Parisuhde ei ole kaikkien unelma



Kuve: Yle

On paradoksaalista että parisuhteesta etsitään turvaa, koska parisuhde luo itsessään tilanteita, joissa helposti tulee satutetuksi. Toisaalta läheisyys ei pääse kasvamaan jos ei ole valmis näyttämään itsestään kaikkia puolia tai olemaan tarvittaessa eri mieltä toisen kanssa. Ikuinen konfliktipelkoon perustuva myötäsukaisuus ja itsensä sopeuttaminen häivyttää puolison tapettiin ja toisesta voi tuntua ettei hän tiedä kenen kanssa elämäänsä elää. Parisuhde on kohdatuksi tulemista. Se on uskallusta katsoa ja tulla nähdyksi. Luottamista että kelpaa ja on haluttu, vaikkei aina pystyisi liittymäänkään toisen arvo- tai ajatusmaailmaan. Kelpaan näin, kokonaisena, epätäydellisenä ihmisenä ja saan olla rakastettu. Maaret Kallio on kirjoittanut aiheesta hienon kolumnin Kuraa ja kyyneliä.

Työssäni tulee näkyväksi se, että eniten yksinäisyyttä pelkäävät riippuvat pisimpään parisuhteissa, joissa ei ole enää edellytyksiä yhteiseloon, rakkautta, kunnioitusta tai läheisyyttä. He ovat siis olleet jo pitkään yksin, mutta pelko lähteä suhteesta on niin suuri, että jääminen kitumaan tilanteeseen tuntuu helpommalta vaihtoehdolta kuin heittäytyminen omille siiville. Osalle myös ajatus elämisestä ilman parisuhdetta on mahdoton. Bruce Fisherin kehittämän eroseminaarin yksi ydinajatus on että ihmisen olisi hyvä olla yksi eron jälkeen jonkin aikaa, jotta hän voisi jälleen tutustua itsestään ja tarpeisiinsa ilman oman käytöksen sopeuttamista toisen persoonaan. Tähän ei riitä kuitenkaan vain yksin oleminen vaan tarvitaan aktiivista oman elämän tarkastelua ja itsensä ihmettelemistä. Usein se löytyy toiminnan ja muiden ihmisten kautta, tarvitsemme kasvukumppaneita, matkasparraajia. Ei lennossa aloitettu uusi parisuhdekaan estä omaa kasvua, turvallisessa ja rakkaudellisessa suhteessa on mahdollista vahvistua ja oppia toisen läsnäollessa.

Parisuhteettomuutta katsotaan yhteiskunnassamme yhä poikkeuksena ja väliaikaistilana vaikka esimerkiksi pääkaupunkiseudun alueella puolet ihmisistä asuu yksin (kaikki toki eivät ole sinkkuja). Myös parisuhde- ja eroasiantuntijoiden rivien välistä voi toisinaan lukea kuinka eroprosessointi nähdään valmistautumisena uuteen suhteeseen, vaikka kaikille uusi ihmissuhde ei ole selviytymispolun päässä odottava säihkyvä palkintopokaali. Jotkut meistä viihtyvät itsenäisessä parisuhteettomassa elämässään erinomaisesti ja kyllä, tällaisessakin elämässä voi olla rakkautta, seksiä, muilta saatua turvaa ja yhteisöllisyyttä, jopa enemmän kuin perusparisuhteessa. Viime perjantain Inhimillisessä tekijässä  eläkkeellä oleva toimittaja ja kirjailija, 76-vuotias, häikäisevän hyvässä kunnossa oleva  Pirkko Arstila avautuu omasta vahvasta ja itsevalitusta sinkkuelämästään rohkeasti ja aistikkaasti. Senioreiden rakkauselämää käsittelevä jakso kannattaa katsoa myös kauniiden vanhemmalla iällä alkaneiden parisuhdekertomusten takia.