Ottaisitko supervoimasi käyttöön?

Näetkö ruusun aidon olemuksen?

Yksilökeskeinen maailmamme korostaa kovin mielellään omavaltaisuutta ja yhtäläisiä onnistumisen edellytyksiä. Kaikilla ei kuitenkaan ole samoja valmiuksia ottaa elämän tarjoamia mahdollisuuksia vastaan. Tärkeää on muistaa, että voimme kuitenkin auttaa läheisiämme uskomaan itseensä. Toiselle annettu rohkaisu tekee hyvää myös itselle, se on yksi myötätunnon voiman rakkaudellisista ominaisuuksista.

En pidä sanasta menestyjä, vaikka sen sisältö monelle onkin myönteinen. Se tuoksahtaa tunkkaiselta, näyttää itsekeskeisen mahtipontiselta. Sanan ympärillä on kuin liian kirkas keinovalo, joka tarkkaan katsoen on jo alkanut hieman väristä välttämättömän edellä. Toisaalta ymmärrän, että kysymys on lähinnä sanaan liittyvästä mielleyhtymästä. Kukaan ei voi olla menestyjä läpi elämänsä, ihmisestä otetaan isointa mittaa niinä hetkinä, kun suosio hiipuu ja kannattajat nousevat vastaan. Ehkä aidon menestyjän mitta onkin selviytymistaidoissa, niissä aallonharjojen välisissä laaksoissa, jolloin näkyvyys yleisölle katoaa?

Olisinko siis mieluummin selviytyjä? Sana vihjaa tilanteista pakoon pääsemiseen, todistaa liukkaista kintuista, mutta myös jaloilleen putoamisesta tai toisin sanoen takaisin ylös kiipeämisen taidoista kompastelun jälkeen. Selviytyjä viittaa myös selviämiseen, kenties selkeytymiseenkin. Se on valoisa sana, armollinen. Ansaitset selviytyjän tittelin kun pääset eteenpäin kriisistä, mutta se annetaan myös helposti hänelle, joka ei pyydä apua tai turvaa itsensä ulkopuolelta. Onko selviytyjä siis itseriittoinen? Tuskinpa, hän on vain tottunut olemaan se aina reipas ja valmis lähimmäinen, joka kantaa auliisti omat taakkansa ilman muiden apua.

Ainakaan en halua olla epäonnistuja? En ehkä halua, mutta voin joutua taipumaan ja kyllä, se kuuluu elämään. Sanotaan että lapselle tekee hyvää kokea pettymyksiä, se sparraa häntä kasvussaan ja kyllä, meitä aikuisiakin, kun vain osaamme ottaa haasteet uusien alkujen mahdollisuuksina. Voimme auttaa lapsia ja nuoria uskomaan huomiseen ja omiin taitoihinsa, mutta myös näkemään, että elämän tarkoitus ei ole olla jatkuvaa nousukautta, vaan haasteet ja vastoinkäymiset auttavat usein parhaiten itsetuntemuksessa.

Katsomme toisiamme ja maailmaa aina omasta menneisyydestämme käsin. Annamme leimoja ja kuvauksia oman kuplamme vääristäminä. Ja se on hyvä ja ymmärrettävää, koska se on on inhimillistä. Mutta samalla se haastaa meidät katsomaan paremmin.  Anthony de Melloa mukaillen: "Katso tarkkaan ruusua, ettet näkisi vain omaa mielikuvaasi, vaan ruusun aidon olemuksen."

Haluat sitten uskoa menestymiseen, selviytymiseen tai mihin vain sinulle tärkeään, niin muista, että parhaat supervoimat ovat mahdolliset myös sinulle. Ne ovat myötätunto, kiltteys ja vastuullisuus. Muista, että voimien paras käytettävyys on mahdollista vasta, kun olet osoittanut niitä ensin itseäsi kohtaan. Se taas edellyttää pelosta luopumista, tai ainakin toimimista pelosta huolimatta. Jos sinun on vaikea luottaa elämään tai maailmaan, niin ehkäpä saat turvaa Pariisissa perheensä kanssa asuvan ystäväni minulle tällä viikolla lähettämästä rohkaisuviestistä: "Väkilukuun suhteutettuna 1900-luvulla on kuollut väkivaltaisesti ihmisiä vähemmän kuin aiemmin, maailmansodista huolimatta."