Millainen on sinun päättyvän vuotesi henkinen tilinpäätös?

Kuva: Samuel Glassar

Mietin tänään, kuinka olen kuvannut monelle ystävälleni kulunutta vuotta henkiseksi hurrikaaniksi. Jäin pohtimaan, mitä todella on tapahtunut ja mitkä asiat ovat ottaneet eniten koville elämässäni tänä vuonna? Ennen kaikkea minua kiinnosti, mitä voisin näistä oppia ja toistanko jotain kaavaa elämässäni?

Ihmissuhdeongelma

Sanotaan, että kipeimmät asiat opettavat meille eniten, mutta oppi ei tule kotiin, jos vastustamme sen tarjoamaa kasvunpaikkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että aina kun pyrimme näkemään syyllisen muualla, kieltäydymme kohtaamasta omaa vastuutamme asiasta. Ei, tämä ei tarkoita sitä, että tarkoituksena olisi löytää syyllinen. Tämä tarkoittaa sitä, että tarkoituksena olisi löytää yhteys, jonka avulla voisimme käsitellä tapahtunutta toistamme arvostaen. Hyökkääminen, syyllistäminen ja ilkeä puhe eivät palvele ihmissuhteissa, niiden avulla rakennamme vain barrikadeja, joiden taakse kätkeytyä. Yhteys ei ole myöskään mahdollinen, jos toinen kieltäytyy kohtaamasta sinua. Mykkäkoulu ja henkinen pakeneminen tapahtumapaikalta satuttavat aina, ja se usein onkin niitä aseinaan käyttävän perimmäinen tarkoitus.

Minulle kävi näin. Ystäväkseni luulemani ihminen hyökkäsi kipeästi minua kohtaan, mutta kieltäytyi kertomasta syytä minulle, vaikka sitä häneltä pyysin. Mitä minulle siis jäi jäljelle keinoiksi? Kaksi päivää itkin ja olin ahdistunut. Vajoin alhaisiin tunnelmiin. Puhuin asiasta ystävieni kanssa. Kärsin. Lopulta kohtasin itseni ja ymmärsin, että sitä ihmistä, jonka kuvittelin ystäväkseni ei ollutkaan. Ehkä arvioimme molemmat toisemme väärin? Tämä auttoi irrottautumaan kivusta. Samaan aikaan yhä toivon hänen avaavan minulle sydämensä, jotta voisimme kohdata. Hyväksyn kuitenkin, ettei yksin minun tahtoni tähän riitä. 

Mitä opin? En voi painostaa toista avautumaan, mutta voin itse tulla niin lähelle vastaan, kuin mahdollista. Jos toinen ei halua tulla vastaan, on se hänen valintansa, minun ei tarvitse silloin kantaa hänen tuskaansa syyllistymällä.

Sairastuminen

Sain äkillisen ja rajun allergisen reaktion syyskuussa ensimmäistä kertaa elämässäni. Sairastumisen tähden jouduin perumaan matkani Ranskaan, se ei kuitenkaan ollut vaikein asia. Kamalinta oli pelko ja sairaudesta aiheutuneet oireet. Reaktio oli pahimmillaan kuukauden päivät. Kirjoitin päivittäin oirepäiväkirjaa, googlailin kammottavia ihosairauksia ja hoin mantraa: ”Huomenna on paremmin". Toivoin eniten kutinan katoamista, jäljet ihollani olivat kamaluudestaan huolimatta toissijaisia. Välillä ajattelin liioittelevani oireitani. Kun Iho- ja allergiasairaalan lääkäri sanoi, että olin huonossa kunnossa, uskoin vakavuuden vasta itsekin. Lokakuun lopussa aloin kunnolla tervehtyä ja tänään huomasin ensimmäistä kertaa, että pikkuhiljaa myös leesioiden jättämät karttamaiset rajat ovat kadonneet näkyvistä iholtani.

Sairaus tulee aina yllättäen. Mitä vain voi tapahtua, mutta pelossa ei voi elää. Mitä avukseni jäi pahimmalla hetkelllä? Toivo. Asenne. Rakkaus. Tärkeimmät vahvistajani elämässäni. Opin myös uuden asian: Ottamaan auliimmin muiden myötätuntoa vastaan. Kiitos perhe ja ystävät, teidän apunne oli mittaamaton.

Aloittaminen

Kaikki alkaa alusta. On kyseessä kirjoittaminen, kaverille tapaamisen ehdottaminen, kuntoilu, siivoaminen, henkinen kasvu tai mikä vain. Tarvitsen ensimmäisen askeleen. Olen huomannut sen olevan välillä raskasta, mutta alkukitkan jälkeen kulku helpottuu suunnattomasti ja tehtävä vie mennessään. Olen saanut tänä vuonna tehdä paljon hienoja ja merkityksellisiä asioita, välillä olen ehkä kahminut elämyshakuisuudessani niitä liikaa. Olen luvannut kirjoittaa kun pyydetään, varannut aikoja asiakkaille vapaiksi merkkaamilleni päiville, auttanut ja mahdollistanut. Lupaaminen on helppoa, aloittaminen on kuitenkin ollut minulle aina vaikeaa, siksi asiat tuppaavat kasaantua ja stressaan välillä lopulta enemmän kuin nautin.

Vaikka tykkään hirveän paljon tehdä ja saada aikaan, olen oppinut että kivat ja kiinnostavatkin asiat voivat uuvuttaa. Siksi oppini tästä on ollutkin, että vähempikin riittää, ja kiksejä voi saada myös viipyilemällä tässä hetkessä, ei rientämällä eteenpäin ja innostumalla kaikesta uudesta. Mikä tärkeintä, olen oppinut sanomaan paremmin ei, vaikka haluaisin vastata kyllä.

Muutos

Sanotaan, että et voi muuttua ennen kuin alat tehdä toisin asioita. Tämän haasteen vaikeuden tunnistan ja tätä olen henkisesti jumpannut tämän vuoden. Käyn työskentelyä monella tasolla, osasta on helppoa kertoa ystävilleni, osa on liian kipeitä jaettavaksi kuin terapiassa, onneksi edes siellä se on minulle mahdollista. Olen tämän loppuvuoden aikana valmistellut itseäni isoihin muutoksiin elämässäni ja kyllä, ne mahdollistuvat askel kerrallaan. Toivon itselleni voimaa pyytää mitä tarvitsen ja rohkeutta ottaa vastaan. Toivon tervettä itsekkyyttä ja ihmisiä, joiden seurassa minulla on turvallista olla. Toivon, että uskallan enemmän. Toivon, että löydän heidän luokseen, joille minulla on jotain annettavaa. Toivon, että löydän heidän luokseen, joilla on minulle opetettavaa. Haluan viettää enemmän aikaa tärkeiden ihmisteni kanssa.

Tehtävä

Mikä on sinun tilinpäätöksesi, mitä elämäsi opetti sinulle tänä vuonna ja mitä haluat oppia ensi vuonna? Kirjaa tärkeät ajatukset talteen, kirjoittaminen on dialogia itsensä kanssa. Tai jaa ajatuksia ystäviesi kanssa asiasta. Voitte myös halutessani tehdä tavoitteita ensi vuodelle. Olen monta kertaa elämässäni huomannut, että tietoisesti asetetut tavoitteet usein toteutuvat. Se on ikään kuin oman kompassin asettamista siihen suuntaan, jonne haluaa kulkea. ”En kuitenkaan saa mitä haluan” –asenne on uhriutumista, ikävä ja usein itsensä toteuttava ennuste. Jospa laittaisit valot päälle ja astuisit esiin, alkaisit elää elämää, joka on sinulle tarkoitettu. Olisit oman potentiaalisi kokoinen, kuten logoterapiassa sanotaan. Usein se edellyttää myös sen arvioimista, oletko oikeassa seurassa? Jos sinulta puuttuu kannustavia ja rakkaudellisia ihmisiä elämästäsi, niin etsi heitä, maailma on täynnä yhteisöjä, joista voit valita. Se edellyttää kuitenkin juuri sitä aloittamista ja esiin tulemista. Kannustan sinua lähtemään, moni ottaisi sinut vastaan, jos vaan tietäisi sinun olevan olemassa. Anna itsellesi uuden vuoden mahdollisuus, antaudu elämälle.

Uusi painos Sinä selviät kyllä -kirjasta kaupoissa

Erosta selviämistä käsittelevästä kirjastani otettiin hiljattain uusi painos ja nyt sinulla on mahdollisuus tilata se joulun kunniaksi omistuskirjoituksella itsellesi tai ystävällesi. Kirja toimii mainiosti myös parisuhdeoppaana.

Sinä selviät kyllä - Erovuoden matkaopas kotiin toimitettuna omistuskirjoituksella hintaan 25 €. Kauniin kovakantisen Uusi alku -muistiikirjan kanssa 35 €. Paketin saat jouluksi perille,  jos teet tilauksen 17.12. mennessä osoitteella marika,rosenborg@gmail.com.

Noudettuna kirjat saat Arabianrannasta tai Sörnäisistä Helsingissä yhteisintaan 20/25 euroa.

Halvimmillaan, mutta ilman omistusirjoitusta saat kirjan tilattua kotiisi Ad Libriksestä hintaan 20,80.

Yksinäisyys on kansantauti

Joka viides suomalainen on yksinäinen, heitä on siis keskuudessamme miljoona.  Helsingin Sanomissa käsitellään tämän viikon aikana yksinäisyyttä. Professori Juho Saari on kuvannut yksinäisyyttä kansantaudiksi, ja se tunnistetaankin riskitekijäksi moniin fyysisiin ja psyykkisiin sairauksiin. Onneksi harva on yksinäinen läpi koko elämänsä, mutta heitäkin on, jotka näin kokevat.

Käsittelin eilen eroseminaariryhmäni kanssa yksinäisyyttä, joka oli illan teemana. Syksyn aikana se on ollut aiheena myös monen asiakkaani kanssa.  Yksinäisyys ja yksin oleminen ovat hyvin eri asioita. Myös seurassa voi olla yksin. Kävin katsomassa sunnuntaina Anjalankosken teatterissa Mari Kahrin dramatisoiman ja ohjaaman Eeva Joenpellon klassikkoteoksen "Vetää kaikista ovista". Siinä nuori morsian kuvaa lohduttomana puolisolleen heidän kohtaamatomuttaan sanoen jotenkin näin: " Me seurustelemme, emme keskustele." Joskus kaksi ihmistä eivät löydä toistensa luo vaikka kuinka haluaisivat tai yrittäisivät. Yhteinen kieli puuttuu ja mielet eivät pääse kohtaamaan. Silloin avuksi voi ottaa avoimuuden, uskalluksen puhua myös niistä asioista, joiden ilmaiseminen on vaikeaa. Keskustelun kautta monet hankalatkin asiat löytävät uomansa ja voivat jopa aueta uudella tavalla. Tämä voi parhaimmallaan johtaa myös uudenlaisen yhteyden syntymiseen keskustelijoiden välillä.

Hyvä uutinen on, että omia sosiaalisia taitojaan voi kehittää ja todennäköisesti kaikille on mahdollista löytää ystävä. Se vaatii kuitenkin jonkin verran myös yksinäiseltä, joka helposti jää elämään omaan vankilaansa. Yksinäisyys onkin usein synkästä sielunmaisemasta nouseva kokemus, ei välttämättä osoitus sitä, ettei vierellä olisi lähimmäisiä. Masennus siis aiheuttaa yksinäisyyden kokemusta ja toisinpäin.

Et ole välttämättä sitoutumiskammoinen nirso, saatat kärsiä ahdistuneisuushäiriöstä

Mitä lähempänä ihmiset asuvat toisiaan, sitä kauempana olemme toisistamme, vaikuttaa tänä päivänä. Kaupungistamisen myötä kylät tyhjenevät ja kaupungit kasvavat, mutta samalla yksineläjien määrä lisääntyy. Tällä hetkellä yleisin kotitalousmuoto Suomessa ovat yksinasujat. Toki osa heistä on suhteessa, mutta tiedetään, että useimmat meistä toivoisivat sen löytyvän.

Ihmiset kurottelevat toistensa luokse Tinderin ja muiden verkkosovellusten avulla ja törmäilevät baareissa alkoholin turruttamina. Jotkut rohkeat avaavat keskustelun mielenkiintoisen ihmisen kanssa näyttelyssä tai kahvilassa. Ennakkoluulot ja tulkinta vaikeuttavat aitoa kohtaamista.  Tutkimuksista tiedetään, että mitä enemmän ihmisillä on valinnanvaraa, sitä valikoivammaksi he tulevat. On vaikeaa pysähtyä mielenkiintoisen henkilön äärelle, koska kulman takaa voi tulla kiinnostavampi vastaan. Mutta parinvalinnassa vaikuttavat lukuiset muutkin asiat.

Tylyimpiä leimoja, joita lähiympäristöstä voidaan ikisinkulle asettaa on nirsoilu. Tällöin oletetaan, että eihän tuolle mikään kelpaa, kuvittelee olevansa tavallisten ihmisten yläpuolella, ottaisi nyt vaan jonkun.  Kuitenkin, kun näyttää siltä, että kukaan ei kelpaa, tai ihmissuhde ei lähde käyntiin kuin unelma ensitreffien jälkeen, voi tilanne johtua monesta syystä. Useimmiten jatkoa ei tule ihan vain siksi, että useimmat suhteet tyssäävät alkuunsa. Tulee esille asioita, jotka eivät viehätä, arvoja, joihin ei voi liittyä. Elämänkumppania etsiessä on merkitystä, että yhteiset ydintarpeet olisivat samanlaisia, on harmilista, kuinka vähän niistäkin puhutaan tutustuttaessa. Tiedetään, että suhteen ensimetreillä esiin tulleet vastoinkäymiset ovat usein samoja, joihin suhde lopulta päättyy, siksi niihin kannattaa kiinnittää huomioita jo alussa. Ei sen tähden, että voisi karata paikalta, vaan siksi, että voisi pyrkiä selvittämään niitä ennen niiden vahvempaa sabotoivaa vaikutusta.

Se mikä näyttäytyy ulkopuolisten silmissä valikoivuutena, voi olla ahdistuneisuuteeseen reagoimista. Useat herkät ihmiset ovat kovin reaktiivisia ja kokevat suhteen alun liian jännitteisenä aikana. Jos toinen ei tule lähelle niin nopeasti kuin haluaisi tai tekee sen liian nopeasti, voi ahdistunut herkkä perääntyä vaiheessa, jolloin tarvittaisiin enemmänkin aikalisää, hengittelyä ja kommunikointia.

Erityisherkillä on enemmän ahdistuneisuushäiriötä kuin muilla ja  joskus voi olla, että ihminen ei itsekään ymmärrä olevansa ahdistunut, vaan kuvittelee olevansa  vain hankala ja sitoutumiskyvytön. Aivan kuin hänen läheisensä hänelle viestivät. Taipumuksesi sabotoida suhteesi heti alkuun voi siis johtua siitä, että tilanne ahdistaa sinua. Tiedetään että masennus voi olla piilevää, mutta ahdistuneisuuskin voi toimia salaa sinulta vaikuttaen ihmissuhteisiisi. Ahdistuneisuuden syntymekanismeihin vaikuttavat välittäjäaineet, kasvuympäristö ja elintavat. Jos koet jatkuvaa epämukavuutta, hankaluutta, vaikeutta ja pakenemishalua liittyen vuorovaikutustilanteeseen kannattaa hakea ammattilaiselta apua.

Mutta voit myös auttaa itseäsi, jos kohtaaminen pelottaa, etkä kykene pysähtymään uuden kiinnostavan ihmisen äärelle pidemmäksi aikaa. Psykologit ja terapeutit tarjoavat tähän mielellään tunteiden siedätystä. Kun et pakene, vaan antaudut vuorovaikutukselle silloinkin kun se on hankalaa, voit oppia itsestäsi ja tunteistasi uutta. Eevi Minkkinen muistuttaa blogissaan, että pysähtymällä hankalan tunteen äärelle, sen voima lievenee asteittain ja ehkä jopa katoaa häiritsemästä.  Voit myös vaikka luvata itsellesi, että tapaat jokaista uutta henkilöä useamman kerran. Ei se ole vielä  ilmaus yhteisestä tulevaisuudesta, mutta itsetuntemuksellesi ja ihmissuhdetaidoillesi se voi tehdä todella hyvää.



Artikkeli on julkaistu tänään myös Hidasta elämää sivustolla.

Erityisherkän seksuaalisuus

Erityisherkät ihmiset kokevat kaikki tunteet voimakkaasti. Kun tähän voi liittyä lisäksi aistiyliherkkyyttä ja läheisyydenpelkoa, voi erityisherkällä olla kuormaa ihmissuhteissa jo ilman traumataustaakin, mutta toiselta puolen katsottuna myös mahtavia mahdollisuuksia.

Hyvä suhde edellyttää avointa puheyhteyttä, uskallusta puhua myös vaikeista aiheista.
Erityisherkän keholliset tuntemukset voivat olla hyvin voimakkaita, eikä kumppania välttämättä ole kohdannut aiemmin tällaista reagointitapaa. Mitä turvallisempi suhde ja mitä enemmän sinut erityisherkkä on jo valmiiksi oman seksuaalisuutensa kanssa, sitä paremmin seksuaalinen kommunikaatio todennäköisesti suhteessa sujuu.

Erityisherkkä ihminen voi virittyä hyvinkin nopeasti seksiin, mutta toisaalta ympäristöön ja tilanteeseen liittyvät häiriötekijät voivat pilata tunnelman hyvinkin pian. Tällaisia asioita voivat olla mm. muut ihmiset, äänet, pelottava paikka, hankala asento, kylmyys, kuumuus, hajut, tai muut häiritsevät asiat. Tämä liittyy erityisherkkien ominaisuuteen vaistota vivahteita ja yksityiskohtia tarkasti.  Kaikilla erityisherkillä tämä ominaisuus ei kuitenkaan ole vahvana.

Seksiin liittyvän koskettamisen (painautumisen, sivelyn, halailun, nuolemisen) intensiteetti voi olla erityisherkälle liian lujaa. Tästäkin selviää parhaiten avoimella keskustelulla. Jotkut erityisherkät voivat myös ylivirittyä seksin aikana niin, että tarvitsevat taukoja ennen toiminnan jatkamista. Eli tunneintensiteetti vain nousee ja nousee ilman laukeamista. Tauolla tästäkin yleensä selvitään. Monet erityisherkät taas saavat hyvinkin helposti orgasmeja sekä yksin että seurassa, kiitos herkkyyden.

Haasteen paikka erityisherkälle on se, että koska erityisherkkä vaistoaa helposti toisen ihmisen tarpeet, voi hän ruveta priorisoimaan niitä omien tarpeidensa kustannuksella. Koska erityisherkät ahdistuvat helposti, voi heille olla kiusaus sopeuttaa omaa käyttäytymistään ja tarpeitaan niin, että toisen halut nostetaan merkityksellisemmiksi suhteessa. Seksin aikana tämä voi tulla näkyväksi esimerkiksi niin että kumppanin tarpeiden priorisoinnista tulee tärkeämpää. On normaalia ,että seksin aikana voidaan vaihtaa antajan ja ottajan rooleja, mutta jo tilanne polarisoituu niin, että erityisherkkä vain haluaisi antaa, kannattaa toimintatapaan kiinnittää huomiota. Tällöin voi olla kyse myös siitä, ettei erityisiherkkä uskalla kertoa omista tarpeistaan. Toinen ei välttämättä huomaa tätä nauttiessaan tilanteesta, jossa hän on kohdannut ihmeellisen kumppanin, joka lukee häntä kuin avointa kirjaa ja täyttää toiveet, välillä kysymättäkin.


Kirjoitus on ote seksuaalineuvojakoulutukseni lopputyöesseestäni 2018

Eroaminen ei ole merkki epäonnistumisesta

Uskallatko elää ja rakastaa? Hyvä, jos näin on. Upeaa, jos osaat tehdä myös oikean johtopäätöksen silloin, kun suhde ei enää toimi yrityksestä huolimatta. Moni pelkää tehdä eropäätöstä, koska ajatus siitä, että valinta on väärä, saa pelkäämään tulevaa. Elämässä ei kuitenkaan ole oikeita ja vääriä valintoja. Vain vaihtoehtoja, jotka tuottavat erilaisia tulevaisuuksia. 

Muistan kuinka vuosia sitten eräs eroryhmäläiseni muistutti minua, että kaikki ryhmässä olevat eivät ole eronneet rakkaussuhteesta. Yhteen mennään yksinäisyyden pelosta, perheenperustamisen halusta, koska on jo aika vakiintua tai siksi, koska muutkin tekevät niin. Myös syyt olla eroamatta voivat johtua ulkoisista syistä: Ihminen voi pelätä, mitä hänestä ajatellaan. Meneekö uskottavuus työpaikalla? Tuomitaanko hänet luuseriksi? Mitä tapahtuu, kun ydinperheen turvallinen fasadi tipahtaa meidän ja ulkopuolisten välistä?

Hyvä perhe-elämä tai riittävän hyvä parisuhde merkitsee eri ihmisille erilaisia asioita. Syyt siihen löytyvät pitkälti arvoistamme ja asenteistamme, mutta myös siitä, mitä kaipaamme kumppanilta ja perhearjelta. Jos toiveet ovat hyvin erilaiset, on vaikeuksia yleensä luvassa. Jos tahtoa on tarpeeksi, niihinkin voi löytyä ratkaisu. Jos kuitenkin huomaat olevasi onneton ja yksinäinen, eksynyt sivuhenkilöksi toisen ihmisen elämään, voi olla hyvä miettiä missä mennään ja millä hinnalla.

Kaihon ja rakkauden lempeä kesäkumppani

Susanna Erätulen kirjoittama Etsijän kirja sisältää vain rakkaudellisia sanoja. Se kutsuu lukijan ikuisten kysymysten äärelle, lohduttaen ja antaen uusia näkökumia. Erityisen viehättävää on Susannan taitoa kutoa kauniita lauseita isoista oivalluksista. Lukijana minusta tuntuu, kuin katsoisin Susannaa silmiin hänen tekstinsä kautta. Kuin kuulisin hänen lukevan minulle tekstiään ääneen. Kirjoittaja on lähellä ja koskettavan aito.

Luin kirjan tänä aamuna junassa matkalla mökilleni, jossa olen viettänyt kaikki lapsuus- ja nuoruuskesäni. Viimeisestä vierailusta lapsuusmaisemiin on kulunut  jo seitsemän vuotta.  Minun on vaikea uskoa sitä, henkisesti en ole milloinkaan vieraantunut rakkaasta kesäkodistani.

Tässä kohtaa omaa elämääni, suurten myllerrysten keskellä, en olisi voinut valita mukaani parempaa luettavaa. Susannan kuvaukset äitiydestä, rakkauden suunnattomasta voimasta, valintojemme merkityksistä, elämän lahjoista ja niistä luopumisesta, henkisyydestä ja suhteesta omaan itseen tulivat lähelle, saivat kyyneleet valumaan ja sydämeni liikahtamaan. Muistin asioita, joita en ole vuosiin pohtinut. Tunsin kiitollisuutta ja kutsumusta.

Susanna on kirjailija, äiti, puoliso  retriitinohjaaja ja lisäksi opettaja. Hänelle on hieno lahja ilmaista asioita viereltä rauhallisesti näyttäen, ei päsmäröiden. Turva ja lämmin läsnäolo ovat kirjan kaikilla sivuilla aistittavissa. Jos tunnet sisälläsi kutsumuksen lähemmäksi itseäsi, niin tämä kirja todennäköisesti auttaa sinua matkallasi.

Etsijän Kirja kuuluu Hidasta elämää –kirjasarjan Premium-teoksiin. Se on kaunis lahjakirja, jonka taitossa on otettu huomioon tekstin sanoma. 

Orgasmin onni

Kuva: Tiina Pystynen, julkaistu Hesarissa joskus aikoja sitten.

Kesäkuun hekumallisin  klikkiotsikko oli mullistava tutkimus siitä, miksi naiset eivät tule eli eivät saa orgasmia. Hieman ihmettelin mitä ihmeellistä tuloksessa oli,  eli tiedossa siitä, että orgasmi on helpompaa saavuttaa kun hellittää arjen vaatimuksista, päivän ostoslistasta ja ajatuksesta: "Jos joku nyt kuitenkin kuuntelee jossain?" Muistan nimittäin jo kolmenkymmenen vuoden takaa aivan samat neuvot erilaisista seksioppaista, jota tykkäsin lukea parikymppisen intohimolla.

Irtipäästämiseen tarvitaan heittäytymistä. Näin on henkisen, mutta myös fyysisen yhteyden havittelun kanssa. Jos fokus on jatkuvasti  jossain muualla kuin tässä, ei ole läsnäolon mahtavaa voimaa:  parasta paikkaa, johon kadota.

Nautinnon oleellinen osa on orgasmi, on hymistelyä väittää ettei sitä tarvita seksiin. Orgasmin kokenut ei siitä hevillä luovu ja orgasmi ei ole mikään: "Ehkä tunsin jotain" -kokemus. Se on kiihotuksen huipennus, tapa kadottaa itsensä nautintoon. Kyllä seksi voi olla tarpeeksi hyvää ilmankin ja itse asiassa, usein kun luovutaan orgasmin jaagaamisesta, se tulee itsekseen omalla tahdilla paremmin kuin jahdattua. Jos et ole kokenut koskaan orgasmia, ei tutkimusretkelle ole milloinkaan liian myöhäistä lähteä, voi olla, ettet vain ole antanut itsellesi mahdollisuutta heittäytyä. Luovu odotuksista, antaudu tunteelle ja vivahteille!

Suorituskeskeinen orgasmiin tähtäävä seksi unohtaa usein ihmisen seksuaalisen monimuotoisuuden ja hienoviritteisyyden. Päämäärä ei ole laukeaminen, vaan matka. Vaikka toki orgasmi voi olla hetken helpotus stressiin, ahdistukseen tai kyllästymiseen. Salainen hetki toimiston vessassa oman itsen seurassa tai vain temppu päästä hetkeksi pakoon yksinäisyyttä. Orgasmin saamisen nopeus tai hitaus ei ole sukupuolesta kiinni, enemmän siinä on kysymys ilmapiiristä ja tunnelmasta.  Jotkut saavat orgasmeja vain puristamalla reisiään yhteen tai vain ajattelemalla kiihottavia ajatuksia.

Kun haluat orgasmeja, tutustu itseesi. Syvenny fantasioihisi, lue tarinoita  tai katso pornoa, se on viihdettä.  Luovu jähmeistä ajatuksista siitä, kuinka sinun pitää saada. Sinä voit kokea orgasmin kuinka se sinulle sopii, kunhan se on omaa tai yhdessä sovittua hyvää.

Kiitollisuus vahvistaa asenteen voimaa

Elämä on haastanut minua monesti, mutta suurin syy siihen, miksi olen kärsinyt, on todennäköisesti johtunut siitä, että tunnen hyvin voimakkaasti ja haavoitun herkästi. Kun opin hyväksymään tämän itsessäni, ymmärsin, ettei se ollut heikkous vaan vahvuus. Reagointini on opettanut minulle paljon elämästä ja sen yksi tärkeä sivutuote on ollut vahva intuitioni. Kerta toisensa jälkeen, se on pelastanut minut pulasta ja vahvistanut uskoani itseeni. 

Jokin aika sitten pohdin, mitkä taitoni ovat sellaisia, jotka ovat auttaneet minua eniten elämässäni? Päädyin kahteen. Toinen on kyky olla kiitollinen ja toinen on asenteeni voima. Molemmat löytyvät logoterapian tärkeimpien teemojen joukosta. Ilman  kiitollisuuden voimaa en olisi selvinnyt haasteistani. Samalla se on auttanut minut näkemään lähelle: nykyhetkeen. Ja kuten Eckhart Tolle opettaa: Nykyhetki on tärkein turvapaikkamme. Kulunut vuosi on riepottanut minua kovin, mutta samalla olen saanut mielettömän paljon hyvää. Siinä se jälleen on: kiitollisuus. Mitä enemmän kiitän, sitä paremmaksi asenteeni muodostuu. Kiitollinen voi olla aivan mistä tahansa. Kokeile, huomaat kuinka hyvältä se tuntuu.  Etkä enää halua luopua sen voimasta.

Alan suuntautua kohti lomaa, bloggailen harvemmin. Kiitos kun olet ollut täällä kanssani.  Hyvää kesää!

Rakastumisen merkitys

Se kuinka suhtaudut rakkauteen ja mitä merkityksiä sille annat, vaikuttaa paljon siihen, kuinka huuman haihtuminen vaikuttaa parisuhteeseenne. Siksi onkin tärkeää olla tietoinen, mitä rakkaus juuri sinulle merkitsee ja mitä se merkitsee kumppanillesi. Jos rakastumisen kokemus on ollut lähinnä seksuaalista vetovoimaa, voi olla iso pudotus arkeen, joka koostuu kovin monesta muustakin osa-alueesta. Jos taas sitoutumiselle on antanut muitakin merkityksiä, kuten kumppanuuden tai yhdessä kasvamisen, ei hormonimyrskyn laantuminen ole niin pelottavaa, eikä tulevaisuus näyttäydy lattealta.

Ei ole ihme että 60% eroista on perheissä, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. Kokemus vetovoiman hiipumisesta osuu vuosiin, jotka ovat kuormittavia jo arjen tasolla. Voi olla vaikeaa hyväksyä elävänsä elämää, jota ei toivonut tulevaksi. Mutta harvoin eroaminen on ratkaisu siihen, että omat onnentaidot ovat kadoksissa.

Mielekäs elämä kumpuaa siitä, että elää arvojensa mukaista elämää ja tunnistaa mitkä asiat saavat tyytyväiseksi. Logoterapiassa ajatellaan, että onni ei ole koskaan päämäärä, vaan oheistuote, kun elää omia arvojaan todeksi. Mitä varten sinä elät? Mistä haaveilit kuin sitouduit puolisoosi? Haluatko rakastaa häntä silloinkin, kun et saa häneltä mitä haluat?

Seksuaalista vetovoimaa on mahdollista pitää yllä suhteessa läpi vuosien. Annettuna se tulee harvojen kohdalle, vaan siitä pitää huolehtia. Hoida siis suhdettanne niin, että teillä molemmilla on siinä hyvä olla, mutta pidä kiinni myös omasta elämästäsi ja tilastasi. Onneaan ei voi ulkoistaa. Intohimoon kaivataan  aina myös erillisyyttä.

Saisiko olla parempaa seksiä?

Ihastuttava tietokirjailija, seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen kokosi yhteen parhaat oppinsa seksin parantamiseen. Kyseessä ei ole kuitenkaan vain pareille tarkoitettu asentokirja, vaan teos sopi myös sinkuille tai ihmisille, jotka ovat usean ihmisien kanssa suhteessa. Eikä kirjassa keskitytä kehollisiin tekniikoihin vaan lähinnä siihen, mitä mielessämme tapahtuu. Avoimen keskustelun voima, tieto siitä, mitä toinen haluaa ja ennen kaikkea oman seksuaalisuuden tunteminen ja ymmärtäminen ovat kirjan tärkeimmät sanomat.

Provosoiva nimi kannustaa lukemaan, mutta melkein heti muistutetaan, ettei seksiä pitäisi suorittaa. Kun jaagaat enemmän orgasmeja, voit eksyä kaikesta muusta hienosta, jota matkan varrella tulee vastaan. Oman kehon ja mielen tunteminen on parasta, mitä voit itsellesi antaa, kun haluat parantaa seksielämääsi.

Kirja laajentaa seksiin liittyviä käsityksiä myönteisessä sävyssä ja kutsuu lukijan innostumaan aiheen pariin. Seksuaalisuus on valtavasti enemmän kuin seksiä ja seksuaalisina olentoina meillä on jokaisella oma ainutlaatuinen tapamme ilmaista sitä. Jotkut asia ovat annettuja, mutta useisiin aisoihin voimme vaikuttaa.

Seksi on useimmiten osa parisuhdetta ja siihen liittyy paljon odotuksia. Seksuaalisuutta ei voi kokonaan irrottaa suhteen muusta puolesta. Sanotaan, että ihmiset, jotka ovat tyytyväisiä yhteiseen seksielämäänsä, ovat tyytyväisiä myös muuhun suhteeseensa. Kuitenkin, vain pyrkimys parantaa seksielämää harvoin muuttaa muutoin toimimatonta suhdetta paremmaksi. Seksi on onneksi myös sinkkujen onni. Itsetyydytys on takuuvarmaa turvaseksiä ja pitää mielen ja kehon onnellisena. Kunhan sen harrastamiseen ei liity vaikeita tunteita. Jos liittyy, kannattaa asiasta puhua ammattilaisen kanssa.

Äitienpäivä ei ole vain ydinperheen juhla

Muistan ensimmäisen äitienpäiväni, muistan myös miltä tuntui, kun en viettänyt enää äitienpäivää ydinperheen jäsenenä. Meni monta vuotta että pystyin kertomaan olevani eronnut ilman että minussa väänsi ilkeästi. Syy ei ollut silloin enää parisuhteen päättymisessä, vaan stigmassa, jonka tunsin eroon liittyvän. Äitienpäivä muistutti minua hylkäämisestä ja kivusta. Kuitenkin, äitienpäivän perimmäinen tarkoitus on juhlia äitiyttä. Hienoa, että on montaa tapaa olla äiti. Minäkin havahduin eron jälkeisenä  jälleenrakennusaikanani siihen, kuinka paljon yhdenvanhemman perheessä onkaan mahdollisuuksia omannäköiseen hyvään elämään. Vaikeinta oli alkuun tottua siihen, että lapset eivät olleet aina luonani, parhainta oli itsenäinen elämä ja mahdollisuus vaikuttaa omaan arkeen ilman parisuhteen haasteita. Aloin olla jälleen onnellinen ja vahva.

Vaikka suurin osa lapsista syntyy jo avioliiton ulkopuolella, kokee moni yksinhuoltajaäiti häpeää siitä, että on eronnut. Ydinperhe on oletus, vaikka sen asema ei ole enää yhteiskunnassa entinen. Perheet monimuotoistuvat, maailmassa on tilaa erilaisuudelle. Kuitenkin ero koskee omalle kohdalle tullessa ja monelle se aiheuttaa pitkäaikaisen huonommuuden tunteen, josta pääsee eroon parhaiten käsittelemällä sen takana olevat tunteet ja ajatukset.

Vaikka parisuhde päättyy, vanhemmuus jatkuu. En ajattele, että ystävyys entisen puolison kanssa pitäisi olla päämäärä, mutta tarpeeksikin toimivat välit auttavat paljon arjen sujumisessa.  Hyvä erovanhemmuus on mahdollinen, jos molemmat sitä haluavat rakentaa.

Vietätkö tänään äitienpäivää eroäitinä? Onnea sinulle! Hienoa, että saitte yhteisiä lapsia, upeaa, jos jaoitte myös yhteisiä hyviä hetkiä aikanaan. Vaikka jokin vaihe elämässä päättyy, se ei tarkoita, että menneisyydeltä pitäisi riistää arvo. Jos sinun on vaikeaa antaa anteeksi entiselle kumppanillesi, älä tuomitse siitä itseäsi tai entistä kumppaniasi. Pyri työskentelemään, jotta tulet tietoiseksi asioista, jotka pitävät sinut jumissa. Muistathan, että jos erostasi on alle kaksi vuotta, on vain normaalia, että olo ei välttämättä ole vielä parantunut. Sinä selviät kyllä.


Kuinka rakentaa ystävyyttä entisen kumppanin kanssa?

Käsittele vaikeat tunteesi jonkun muun kuin entisen puolisosi tai lastesi kanssa, esimerkiksi terapeutin kanssa tai ryhmässä. 

Erotunteet ovat vaikeita molemmille, toisen kärsimys ei välttämättä näy sinulle. Älä vedä liian nopeita päätelmiä toisen käytöksestä, syyllistä, tunkeile tai ahdistele.

Älä puhu pahaa eksästäsi lastesi kuullen. Entinen puolisosi on heille joka tapauksessa oma vanhempi, johon he myös samaistuvat. Huomaa, että tapa jolla puhut ihmissuhteista ja muista ihmisistä jää vaikuttamaan lastesi ajatuksiin.

Keskity omaan elämääsi, mieti mitä mahdollisuuksia uusi tilanne sinulle avaa. Kun arvostat omaa elämääsi, teet itsessäsi tilaa myös entisen kumppanin uuden elämän kunnioitukselle.

Jousta kun eksäsi pyytää apua, näin sinullakin on todennäköisemmin tukea käytössäsikun sitä tarvitset.

Osoita sanoin ja teoin, että haluat rakentaa siltaa. Ystävyys ei ole parisuhteen saumaton jatko, vaan uuden ihmissuhteen alku.

Ystävyys ei tarkoita välttämättä sitä, että pitää tiivistä yhteyttä, vaan sitä, että voi luottaa siihen, että toinen on sinua kohtaan hyväntahtoinen ja tarvittaessa apunasi.

Muista, että eron jälkeinen ystävyys pääsee kasvamaan vasta kun molemmat ovat käsitelleet eroon liittyvät tunteet tahoillaan. Voi olla, että entinen puolisosi ei ole vielä valmis.

Entinen puolisosi ei ole vastuussa kaikesta tuskasta, jota tunnet eron keskellä

Uusin Hidasta elämää bloggaukseni on ote juuri ilmestyneestä kirjasta Sinä selviät kyllä
- Erovuoden matkaopas.

Parisuhde ja perhe ovat varmasti suurimmalle osalle niissä elävistä tärkein elämäntarkoitus, jonka pysyvyyteen ja toimivuuteen linkittyvät muutkin elämänvalinnat. Syyt miksi aloitamme parisuhteen ja perustamme perheen vaihtelevat jonkin verran, vaikka yleinen oletus onkin, että rakkaus toiseen ihmiseen ohjaa valintojamme. Ihminen pyrkii uskomaan hyvään ja näkemään kauniita motiiveja ympärillään.
Lue koko juttu >>

Elämäni ehdottomasti parhaat opettajani ovat lapseni

Äitienpäivä lähenee ja ensimmäistä kertaa vietän sitä niin, etteivät lapseni enää asu kotona. Ajatus tuntuu oudolta, koska he ovat koko ajan mielessäni, lähellä. Eivätkä he edes muuttaneet kauas, josta olen iloinen ja jota uskallan pitää jopa kiitoksena. Ajattelen, ettei heidän tarvinnut ottaa liikaa välimatkaa, joka toivoakseni johtuu siitä, että olen osannut antaa heille aikanaan tarpeeksi tilaa kasvaa.

Tämä on siis eräällä tavalla uuden ajan ensimmäinen äitienpäivä minulle. Mullistava, koskettava ja varmasti ikimuistoinen. Vietin 19 vuotta heidän lähivanhempanaan, minulla oli arjessa perhe läsnä. Nytkin he ovat kyllä lähellä, mutta minun pitää sopeutua uuteen elämään, jossa yhteys toimii pääosin etänä.

Omaan äitiini verrattuna olen ollut äitinä tiukempi ja enemmän rajoja laittava. Tapani kasvattaa on ollut aika rutiinikeskeinen, kuitenkin useimmiten rento ja  luulen, että olen ollut hyvin kiltti. Erityisesti olen halunnut kasvattaa lapseni ymmärtämään tunteiden merkitystä. Oppimista siinä on ollut minulla itsellänikin. Ahdistun helposti jos välit läheisiin ovat hankalat, minun on pitänyt tietoisesti opetella, että vaikeatkin tunteet ja riidat kuuluvat elämään. Että niitä on hyvä sietää. Monesti olen joutunut kamppailemaan, etten olisi liian aikaisin mennyt lasteni väliin heidän selvittäessä asioitaan. Onneksi useimmiten onnistuin siinä. Vain vuoden välein syntyneet sisarukset ovat kasvaneet läheisiksi keskenään, minä olen siitä hyvin onnellinen. Sukulaisuus ei tee itsestäänselvästi ihmisistä toisilleen tärkeitä.

Tämä kevät on poikkeuksellinen myös siksi, että synnytin kaksi kirjaa. Ensimmäisessä olin yhtenä kirjoittajana isossa äitijoukossa, toinen on ihan omani: erovuoden selviytymisopas.  Äitikirjaa on myyty hyvin äitienpäivälahjaksi, kuulin äskettäin. On huippujuttu, että se on löytänyt lukijoiden luo. Jos et vielä ole kuullut kirjastamme Lasten oppeja äideille, niin tutustu Hidasta elämää -sivustolla siihen. Kirja sopii mahtavan hyvin kaikille äideille lahjaksi, koska kirjan kertomuksissa on tarinoita eri puolilta elämää.

Niin ja ehdit vielä osallistumaan myös kirjan arvontaan Pienperheyhdistyksen Facebook-sivulla, jossa kommentoimalla postausta voit saada kirjan omaksesi ensi viikon arvonnassa.

Matkalla läpi seitsemännen porttivuoden

Näin Otavan kuvaaja Arto Wiikari minut näkee.

Viimeinen puoli vuotta on ollut rankka. Olen kulkenut vaikean vaiheen läpi, jonka aikana olen samaan aikaan joutunut selviytymään monista haastavista tilanteista. Kahden läheisen ihmissuhteen päättymisestä, luottamuksen ylläpitämisestä itseäni kohtaan kahden kirjan kirjoittamisprosessin keskellä, ammatillisista kasvunpaikoista, anonyymeistä vihaviesteistä, vanhenemiseen liittyvistä peloista. 

Kipeintä on ollut päästää lapset omilleen. Kahdenkymmenen lähivanhempivuoden jälkeinen tyhjä pesä haastaa minut itseni äärellä isojen asioiden eteen. Avioerovuoteni jälkeen en ole kokenut mitään näin vaikeaa aiemmin. Toki elämässä on ollut vastoinkäymisiä  aiemminkin, luopumisia ja kasvunpaikkoja, mutta ne ovat olleet eri mittakaavassa. Äitiys on ollut minulle tärkein tarkoitukseni, vaikka elämääni on mahtunut  myös paljon muuta. Voit lukea lisää ajatuksiani aiheesta  juuri ilmestyneestä Lasten oppeja äideille kirjasta >>

Minkä turvin olen selvinnyt? Ykkössija on selvä, se on uskollisin rakastajani: Uni. Suurin turvani, kaiken keskellä voin luottaa sen kantavaan voimaan. Terapiaprosessini: Minut johdatettiin juuri oikean ihmisen luo tilanteessa, jossa en enää voinut luottaa omaan voimaani. Kiitos sinulle R, kun saan vahvistua myötätuntosi voimassa. Läheiset ihmiseni: rakkaani, tiedätte keitä te olette. Kehonpalvontatemppeli: Kuntosali, joka hieman pelottaa, mutta enemmän palkitsee ja jolle pyrin tulemaan tutuksi.

Ensimmäistä kertaa luin porttivuosista erovuonnani 1998. Taisi olla Tony Dunderfeltin kirjasta.  Opin, että käymme läpi noin joka seitsemäs vuosi vaiheen, jolloin elämä myllertää. Menin silloin 28-vuotiaana kolmannen porttini läpi. Havahduin tänään, että porttivuosihan se on jälleen menossa, Neljäskymmenesyhdeksäs vuodenkierto ravistelee. Miksi siis ihmettelisin? Jospa vain antautuisin?

Sinä selviät kyllä -erovuoden matkaopas ilmestyy 7.5. Voit tilata sen minulta erityishintaan täältä >>

Läheisyys onnistuu vain aidon kohtaamisen kautta

Vuorovaikutuksessa tulemme näkyviksi toisillemme. Se, kuinka vahva yhteys välillemme kasvaa, on pitkälti kiinni siitä, miten paljon olemme valmiita antamaan itsestämme. Aina oma yrittäminen ei kuitenkaan riitä. Jos toinen näkee sinut ainoastaan omien tarpeidensa kautta tai pyrkii hyötymään suhteestanne, ei  aidolle kohtaamiselle jää tilaa. Silloin kannattaa ottaa etäisyyttä, jottei joutuisi manipuloinnin ansaan.

Aina ei ole helppoa tunnistaa toisen vääriä vaikuttimia. Mitä läheisempi ihminen on, sitä helpommin eksymme tekemään vikaan meneviä tulkintoja toisen käyttäytymisestä. Kiltit ja sopeuttavat ihmiset ovat alttiimpia näkemään myös muut ihmiset hyvinä. Toiseen luottamisessa ei ole mitään pahaa, se on toisen arvostamista,

Sinun kannattaa kuitenkin olla varuillasi seuraavien merkkien edessä.

• Ensimmäinen lienee oma varoituskello. Meillä kaikilla on intuitio, joka varoittaa meitä, jos vain olemme herkkiä sen äänelle. Jos yhä uudelleen sorrut selittelemään itsellesi toisen huonoa käytöstä, on jossain todennäköisesti oikeasti vikaa.

• Kun huomaat, että tavatessanne toinen ei ole sinusta kiinnostunut, vaan katse harhailee muualla puhuessasi itsestäsi, voit olla aika varma, kummasta kaverisi on enemmän kiinnostunut, sinusta vai itsestään. Kuuntelemista sanotaan tärkeimmäksi keskustelutaidoksi.

• Jos joudut olemaan varpaillasi toisen läsnä ollessa, koska hänen miinakenttänsä vaatii huomiotasi,  et voi olla näkyvä itsenäsi ja ajatuksinesi. Rakkaudellinen ystävyys viestii hyväksyntää.

• Jos kaverisi on kiinnostunut enemmän vastoinkäymisistäsi kuin iloitsee menestyksestäsi, kannattaa pohtia, missä on yhteydenpidon motiivit. Hyvässä suhteessa tuetaan murheissa, mutta riemuitaan myös onnistumisesta ja saavutuksista. 

Käsikirjoitus on valmis, eläköön erosta selviytyminen!

Sinä selviät kyllä - Erovuoden matkaopas on kirjani, jossa jaan parhaat oivallukseni erosta selviämiseen. Lisäksi kirjasta löytyy asiakkaitteni kokemuksia eron keskeltä.  Teos ilmestyy toukokuussa Otavan Hidasta elämää -sarjassa. Kirjan viitekehyksenä on logoterapeuttinen ihmiskäsitys ja tarkoituksellinen elämä. Tässä ote muutoksen merkityksestä.

Elämä on jatkuvaa muutosta

Elämässä ei ole mitään pysyvää, olemme jatkuvassa muutoksessa. Muutostilanteet ovat kuitenkin meille vaikeita, koska meidän on vaikea luopua tutusta silloinkin, kun se ei tee meille hyvää. Vapaus voisi siis oikeastaan olla eräänlaista jatkuvan muutoksen hyväksymistä, sille suostumista.

Kuinka sinä voit toimia itsesi matkaoppaana nyt, kun uusi elämäsi liittonne päättyessä alkaa, mitkä seikkailut sinulla on vielä kokematta, mitkä nähtävyydet näkemättä? Mitä haasteita haluat selvittää itsesi kanssa?

”Toisen läsnäolo voi hallita melko lailla, vaikkei parisuhteessa sinänsä mitään suurta vikaa olisikaan. Arkeni suuri ilo on se, että voin herätä aamuun yksin (lasteni kanssa), voin tehdä asiat siinä järjestyksessä, kun se meille parhaiten sopii. Kiireestä huolimatta asiat rullaavat mainiosti. Voin tehdä asioita niiden ihmisten kanssa, joista pidän, samoin lapset. Minusta on ihanaa, ettei tarvitse enää varoa eikä ajatella toisen mieltymyksiä ja tapaa elää. Se vapaus, joka arkea nyt vie eteenpäin, on mahtavaa!”

Nainen 35-v.

Iällä on merkitystä sille, millainen merkitys erolla on myöhempien elämänhaaveiden kannalta. Nuoret naiset ja miehet ovat eroryhmissä erityisen huolissaan siitä, kuinka perheen perustamisen kanssa käy. Pienten lasten vanhemmat pohtivat paljon jaetun vanhemmuuden haasteita sekä uusperheen uhkia ja mahdollisuuksia. Keski-ikäiset sanovat usein suoraan unelmoivansa itsenäisestä elämästä, jossa uusi mahdollinen kumppani voisi asua omassa asunnossaan. Tutkimustenkin mukaan erillään asuminen tekee hyvää parisuhteen dynamiikalle.

”Olen jättäjä. Se, joka ei enää jaksanut etäisyyttä välillämme, paikalleen jämähtämistä, puhumisen vaikeutta, spontaanin läheisyyden puutetta. Oli vain muureja. Eikä hän kai osannut olla eri mieltä. Hyväksyi hiljaa ja lähti. Eron jälkeinen tunnemylläkkä tuli yllätyksenä. Itkin vuolaasti. Vuoroin ikävääni ja yksinäisyyttäni, vuoroin raivoani ja vihaani. Välillä mietin, miksi olin jäänyt, miksen ollut luovuttanut jo aiemmin. Sitten taas, miksi päästin hänet menemään. Teimmekö varmasti kaikkemme, luovutimmeko sittenkin liian helpolla? Kun kipu oli kovimmillaan, en ollut varma, selviänkö. Yön pimeinä tunteita puristin tyynyäni ja ulisin hiljaa. Kuin pieni uuvutettu eläin. Äänellä, jollaista en aiemmin tiennyt minusta edes lähtevän. Työ oli pakopaikkani. Kunnes aika hoiti armollista tehtäväänsä, ja huomasin nousevani taas omille jaloilleni. Ehkä sitoutuminen oli ollut kumppanilleni vaikeaa. Mutta oma epävarmuuteni ja vaativuuteni, joita sumeilematta vyörytin kumppanini päälle, eivät varmasti auttaneet häntä. Ymmärsin ajautuneeni odottamaan, että kumppanini tekisi minut onnelliseksi. Elämä voi yllättää! Tänään seurustelen miehen, jollaista en uskonut olevankaan kanssa. Puhumme kaikesta ja koemme yhdessä elämän pieniä iloja. Olen rakastunut ja onnellinen, elämälle kiitollinen.”

Nainen 60-v.

Monelle ero on ollut alku henkisempää elämää kohti. Henkisellä tarkoitan tässä kohtaa läsnäolevaa ja tietoisempaa elämää, johon voi liittyä elämäntarkoituksellisia pohdintoja tai intuitiivisia kokemuksia. Jotkut saavat lohtua uskonnosta tai ideologioista. Ajattelen, että ero ravistelee aina maailmankuvaamme laajemmin kuin alkuun huomaamme. '

Voit tilata oman kirjasi minulta omistuskirjoituksella itsellesi tai ystävällesi. Toukokuun 6. päivä mennessä mennessä tehdyt tilaukset ilman postimaksua hintaan 23 €. Jos tilaat myös kauniin Uusi alku -muistikirjan, saat teokset yhteishintaan 30 €. Molemmat  kirjat ovat kovakantisia. Tilaukset sähköpostitse marika.rosenborg@gmail.com

Seksuaalisuus on sitä mitä olemme, seksi on sitä mitä teemme

Innostun, virityn, avaudun, kohtaan. Hyvä vuorovaikutus tuntuu nautinnolliselta aivoissa ja leviää sieltä kehoon hyvänolontunteeksi. Olipa kyseessä sitten ystävien tapaaminen tai molemminpuoliseen seksuaaliseen vetovoimaan liittyvät kiinnostus. Hyväksyvä läsnäolo yhdistettynä muihin vetovoimatekijöihin saa ihmisen onnelliseksi. Tuntuu upealta tulla ymmärretyksi, saati kokea molemminpuolista vetovoimaa.

"Seksuaalisuus on sitä mitä olemme, seksi on sitä, mitä teemme."

Lauseen nappasin Sexpon opetusmateriaalista. Täydennän osaamistani tämän vuoden heidän järjestämässään seksuaalineuvojakoulutuksessa.

Kuinka lause auttaa sinua ymmärtämään itseäsi? Omaa seksuaalista historiaa kannattaa tutkia, eikä se tarina ala vasta aikuisuudesta. Olennaista on pohtia koko matkaa lapsuudesta alkaen, kasvatusmaisemaa, tunteiden ilmaisua, ja omien vanhempien parisuhdetta. Mistä oli sallittua puhua, kuinka tunteita osoitettiin? Kunnioitettiinko sinun rajojasi? Mitä opit ensimmäisistä suhteistasi? Kuinka halusi on vaihdellut eri aikoina ja millaiset asiat ovat saaneet sinut innostumaan tai vetäytymään?

Kouluttajamme Patricia Thesleff muistutti, että meidät on kyllä laitettu opettelemaan koulussa kaikki Suomen joet ja järvet, mutta seksuaalikasvatusta ei ole nähty tarpeelliseksi.  Eikä sillä vieläkään ole tarpeeksi tilaa opetussuunnitelmassa. Suurin osa meidänkin opiskelijaryhmässä oli saanut sitä vain parin tunnin verran, hätäisesti ja kiusallisessa tunnelmassa. Kenelläkään ei liittynyt koulussa annettuun seksuaalisuusopetukseen hyviä muistoja, aika kamalaa, ajattelen.  Iloitsen, että Raisa Cacciatore jaksaa pitää seksuaalikasvatuksen merkitystä esillä julkisessa keskustelussa.Tarvitsemme hänen kaltaisiaan loistavia seksuaalisen ilon lähettejä.

Seksuaalisuudestamme voimme jokainen nauttia silloinkin, kun emme voi sitä toteuttaa toisen ihmisen kanssa. Sooloseksi on mainio tapa tutustua omaan itseen ja kehon reaktioihin. Lisäksi  se on takuuvarmaa turvaseksiä. Mausteita itsesi seurassa viihtymiseen löydät verkosta, kirjoista, musiikista ja omista uniikeista ajatuksistasi. Kaikki on mahdollista mielikuvituksessasi. Eikö olekin hienoa! Voisiko sinulla olla seksitreffit itsesi kanssa tänä viikonloppuna?  Puhelin vain pois päältä, lämmin suihku, läsnäolon taikaa ja unelmointia.

Parisuhde voi kestää läpi elämän

Sain haastatella Suomen menestyneintä kilpatanssiparia Jukka Haapalaista ja Sirpa Suutari-Jääsköä heidän parisuhteestaan Tunne&Mieli -lehteen. Minua kiinnosti valtavasti ne arjen pienet teot, joilla yhteys on pysynyt voimissaan liki kolmekymmentä vuotta. Hetki talvivaloisan Kaapelitehtaan tanssistudiolla oli pysäyttävä. Tämä pari on onnellinen toisistaan. ja myös näyttää sen avoimesti.

Kärkeen nousivat uskallus olla eri mieltä asioista, rakkaudellinen tuki muutostilanteissa, ymmärrys siitä, milloin on parempi joustaa, taito pyytää anteeksi ja intohimoinen ote elämään. Molemmat myös tähdensivät kuinka tärkeää on olla haluttava toisen silmissä. Palaute vetovoimasta pitää kipinää voimissaan. Voit lukea otteen jutusta täältä. Suosittelen kyllä lämpimästi lehden tilaamistakin.

Tunteet, väylä parempaan itsetuntemukseen

Tunteet ovat tietoa itsestämme. Ne ovat sielun peili, joka resonoi niin ulkomaailman kuin sisäisten prosessiemme kanssa. Suhtautuminen tunteisin vaihtelee ihmisten välillä. Se, kuinka koemme tunteet, johtuu pitkälti kahdesta asiasta: mitä olemme oppineet tunteista ja niihin suhtautumisesta kasvaessamme aikuiseksi sekä temperamentistamme eli siitä, kuinka herkkä hermosto meillä synnynnäisesti on suotu.  Myös elämän aikana koettu stressi ja traumaattiset tapahtumat vaikuttavat siihen, kuinka herkkiä olemme tunteiden vaikutukselle. Tutkimuksista tiedetään kuitenkin, että vaikeiden tunteiden hyväksymisen taitoja voi opetella vielä aikuisenakin.  Lue koko juttu Hidasta elämää -sivulta >>

Pitääkö sinun seurassasi varoa sanojaan?

Sopeuttavalla käyttäytymisellä parisuhteessa tarkoitetaan kaikkia niitä keinoja, joilla pienennämme itseämme saadaksemme rakkautta. Keino toimii hyvin myös ystävyyssuhteissa, joissa päämäärämme on saada hyväksyntää. Sopeuttamista on se, että kantaa liikaa, ettei toinen rasittuisi,  tai liian vähän (jos toinen haluaa pitää ohjat käsissään), on tuomatta mielipiteitään esille, jos se uhkaa toisen mielenrauhaa tai pyrkii olemaan mahdollisemman hiljaa ja sivussa kun riita uhkaa. Sopeuttavaan käyttäytymiseen lasketaan myös tuomitsevuus ja täydelllisyydentavoittelu, vaikkeivat ne herätäkään positiivista kaikua kanssakulkijoissa. Sopeuttava käyttäytyminen kuuluu ihmisen keinovalikoimaan, mutta kun siitä tulee jäykkää ja yksipuolista, luo se etäisyyttä ihmissuhteisiin. Siksi siitä olisi hyvä tulla tietoiseksi.

Asiaan on myös toinen näkökulma. Oletko sinä ihminen, jonka seurassa pitää sopeuttaa käytöstään? Tunnistatko asiat, jotka ovat liian arkoja ottaa puheesi seurassasi tai tavat toimia, joita et kestä? Varovatko ihmiset sanojaan tai tekojaan läsnäollessasi? Huomaatko, että kiihdyt helposti toisen mielipiteistä tai pyrit saamaan kumppanisi toimimaan haluamallasi tavalla, koska et kestä toista tapaa tehdä asioita? Kaikissa näissä kohdissa sinulla voi olla syytä kysyä itseltäsi, mikä osoittaa sen, että sinä olet oikeassa? Tai miksi ahdistut niin kovin siitä, että asiat eivät mene juuri niin kuin itse haluat?

Useimmiten hallinnantarpeenne taustalla on pelko, vaikka  mielellämme sanotammekin sen toisin. Se pitää yllä tarvetta kontrolloida ja olla oikeassa. Pelko ei kestä sitä, että toisella voisi olla parempaa tietoa asiasta. Pelko kannustaa sinua luottamaan omaan itseesi, koska toiseen luottamisessa on jotain liian pelottavaa. Kuitenkin, on aivan mahdollista kesyttää pelkonsa. Se tapahtuu tutustamalla siihen. Pohtimalla, mikä pitää yllä haluasi olla oikeassa ja tietää parhaiten. Pikku hiljaa pääset irti määrittelyntarpeestasi ja huomaat kuinka paljon antoisampaa elämä on, kun muiden tekemisiä ei tarvitse säädellä tai opettaa. Ihmiset alkavat luottaa sinuun enemmän ja läheisyys pääsee kasvamaan välillänne.

Irrottautuminen on eron hyväksymistä ja tulevaisuuteen suuntautumista

Parisuhteen päättyessä yksi tärkeimmistä eteenpäin vievistä asioista on irrottautuminen entisestä kumppanista. Samalla, kun irrottautuminen on päämäärä, on se myös väline. Sinulla on paljon mahdollisuuksia käytössäsi, joilla edistää irrottautumista, mutta ennen kaikkea, se on vastustamisesta luopumista ja antautumista ajan hoitavalle voimalle. Lue koko juttu Hidasta elämää sivulta>>