Koronavirus tuo meidät lähemmäs toisiamme - Siksi se opettaa meistä niin paljon

Meillä kaikilla on oma prioriteettilistamme asioille, joille annamme aikaa. Koronaviruksen aiheuttamat toimenpiteet ovat tehneet ne viimeistään meille selkeästi näkyviksi. Kun joudumme olemaan erossa tärkeistä ihmisistä, tehtävistä ja harrastuksista, aiheuttaa se väistämättä ahdistusta. Samalla se antaa meille tilaisuuden kohdata asioita, joita olemme ehkä vältelleet pitkän aikaa.

Tiedetään että eroja otetaan eniten lomien jälkeen. Se ei johdu siitä, että lomat tekisivät pahaa parisuhteelle vaan siitä, että  se antaa ihmisille aikaa arvioida elämäänsä kun arjen haasteet väistyvät. Lomalla kohdataan eri tavoin nykyisyys, meillä on aikaa kuunnella itseämme, arvioida suhdettamme ja tehdä johtopäätöksiä elämämme suhteen. Korona-arki ei ole lomaa, mutta lähemmäs se tuo meidät toisiamme. Se voi myös tarjota tilan pohtia, missä oman parisuhteen kanssa mennään.  Jos oma selviytymiskeino parisuhteessa on ollut pakeneminen työhön ja harrastuksiin, on todennäköisesti pysyttävää joutua tilanteeseen, jossa kohdataan kumppanin kanssa joka päivä haastellisen elämäntilanteen keskellä. Se voi olla uhka, mutta se voi olla mahdollisuuskin.

Kriisi voi myös kirkastaa omia arvoja. Kun joutuu käsittelemään kaiken ennakoimattomuutta  ja monenlaiset asiat stressaavat, voi läheisten ja parisuhteen merkitys näyttäytyä uudella tavalla. Kun sinulla äkkiä onkin aikaa puolisollesi moninkertaisesti enemmän kuin aiemmin alat ehkä kiinnittää huomiotasi myös asioihin, joita et ole ennen huomannut. Voi olla myös että uusi tilanne saa puolisossasi esiin uusia luonteenpiirteitä. Ne voivat ehkä vetää hermosta, mutta ne voivat myös kiinnostaa.Voisitko ajatella, että sinä voisit päättää minkä asenteen otat? Näin sinulla tulee  mahdollisuus tutustua kumppaniisi uudelleen eli päivittää parisuhteenne.

Kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään. Tunne on aina tarkoituksenmukainen, mutta meillä on onneksi valta päättää miten me siihen suhtaudumme. Meidän ei tarvitse olla vaikeiden tunteidemme vallassa. Parhaiten se käy kun ottaa avoimen suhtautumistavan tunnetta kohtaan. Näin tunne tulee tutummaksi ja opetat itsellesi ettei sitä tarvitse pelätä. Myös parisuhteen vaikeat asiat kannattaa ottaa rohkeasti esille, se lievittää tukalaa oloa ja antaa mahdollisuuden niiden käsittelyyn. Hyvä harjoitus on pitää tunnepäiväkirjaa ja katsoa vähän etäämmältä mitä tunteita käy päivittäin läpi ja millaista käytöstä se herättää. Saat näin hyvän arviointivälineen samalla siitä, kuinka elämä etenee ja mitä johtopäätöksiä siitä tulisi tehdä.


Kun parisuhde kiristää hermoja, näistä voi olla apua

Kun kumppani ärsyttää, älä ärise takaisin vaan kysy kuinka voit auttaa?
Kuuntele läsnäollen kumppaniasi, siirrä mielestäsi pois tulevan murehtiminen.
Suostu myötätuntoisesti toisen pyyntöön, vaikka se ei huvittaisi.
Kiukkua saa ilmaista, mutta rakentavasti, muuten etäännytte toisistanne.
Kun viha ja turhautuminen iskee, kysy itseltäsi "Mikä on minun hyvä tavoitteeni tässä tilanteessa?"
Keskittykää omien tarpeidenne ilmaisuun kun suututte, älkää toistenne haukkumiseen.
Kuule kumppanisi kaipaus hänen suuttumuksensa takana.

         Jos pinna menee ja räjähdät, muista pyytää anteeksi.

Sinä selviät - Verkkokurssi erosta toipumisen tueksi

Itsetuntemusohjaaja ja tietokirjailija Eevi Minkkinen ja minä olemme valmistelleet kevään aikana verkkokurssia erosta toipumisen tueksi. Se on nyt valmis ja ostettavissa ennakkotilaajan alennettuun hintaan.

Koronavirusepidemia on keskeyttänyt myös omat live-eroryhmäni. Aloittaessamme tämän kurssin valmistelua emme olisi uskoneet missä tilanteessa olemme nyt maailmassa. Olen iloinen, että voimme tarjota tukea eroon turvallisesti. Jos haluat liittää kurssiin myös etäterapiaa, saat sen kurssilaisen alennettuun hintaan 70 €/60 minuuttia (norm. 90 euroa/45 minuuttia). Lisätiedot marika.rosenborg@gmail.com. Lähde mukaan tai vinkkaa kaverille!

Kurssin voi ostaa linkistä >>

Riina Katajavuoren hieno kirja kertoo olennaisen vanhempien erosta lasten silmin

Varpun ja Leon äiti ja isä eroavat. Myös lapset joutuvat eroon toisistaan. Varpu muuttaa äidin kanssa uuteen kotiin, Leo jää asumaan isän kanssa. Pian on sopeuduttava myös vanhempien uusiin kumppaneihin.

Riina Katajavuori ja Jenny Lucander tavoittavat huikean hienovaraisesti ja samaan aikaan väkevästi erolapsen maailman, jossa  kysymys on ennen kaikkea tunteista. Vanhemmat eivät aina oman kuohuntansa keskellä kykene kuuntelemaan lasta ja se on ymmärrettävää. Sanotaankin, etttä lapsen tunteille tulee enemmän tilaa vanhempien eron keskellä vasta aikuisten käsitelty omat tunteensa. Tiedetään myös, että lapsen selviytymistä vanhempien erossa auttaa parhaiten se, kuinka vanhemmat selviävät siitä.Tunteille on tärkeää olla tilaa ja niistä on tärkeää myös puhua.

Lasten ja nuorten erokirjoja ei ole liikaa Suomessa julkaistu, tähän astisista tämä on ehdottomasti paras lukemani.Kaksi kotia sopii sekä aikuisille että lapsille.

Suomessa vanhempien eron kokee vuosittain jopa 40 000 lasta. Ero on aina koko perheen kriisi, mutta siitä voi selviytyä. Lasta auttaa parhaiten se että arki jatkuu mahdolisimman ennallaan , tärkeät ihmissuhteet pysyvät, vanhemmat eivät hauku toisiaan, lapsia ei käytetä riitojen välikappaleina, tunteita käsitellään ja että kaikki lasta koskevat päätökset ovat sellaisia, että vanhemmat pystyvät perustelemaan ne vielä vuosienkin kuluttua.

Riina Katajavuori, Jenny Lucander
Kaksi kotia, Otava 2020

Millainen on terapeutin työviikko?

Astuin kokoaikaisen yrittäjyyden maailmaan tämän viikon maanantaina. Sivutoiminen yrittäjä olen ollut vuodesta 2012, mutta tähän asti olen tehnyt myös rinnalla aina palkkatöitä erilaisissa omaan arvomaailmaani sopivissa järjestöissä. Viimeiseksi Pienperheyhdistyksessä, jossa viihdyin viisi vuotta.

Viime vuoden lopussa minulle alkoi kuitenkin kirkastua, että mahdollisuus jäädä oman yritystoiminnan varaan alkoi olla yhä lähempänä todellisuutta. Kun Suomen Tietokirjailijat vielä myönsivät minulle mahtavan apurahan uutta Te selviätte kyllä - Mahdollisuuksien parisuhde - kirjaani varten, oli päätös helppo ja täytyy sanoa, että kulunut, ensimmäinen viikko on ollut täynnä onnentunteita, elämyksiä ja vapauden hurmaa.

En usko, että olisin ottanut tätä askelta ilman Sexpon kanssa viime keväänä alkanutta yhteistyötä. Sain uuden yhteisön ja tiimin samalla kun aloitin ottaa vastaan asiakkaita Ihmissuhdeterapiakeskuksessa Sörnäisissä. Yrittäjyydessä minua oli aiemmin huolettanut juuri duunikaverien puute. Nyt minulla heitä on ja kuinka ihania! Toimin siis ammatinharjoittajana keskuksessamme, kuten muutkin terapeuttimme.

Olen elämyshakuinen, innostuva ja rutiineihin helposti kyllästyvä. Samalla olen valtavan kiinnostunut ihmisistä. Siksi minun oli tärkeä sopia itseni kanssa muutama asia jäädessäni omilleni. Tiedän olevani parhaimmillani, kun lepään tarpeeksi, teen erilaisia alaani liittyviä töitä ja kehitän osaamistani työni sivussa. En siis halua tehdä ainoastaan terapiavastaanottoa, koska haluan antaa parastani jokaiselle asiakkaalleni. Lupasin siis itselleni, että työviikkoni pitää koostua myös muista projekteista. Näin jokainen asikkaani on aarre, ei rutiini. Siksi tulevaisuudessakin pidän työpajoja, ryhmiä ja luentoja, sekä tietenkin kirjoitan kirjoja.

Tämä enimmäinen viikkoni, joka juhlallisesti päättyy tänään Naistenpäivään on ollut juuri tällainen inspiroiva, minun näköiseni duuniviikko.Se on sisältänyt seuraavaa.

• Terapiavastaanottoa 17 tuntia
• Eroseminaarin vetäminen 3 tuntia
• Verkkokurssin tekeminen Erosta selviytymisestä Eevi Minkkisen kanssa Tampereella 5 tuntia
• Sähköpostit, laskutus ja tehtävien lähettäminen asiakkaille 3 tuntia
• Haastattelun antaminen isolle naistenlehdelle 2 tuntia jutun tarkastuksineen
• Mindfulness-opintoja 6 tuntia
• Seksuaaliterapia-opintoja 2 tuntia 
• Kirjan kirjoittaminen ja siihen liittyvä suunnittelu 4 tuntia

Lisäksi ehdin paljon muutakin. Kuten palauttamaan vanhan työpaikan avaimet, hakemaan uuden työhuoneen avaimen Lapinlahden Lähteen Visit Piece -kolletiiviin, suunnittelemaan syksyn kurssitarjontaa, osallistumaan Hidasta elämää -kollegani Noora Lintukankaan kirjajulkkareihin ja käymään Kuutti Lavosen näyttelyssä. Niin ja nukkumaan. Jiihaa!

Blogejakin olen miettinyt. Aion jatkaa sekä Hidasta elämää -yhteisössä ja täällä, mutta aikatauluni ei mahdollista sitä, että blogini täytäisi kaikki bloggaamisen kriteerit kuten tiheän postaustiheyden ja vuorovaikutteisen kommentoinnin. Eli enemmän tämä on tällainen verkkoartikkelijulkaisualusta. Kiva jos kuitenkin viihdyt juttujeni parissa ja terveisiä ja palautetta saa toki laittaa minulle tänne tai meiliini.

Lopuksi. Jos haaveilet yrittäjyydestä, niin rohkaisen sinua! Sivutoiminen yrittäjyys voi olla alkuun tosi hyvä juttu, ei tartte valita joko tai. En minäkään tiedä, vaikka vielä jonakin päivänä koen houkutuksen jälleen jonkun järjestön projektia kohtaan ja sekin on tosi ok. Parhainta on, jos voit toteuttaa  omaa kutsumustasi työssäsi. Silloin jokainen päivä on itsellesi antama lahja.