Mikä on vihasi lähde?

Kuva Katri Somerjoki

Pohdin ääneen ahdistavia tunteitani pojalleni maailmantilastamme, kun hän muistutti että maailmassamme on hyviäkin uutisia. Lehdet eivät vain kerro niistä tarpeeksi. Hienoja asioita tapahtuu, on rakkautta ja kauniita tekoja. Meidän tulisi tietää niistä enemmän. Näinä aikoina tarvitsisimme ennen kaikkea toivoa tulevaan.

Viha on tunne, jolla on aina lähteensä. Viha tarvitsee sen syntyäkseen. Usein se on pelko. Pelko muukalaista, muutosta, menettämistä kohtaan. Minä en saanut, miksi sinun tulisi saada? Vihalla ihminen hakee suojaa, mutta se on äärimmäisen tuhoava tunne valjastettuna pahoihin tekoihin. Vihaa voi kuitenkin käsitellä myös toisin. Se on hyvä itsetuntemuksen väline ja erilaisissa kriiseissä se auttaa meitä menemään eteenpäin. Kunhan vain kohtelemme sitä oikein. Ymmärtäen vihaamme ja oppimalla siitä.  Yhteisöpedagogi Jari Koponen tiivistää asian hienosti Hesarin helmikuisessa haastattelussa.

"Viisaasti käytettynä viha auttaa puolustamaan rajoja, suojelemaan terveyttä ja etenemään elämässä, Koponen perustelee. Tunne paljastaa, mikä on kohtuutonta."

Voisi vielä tarkentaa ja sanoa:"Tunne paljastaa, mikä minun mielestäni on kohtuutonta". Tässä piilee kaikkien  vaikeiden tunteiden tärkeä viesti, ne kertovat sisäisestä lapsestamme. Siitä osasta meitä, joka reagoi silloin kun kohtaamme meitä haastavia asioita. Silloin kun sydän menee mykkyrään tai pää täyttyy vihasta, kun yhtäkkiä häpeämme ja haluamme mennä piiloon tai satuttaa toista, loukata läheistämme tai itkeä yksin luolassamme kipuamme.Näinä hetkinä on on kiusaus mennä pakoon tunnetta. Se onnistuukin vaikka päihtymällä, nukkumalla tai viemällä huomio johonkin joka valtaa mielen vielä voimakkaammin. Esimerkiksi suuntaamalla vihaa toiseen ihmiseen tai asiaan. Siirtämällä huomio omasta prosessista ulos.Tämä on pyhää vihaa, se on niin kirkasta ja energisoivaa, että sen tuntemiseen voi jäädä koukkuun. Kun kaikki on viety, vihaani ette voi ottaa. Tätä kohtaamme myös tämän päivän rasismikeskusteluissa.

Mitä sitten voisi tehdä, kun uutisahdistus lamaannuttaa ja itkettää? On valtavan raskasta tuntea voimattumuutta ja sitä uutiset helposti herättävät. Ne uuvuttavat varsinkin herkkiä ihmisiä eikä jäljelle välttämättä jää voimia toimia. Silloin voi olla myös paikallaan antaa uutisten jäädä lukematta joksikin aikaa. Vanha sanonta: "Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti" on toimiva ohje. Katso mikä lähelläsi kaipaa apua tai tukea. Mitä läheisillesi kuuluu? Voisitko osallistua hyväntekeväisyyskampanjaan? Mieti missä olet taitava? Ei ole olemassa liian pientä hyvää tekoa. Mistä voisit aloittaa vai onko tänään vielä aika kerätä voimia sitä varten?