Keskustelin syöpää sairastavan ystäväni kanssa Hän on pitkään saanut elää remissio-vaiheessa, jossa sairaus ei etene, mutta hän suhtautuu levollisena myös mahdollisiin huonoihin uutisiin. Hän tietää, että huomenna voi olla toisin. Säännölliset kontrollikäynnit pitävät huolta ettei totuus unohdu. Puhuimme elämästä ja vuosista, siitä kuinka tärkeää on pitää itsestään huolta diagnoosista huolimatta. Puhuimme myös tuonpuoleisesta, siitä mitä henkisyys meille antaa. Nauroimme ja hän kertoi vallihaudasta joka kiertää heidän taloaan kaapelitöiden takia ja siitä syntyvistä arjen haasteista. Juhlista jotka odottavat. Perheestään. Lopuksi hän piirsi elämänjanansa fläppitaululle muutamin vedoin, katsoimme sitä hiljaa yhdessä hämärtyvässä päivässä.
Illalla mennessäni nukkumaan mietin, että aamu aamulta olen lähempänä kuolemaa. Ymmärsin ajatuksen auttavan minua vaalimaan vahvemmin elämääni. Useimmat asiat elämässä tulevat todeksi vasta kun ne kohtaa kasvokkain. Sören Kierkegaard on sanonut että elämää voi elää eteenpäin ja ymmärtää taaksepäin. Voin valmistautua kuolemaan, syntymään, tai rakkauteen, mutta niistä ei ole minulla parempaa tietoa ennen kuin kuljen niiden läpi. Voin kuitenkin yrittää ymmärtää asioita joista minulla ei ole kokemusta, erityisesti jos pelkään jotain tiettyä asiaa. Silloin paras keskustelukumppani on asialle tuttu ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti