Eron yhteydessä puhutaan usein jättäjistä ja jätetyistä,
vaikka aina asia ei ole niin yksinkertainen. On heitä, jotka kokevat tehneensä
aktiivisen lähtöpäätöksen toisen provosoimana ja ihmisiä, jotka päätyvät yhteistuumin
eroon ilman suurta draamaa, tällöin eroa on usein pohdittu pitkään ja yhdessä
on ehkä oltu lähinnä lasten takia hyvin toimivassa kämppissuhteessa.
Erosuru riipaisee syvältä jätettyä, mutta usein myös jättäjää, vaikka ensin mainittu ei sitä välttämättä näe. Molempien
tunneprosessit kulkevat myös eritahtia. Siinä kun jätetty makaa kuilun pohjalla
ensimmäiset kuukaudet tai jopa pitempään (erosuru voi helposti kestää
vuodenkin), on jättäjä usein energinen ja aikaansaapa, uuden elämänsä
innoittamana. Jos eroamisen avulla on haettu selvyyttä omiin kasvukipuihin,
tulee jättäjälle se päivä vastaan, jolloin hänen täytyy kohdata, ettei kumppania
vaihtamalla saa vaihdettua itseään vaan raivaustyötä pitää tehdä moneen
suuntaan elämässä. Tällainen prosessi voi olla kivulias,
mutta parhaimmillaan se on hyvin kasvattava kokemus. Joskus käy niin, että kumppanit
palaavat sen jäljiltä takaisin yhteen. Se kuitenkin vaatii paljon anteeksiantoa, rakkautta ja kyllä, tahtoa,
Akuutin erokriiisin keskellä ihminen tarvitsee kuulijaa,
joka on läsnä. Voit toki antaa neuvoja, mutta järjen ääni ei kulje kirkkaimmin
eroajan mielenmaisemassa. Usein vain kädestä kiinni pitäminen toimii oikein hyvin. Erosuru on sukua muunkinlaiselle surulle. Se on
vääjäämättömän hyväksyntää alkukieltämisen jälkeen. Opettelemista näkemään uusin
silmin, uuden tarkoituksen löytämistä.
Ero järisyttää useimmiten koko sitä perustaa mille oma elämä on rakennettu, ei ihme että sen käsittelemiseen voi mennä kauan aikaa. Tärkeää on suostua kunkin päivän tunteille. Logoterapeuttinen herätelause "Mitä elämä kysyy sinulta tänään?" toimii tässäkin kohtaa elämää hyvin. Erosurun keskellä on tärkeää muistaa itsestä huolehtiminen, vaikka se on ehkä viimeinen asia joka tulee mieleen. Jos olet eronneen läheinen, muista pitää
huolta omista rajoistasi, on upeaa että autat ja tarjoat tukea, mutta
päättymätön veivaaminen ei auta eronnutta prosessissaan eteenpäin.
Voit auttaa eroa läpikäyvää ystävääsi seuraavin keinoin
- Kuuntele, älä yritä ratkaista tilannetta tai selittää sitä auki.
- Osoita myötätuntoa auttamalla arjen asioissa.
- Jos eronneella on lapsia, voit tarjota lastenvahtiapua.
- Sinun ei tarvitse tuomita jättäjää, jätetty ei välttämättä ole valmis kuulemaan ajatuksiasi.
- Pidä välillänne olevat asiat luottamuksellisina, ja kerro se myös ystävällesi.
- Älä kerro ystäväsi eksän tekemisistä vaikka niistä tietäisitkin.
- Kannusta erosurua läpikäyvää käymään eroon liittyvät tunteensa läpi selvinpäin.
- Vahvista ystäväsi itsetuntoa kertomalla hänelle miksi hänestä pidät.
- Kannusta ystävääsi ottamaan vastaan hankalatkin tunteet.
- Akuutein ja rajuin shokkivaihe kestää yleensä korkeintaan puoli vuotta, jos tilanne pitkittyy eikä ystäväsi pääse eteenpäin, ohjaa hänet ammattiavun piiriin tai eroseminaariin, jossa hän saa hoitavaa vertaistukea. Sinun tehtäväsi alkaa olla suoritettu eron suhteen ja voitte toivottavasti keskittyä muihin ystävyyttä ylläpitäviin asioihin.
Kiitos. Laitoin facebookiin jakoon.
VastaaPoistaKiitos Mari kun jaoit!
VastaaPoistaKiitos Mari kun jaoit!
VastaaPoista