torstai 22. joulukuuta 2016

Ydinperheen voi menettää vain kerran

Ensimmäinen joulu eron jälkeen on monelle vaikea. Kaikki on toisin. Joskus se voi olla helpotus, joskus suuri tuska. Vaikka eron uhka olisi ollut jo pitkään tiedossa, voivat omat reaktiot yllättää.   Siirtyminen parisuhteesta eronneeksi ei kulje ilman tunnetyöskentelyä, mutta joskus ihminen voi tarvita työkaluja ajatustensa selvittämiseen. Silloin avuksi voi tulla ystävä, kirja, musiikki, eroseminaari tai terapeutti.

Minun eroni puolisostani tapahtui joulun alla vuonna 1998. Kaikki oli kaaosta. En ollut osannut valmistautua asiaan, vaikka olin tuntenutkin sen olevan tulossa. Yksin jäätyäni minusta tuntui, kuin ympärilläni olisi ollut autio, loputon maa. En nähnyt tulevaisuutta edessäni. Toisaalta pitkään jatkunut pelko mahdollisesta avioerostamme oli totta, olin astunut ahdistavimman kynnyksen yli.

Kun aattoiltana istuin yksin kuusen vieressä kodissamme, oli tunne musertava ja samalla pysäyttävä. Minulla oli ikävä lapsiani, mutta samaan aikaan tiesin, ettei minusta olisi ollut heille sitä iloa, jota he saivat kokea sukujoulun keskellä isänsä kanssa. Ymmärsin samalla, että ensimmäisen eron jälkeisen joulun voi kokea vain kerran. Antauduin tunteelle, annoin elämän tapahtua minussa.

Muistan, miltä tuntui nuorena naisena miettiä mahdollista yksinhuoltajuutta ja eroa. Ajatuskin kauhistutti, en halunnut ajatella kohtaloa itselleni. Yksinhuoltaja oli jo sanana kammottava, epäonnistunut ja  yksinäinen. Mikä pelottavinta: siinä oli hylätyn leima. Ajattelin, ettei se minua koskaan koskisi, olimmehan tehneet lupauksen.

Jokin aika sitten eräs eroa pohtiva asiakkaani sanoi, että jos lentokoneet putoaisivat samalla 39% todennäköisyydellä, kuin ensimmäiset avioliitot päätyvät eroon, kukaan ei uskaltaisi lentää. Naimisiin kuitenkin mennään. Ihmisellä on suuri tarve uskoa omaan ainutlaatuisuuteensa ja rakkaussuhteensa kestävyyteen.

Avioliiton pysyvyydessä kysymys ei kuitenkaan ole vain lupauksesta tai tahdostakaan, jos emme ole valmiita työskentelemään tunteidemme kanssa ja olemaan läheisiä itsellemme ja toisillemme. Läheisyys on näkyväksi tulemista, sen tiedostamista, että on tärkeää tietää, mitä puolisolle kuuluu. Aivan samoin kuin omalla vastuullani on kertoa tunteistani ja toiveistani puolisolle. Silloin meillä on mahdollisuus kuulua 61 prosenttiin tai jopa kasvattaa tuota lukua.

Tiedämme tutkimuksista, että suurin osa ihmisistä haluaa elää uskollisessa parisuhteessa. Vaikka asumme nykyään yhä lähempänä toisiamme, on yksinäisyys silti suuri ongelma. Sekin tunnistetaan, että ihmisestä tulee sitä valikoivampi, mitä enemmän on valinnanvaraa. Ennen vanhaan mentiin yhteen naapuritalon pojan tai tytön kanssa, mutta nykyään aidosta kohtaamisesta on tullut vaikeampaa. Nelikymppisistä miehistä kymmenen prosenttia ei ole koskaan seurustellut. Saman ikäisistä naisista seurustelukokemus puuttuu viideltä prosentilta. Se on suuri määrä ikäluokasta.

Juhlapyhinä normit vahvistuvat. Voi tulla kiusaus verrata itseä toisiin. Tämä korostaa erilaisuuden tunnetta ja yksinäisyyttä. On hyvä muistaa, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Joku on joskus kirjoittanut, että älä kadehdi toisen onnea, koska et tiedä hänen salaista suruaan. Toisaalta voimme yhtyä Eeva Kilven runon sanoihin: "Siis kauneutta on. Rakkautta on. Iloa on. Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät, puolustakaa niitä!"

Ydinperhe on maailmanhistoriassa uusi tulokas. Perheeseen on aiemmin katsottu kuuluvan useita sukupolvia, jopa palvelusväkeä. Ydinperheen käsite alkoi muotoutua romanttisen rakkauden syntymisen yhteydessä 1800-luvulla. Siihen liittyy vahvoja latauksia, odotuksia ja haaveita. Ydinperheen voi menettää vain kerran. Eroryhmissä moni suree enemmän perheen hajoamista, kuin toimimattoman parisuhteen loppumista. Erityisen pahalta ero tuntuu usein lasten takia. Eroperhe voi kuitenkin olla kokonainen.

Tiedämme, että eroperheen lapsen erosta selviytymistä edesauttaa parhaiten se, kuinka hyvin vanhemmat ovat käsitelleet eronsa. Eron käsitteleminen merkitsee sitä, että on valmis pohtimaan avoimesti tapahtunutta ja kaikkien osapuolien osuutta asiassa. Se vaatii tunteiden ilmaisua, mutta sen tulisi tapahtua turvallisesti ja kasvukokemukseen pyrkien. Myös lasta kannattaa kannustaa ilmaisemaan tunteensa. Lapsille on tarjolla erilaisia ryhmiä ja kursseja, joissa käsitellään vanhempien eroa. Näitä ovat mm. Pienperheyhdistys ja Kasper - Kasvatus- ja perheneuvonta.



Ensimmäisenä jouluna eron jälkeen
  • Hoida itseäsi hyvillä asioilla
  • Älä pakene tunteita alkoholiin
  • Pyydä rohkeasti apua tai seuraa kavereilta
  • Jos kaipaat ihmisiä, mene ihmisten pariin
  • Anna itsellesi lahjaksi lista asioista, joista voit olla kiitollinen
  • Muista, että hyvät asiat menneisyydessä pysyvät, ne eivät katoa milloinkaan.
  • Liiku luonnossa
  • Kirjoita kirje vuoden päässä odottavaan seuraavaan jouluun.

Lähde: Väestöliitto: Sovussa kohti joulua ja sen yli -mediatilaisuus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti