Perhesalaisuuksia vaalitaan myös niin, että joku perheenjäsen
vannottaa muita tai toista olemaan kertomatta häpeää tuottavasta asiasta kenellekään muulle tai perheen ulkopuolisille ihmisille. Näin lupausta
käytetään eräänlaisena kiristyksellä hankittuna panttina, jolla arvotetaan perheenjäsenten solidaarisuutta toisiaan kohtaan. Eniten tällainen surullinen
tapa kertoo siitä, kuinka paljon lupauksen vaatija pelkää asian
käsittelemistä itsensä kanssa ja samalla haluaa riistää myös läheiseltään mahdollisuuden työstää tunteitaan.
Jokin aika sitten päätin, että aion jättää lapsilleni perinnöksi
luurangoista vapaat kaapit. Asia selkeni minulle pohdittuani pitkään sitä
kuinka paljon käytämme energiaa peittelyyn ja hämäykseen silloin kun haluamme
peitellä totuutta. Usein haemme sillä myös itsellemme helpotusta, emme halua
sanoa ääneen asioita, jotka tuntuvat pahalta. Kuitenkin avoimuuden kaunis puoli
on siinä että se vapauttaa. Totuutta ei yksikään ihminen pysty kieltämään. Ääneen lausuttu häpeää synnyttävä tapahtuma tai kauan
varjeltu perheen sisäinen tabu menettää maagisen tehonsa tultua julkiseksi ja
näkyväksi. Silloin ehkä myös niillä henkilöillä, jota asia eniten koskee, voi
tulla mahdollisuus alkaa käsitellä asiaa, joka on varjostanut elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti