta.

Susanna on kirjailija, äiti, puoliso  retriitinohjaaja ja lisäksi opettaja. Hänelle on hieno lahja ilmaista asioita viereltä rauhallisesti näyttäen, ei päsmäröiden. Turva ja lämmin läsnäolo ovat kirjan kaikilla sivuilla aistittavissa. Jos tunnet sisälläsi kutsumuksen lähemmäksi itseäsi, niin tämä kirja todennäköisesti auttaa sinua matkallasi.

Etsijän Kirja kuuluu Hidasta elämää –kirjasarjan Premium-teoksiin. Se on kaunis lahjakirja, jonka taitossa on otettu huomioon tekstin sanoma.