Ihminen on oman elämänsä käyttöliittymä

Tulin tänään Rakkauden polku -retriitistä Heponiemen kurssikeskuksesta. Mieli ja sydän täynnä tuliaisia. Meidän kirjava joukkomme, ennalta toisillemme pääosin tuntemattomat, jaoimme yhteisen tilan kahden vuorokauden ajan. Sosiologi Kaisa Kuurne ja teologi, yliopistopappi Henri Järvinen veivät meidät vaihtuviin maisemiin, konkreettisesti, mutta myös filosofisesti. Aurinko hyväili järveä sumun läpi, vanhan talon seinissä kuiskivat tarinat. Ruoka oli herkullista, meditaatiot vahvistavia ja palvelu mainiota. Yhteys välillämme löytyi. Lähtiessäni perjantaina viikonlopun viettoon olin stressaantunut ja kiinni, kaipasin rauhaa. Sitä sainkin, mutta paljon muutakin erityistä. Koskettavia tarinoita, kohtaamisia, läsnäoloa, mahdollisuuden katsoa ihmisiä eri puolilta elämää. Kotimatkan torkuin, kotiin palasin levänneenä. Suosittelen lämmöllä retrittejä kaikille, jotka haluavat hiljentyä itsensä ja kysymystensä äärelle. Niitä on monenlaisia, uskoville ja uskonnottomille tarkoitettuja. Meidän retriittimme oli avoin kaikille elämänkatsomuksille, se oli lämmittävää. Hiljaisuus hoitaa ja avaa meidät näkemään kirkkaammin. Mitä sinä voisit löytää hiljaisuudesta?

Mitä sitten toin mukanani viikonlopusta omaan elämääni?

Minun tärkeä tehtäväni on suostua omalle tarinalleni. Jos ohitan tänään nykyhetken hapuillessani tulevaa, menetän mahdollisuuden kasvaa tämän päivän kysymyksessä. Kun olen nyt, osaan myös tehdä päätöksiä tästä hetkestä käsin ja se on ainoa, mikä minulla varmasti on. Pystyäkseni lepäämään itsessäni ja löytämään vahvistavampaa suuntaa, on minun pyrittävä havainnoimaan, ei tulkitsemaan. Pyhä Antonius Suuri on sanonut että hiljaisuuteen paetaan kuuntelemista, puhumista ja näkemistä, jotta voisimme  kuulla vain sydämemme ääntä. Sydän tarvitsee rauhaa ja tilaa. Emme kuitenkaan ole tulkinnasta täysin vapaita kuin hetkittäin, koska, kuten sanoiksi muotoilin tänään hiljaisuuden päättyessä: Olemme oman elämämme käyttöliittymiä. Ilmennämme elämän ja rakkauden lahjaa meille annetun kehomme ja mielemme kautta.

Himo, haikeus vai hapuilu? Ero piirtää uudet ääriviivat seksuaalisuuteen

Kun rakkaussuhde päättyy, voi olla yllättävää, kuinka moni asia ei menekään ihan niin kuin ajatteli. Tilanteet ovat uusia, oma reagointi ihmetyttää. Eroon liittyvien tunteiden käsittelyyn voi mennä kuukausia, jopa vuosia kauemmin kuin oli itselleen budjetoinut.

Eroseminaareissa tapaan usein ihmisiä, jotka ovat tulleet suorittamaan kriisiään pois päiväjärjestyksestä ja jotka viikkojen myötä suostuvat vasta omaan, yksilölliseen rytmiinsä. Ajan järjestys muuttuu erossa. Moni joutuu tutustumaan ensimmäistä kertaa yksinoloon. Tai sitten yllättää vapaus, jota oli kaivannut niin pitkään, mutta joka ei tunnukaan miltään. Tai kutkuttava uusi suhde, johon lennossa vaihdettiin, väljeneekin vaarallisen nopeasti vihjaten ikävän tuttuihin oma-apukirjojen otsikoihin siitä, ettei ero ole vastaus omiin kasvukipuihin. Ja sitten on vielä seksi, ihana, lumoava, itsensä kadotus- ja löytämismaailma, joka antaa mahdollisuuden mitä kauniimpiin ja karuimpiin kohtaamisiin.

"Nyt kun en voi enää vastuuttaa sinua seksittömyydestäni ja yksinäisyydestäni vierelläsi, on tullut aika ottaa mittaa omasta vapaudestani."

Sanotaan että eroajaa mietityttää kolme asiaa erityisesti eron hetkellä. Se, kuinka pärjään taloudellisesti, se, kuinka lapset pärjäävät kaiken keskellä ja mistä saan nyt läheisyyttä ja seksiä? Viimeinen kohta vie hieman tosin sivuraiteelle; yleensä läheisyyttä ei eroajien välissä enää eron koittaessa juurikaan ole, vaikka teknisesti seksiä vielä olisikin jäljellä.

Eron jälkeinen vapaus on toki mahdollisuuksien maailma. Jos lupaa ei tarvitse kysyä eikä menojaan raportoida, on edessä nautintojen buffet-kattaus kaikilla herkuilla, ainakin periaatteessa. Kaikki eivät sinne kuitenkaan syöksy. Kaikki eivät sinne halua. Kertakäyttöseksi edellyttää (toivottavasti) omien rajojensa tuntemista,itseään ei kannata altistaa tilanteihin, joita katuu jälkeenpäin. Toisaalta käytävillä puhutaan, että moni suuri rakkaustarina on alkanut baaritiskiltä ensimmäisen yhteisen yön kautta. Sitä ei vain voi oikeasti koskaan tietää. Eikä kukaan voi sinun puolestasi tehdä rajauksia sille, kuinka sinä ilmennät seksuaalisuuttasi. Kyse ei ole moraalista, vaan vastuullisuudesta itseäsi kohtaan.

"En ikinä uskonut että voisin tavata niin ihanan miehen ravintolassa ja siinä hän kuitenkin oli. Vietin yön hänen kanssaan, se oli luonnollista. Nyt olemme olleet yhdessä jo vuosia."

Jos on joutunut suhteessaan vonkaamaan, voi olla yllättävää ettei vapaus ratkaisekaan saamisen ongelmaa, vaan kyseessä ovat olleet muut läheisyyden esteeksi tulleet asiat, jotka eivät selkenekään sinkkustatuksella. Toisaalta monta vuotta haluttomaksi itsesä kokenut voi suureksi yllätyksekseen eron myötä löytää itsestään ilon ja himon, kun tila ympärillä kasvaa ja pääsee tutustumaan itseensä vapaammin.

Seksi ei milloinkaan ole ainoa syy eroon, sitä ei voi irrottaa ihmissuhteen muista puolista. Seksi ottaa aina jollain lailla kantaa siihen miten me kohtaamme henkisellä tasolla tai olemme kohtaamatta. Seksuaalinen halu ja taito ilmaista itseä sen kautta partnerille on äärimmäisen tärkeä ja herkkäviritteinen systeemi, joka resonoi menneisyytemme, hormonitoimintamme ja ilmaisutaitomme kanssa. Rakkaus on sen kaunein käyttövoima, vaikkakaan ei ainoa.

"Seksi itsen kanssa on varmaa turvaseksiä, ajattelin ja päätin nauttia toistaiseksi vain omasta seurastani."

Jos olet eksynyt päättyneessä suhteessasi oman halusi lähteeltä, älä syöksy etsimään sitä eron jälkeen vaihtuvien suhteiden kautta vaan tutustu ensin kehoosi ja mieleesi. Tutki aistejasi, hoida itseäsi, tutustu kehosi mahdollisuuksiin ja kauneuteen. Tutustu asioihin, jotka miellyttävät sinua, fantasioi ja mene rauhassa eteenpäin. Erosurun aikana harvoin haluttaa armottomasti, mutta laastari saman peiton alla antaa joillekin eronneille turvaa. Puhutaan niin sanotuista kasvattavista suhteista, ihmisistä, joiden kanssa kuljet tässä kohtaa hetken yhdessä kunnes elämä vie teidät erilleen, tai johtaa vahvemmin yhteen.

"Halusin vain nukkua jonkun vieressä, en pystynyt ajattelemaan muuta,  kerroin  sen hänelle ja hän ymmärsi minua."

Älä milloinkaan pönkitä itsetuntoasi suostumalla seksiin vain siksi, että kelpaat jollekin. Seksi väärässä seurassa ei tee hyvää ja voit joutua maksamaan oppirahoja pitkään. Tosin lopputulosta ei välttämättä tiedä ennen kuin kokeilee. Väitetään kuitenkin, että ihminen tietää hyvin nopeasti vaistomaisesti ketä haluaa, joten sparraa intuitiotasi. Kun tunnet olevasi valmis, (tunnet sen kyllä kun olet), niin muista huolehtia myös terveydestäsi, äläkä suostu ilman kondomia seksiin.

Kuva: Unsplash/Kate

Eronneiden joulukalenteri

Ensimmäinen joulu eron jälkeen on usein rankka. Monelle myös yksinäinen. Uuden elämän värit julkaisee päivittäin joulukuun ajan Facebook-sivullaan Eronneiden joulukalenterissa vahvistavan tekstin, kuvan tai linkin rakkaussuhteen päättymistä läpikäyville.

Parisuhde on henkinen prosessi - Niin on myös avioero

Uusin Hidasta elämää -artikkelini on julkaistu.

"Joskus mikään yrittäminen ei enää riitä ja viimeiseksi kortiksi pöydälle jää ero. Kriisi on molemmille samaan aikaan yhteinen ja samalla aivan oma, tuntematon maa, joka täytyy kulkea omassa tahdissa, omin tukivoimin. Varmasti yleisimmät eron yhteydessä kysytyt kysymykset ovat: Miksi erosimme? Kuinka koskaan voisin enää luottaa kehenkään, kun se, johon luotin, petti odotukseni? ja Mitä tein väärin? Ensimmäiseen kysymykseen ei ole milloinkaan vain yhtä vastausta, toisen kysymyksen haasteeseen pystyy vastaamaan ajan kanssa tutustuessaan rakkauteen ja omaan itseensä paremmin. Kolmas kysymys on vaativa ja väkivaltainen. Voit toki pohtia, voisitko tehdä jotain tulevaisuudessa toisin, mutta päättyneessä suhteessanne toimit todennäköisesti niin kuin parhaaksi näit."

Lue koko artikkeli >>

Ottaisitko supervoimasi käyttöön?

Näetkö ruusun aidon olemuksen?

Yksilökeskeinen maailmamme korostaa kovin mielellään omavaltaisuutta ja yhtäläisiä onnistumisen edellytyksiä. Kaikilla ei kuitenkaan ole samoja valmiuksia ottaa elämän tarjoamia mahdollisuuksia vastaan. Tärkeää on muistaa, että voimme kuitenkin auttaa läheisiämme uskomaan itseensä. Toiselle annettu rohkaisu tekee hyvää myös itselle, se on yksi myötätunnon voiman rakkaudellisista ominaisuuksista.

En pidä sanasta menestyjä, vaikka sen sisältö monelle onkin myönteinen. Se tuoksahtaa tunkkaiselta, näyttää itsekeskeisen mahtipontiselta. Sanan ympärillä on kuin liian kirkas keinovalo, joka tarkkaan katsoen on jo alkanut hieman väristä välttämättömän edellä. Toisaalta ymmärrän, että kysymys on lähinnä sanaan liittyvästä mielleyhtymästä. Kukaan ei voi olla menestyjä läpi elämänsä, ihmisestä otetaan isointa mittaa niinä hetkinä, kun suosio hiipuu ja kannattajat nousevat vastaan. Ehkä aidon menestyjän mitta onkin selviytymistaidoissa, niissä aallonharjojen välisissä laaksoissa, jolloin näkyvyys yleisölle katoaa?

Olisinko siis mieluummin selviytyjä? Sana vihjaa tilanteista pakoon pääsemiseen, todistaa liukkaista kintuista, mutta myös jaloilleen putoamisesta tai toisin sanoen takaisin ylös kiipeämisen taidoista kompastelun jälkeen. Selviytyjä viittaa myös selviämiseen, kenties selkeytymiseenkin. Se on valoisa sana, armollinen. Ansaitset selviytyjän tittelin kun pääset eteenpäin kriisistä, mutta se annetaan myös helposti hänelle, joka ei pyydä apua tai turvaa itsensä ulkopuolelta. Onko selviytyjä siis itseriittoinen? Tuskinpa, hän on vain tottunut olemaan se aina reipas ja valmis lähimmäinen, joka kantaa auliisti omat taakkansa ilman muiden apua.

Ainakaan en halua olla epäonnistuja? En ehkä halua, mutta voin joutua taipumaan ja kyllä, se kuuluu elämään. Sanotaan että lapselle tekee hyvää kokea pettymyksiä, se sparraa häntä kasvussaan ja kyllä, meitä aikuisiakin, kun vain osaamme ottaa haasteet uusien alkujen mahdollisuuksina. Voimme auttaa lapsia ja nuoria uskomaan huomiseen ja omiin taitoihinsa, mutta myös näkemään, että elämän tarkoitus ei ole olla jatkuvaa nousukautta, vaan haasteet ja vastoinkäymiset auttavat usein parhaiten itsetuntemuksessa.

Katsomme toisiamme ja maailmaa aina omasta menneisyydestämme käsin. Annamme leimoja ja kuvauksia oman kuplamme vääristäminä. Ja se on hyvä ja ymmärrettävää, koska se on on inhimillistä. Mutta samalla se haastaa meidät katsomaan paremmin.  Anthony de Melloa mukaillen: "Katso tarkkaan ruusua, ettet näkisi vain omaa mielikuvaasi, vaan ruusun aidon olemuksen."

Haluat sitten uskoa menestymiseen, selviytymiseen tai mihin vain sinulle tärkeään, niin muista, että parhaat supervoimat ovat mahdolliset myös sinulle. Ne ovat myötätunto, kiltteys ja vastuullisuus. Muista, että voimien paras käytettävyys on mahdollista vasta, kun olet osoittanut niitä ensin itseäsi kohtaan. Se taas edellyttää pelosta luopumista, tai ainakin toimimista pelosta huolimatta. Jos sinun on vaikea luottaa elämään tai maailmaan, niin ehkäpä saat turvaa Pariisissa perheensä kanssa asuvan ystäväni minulle tällä viikolla lähettämästä rohkaisuviestistä: "Väkilukuun suhteutettuna 1900-luvulla on kuollut väkivaltaisesti ihmisiä vähemmän kuin aiemmin, maailmansodista huolimatta."

Mitä on hyvä erovanhemmuus?

Kuva: www.apuaeroon.fi

Puhuin hyvästä erovanhemmuudesta tänään Mielenterveysmessuilla. Esityksen teko oli samalla matka omaan menneisyyteen, luin yleisölle jopa hyvin henkilökohtaisen tekstin omasta eroprosessistani vuodelta 2001. Katosin hetkeksi menneeseen. Kuinka läsnä kaikki ajat meissä ovatkaan! Oma eroni haastoi minut 17 vuotta sitten tutkimaan itseäni. Jätetyksi tulemisen kipu nosti esiin monenlaisia vahvoja tunteita, vihaa, häpeää ja pettymystä. Tulevaisuuteni oli peruutettu, ympärilläni oli autio maa. Vaikka en pystynyt katsomaan eropäätöksen tehnyttä eksääni silmiin ensimmäisinä erokuukausina, oli päätös suhtautumisestani jaettuun vanhemmuuteen aivan selvä. Tekisin kaikkeni sen eteen, että lastemme mahdollisimman hyvä arki pysyisi ja suhde isään jatkuisi tahollaan hyvänä. Se ei ollut helppoa, kun sydän välillä pehmeni, niin ego potki vastaan. Kaiken kaikkiaan aktiiviseen erotyöskentelyyn omalla kohdallani meni muutamia vuosia ja lopulta, varmaan sen kauttakin, siitä syntyi ammatti.

Mistä puhuin, kun kerroin tänään hyvästä erovanhemmuudesta? Puhuin rakkaudesta ja tunteidenkäsittelystä. Siitä kuinka pitää olla valmis tekemään oma tunnetyöskentelynsä, jotta voi päästää irti ja rakentaa uutta. Kenties uuden, kaveripohjaisen suhteen entiseen puolisoonsa. Ystävyys ei tietenkään voi kuitenkaan olla kaikissa tilanteissa tavoite.Siihen, kuten hyvään parisuhteeseenkin tarvitaan molempien halu toimia yhdessä. Aihe herättää tunteita varsinkin vanhemmissa, jotka kokevat että heidät eristetään lapsistaan, vieraannutetaan. Tällä tarkoitetaan kaikkia niitä keinoja, joilla lapsen vuorovaikutussuhdetta toiseen vanhempaan vaikeutetaan tahallisesti. Aiheesta voi tänään kuulla enemmän Ajankohtaisen kakkosen lähestyksessä kello yhdeksän.

Oleellinen kysymys on, voitko seistä kaikkien tekojesi takana vielä silloin, kun lapsesi on niin iso että hän kysyy sinulta syitä hänen elämäänsä koskeviin päätöksiisi?  Erovanhemman suhde omaan itseensä ja elämään on erolapsen avainkortti maailmaan. Kuinka puhut parisuhteesta, kuinka puhut rakkaudesta? Millä tavalla puhut luottamuksesta ja muista ihmisistä? Vaikka kumppanisi olisi särkenyt sydämesi, hän on yhä lapsesi vanhempi, osa lastasi ja hänen tarinaansa. Myös teillä todennäköisesti oli menneisyydessä jotain hyvää, ainakin se, että yhteinen lapsenne pääsi maailmaan. Jos et pysty sanomaan mitään kaunista eksästäsi, älä sano mitään.

Suomessa tehdään vuosittain 45 000 lasten huoltajuussopimusta. Yhdeksänkymmentä prosenttia näistä pystytään sopimaan ilman oikeudenkäyntiä. 60 prosenttia lapsista on eron tapahtuessa pieniä, korkeintaan alakoululaisia. Jos vanhemmilla on parisuhdeongelmia tai erotilanne on 71 prosentilla lapsista havaittu psyykkistä oireilua. Täytyy muistaa, että oireilu on kuitenkin asiaankuuluvaa.Niin lapsi kuin aikuinen reagoi aina kriisin tai muutokseen psyykkisesti. Tärkeää on, että meillä on tarjota jatkossakin riittävät tukikeinot näihin tilanteisiin. Uuden hallitusohjelman lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa on jotain ilahduttavaa, siinä on huomioitu erikseen eroapu: "Vahvistetaan eropalveluita. Tehdään lapsen huolto- ja tapaamisoikeuslainsäädännön uudistus." Toivotaan että linjaukset näkyvät myös eroauttamisen arjessa resursseja jaettaessa.

Jos haluat tämän päivän hyvä erovanhemmuus -power-pointtini, voit pyytää sen osoitteella marika.rosenborg@gmail.com.

Rakkaus on merkityksellisyyttä

”Rakkaus ei ole onnellisuutta, vaan merkityksellisyyttä. Rakkaus on sitä, että annat toiselle luvan kasvaa oman mittansa kokoiseksi. Rakkaus on sitä, ettei anna elämän muutosten tulla myötätunnon ja hyvän tahdon esteeksi.”

Olen juuri tullut Rakkauden polku - kurssilta, jonka annoin itselleni syntymäpäivälahjaksi. Kurssin tuottavat Hiljainen tila ja Kasvutahto. Kyllä, haluan kasvaa ja nyt juuri hiljaisessa tilassa. Se on toinen syntymäpäivälahjani: Viikko Hangossa harmaan meren ja taivaan avarassa sylissä. Käyn siellä läpi välitehtäväämme, reflektiotani rakkaudesta, läsnäolevaa olemista itselle, nykyhetkessä, menneisyyttä katsoen. Tätä kurssia tarvitsin, aloitusilta täytti odotukseni.  Pastori ja hengellinen ohjaaja Henri Järvinen, sosiologi, kouluttuja ja elämäntaidon ohjaaja Kaisa Kuurne ja perheneuvoja, paripsykoterapeutti ja pastori Juha Petterson antoivat enemmän kuin asiantuntijuuttaan, he olivat läsnä ihmisinä. Emme opi kurssilla totuuksia, opimme keskustelun kautta toisiltamme, itsestämme havaintoja tehden.

Tutkimukset osoittavat, että terapeutin suhde asiakkaaseen on ratkaisevampi kuin viitekehys, jota prosessissa käytetään. Jos ajatellaan vertaisryhmiä ja erilaisia itsetuntemuskursseja, on myös selvä että osallistujan pitää tuntea luottamusta vetäjää kohtaan. Itsensä kanssa sinut oleva, herkkävaistoinen ja avoin vetäjä luo ilmapiirin, jossa on tilaa ajatusten ja tunteiden hedelmöittymiselle.

Minua innostaa rakkauden tutkimiselle antautuminen, minua ilahduttaa se, että saan olla osa ryhmää. On valtavan hienoa, että saan oppia tämän moniammatillisen tiimin ohjauksessa. Kenties kuitenkin se järisyttävin asia on, että pystyin antamaan itselleni omaa aikaa. Maailmankaikkeus omalta osaltaan huolehti, että kurssi järjestetään ainoina minulle sopivina päivinä tämän vuoden aikana. Tai sitten se oli sattuma, mutta ehkä se on sama asia?