Viimeisen vuosikymmenen kaksi vahvinta teemaa ovat olleet minulle omassa työssä kehittyminen ja lasten itsenäistymisen hyväksyminen. Ikääntyminenkin on kuulunut omiin läheisiin teemoihini, Kuukausi sitten täytin 50 vuotta, siinäkin on ollut ihmettelemistä. Juurihan olin se Kumpulan ja Kainuun metsissä vaelteleva tyttö, ja siksi minä yhä tunnen itseni. En mitenkään vastaa mielikuvaani keski-ikäisestä elämän puolimatkan tyynestä kulkijasta. Vaikka sen ehkä jotkut minussa näkevät.
Työni terapeutiksi on ollut kaikkea muuta kuin perinteinen. Vaikka minut jo polttareissani puettiin seksiterapeutiksi, syystä että olin kiinnostunut seksuaalisuuden ja mielen arvoituksista, en todellakaan arvannut, että valmistuisin seksuaaliterapeutiksi liki kolmenkymmenen vuoden kuluttua ja että sitäkin ennen tekisin pitkän uran ihmisten ohjaamisen, auttamisen ja vahvistamisen parissa. Olen kerryttänyt osaamistani rauhassa ja huolella, tärkeimpinä opettajinani asiakkaani. Arvokasta menetelmäosaamista olen hankkinut viimeisen kymmenen vuoden aikana logoterapiaopinnoista, Kimmo Takasen skeematerapiakoulutuksesta ja Parisuhdekeskus Katajan Solmuneuvoja-menetelmästä. Ensi vuonna valmistun seksuaaliterapeutiksi ja mindfulness-ohjaajaksi. Psykoterapiakoulutus on alkanut yllättäen myös houkuttamaan, mutta päätös siihen hakeutumisesta ei ole vielä kypsynyt valmiiksi.
Ensimmäiset kymmenen vuotta ohjasin ainoastaan ryhmiä, kunnes minulta ruvettiin pyytämään yksityisaikoja. Ajatukseni eivät ole noista vuosista juuri muuttuneet liittyen eroseminaarien vaikuttavuuteen, huomaan, kun luen vuonna 2010 antamaani Ylen haastattelua. Avasin yksityisvastaanoton vuonna 2012 ja työskentelin seitsemän vuotta Arabianrannassa Studio Dantianissa. Tänä keväänä minulle aukeni mahdollisuus liittyä osaksi terapeuttiyhteisöä ja nyt otan vastaan asiakkaitani Sörnäisissä metron kupeessa, Sexpon Ihmissuhdeterapiakeskuksessa.Tilat ovat lempeän mukavat, iloitsen joka päivä saadessani tehdä työtä minulle merkityksellisessä yteisössä. On myös valtavan upeaa saada elämäänsä kollegoita, joiden kanssa jakaa arkea.
Koska olen tehnyt eroauttamista jo 17 vuoden ajan, ei ole ihme että suurin osa asiakkaistani on eroa pohtivia tai eronneita. Löydän itsestäni yhä vahvaa motivaatiota heidän kanssaan työskentelyyn. Ilokseni aikoja varaavat yhä enemmän myös parit sekä asikkaat, jotka kaipaavat sparrausta elämässään liittyen seksuaalisuuteen, työhön, erityisherkkyyteen tai elämäntarkoituksellisiin teemoihin.
Ehkä suurin johdattava motiivini työlleni on ollut kiinnostus tunteita ja niiden käsittelyä kohtaan. Kun olen tehnyt selkoa itseni suhteen, olen avautunut pohtimaan myös vuorovaikutussuhteita yleensä ja erityisesti sitä tärkeintä: suhdetta omaan itseen. Kaikkien ihmissuhteiden perusta on se, kuinka hyvin tunnemme itsemme: menneisyytemme, vaikuttimemme, traumamme ja tarpeemme. Tämä ei tarkoita sitä, että itsensä tarpeeksi hyvin tunteva ihminen olisi valmis tulemaan toimeen kaikkien kanssa kaikissa tilanteissa ja sietämään mitä tahansa. Se tarkoittaa sitä, että hän kykenee valitsemaan henkilöt, joiden seurassa haluaa viettää aikaa. Hän tunnistaa rajansa ja mahdollisuutensa. Läheiset ihmisssuhteet ovat läheisiä sen tähden, että koemme niissä turvaa ja voimme sitä myös itse antaa. Toisin sanottuna: Mitä enemmän pelkoa, sitä enemmän etäisyyttä.
Ensi vuosi näyttää hyvältä.Olen jo pitkään tehnyt tavoitteellisesti elämästäni hieman huokoisempaa ja vapaampaa. Työskenneltyäni seitsemän vuoden ajan aika kovalla tahdilla, aion nyt ottaa aikaa myös muulle kuin työlle. Tässä minua jeesaa Suomen Tietokirjailijat ry:ltä saamani apuraha, jonka turvin voin kirjoittaa koko kevään parisuhdeopastani. Minulla on lisäksi tiedossa mahtavia koulutuspäiviä Sexpossa ja Mindfulness-instituutissa, uusi kirjoittajan työhuone Lapinlahden Lähteellä, ja enemmän lomaa kuin vuosiin. Eroseminaareita jatkan kuten ennenkin. Tammikuun ryhmä on myyty loppuun, mutta maaliskuun ryhmässä on vielä paikkoja. Yksityisvastaanottokin jatkuu toki yhä Sörnäisissä, ensi vuoden ajat ovat jo varattavissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti