Bloggaan jatkossa vain Hidasta elämää -sivustolla

Uuden elämän värit -yritykseni täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Olen saavuttanut valtavan paljon näiden vuosien aikana ja saanut toteuttaa kutsumustani, kuten tätä blogia. Näiden kirjoitusteni ansiosta luokseni on löytänyt ihmisiä, joiden vierellä olen saanut kulkea ja joita olen saanut auttaa. Matkan varrella on syntynyt myös jo useita kirjoja. Työ jatkuu eteenpäinkin, mutta tämä blogi jää historiaan.

Hidasta elämää -yhteisön merkitys on kasvanut elämässäni koko ajan vahvemmaksi ja on vain luonnollista että keskityn bloggaamiseen  jatkossa pääasiassa siellä. Tämän blogin kirjoitukset jäävät  kuitenkin näkyviin ja on aivan mahtavaa, jos näistä on sinulle hyötyä elämässäsi. 

Lue lisää: Uuden elaman värit

FB: Uuden elämän värit

IG: Marika Rosenborg

Blogi: Hidasta elämää

Kuva: Emma Riikonen

Rakkaus, mikä merkitys sillä on parisuhteelle?

Ihmiset aloittavat parisuhteita myös muista syistä kuin rakkaudesta ja se mitä me kutsumme rakkaudeksi vaihtelee sen mukaan kenen mielipidettä kysytään. Rakastumisen kokemus ei ole yksittäinen tunne vaan se on monien asioiden summa. Jotkut ihmiset rakastuvat helposti ja usein, osa saa kokemuksen ehkä kerran tai kaksi elämässään. Vaikka rakastumiseen liittyy usein ainutkertaisuuden kokemus, on myös olemassa ihmisiä, jotka rakastuvat kumppaniinsa uudelleen.

Tunteet jaetaan usein kahden käsitteen: emootioiden ja affektien alle. Emootiolla tarkoitetaan tunnetilaa, joka on helppo tunnistaa itsessä ja se syntyy usein sosiaalisessa kanssakäymisessä tai ympäristössä. Tällainen voi olla vaikka häpeää, suru tai viha. Affekti on fyysinen reaktio, joka voi syntyä samaan aikaan emootion kanssa, mutta voi myös ennakoida tai seurata sitä. Esimerkkejä affektiosta ovat vaikkapa kylmät väreet, kyyneleet tai puistattava vastenmielisyys jotain asiaa tai ihmistä kohtaan. Affekti ei ole siis vain kehollinen kokemus vaan se liittyy aiempaan tietoon, merkityksiin ja intuitioon. Rakastuneella on usein kokemus ”tunnistamisesta”. Toinen ihminen tuntuu olevan vastaus kaikkeen. Sen lisäksi että meitä kuumentavat erilaiset affektit, koemme myös erilaisia vahvoja emootiota kuten iloa, halua ja riemua.

Rakastuminen on kokemuksena niin intensiivinen, että se vie tilapäisesti kaiken huomion muulta. Keho ylivirittyy ja mieli suuntautuu kohti toista ihmistä. Rakastumisen ja ihastumisen eron tunnistaa, mutta usein rakastuminen alkaa ensin ihastumisen kokemuksesta. Rakastuminen voi kestää jopa muutaman vuoden, jonka jälkeen se johtaa rakastamiseen, jos olosuhteet ovat otolliset. Joskus tunteen laimeneminen johtaa eroon. Heitäkin on, jotka ovat koukussa rakastumiseen, kumppanit vaihtuvat tunteen laannuttua. Kuitenkaan kaikki suhteet eivät ala rakastumisesta tai perustu edes rakkauteen. Yhteen mennään koska halutaan perustaa perhe, pelätään yksinäisyyttä tai koska ei haluta tuottaa pahaa mieltä esimerkiksi omille vanhemmille tai itseen ihastuneelle henkilölle.

Rakastuminen on huono pohja yksinään solmia sitoutunut parisuhde, siksi on hyvä olla tietoinen muistakin asioista, jotka vaikuttavat mahdolliseen yhteiseen tulevaisuuteen ennen kuin ostetaan yhteinen talo ja hankitaan perhettä. Toisaalta rakastuminen on aivan ihastuttava lähtö yhteiselämään, kun muutkin merkit ovat suotuisat. Se muodostaa vahvan siteen ja yhteisen halun kulkea samaan suuntaan. Elämän tarjoamissa haastavissa tilanteissa rakastumisen muisto voi parhaimmillaan antaa voimaa yhdessä eteenpäin selviämisessä.

Ihminen käy läpi aikamoisen muodonmuutoksen siirtyessään rakastumisesta rakastamiseen. Tätä aikaa voi hyödyntää myös jakamalla keskenään tarpeellista tietoa. Ajattelen, että jo varhain parisuhteen alussa on hyvä pohtia yhdessä omia ja toisen ydintarpeita ja käydä läpi parisuhteen pelisäännöt. Tällainen ajatus voi tuntua tosi kököltä huumavaiheessa, kun kaikki tuntuu olevan parhaassa synkassa ikinä ja ajatukset siirtyvät kuin itsestään välillänne. Usko kuitenkin minua: Olen kuullut lukemattomia kertoja eronneilta ihmisiltä kuinka tärkeää olisi ollut olla tietoinen näistä jo heti alust

Tekstissä on lainauksia Marikan kirjasta Te selviätte kyllä - Mahdollisuuksien parisuhde (Otava 2021). Voit tilata kirjan Marikalta omistuskirjoituksella edulliseen hintaan 20 euroa (sisältää postikulut). Tarjous voimassa vuoden 2021 lokakuun ajan.

Tunnelukkoja vai erityisherkkyyttä?

Tunnelukko on haitallinen uskomus, joka voi liittyä meihin itseemme tai toisiin ihmisiin, se vaikeuttaa aina suhteitamme ja voi estää meitä elämästä niin kuin haluaisimme. Tunnelukkotyöskentelyssä on olennaista tulla tietoiseksi omista haitallisista selviytymiskeinoistaan, jotta voisi luopua niiden käytöstä. Moni on lukenut Kimmo Takasen suosittuja tunnelukkokirjoja ja tehnyt testejä. Alun perin tunnelukkoteorian taustalla on Jeffrey E. Youngin kehittämä skeematerapia, jonka taustalla taas on kognitiivinen psykoterapia, hahmoterapia ja kiintymyssuhdeterapia.

Eritysherkkyys taas on synnynnäinen hermostollinen ominaisuus, josta on saatu paljon tietoa viime vuosina. Se ei ole diagnoosi tai sairaus, vaan temperamenttipiirre, joka tekee henkilön herkemmäksi tunteille ja aistien kautta tulevalla informaatiolle, kuin normaalilla systeemillä varusteltu ihminen. Aistiherkkyys kuuluu aina erityisherkän palettiin, mutta aistiherkkä ihminen ei ole välttämättä eritysherkkä. Erityisherkät ihmiset eivät myöskään ole dramaattisia tai huomionhakuisia, vaikka hieman haastava ”erityisherkkä”-sana voi tähän virheellisesti ajatukset johtaa. Erityisherkkiä on noin viidesosa maailman ihmisistä  ja piirre löytyy myös noin sadalta eläinlajilta.

Herkkä ylivirittyy helposti ja kokee tunteet voimakkaammin kehollisestikuin normiherkkä ihminen, mutta samalla hänellä on kyky myös hurmioitua myös hyvistä tunteista voimakkaammin. Syvällisen prosessointikyvyn seurauksena erityisherkillä ei yleensä ole tylsää omassa seurassaan, vaan yksinäisyys on heillä lohtu ja turvapaikka.

Meillä kaikilla on omat ”tehdasasetuksemme” eli temperamenttinne. Temperamentti on suhteellisen pysyvä synnynnäinen ominaisuus, eli siihen ei juuri voi vaikuttaa.  Voimme kuitenkin harjoitella toimimaan toisin kuin tunteet ja ajatukset meille sanovat. Joskus meidän suoranaisesti täytyy. Esimerkiksi introvertti ihminen voi opetella hyväksi ja valovoimaiseksi esiintyjäksi niin halutessaan, mutta todennäköisesti hän ei siitä ala nauttia.

Tutkin usein erityisherkkien asiakkaideni kanssa myös heidän mahdollisia tunnelukkojaan. Voimme kartoittaa niiden vahvuutta ja saada käsitystä siitä miten ne vaikuttavat elämässä. Kokemukseni mukaan kaikki vahvat tunnelukkolöydökset eivät kuitenkaan aina välttämättä kerro lapsuudessa tai nuoruudessa tapahtuneesta emotionaalisesta tai fyysisestä kaltoinkohtelusta. Olen huomannut että esimerkiksi hylkäämisen ja hyväksynnänhaun tunnelukko löytyy lähes aina erityisherkiltä ihmisiltä, vaikka heillä olisi ollut turvallinen lapsuus. Turvattomat olosuhteet toki vahvistavat kokemusta. Kokemukseni mukaan herkät ihmiset myös traumatisoituvat helpommin.

Tunnesäätelyyn vaikuttavat asiat ovat 60% synnynnäisiä, mutta sillä on merkitystä missä olosuhteissa elämme ja millaista turvaa ja hoivaa saamme. Tärkeää on ymmärtää kuitenkin, että voimme olla erityisen haavoittuvia tunteidemme kanssa, vaikka olisimme saaneet kyllin hyvää läheisyyttä ja rakkautta. Tämän tietävät ne lukuisat vanhemmat, joiden lapset ovat eksyneet elämässään väärille poluille huolimatta kaikesta hyvästä, jonka kotoaan matkaevääksi saivat.

Tunnelukkoja opiskelemalla voimme siis saada tärkeää tietoa itsestämme, mutta se on vain yksi itsetutkimusmenetelmä muiden joukossa. On hyvä muistaa, että meissä vaikuttavat monet asiat kuten  jo mainitsemani temperamentti, mutta myös ylisukupolviset traumat, aikuiselämämme ihmissuhteet ja tapa millä pidämme itsestämme huolta. Ihmismieli on kiehtova ja loputtoman yllättävä alue. 

Kumppanin seksiriippuvuus – suhteen loppu vai uusi alku?

 Vieraskynä

Kirjoittaja seksuaaliterapeutti Karoliina Vuohtoniemi työskentelee Marika Rosenborgin kanssa Vallilan Uuden elämän värit terapiahuoneella. Karoliinalla on pitkä kokemus seksiriippuvaisten ja heidän omaistensa kanssa työskentelystä.

Epäusko, toivottomuus, raivo, häpeä, itsesyytökset ja lamaantuminen. Nämä kipeät tunteet ovat valitettavan tuttuja ihmisille, jotka ovat saaneet tietää kumppaninsa pakonomaisesta seksikäyttäytymisestä eli niin kutsutusta seksiriippuvuudesta. On hetkiä, jolloin mikään ei tunnu miltään tai kaikki tuntuu olevan ihan hyvin. Kunnes televisiosta tulee mainos, joka muistuttaa seksiriippuvuudesta. Tai kumppanin puhelimen merkkiääni kilahtaa ja ajatukset kulkevat villiä laukkaa; kukakohan viestin on laittanut, salaakohan hän jotakin? Kumppanin myöhästyminen aiheuttaa epäilyksen sävyttämän tunnekuohun ja pakottava tarve ajaa tarkistamaan kumppanin puhelinta.

Kumppanin paljastunut seksiriippuvuus on lähes aina parisuhteelle kriisi. Se saattaa laittaa kyseenalaistamaan koko suhteen historian; tunnenko tuota ihmistä enää? Onko mikään ollut totta? Samalla se vavisuttaa myös suhteen tulevaisuutta. On löydettävä voima lähteä rakentamaan luottamusta uudelleen tai erottava sillä ilman luottamusta suhde ei selviä.

Terapeuttina minä rauhoittelen, annan tilaa ja normalisoin, nämä tunteet kuuluvat asiaan. Kerron että seksiriippuvuus on oikeasti vakavasti otettava tila eikä se ole kumppanin vika.  Ja että siihen on saatavilla apua. Ensimmäinen neuvoni pareille seksiriippuvuuden paljastumisen jälkeen on; älkää tehkö mitään päätöksiä heti. Antakaa ajan kulua ja hakekaa ammattiapua tai vertaistukea. Suhde voi selvitä kumppanin seksiriippuvuuden aiheuttamasta kriisistä, mutta harvoin ilman toisten tukea.

Tukea ja myös uskoa parempaan saattaa löytyä kumppanien vertaistukiryhmään osallistuneen naisen tarinan muodossa. Haluaisin, että se antaa sinulle toivoa, sinäkin voit selvitä.

Asiakastarina omaisen näkökulmasta

Voiko parisuhde selvitä kumppanin seksiriippuvuudesta?

Kun aloitin Kohti luottamusta -ryhmässä, en ollut vielä oma itseni. Olin rikki, epävarma ja pelkäsin tulevaa. Reilu vuosi ennen ryhmän alkua, puolisoni, jota rakastin kovasti, oli kertonut pettäneensä minua lähes koko 30-vuotisen yhteiselon ajan. Pettämistä oli monenlaista ja paljon. Oli yhdenillan juttuja, pidempiä suhteita ja seksipalveluita. Viimeisimpänä oli ”perinteinen” keski-ikäisen miehen suhde puolet nuorempaan, kokemattomaan naiseen. Tämän suhteen aikanakin puolisollani oli yhdenillan juttuja.

Porno ja seksi tuntuivat olleen mieheni mielessä usein jopa pakonomaisella tasolla aiheuttaen välillä vaarallisiakin tilanteita. Päihdelinkki.fi seksiriippuvuustestissä mieheni sai lähes täydet pisteet. Sain tietää tästä kaikesta vasta, kun mieheni mielenterveys alkoi mennä lopullisesti niin, että hänellä oli itsetuhoisia ajatuksia. Sillä hetkellä, kun mieheni kertoi kaiken, hän ei itsekään ymmärtänyt, että juuri rehellisyys ja avoimuus olivatkin tie parempaan oloon ja eheytymiseen. Vaikka se tarkoittikin järjettömän aviokriisin kohtaamista ja minun koko maailmani hetkellistä romahtamista, olen silti sitä mieltä, että tuo rehellisyys ja tuska ovat tehneet meistä vahvempia yhdessä. Tuo kriisi oli elettävä, jotta elämässä päästäisiin eteenpäin, ja sen kautta jouduin itsekin miettimään, mikä on minulle itselleni tärkeää ja arvokasta. Kliseistä, mutta toivottavasti totta myös 10 vuoden päästä. 

Pettäminen on julkisessa keskustelussa jotakin niin anteeksiantamatonta ja puolisoa nöyryyttävää, ettei siihen tarjota muuta vaihtoehtoa kuin ero. Seksiaddiktiota taas ei usein tunnisteta, ja sen merkitystä vähätellään. Itse olin asiasta aluksi täysin sekaisin, ja halusinkin pohtia parisuhteemme tulevaisuutta ensin kunnolla ilman painostusta tai ulkopuolisten, asiasta mitään tietämättömien kommentteja. Perheessämme ei pelkästään minä, vaan myös lapsemme olivat eläneet kuplassa, jossa kaikki oli hyvin ja turvallista. Olin itse traumatisoitunut, ja halusin säästää lapseni traumoilta niin hyvin kuin vain pystyisin. Myös siksi halusin käsitellä asiaa ensin itse ja pohtia avioliiton jatkumista puolisoni, ammattilaisten sekä vain muutaman, hyvin läheisen ystävän kanssa. Kriisi kyllä näkyi, mutta puhuimme lapsillemme siitä, että isällä on masennus, joka aiheuttaa riitoja ja jaksamisongelmia myös minulle. Emme siis salailleet asioita täysin, mutta emme kertoneet aivan kaikkea, ja vältimme asioiden ruotimista lastemme kuullen. Saimme neuvon mieheni terapeutilta, että on hyvä antaa 6 kuukautta aikaa asialle ennen mitään päätöksiä. Tämä koeaika antoi rauhan pohtia asiaa, emmekä tuon 6 kk jälkeen olleet vielä valmiita antamaan periksi, vaikka elimme kumpikin silloin vielä varsin epätasapainoista aikaa. Tuon pohdinta-ajan jälkeen lähdin etsimään itselleni vertaisryhmää, joka mahdollistui puolen vuoden päästä.

Oman selviytymiseni kannalta tärkeää oli Kohti luottamusta -vertaisryhmän löytäminen. Ryhmässä oli naisia, jotka olivat eläneet samankaltaisen kokemuksen. Yhteistä meille oli se, että puolisomme oli pettänyt, ei vain muutaman kerran, vaan usein ja ilman järjellä selitettyjä syitä. Me kaikki olimme eläneet omassa maailmassamme, jossa parisuhteemme oli onnellinen, siinä oli hellyyttä, rakkautta, avoimuutta ja seksiä. Näin lähes tulkoon olikin, mutta avoimuuden suhteen ainakin minä olin pahasti väärässä. Oma puolisoni oli myös suhteemme aikana kärsinyt ajoittain masennuksesta, ja nämä hetket olivat olleet raskaita. Kaikki ei siis ollut aivan ”täydellistä”, mutta silti olin tuntenut suhteessa turvallisuuden tunnetta. Ryhmässä sain tunteen, että oma tilanteeni ei ollutkaan niin ainutlaatuinen, vaan muissakin suhteissa voi olla tilanteita, joissa puolison ”toinen, pimeä puoli” on hyvin piilossa parisuhteessa ja ehkä jopa riippuvaiselta itseltään. Me emme myöskään tuominneet toisiamme, vaan jokainen sai tehdä omat päätöksensä avioliittonsa tai parisuhteensa osalta. Saimme siis tukea, emmekä syyllistäneet toisiamme.

Kohti luottamusta - ryhmässä yksi merkityksellinen asia, jonka ymmärsin oli se, että seksiin voi muodostua osittain samankaltainen suhde kuin alkoholiin. Ehkä yksi tärkeimmistä omista oivalluksista oli se, että aloin käsitellä puolisoni toimintaa kuin alkoholismia, jonka syntymiseen on vaikuttanut rankka, väkivaltainen lapsuus. Oli avioliiton tila mikä tahansa, oli puolisollani ollut kyltymätön tarve saada hyväksyntää ja ihailua täyttääkseen omaa arvottomuuden tunnettaan. Kyse ei siis ollut meistä, eikä minusta, vaan puolisoni lapsuuden traumoista ja lapsuuden turvattomasta kiintymyssuhteesta, jotka vaikuttivat koko aikuiselämään.  Tämän voin sanoa, koska puolisoni hakeutui itse terapiaan ja alkoi käsitellä omaa toimintaansa myös historiansa kautta. Olen myös sitä mieltä, että jos hän ei olisi itse lähtenyt asiaa aktiivisesti työstämään, emme olisi tässä, missä nyt olemme. Ryhmän lisäksi parisuhdeterapeutti auttoi meitä kumpaakin työstämään asiaa. Puolison osallistuminen terapiaan ja seksiaddiktien vertaisryhmään on ollut tärkeää myös minun selviytymisessäni. Se on antanut minulle tunteen, että puolisoni yrittää myös itse ymmärtää itseään ja haluaa muutosta. Kykymme kommunikoida ja ymmärtää toisen näkökulmaa, on prosessin aikana kasvanut merkittävästi.

Ja missä nyt olemme? Jälleen kliseistä, mutta mielestäni olemme löytäneet sekä toisemme että itsemme. Itselläni on nyt, melkein kolme vuotta tapahtuneen jälkeen, hyvä olla. Vasta nyt olen ymmärtänyt, että puolisoni masennuskaudet ovat aiheuttaneet itselleni suurta pelkoa, murhetta ja ahdistusta, ja nyt niille on löytynyt selitys ja apua. Kun aloitin ryhmässä, ajattelin, että en tunne miestäni. Viha, suru ja tuska olivat lähes koko ajan läsnä. Nyt minusta tuntuu, että en tuntenut sitä pettäjää, joka ahdistuneena pakeni asioita seksiin ja parisuhteen ulkopuolisiin suhteisiin. Minun maailmani oli oikea, ja kupla olikin se, johon mieheni pakeni oman addiktionsa riivaamana. Oma näkemykseni on, että parisuhde voi selvitä seksiaddiktiosta. Kaikissa tapauksissa ei ehkä haluta jatkaa yhdessä, mutta silloinkin voidaan jatkaa niin, ettei kummankaan tarvitse luopua jostain tai jäädä katkeraksi. Kummassakin vaihtoehdossa, parisuhteen tai hyvän ihmissuhteen säilymisessä, kummaltakin osapuolelta vaaditaan kriisin ja itsensä täydellistä kohtaamista, vertaisryhmää ja terapiaa. Eheytyminen ja selviytyminen todennäköisesti vaativat valtavaa rohkeutta repiä itsensä ja suhteensa palasiksi, jotta voi rakentaa jotakin vahvempaa, nähdä itsensä ja parisuhteensa uudessa valossa ja luottaa tulevaisuuteen. Meidän suhteessamme tämä tarkoitti täydellistä rehellisyyttä, tunteiden ja ajatusten kertomista ja pahojakin riitoja, joissa ruodittiin kaikki mahdollinen läpikotaisin. Se oli myös kummankin opettelua siihen, että tunteista täytyy oppia puhumaan, vaikka omaa mieltä painavat asiat tuntuisivat vaikeilta, pelottavilta tai joskus turhilta sanoa ääneen. Ja myös vaikka tuntuisi, että toistaa samaa asiaa uudestaan. Tämä raskas ja pelottavakin aika kesti noin kaksi vuotta, jonka jälkeen elämä on tasaantunut, mutta elämä ei enää ole samanlaista kuin ennen. Puhumme asioista enemmän, riitelemme, osoitamme tunteitamme ja läheisyyttä herkemmin toisillemme ja lapsillemme, mutta ennen kaikkea tunnen oloni jälleen turvalliseksi. Omalla kohdallani seksiaddiktion aiheuttama kriisi veikin meidät lähemmäksi toisiamme ja lähensi myös koko perhettä. Parisuhteen opettelu siis jatkuu edelleen näinkin monen vuoden jälkeen, mutta sillä varmuudella, että suunta on oikea. 

Voit tutustua Karoliinaan ja hänen palveluihinsa lisää täällä >>

Vallilan sydämessä on paikka, jossa tehdään hyviä asioita

 Olen tehnyt auttamistyötä nyt 18 vuoden ajan. Aluksi vedin eroryhmiä ja muita vertaistuellisia ryhmätapaamisia, mutta vuonna 2012 alkaen olen pitänyt myös yksityisvastaanottoa. Suurin osa asiakkaistani on eroa harkitsevia tai sen keskellä olevia, sen lisäksi luonani käy ihmisiä, jotka haluavat pohtia ihmissuhteitaan, seksuaalisuuttaan, erityisherkkyyttään, ahdistuneisuuttaan tai masennustaan. 

Ensimmäiset seitsemän vuotta pidin vastaanottoani Helsingin Arabianrannassa, sen jälkeen olin puolitoistavuotta Sexpon Ihmissuhdeterapiakeskuksessa, jossa valmistuin myös Seksuaaliterapeutiksi. Siellä tapasin Karoliina Vuohtoniemen, seksuaaliterapeutin, joka on erikoistunut addiktiiviseen seksikäyttäytymiseen. 

Huomasin pian että jaoimme samankaltaisen maailmankuvan ja työskentelytavan. Lisäksi meillä oli paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Syksyllä 2020 päätimme lähteä yhdessä eteenpäin luomaan jotain oman näköistämme ja avasimme vastaanoton Helsingin Vallilaan Lohjantien ja Inarintien kulmaan. Nyt meillä on takana jo kaksi kuukautta uusissa tiloissamme. Iloksemme myös asiakkaat ovat löytäneet luoksemme, 

Meillä on paljon suunnitelmia täksi vuodeksi. Minä jatkan omia eroseminaarejani (Koronan vaatiessa Zoomissa) ja työpajojani uusissa tiloissa ja Karoliinan riippuvuusryhmät starttaavat tauon jälkeen. Pidämme myös yhdessä Uupuneiden voimaantumisryhmän, joka alkaa maaliskuun lopussa, mukaan otetaan vain kahdeksan henkilöä. Ryhmä kokoontuu 11 kerran  ajan, joista kaksi tapaamista vietetään retriitissä Vihdissä. 

Työni on minulle tärkeää, teen sitä koska saan valtavasti iloa siitä, että voin olla apuna asiakkailleni vaikeissa tilanteissa. Joskus se voi olla vaikeaa ja ahdistavaa,  Ei ole helppoa kulkea särkyneen vierellä.  Terapeutin onkin tärkeää huolehtia myös omasta työnohjauksestaan ja tarvittaessa terapiasta. Minulla on pitkä kokemus molemmista, tiedän kuinka hyvältä tuntuu antautua ammattilaisen käsiin ja saada uusia näkökulmia elämään.

Tervetuloa vastaanotollemme Vallilaan tai varaa etäaika, jos et pääse paikan päälle. Me olemme siellä sinua varten.

Marika Rosenborg
seksuaaliterapeutti ja tietokirjailija

Karoliina Vuohtoniemi
seksuaaliterapeutti ja työnohjaaja

Uuden elämän värit  >>

Linkki ajanvaraukseen >>

Kuvat: Samuel Glassar

Uudenvuoden alku voi olla myös parisuhteen päivityksen paikka

Olen kuullut lukemattomia kertoja asiakkailtani kuinka he ovat kertoneet huomanneensa suhteensa ongelmat jo aikoja ennen varsinaista kriisiytymistä. Haasteiden ja vaikeiden ajatusten esille tuominen on kuitenkin ollut vaikeaa. On ollut helpompi käyttää Kaikki on hyvin -naamiota, kuin kertoa toiselle omasta pahasta olostaan. Tai jos on uskaltanut kertoa, on kokemus ollut haavoittava. Toinen on ehkä ottanut palautteen arvosteluna ja hyökännyt takaisin tai vetäytynyt yhä enemmän kuoreensa

Asioiden käsittelemättä jättäminen on toisen harhauttamista, mutta myös itsensä huijaamista, joka johtaa etääntymiseen ja usein myös eroon. Näin ei tarvitsisi välttämättä tapahtua, vaikka monesti ero voikin olla parhain ratkaisu.

Miksi meitä pelottaa kertoa läheisille vaikeista tunteistamme tai vaikeista ajatuksistamme? Taustalla vaikuttaa pelko. Emme halua paljastaa sisimpiä ajatuksiamme, koska pelkäämme kohdata niiden aiheuttamaa häpeää. On myös vaikeaa kertoa omista tarpeistaan, kun ajatuksissamme olemme vakuuttuneita siitä, että toinen kyllä antaisi meille automaattisesti sen mitä tarvitsemme, kunhan hän vain haluaisi. Näin riittämättömyyden tunteemme vahvistuu joka kerta kun valitsemme piiloutua tunteidemme kanssa.

Oletko ollut pitkään kumppanisi kanssa? Muistatko vielä miksi valitsit juuri hänet? Mikä veti sinut hänen puoleensa? Mitä sellaista sinä tunnistit, joka sai sinut tuntemaan täyttymystä ja iloa? Vai tunsitko edes? Kaikki suhteet eivät synny rakkauden tai himon tunteesta, joskus sitoutumiseen riittää se, että löytää tarpeeksi hyvän kumppanin, eikä tarvitse olla yksin.

Uuden vuoden kynnys tarjoaa hetken pysähtyä pohtimaan omaa elämää ja suhteitaan. Jos olet parisuhteessa, mietit ehkä tulevaisuuttanne. Jos olet onnellinen kumppanisi kanssa olet rikas. Iloitse siitä! Jos pohdit eroa, niin kannustan sinua vielä kerran miettimään, olisiko jotain tehtävissä paremman suhteen eteen. Olen saanut nähdä monen parin pystyneen lähentymään toisiaan vaikeiden vaiheidenkin jälkeen. Jos tahtoa löytyy, niin keinotkin usein löytyvät. Kysymys on siitä, haluatteko sitoutua tietoiseen parisuhteeseen? Tämä onnistuu jos päätätte lähteä matkaan yhdessä. Tärkeää on tällöin pitää mielessä seuraavat asiat:

Avoimuus synnyttää läheisyyttä

Läheisyys on parisuhteen energiaa, ilman sitä suhde lakastuu. Läheinen ei voi kuitenkaan olla ilman avoimuutta. Toisaalta sanotaan, että voidakseen olla läheinen toiselle, pitää ensin olla läheinen itsensä kanssa. Tunnetko sinä itsesi? Oletko valmis tulemaan näkyväksi kumppanillesi? Sinä voit valita olla avoin ja kutsua näin myös hänet dialogiin. Vaikka hän ei vastaisi kutsuusi, sinä olet tehnyt parhaasi ja toiminut hyväksenne.

Katse itseen toisen syyttelyn sijaan

Pariterapiassa edistys alkaa usein siinä kohdassa, kun pari alkaa luopua toistensa kritisoinnista. Tämä ei tarkoita sitä, että ihmiseltä otetaan vastuu pois hänen omasta käytöksestään, vaan että hänelle tehdään tilaa havahtua huomaamaan se itse. Mitä sinä voit tehdä suhteenne eteen? Onko sinulla asioita kesken itsesi kanssa, jotka vaikuttavat suhteenne hyvinvointiin? Kuinka tietoinen olet siitä mitä tarviset ja oletko kertonut siitä kumppanillesi?

Kumppanisi on muutakin kuin se, mitä näet

Ihmissuhteissa harhaudumme usein ajattelemaan, että tunnemme toisen läpikotaisin, vaikka tosiasiassa tunnemme usein lähinnä ajatuksemme hänestä. Sen asian vahva oivaltaminen, että kumppanissasi on puolia, jouta et ehkä ole vielä nähnyt, voi luoda välillenne uutta vetovoimaa ja kiinnostusta, joka todennäköisesti resonoi hyvällä tavalla myös seksuaalisuuden puolella. Kuinka näkyväksi itse olet tullut suhteessanne? Pidätkö piilossa jotain, minkä pitäisi tulla esiin?


Nykyhetki on turvapaikkasi

Kun huomaat eläväsi menneessä tai pelkääväsi tulevaa, muista, että elämä tapahtuu tässä hetkessä. Et voi muuttaa tapahtuneita asioita ja tulevaisuus syntyy parhaiten niin, että pidät huolta siitä mitä tapahtuu nyt. Anteeksianto on irrottautumista. Jos koet että läheisyytenne välissä on tapahtumia, joista teidän on mahdotonta päästä eteenpäin, niin hakekaa apua. Suhteen ulkopuolinen ammattilainen osaa usein kysyä tärkeitä kysymyksiä ja puhuminen on helpompaa.

Kyllä, Tinder voi olla oikea paikka löytää itselle rakas kumppani

Tapaan työssäni päivittäin ihmisiä, joiden kanssa keskustelen suhteiden aluista ja lopuista. Vaikka suurin osa asiakkaistani on eroa harkitsevia ja eronneita, minulla on paljon pareja asiakkaina, jotka etsivät uutta tai parempaa yhteyttä toisiinsa. Joka kerta kun saan todistaa sen löytyvän, sykähtää oma sydämeni ilosta. Ja kun niin ei käy, tunnen surua ja myötätuntoa, vaikka päätös olisi ilmiselvästi oikea.

Luonani käy myös ihmisiä, jotka haluavat tulla puhumaan kanssani juuri alkaneesta suhteesta, rakkaudesta ja uuden elämän näkymistä. Usein he ovat asiakkaitani eroseminaareista vuosien takaa. He haluavat tulla vielä kerran menneen elämän kertauskierrokselle ja hakevat minulta sparrausta uuden suhteen alussa. On koskettavaa ja ihanaa, että saan kokea tärkeän uuden vaiheen saman ihmisen kanssa, jonka tuskaisen eroprosessin olen saanut jakaa. Kysyn aina heiltä, mistä he löysivät uuden suhteensa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana yleisin vastaus on ollut Tinder.

Kun minä olin nuori, sanoivat ihmiset ettei baareista ketään löydä. Suuri osa meistä sieltä kuitenkin ysärillä kumpaninsa löysi. Niin minäkin. Nyt kun parinhaku on keskittynyt verkkoon, kuulen usein ihmisten haukkuvan Tinderiä samoin sanoin. Kuitenkin suuri osa sieltä seuraa hakevista myös sitä saa, myös tositarkoituksella. Harvoilla se ihanin tyyppi heti löytyy ja moni luovuttaa matkan varrella pettyessään liian monta kertaa. Ajattelen kuitenkin että jokainen kaunis tarina on arvokas todiste siitä, että rakkauden mahdollisuus on kaikkialla.

Mietin mikä saa meidät pitämään yllä tätä puhetta? Miksi haluamme mitätöidä mahdollisuuksiamme`? Ehkä se on sitä ettei pessimisti pety? Kun tarpeeksi uskon etten tänäänkään kohtaa ketään, en varmasti kohtaakaan. Ajattelen, että löytääkseen toisen ihmisen luo, meidän pitää laittaa valot päälle ja lähteä maailmaan. Pohtia, mitä minä voin antaa, en ainoastaan saada. Ylipäätään on tärkeää että kohtaamme ihmiset ihmisenä, vailla liikoja ennakko-odotuksia. Sillä on myös nimi: kasvattava suhde. Parhaimmillaan kaikki ihmissuhteet voivat olla sellaisia, kun otamme suhteistamme vastuun ja kohtaamme toisen tietoisesti omia tunteitamme ja ajatuksiamme tutkien ja ihmetellen.

Kasvattava suhde voi tarkoittaa monia asioita, mutta ainakin voimme siitä sanoa tämän:

Siinä saat olla itsesi kokoinen ja enemmän.
Sinulla on mahdollisuus kasvaa omaan potentiaaliisi.
Koet tulevasi nähdyksi kokonaisena ja kauniina ihmisenä.
Ette esitä toisillenne vaatimuksia.
Elät tässä hetkessä, etkä tulevassa.
Olette toistenne luottamuksen arvoisia.

Kuva: Samuel Glassar