keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Kumppanin seksiriippuvuus – suhteen loppu vai uusi alku?

 Vieraskynä


Kirjoittaja seksuaaliterapeutti Karoliina Vuohtoniemi työskentelee Marika Rosenborgin kanssa Vallilan Uuden elämän värit terapiahuoneella. Karoliinalla on pitkä kokemus seksiriippuvaisten ja heidän omaistensa kanssa työskentelystä.


Epäusko, toivottomuus, raivo, häpeä, itsesyytökset ja lamaantuminen. Nämä kipeät tunteet ovat valitettavan tuttuja ihmisille, jotka ovat saaneet tietää kumppaninsa pakonomaisesta seksikäyttäytymisestä eli niin kutsutusta seksiriippuvuudesta. On hetkiä, jolloin mikään ei tunnu miltään tai kaikki tuntuu olevan ihan hyvin. Kunnes televisiosta tulee mainos, joka muistuttaa seksiriippuvuudesta. Tai kumppanin puhelimen merkkiääni kilahtaa ja ajatukset kulkevat villiä laukkaa; kukakohan viestin on laittanut, salaakohan hän jotakin? Kumppanin myöhästyminen aiheuttaa epäilyksen sävyttämän tunnekuohun ja pakottava tarve ajaa tarkistamaan kumppanin puhelinta.

Kumppanin paljastunut seksiriippuvuus on lähes aina parisuhteelle kriisi. Se saattaa laittaa kyseenalaistamaan koko suhteen historian; tunnenko tuota ihmistä enää? Onko mikään ollut totta? Samalla se vavisuttaa myös suhteen tulevaisuutta. On löydettävä voima lähteä rakentamaan luottamusta uudelleen tai erottava sillä ilman luottamusta suhde ei selviä.

Terapeuttina minä rauhoittelen, annan tilaa ja normalisoin, nämä tunteet kuuluvat asiaan. Kerron että seksiriippuvuus on oikeasti vakavasti otettava tila eikä se ole kumppanin vika.  Ja että siihen on saatavilla apua. Ensimmäinen neuvoni pareille seksiriippuvuuden paljastumisen jälkeen on; älkää tehkö mitään päätöksiä heti. Antakaa ajan kulua ja hakekaa ammattiapua tai vertaistukea. Suhde voi selvitä kumppanin seksiriippuvuuden aiheuttamasta kriisistä, mutta harvoin ilman toisten tukea.

Tukea ja myös uskoa parempaan saattaa löytyä kumppanien vertaistukiryhmään osallistuneen naisen tarinan muodossa. Haluaisin, että se antaa sinulle toivoa, sinäkin voit selvitä.


Asiakastarina omaisen näkökulmasta

Voiko parisuhde selvitä kumppanin seksiriippuvuudesta?

Kun aloitin Kohti luottamusta -ryhmässä, en ollut vielä oma itseni. Olin rikki, epävarma ja pelkäsin tulevaa. Reilu vuosi ennen ryhmän alkua, puolisoni, jota rakastin kovasti, oli kertonut pettäneensä minua lähes koko 30-vuotisen yhteiselon ajan. Pettämistä oli monenlaista ja paljon. Oli yhdenillan juttuja, pidempiä suhteita ja seksipalveluita. Viimeisimpänä oli ”perinteinen” keski-ikäisen miehen suhde puolet nuorempaan, kokemattomaan naiseen. Tämän suhteen aikanakin puolisollani oli yhdenillan juttuja.

Porno ja seksi tuntuivat olleen mieheni mielessä usein jopa pakonomaisella tasolla aiheuttaen välillä vaarallisiakin tilanteita. Päihdelinkki.fi seksiriippuvuustestissä mieheni sai lähes täydet pisteet. Sain tietää tästä kaikesta vasta, kun mieheni mielenterveys alkoi mennä lopullisesti niin, että hänellä oli itsetuhoisia ajatuksia. Sillä hetkellä, kun mieheni kertoi kaiken, hän ei itsekään ymmärtänyt, että juuri rehellisyys ja avoimuus olivatkin tie parempaan oloon ja eheytymiseen. Vaikka se tarkoittikin järjettömän aviokriisin kohtaamista ja minun koko maailmani hetkellistä romahtamista, olen silti sitä mieltä, että tuo rehellisyys ja tuska ovat tehneet meistä vahvempia yhdessä. Tuo kriisi oli elettävä, jotta elämässä päästäisiin eteenpäin, ja sen kautta jouduin itsekin miettimään, mikä on minulle itselleni tärkeää ja arvokasta. Kliseistä, mutta toivottavasti totta myös 10 vuoden päästä. 

Pettäminen on julkisessa keskustelussa jotakin niin anteeksiantamatonta ja puolisoa nöyryyttävää, ettei siihen tarjota muuta vaihtoehtoa kuin ero. Seksiaddiktiota taas ei usein tunnisteta, ja sen merkitystä vähätellään. Itse olin asiasta aluksi täysin sekaisin, ja halusinkin pohtia parisuhteemme tulevaisuutta ensin kunnolla ilman painostusta tai ulkopuolisten, asiasta mitään tietämättömien kommentteja. Perheessämme ei pelkästään minä, vaan myös lapsemme olivat eläneet kuplassa, jossa kaikki oli hyvin ja turvallista. Olin itse traumatisoitunut, ja halusin säästää lapseni traumoilta niin hyvin kuin vain pystyisin. Myös siksi halusin käsitellä asiaa ensin itse ja pohtia avioliiton jatkumista puolisoni, ammattilaisten sekä vain muutaman, hyvin läheisen ystävän kanssa. Kriisi kyllä näkyi, mutta puhuimme lapsillemme siitä, että isällä on masennus, joka aiheuttaa riitoja ja jaksamisongelmia myös minulle. Emme siis salailleet asioita täysin, mutta emme kertoneet aivan kaikkea, ja vältimme asioiden ruotimista lastemme kuullen. Saimme neuvon mieheni terapeutilta, että on hyvä antaa 6 kuukautta aikaa asialle ennen mitään päätöksiä. Tämä koeaika antoi rauhan pohtia asiaa, emmekä tuon 6 kk jälkeen olleet vielä valmiita antamaan periksi, vaikka elimme kumpikin silloin vielä varsin epätasapainoista aikaa. Tuon pohdinta-ajan jälkeen lähdin etsimään itselleni vertaisryhmää, joka mahdollistui puolen vuoden päästä.

Oman selviytymiseni kannalta tärkeää oli Kohti luottamusta -vertaisryhmän löytäminen. Ryhmässä oli naisia, jotka olivat eläneet samankaltaisen kokemuksen. Yhteistä meille oli se, että puolisomme oli pettänyt, ei vain muutaman kerran, vaan usein ja ilman järjellä selitettyjä syitä. Me kaikki olimme eläneet omassa maailmassamme, jossa parisuhteemme oli onnellinen, siinä oli hellyyttä, rakkautta, avoimuutta ja seksiä. Näin lähes tulkoon olikin, mutta avoimuuden suhteen ainakin minä olin pahasti väärässä. Oma puolisoni oli myös suhteemme aikana kärsinyt ajoittain masennuksesta, ja nämä hetket olivat olleet raskaita. Kaikki ei siis ollut aivan ”täydellistä”, mutta silti olin tuntenut suhteessa turvallisuuden tunnetta. Ryhmässä sain tunteen, että oma tilanteeni ei ollutkaan niin ainutlaatuinen, vaan muissakin suhteissa voi olla tilanteita, joissa puolison ”toinen, pimeä puoli” on hyvin piilossa parisuhteessa ja ehkä jopa riippuvaiselta itseltään. Me emme myöskään tuominneet toisiamme, vaan jokainen sai tehdä omat päätöksensä avioliittonsa tai parisuhteensa osalta. Saimme siis tukea, emmekä syyllistäneet toisiamme.

Kohti luottamusta - ryhmässä yksi merkityksellinen asia, jonka ymmärsin oli se, että seksiin voi muodostua osittain samankaltainen suhde kuin alkoholiin. Ehkä yksi tärkeimmistä omista oivalluksista oli se, että aloin käsitellä puolisoni toimintaa kuin alkoholismia, jonka syntymiseen on vaikuttanut rankka, väkivaltainen lapsuus. Oli avioliiton tila mikä tahansa, oli puolisollani ollut kyltymätön tarve saada hyväksyntää ja ihailua täyttääkseen omaa arvottomuuden tunnettaan. Kyse ei siis ollut meistä, eikä minusta, vaan puolisoni lapsuuden traumoista ja lapsuuden turvattomasta kiintymyssuhteesta, jotka vaikuttivat koko aikuiselämään.  Tämän voin sanoa, koska puolisoni hakeutui itse terapiaan ja alkoi käsitellä omaa toimintaansa myös historiansa kautta. Olen myös sitä mieltä, että jos hän ei olisi itse lähtenyt asiaa aktiivisesti työstämään, emme olisi tässä, missä nyt olemme. Ryhmän lisäksi parisuhdeterapeutti auttoi meitä kumpaakin työstämään asiaa. Puolison osallistuminen terapiaan ja seksiaddiktien vertaisryhmään on ollut tärkeää myös minun selviytymisessäni. Se on antanut minulle tunteen, että puolisoni yrittää myös itse ymmärtää itseään ja haluaa muutosta. Kykymme kommunikoida ja ymmärtää toisen näkökulmaa, on prosessin aikana kasvanut merkittävästi.

Ja missä nyt olemme? Jälleen kliseistä, mutta mielestäni olemme löytäneet sekä toisemme että itsemme. Itselläni on nyt, melkein kolme vuotta tapahtuneen jälkeen, hyvä olla. Vasta nyt olen ymmärtänyt, että puolisoni masennuskaudet ovat aiheuttaneet itselleni suurta pelkoa, murhetta ja ahdistusta, ja nyt niille on löytynyt selitys ja apua. Kun aloitin ryhmässä, ajattelin, että en tunne miestäni. Viha, suru ja tuska olivat lähes koko ajan läsnä. Nyt minusta tuntuu, että en tuntenut sitä pettäjää, joka ahdistuneena pakeni asioita seksiin ja parisuhteen ulkopuolisiin suhteisiin. Minun maailmani oli oikea, ja kupla olikin se, johon mieheni pakeni oman addiktionsa riivaamana. Oma näkemykseni on, että parisuhde voi selvitä seksiaddiktiosta. Kaikissa tapauksissa ei ehkä haluta jatkaa yhdessä, mutta silloinkin voidaan jatkaa niin, ettei kummankaan tarvitse luopua jostain tai jäädä katkeraksi. Kummassakin vaihtoehdossa, parisuhteen tai hyvän ihmissuhteen säilymisessä, kummaltakin osapuolelta vaaditaan kriisin ja itsensä täydellistä kohtaamista, vertaisryhmää ja terapiaa. Eheytyminen ja selviytyminen todennäköisesti vaativat valtavaa rohkeutta repiä itsensä ja suhteensa palasiksi, jotta voi rakentaa jotakin vahvempaa, nähdä itsensä ja parisuhteensa uudessa valossa ja luottaa tulevaisuuteen. Meidän suhteessamme tämä tarkoitti täydellistä rehellisyyttä, tunteiden ja ajatusten kertomista ja pahojakin riitoja, joissa ruodittiin kaikki mahdollinen läpikotaisin. Se oli myös kummankin opettelua siihen, että tunteista täytyy oppia puhumaan, vaikka omaa mieltä painavat asiat tuntuisivat vaikeilta, pelottavilta tai joskus turhilta sanoa ääneen. Ja myös vaikka tuntuisi, että toistaa samaa asiaa uudestaan. Tämä raskas ja pelottavakin aika kesti noin kaksi vuotta, jonka jälkeen elämä on tasaantunut, mutta elämä ei enää ole samanlaista kuin ennen. Puhumme asioista enemmän, riitelemme, osoitamme tunteitamme ja läheisyyttä herkemmin toisillemme ja lapsillemme, mutta ennen kaikkea tunnen oloni jälleen turvalliseksi. Omalla kohdallani seksiaddiktion aiheuttama kriisi veikin meidät lähemmäksi toisiamme ja lähensi myös koko perhettä. Parisuhteen opettelu siis jatkuu edelleen näinkin monen vuoden jälkeen, mutta sillä varmuudella, että suunta on oikea. 


Voit tutustua Karoliinaan ja hänen palveluihinsa lisää täällä >>

perjantai 1. tammikuuta 2021

Vallilan sydämessä on paikka, jossa tehdään hyviä asioita

 Olen tehnyt auttamistyötä nyt 18 vuoden ajan. Aluksi vedin eroryhmiä ja muita vertaistuellisia ryhmätapaamisia, mutta vuonna 2012 alkaen olen pitänyt myös yksityisvastaanottoa. Suurin osa asiakkaistani on eroa harkitsevia tai sen keskellä olevia, sen lisäksi luonani käy ihmisiä, jotka haluavat pohtia ihmissuhteitaan, seksuaalisuuttaan, erityisherkkyyttään, ahdistuneisuuttaan tai masennustaan. 

Ensimmäiset seitsemän vuotta pidin vastaanottoani Helsingin Arabianrannassa, sen jälkeen olin puolitoistavuotta Sexpon Ihmissuhdeterapiakeskuksessa, jossa valmistuin myös Seksuaaliterapeutiksi. Siellä tapasin Karoliina Vuohtoniemen, seksuaaliterapeutin, joka on erikoistunut addiktiiviseen seksikäyttäytymiseen. 

Huomasin pian että jaoimme samankaltaisen maailmankuvan ja työskentelytavan. Lisäksi meillä oli paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Syksyllä 2020 päätimme lähteä yhdessä eteenpäin luomaan jotain oman näköistämme ja avasimme vastaanoton Helsingin Vallilaan Lohjantien ja Inarintien kulmaan. Nyt meillä on takana jo kaksi kuukautta uusissa tiloissamme. Iloksemme myös asiakkaat ovat löytäneet luoksemme, 


Meillä on paljon suunnitelmia täksi vuodeksi. Minä jatkan omia eroseminaarejani (Koronan vaatiessa Zoomissa) ja työpajojani uusissa tiloissa ja Karoliinan riippuvuusryhmät starttaavat tauon jälkeen. Pidämme myös yhdessä Uupuneiden voimaantumisryhmän, joka alkaa maaliskuun lopussa, mukaan otetaan vain kahdeksan henkilöä. Ryhmä kokoontuu 11 kerran  ajan, joista kaksi tapaamista vietetään retriitissä Vihdissä. 



Työni on minulle tärkeää, teen sitä koska saan valtavasti iloa siitä, että voin olla apuna asiakkailleni vaikeissa tilanteissa. Joskus se voi olla vaikeaa ja ahdistavaa,  Ei ole helppoa kulkea särkyneen vierellä.  Terapeutin onkin tärkeää huolehtia myös omasta työnohjauksestaan ja tarvittaessa terapiasta. Minulla on pitkä kokemus molemmista, tiedän kuinka hyvältä tuntuu antautua ammattilaisen käsiin ja saada uusia näkökulmia elämään.


Tervetuloa vastaanotollemme Vallilaan tai varaa etäaika, jos et pääse paikan päälle. Me olemme siellä sinua varten.


Marika Rosenborg
seksuaaliterapeutti ja tietokirjailija
Karoliina Vuohtoniemi
seksuaaliterapeutti ja työnohjaaja


Uuden elämän värit  >>

Linkki ajanvaraukseen >>


Kuvat: Samuel Glassar

torstai 31. joulukuuta 2020

Uudenvuoden alku voi olla myös parisuhteen päivityksen paikka


Olen kuullut lukemattomia kertoja asiakkailtani kuinka he ovat kertoneet huomanneensa suhteensa ongelmat jo aikoja ennen varsinaista kriisiytymistä. Haasteiden ja vaikeiden ajatusten esille tuominen on kuitenkin ollut vaikeaa. On ollut helpompi käyttää Kaikki on hyvin -naamiota, kuin kertoa toiselle omasta pahasta olostaan. Tai jos on uskaltanut kertoa, on kokemus ollut haavoittava. Toinen on ehkä ottanut palautteen arvosteluna ja hyökännyt takaisin tai vetäytynyt yhä enemmän kuoreensa

Asioiden käsittelemättä jättäminen on toisen harhauttamista, mutta myös itsensä huijaamista, joka johtaa etääntymiseen ja usein myös eroon. Näin ei tarvitsisi välttämättä tapahtua, vaikka monesti ero voikin olla parhain ratkaisu.

Miksi meitä pelottaa kertoa läheisille vaikeista tunteistamme tai vaikeista ajatuksistamme? Taustalla vaikuttaa pelko. Emme halua paljastaa sisimpiä ajatuksiamme, koska pelkäämme kohdata niiden aiheuttamaa häpeää. On myös vaikeaa kertoa omista tarpeistaan, kun ajatuksissamme olemme vakuuttuneita siitä, että toinen kyllä antaisi meille automaattisesti sen mitä tarvitsemme, kunhan hän vain haluaisi. Näin riittämättömyyden tunteemme vahvistuu joka kerta kun valitsemme piiloutua tunteidemme kanssa.

Oletko ollut pitkään kumppanisi kanssa? Muistatko vielä miksi valitsit juuri hänet? Mikä veti sinut hänen puoleensa? Mitä sellaista sinä tunnistit, joka sai sinut tuntemaan täyttymystä ja iloa? Vai tunsitko edes? Kaikki suhteet eivät synny rakkauden tai himon tunteesta, joskus sitoutumiseen riittää se, että löytää tarpeeksi hyvän kumppanin, eikä tarvitse olla yksin.

Uuden vuoden kynnys tarjoaa hetken pysähtyä pohtimaan omaa elämää ja suhteitaan. Jos olet parisuhteessa, mietit ehkä tulevaisuuttanne. Jos olet onnellinen kumppanisi kanssa olet rikas. Iloitse siitä! Jos pohdit eroa, niin kannustan sinua vielä kerran miettimään, olisiko jotain tehtävissä paremman suhteen eteen. Olen saanut nähdä monen parin pystyneen lähentymään toisiaan vaikeiden vaiheidenkin jälkeen. Jos tahtoa löytyy, niin keinotkin usein löytyvät. Kysymys on siitä, haluatteko sitoutua tietoiseen parisuhteeseen? Tämä onnistuu jos päätätte lähteä matkaan yhdessä. Tärkeää on tällöin pitää mielessä seuraavat asiat:



Avoimuus synnyttää läheisyyttä

Läheisyys on parisuhteen energiaa, ilman sitä suhde lakastuu. Läheinen ei voi kuitenkaan olla ilman avoimuutta. Toisaalta sanotaan, että voidakseen olla läheinen toiselle, pitää ensin olla läheinen itsensä kanssa. Tunnetko sinä itsesi? Oletko valmis tulemaan näkyväksi kumppanillesi? Sinä voit valita olla avoin ja kutsua näin myös hänet dialogiin. Vaikka hän ei vastaisi kutsuusi, sinä olet tehnyt parhaasi ja toiminut hyväksenne.

Katse itseen toisen syyttelyn sijaan

Pariterapiassa edistys alkaa usein siinä kohdassa, kun pari alkaa luopua toistensa kritisoinnista. Tämä ei tarkoita sitä, että ihmiseltä otetaan vastuu pois hänen omasta käytöksestään, vaan että hänelle tehdään tilaa havahtua huomaamaan se itse. Mitä sinä voit tehdä suhteenne eteen? Onko sinulla asioita kesken itsesi kanssa, jotka vaikuttavat suhteenne hyvinvointiin? Kuinka tietoinen olet siitä mitä tarviset ja oletko kertonut siitä kumppanillesi?

Kumppanisi on muutakin kuin se, mitä näet

Ihmissuhteissa harhaudumme usein ajattelemaan, että tunnemme toisen läpikotaisin, vaikka tosiasiassa tunnemme usein lähinnä ajatuksemme hänestä. Sen asian vahva oivaltaminen, että kumppanissasi on puolia, jouta et ehkä ole vielä nähnyt, voi luoda välillenne uutta vetovoimaa ja kiinnostusta, joka todennäköisesti resonoi hyvällä tavalla myös seksuaalisuuden puolella. Kuinka näkyväksi itse olet tullut suhteessanne? Pidätkö piilossa jotain, minkä pitäisi tulla esiin?


Nykyhetki on turvapaikkasi

Kun huomaat eläväsi menneessä tai pelkääväsi tulevaa, muista, että elämä tapahtuu tässä hetkessä. Et voi muuttaa tapahtuneita asioita ja tulevaisuus syntyy parhaiten niin, että pidät huolta siitä mitä tapahtuu nyt. Anteeksianto on irrottautumista. Jos koet että läheisyytenne välissä on tapahtumia, joista teidän on mahdotonta päästä eteenpäin, niin hakekaa apua. Suhteen ulkopuolinen ammattilainen osaa usein kysyä tärkeitä kysymyksiä ja puhuminen on helpompaa.

lauantai 17. lokakuuta 2020

Kyllä, Tinder voi olla oikea paikka löytää itselle rakas kumppani

Tapaan työssäni päivittäin ihmisiä, joiden kanssa keskustelen suhteiden aluista ja lopuista. Vaikka suurin osa asiakkaistani on eroa harkitsevia ja eronneita, minulla on paljon pareja asiakkaina, jotka etsivät uutta tai parempaa yhteyttä toisiinsa. Joka kerta kun saan todistaa sen löytyvän, sykähtää oma sydämeni ilosta. Ja kun niin ei käy, tunnen surua ja myötätuntoa, vaikka päätös olisi ilmiselvästi oikea.

Luonani käy myös ihmisiä, jotka haluavat tulla puhumaan kanssani juuri alkaneesta suhteesta, rakkaudesta ja uuden elämän näkymistä. Usein he ovat asiakkaitani eroseminaareista vuosien takaa. He haluavat tulla vielä kerran menneen elämän kertauskierrokselle ja hakevat minulta sparrausta uuden suhteen alussa. On koskettavaa ja ihanaa, että saan kokea tärkeän uuden vaiheen saman ihmisen kanssa, jonka tuskaisen eroprosessin olen saanut jakaa. Kysyn aina heiltä, mistä he löysivät uuden suhteensa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana yleisin vastaus on ollut Tinder.

Kun minä olin nuori, sanoivat ihmiset ettei baareista ketään löydä. Suuri osa meistä sieltä kuitenkin ysärillä kumpaninsa löysi. Niin minäkin. Nyt kun parinhaku on keskittynyt verkkoon, kuulen usein ihmisten haukkuvan Tinderiä samoin sanoin. Kuitenkin suuri osa sieltä seuraa hakevista myös sitä saa, myös tositarkoituksella. Harvoilla se ihanin tyyppi heti löytyy ja moni luovuttaa matkan varrella pettyessään liian monta kertaa. Ajattelen kuitenkin että jokainen kaunis tarina on arvokas todiste siitä, että rakkauden mahdollisuus on kaikkialla.

Mietin mikä saa meidät pitämään yllä tätä puhetta? Miksi haluamme mitätöidä mahdollisuuksiamme`? Ehkä se on sitä ettei pessimisti pety? Kun tarpeeksi uskon etten tänäänkään kohtaa ketään, en varmasti kohtaakaan. Ajattelen, että löytääkseen toisen ihmisen luo, meidän pitää laittaa valot päälle ja lähteä maailmaan. Pohtia, mitä minä voin antaa, en ainoastaan saada. Ylipäätään on tärkeää että kohtaamme ihmiset ihmisenä, vailla liikoja ennakko-odotuksia. Sillä on myös nimi: kasvattava suhde. Parhaimmillaan kaikki ihmissuhteet voivat olla sellaisia, kun otamme suhteistamme vastuun ja kohtaamme toisen tietoisesti omia tunteitamme ja ajatuksiamme tutkien ja ihmetellen.

Kasvattava suhde voi tarkoittaa monia asioita, mutta ainakin voimme siitä sanoa tämän:

Siinä saat olla itsesi kokoinen ja enemmän.
Sinulla on mahdollisuus kasvaa omaan potentiaaliisi.
Koet tulevasi nähdyksi kokonaisena ja kauniina ihmisenä.
Ette esitä toisillenne vaatimuksia.
Elät tässä hetkessä, etkä tulevassa.
Olette toistenne luottamuksen arvoisia.

Kuva: Samuel Glassar 

torstai 1. lokakuuta 2020

Pariterapian kolme yleisintä aihetta

Pariterapia on paikka, jossa voi turvallisesti käsitellä asiantuntijan kanssa omaan parisuhteeseen liittyviä haasteita ja ongelmia. Pariterapiaan ei voi tulla liian aikaisin, mutta valitettavasti liian myöhään kyllä. Jotkut parit hyödyntävät pariterapiaa myös tilanteissa, jossa haluavat syventää jo valmiiksi antoisaa ja hyvintoimivaa suhdettaan. Heille pariterapia on mahdollisuus syventää omaa itsetuntemustaan ja yhteistä ymmärrystä. Tämä on hykerryttävän ihana asia!

Vaikka monisuhteisuus ja muut uudenlaiset suhdemuodot ovat nykyään arkipäivää terapiasohvallakin, on klassinen parisuhde yhä kyselyjen mukaan tilastoykkönen siinä, mitä ihmiset elämäänsä kaipaavat. Koska olen perehtynyt eroasioihin ja parisuhdekriiseihin, luokseni hakeutuu usein pareja, jotka ovat suuren muutoksen edessä.

Valtavan kiehtovaa työssäni on, että mitä vain yllättävää voi tullavastaan. Joskus uutiset ovat riipaisevan kipeitä, joskus hekumallisen huumaavia.  Myönnän, että silmäni ovat kostuneet molemmissa tilanteissa työssäni. Myös pitkä usean kuukauden työskentely päättyessään nostaa tunteita niin asiakkaalla kuin terapeutillakin.  Matka kun on yleensä vaiherikas.

Mitä terapeutin sohvalla sitten tapahtuu? Toki se riippuu myös terapeutista. Minä aloitan yleensä kysymällä, onko parilla kokemusta aiemmasta terapiasta ja millaisia kokemuksia siitä on jäänyt? Kerron omasta työskentelytavoistani ja haastattelen paria. Ensimmäinen kerta menee molemminpuoliseen tutustumiseen, jonka jälkeen voidaan pohtia onko jatkotyöskentelylle edellytyksiä. Yleensä aina ehdotan parille, että he keskustelevat yhdessä ensimmäisestä käynnistä ja palaavat sen jälkeen varaamaan uuden ajan, jos se tuntuu hyvältä. Näin melkein aina tapahtuu. Osa pareista haluaa varata ajan heti ensimmäisen käynnin jälkeen

Vaikka äkkiseltään voisi ajatella, että aiheita maailmassa riittää vaikka kuinka paljon, on huomattavaa, että tietyt asiat nousevat kärkeen pariterapiassa. Minun vastaanotollani ne ovat seuraavat:

  • Vuorovaikutusongelmat
  • Rakkauden ja/tai henkisen yhteyden puute
  • Seksuaaliset ongelmat

Vuorovaikutusongelmissa korostuu usein jäykkien ja haitallisten selviytymiskeinojen (hyökkääminen, pakeneminen, passiivisuus) käyttäminen. Huomattavan paljon käsittelemme myös lapsuusperheiden malleja, erilaisia temperamentteja, tunnelukkoja, läheisyyden merkityksiä, tunnesäätelyä ja vahingollista riidan kehää, joka kaappaa keskustelun tornadon lailla. Olennaista on tulla tietoiseksi omasta reaktiivisuudestaan ja oppia reflektoimaan omaa käyttäytymistä. Myös kuuntelemisen taitojen opetteleminen on tärkeää.


Rakkauden ja/tai henkisen yhteyden puute on usein esillä parien kanssa, joiden rakastumisvuodet ja uutuudenviehätys ovat takanapäin. Kumppanista on tullut itsestäänselvyys. Kun huumaavat hormonit on käytetty loppuun voi vierellä oleva kumppani yllättää erilaisuudellaan. Jos sielunmaisema on hyvin erilainen, voi etäisyys alkaa kasvaa parin välillä. Tärkeää on ymmärtää, että rakkaus voi merkitä molemmille hyvin eri asiaa. Olennaista tällöin olisi tunnistaa omia ja puolison tarpeita ja päästä puhumaan niistä. Kumppani ei ole vain se mitä näet, vaan enemmän.


Seksuaalisissa ongelmissa resonoi aina suhteen muukin ilmapiiri . Kaikki eivät tarvitse läheisyyttä ja romantiikkaa syttyäkseen seksiin, joillekin se voi olla jopa turn off. Jos parilla on ollut suhteen alussa molempia tyydyttävää seksiä ja vallatonta kanielämää, ennustaa se yleensä hyvää myös silloin, kun väliin pukkaa hieman hiljaisempia kausia. Harvalla parilla on tasaisen tyydyttävä seksielämä, joskin heitäkin olen tavannut. Oman seksuaalisuuden ja nautintokartan tunteminen on kuitenkin olennaisinta, kun halutaan vahvistaa yhteyttä. Tiedä, mitä haluat ja uskalla puhua siitä kumppanisi kanssa. Tärkeimpänä lopuksi: minkäänlainen vaatiminen ei milloinkaan kuulu seksiin, jos se  ei sitten ole yhteinen sopimus ja leikki.

perjantai 21. elokuuta 2020

Kuinka voin tietää parisuhdekriisimme keskellä, onko välillämme enää rakkautta?

Kuvaaja: Samuel Glassar
Meillä kaikilla on oma tapamme rakastaa. Olemme muodostaneet kuvan rakkaudesta sen perusteella, mitä olemme oppineet kodissamme, mutta myös kulttuuriset ja sosiologiset asiat ovat vaikuttaneet siihen, mistä puhumme, kun puhumme rakkaudesta ja mitä merkityksiä annamme rakkaudelle.

Haluamme tulla rakastetuiksi suhteissamme tietyllä tavalla ja omaa rakkauttammekin tarjoamme meille ominaisella tyylillä. Moni pohtii keskellä parisuhdekriisiään, onko rakkautta enää ollenkaan jäljellä ja mistä sen voi tietää, rakastaako toinen minua. Vielä hankalampaa voi olla pohtia, mitä omille tunteille kuuluu.

Mitä vaikeammaksi tilanne on päässyt, sitä tukalammalta voi aiheen käsittely tuntua. Jos kumppani on jatkuvasti tivaamassa häneen kohdistuvan rakkauden määrää, voi paineen alla olla vaikea arvioida omia tunteitaan. Jos taas pyörittelee mielessään jatkuvasti, minne omat tunteet ovat kadonneet, voi vaativuus itseä kohtaa kasvaa ahdistukseksi ja päästä kasvattamaan roimastikin etäisyyttä omaa puolisoa kohtaan. Näin ajatuksista tulee itseään toteuttava ennuste.


Kriisin keskellä voi olla vaikea arvioida omien tunteiden määrää ja merkitystä. Mitä stressaantuneempia olemme, sitä huonompi yhteys meillä on myös itseemme. Mieli ei toimi pakottamalla. Voi tulla houkutus paeta paikalta, vetäytyä tai hyökätä. Emme ole vastuussa omista tunteistamme, mutta teoistamme ja valinnoistamme kannamme seuraukset. Kun tunteet eivät suostu toimimaan tienviittoinamme, on meillä aina mahdollisuus toimia arvoistamme käsin. Voit kysyä itseltäsi: kuinka paras versio itsestäni toimisi tässä tilanteessa?


Rakkaus pakenee määrittelyä, koska sen luonteeseen kuuluu myös mystisyys. Rakkaus kaiken kattavana elämänvoimana on minun elämänfilosofiani mukaan kaikkien saavutettavissa oleva energianlähde myös silloin, jos meillä ei ole kumppania tai ystävää. Rakkautta voi kokea yksinkin, aivan samoin kuin seksiä voi harrastaa itsensä kanssa.

Vaikeissa elämäntilanteissa meillä on alttius suojautua. Peitämme omat tärkeät tunteemme, jotta voitamme lisäaikaa vaikeiden aikojen käsittelylle. Tämä ei kuitenkaan tee niiden hoitamisesta helpompaa.

Painostava hiljaisuus lienee useimmille tuttu käsite. Keskustelun avaaminen voi olla vaikeaa ja jopa mahdotonta tilanteessa, jossa pelkää jo valmiiksi tulossa olevaa vastausta tai ei edes tarkkaan tiedä, mistä toisen vetäytymisessä on kysymys. On selvää, ettei ketään voi pakottaa avautumaan ajatuksistaan, mutta yllättävän usein ratkaiseva käänne voi olla suoran kysymyksen esittäminen. Se on myös selkeä merkki kumppanillesi siitä, että haluat toimia asioiden eteen. Kun alamme keskustella siitä, mitä todella ajattelemme, luomme tilaa läheisyydelle. Voit yllättyä, että myös ikävistä asioista keskusteleminen, pettymyksen tuottaminen ja toisen kivun tunteminen tuo teitä lähemmäksi. Se ei välttämättä tarkoita, että lopputulos on sellainen kuin haluat, mutta yhteys välillämme auttaa teitä kulkemaan vaikean elämänvaiheen läpi yhdessä vahvempana.

Teksti on ote Marikan uudesta kirjasta Te selviätte kyllä – Mahdollisuuksien parisuhde.





lauantai 27. kesäkuuta 2020

Luulitko että rakkaus riittää pitämään suhteenne kunnossa?


Jos laskisimme parisuhteemme vain rakkauden varaan, olemme heikoilla kun tunne lakastuu. Siksi yhteensopivuus onkin parinvalinnassa niin tärkeää. Äläkä ymmärrä väärin, yhteensopivuus merkitsee eri asiaa kuin samankaltaisuus.

Sanotaan, että hyvän parisuhteen mittari ei ole se, että siinä on aina helppoa ja leppoisaa, vaan se, että siinä halutaan pysyä yhdessä vaikeuksista huolimatta. Mutta ei parisuhteen mikään työleirikään pitäisi olla.

Pariterapian yksi tärkeä onnistumisen mittari on aito motiivi ja halu ymmärtää toista ja tehdä yhdessä parhaansa suhteen parantamiseksi. Se ei onnistu jääräpäisellä halulla muuttaa toista. Tärkein kysymys on: Mitä minä voisin tehdä tässä kohtaa paremmin?”

Tiedetään, että suhteen dynamiikan luomiseen tarvitaan kaksi henkilöä, mutta sen purkamiseen riittää, yllättävää kyllä, usein jo toisen tietoinen käyttäytymisen muutos. En näe mitään syytä jatkaa parisuhteessa, joka tuottaa tuskaa ja jota ei yrityksistä huolimatta saada toimimaan. Joskus pitää vain hyväksyä, että se mikä ei toimi, ei toimi. En myöskään ajattele, että parisuhde on onnellisen elämän edellytys. Toimiva ja rakkaudellinen suhde on suuri ilo, mutta elämästä voi nauttia ilman sitäkin.

Moni sinkku kokee ymmärrettävästi kateutta katsellessaan käsi kädessä kulkevia pareja. Yksinäisyys tuntuu kipeältä. Emme voi kuitenkaan koskaan tietää, mitä muiden suhteissa todella tapahtuu, jos emme pääse seuraamaan niitä salaa vierestä. Olemme sitten parisuhteessa, avoimessa suhteessa tai yksin, on ensisijainen suhteemme kuitenkin aina suhde itseemme: se on ohittamaton, ja sille perustuvat myös muut ihmissuhteemme. Siksi uskollisuus ja rakkaus itseä kohtaan on tärkeää.

Suurin osa ihmisistä toivoo kuitenkin tutkimusten mukaan omaa rakastettua ja mahdollisuutta jakaa elämänsä yhden ihmisen kanssa. Perheen kaipuu herää monessa ihmisessä jossain vaiheessa elämää, ja senkin perustamiseenkin tarvitaan kumppania. Eronneiden kanssa työskennellessäni olen huomannut, että suurin kipu eron yhteydessä liittyy yleensä ydinperheen hajoamiseen, ei niinkään puolisosta luopumiseen. Ydinperheen voi menettää vain kerran. Eropäätös on monelle perheelliselle pitkä prosessi, koska vaikka itse olisikin valmis eroon, halutaan lapsia suojella surulta ja isolta elämänmuutokselta. Kannattaa pitää mielessä, että eroperhekin voi olla kokonainen. Lapselle tärkeintä on lopulta toimiva yhteistyövanhemmuus.

Jos vaikeudet kuitenkin ovat suuria ja voittamattomia, ei ole mitään mieltä pilata omaa elämäänsä huonossa ihmissuhteessa. Ei edes lasten tähden. Minun on myös hyvin vaikeaa ymmärtää, miten lapset hyötyisivät siitä, että saavat mallin parisuhteesta, jossa ei ole arvostusta ja hyväksyntää.


Kirjoitus on mukailtu  teksti Marikan syksyllä Otavalta ilmestyvästä parisuhdeoppaasta Te selviätte kyllä - Mahdollisuuksien parisuhde. Ilmestymistarjouksena voit ennakkotilata kaksi kirjaa Marikalta omistuskirjoituksella heinäkuun loppuun saakka yhteishintaan 50 euroa. Teokset toimitetaan lähipostiisi syyskuun alussa..