Muutos on aina elämän kysymys, tässä olen, otatko minut? Se vääntää ja vastuuttaa, houkuttaa ja pelottaa. Muutos ei ole milloinkaan kevyt kulkea, mutta ilman sille suostumista ei ole mahdollista mennnä eteenpäin. Suurimmat saavutukseni ovat liittyneet työhöni ja itsetuntemukseeni, mutta en malta olla antamatta palautetta itselleni myös äitinä olemisesta. Suurin haasteeni kun on ollut sille suostuminen, että lapseni ovat kasvaneet aikuisiksi. Lapseni eivät ole minun lapsiani, vaan elämän lapsia, kuten Gibran on kirjoittanut. Olen nainen keskellä elämää, itsekseni syntymässä. Tilastolliset toiset 46 vuotta siintävät, mutta toivon että oli määrä mikä tahansa, osaan elää ne uskollisena itselleni. Aavistan, että muutosten vuosi 2015 saa parinsa ensi vuodesta, koska jo nyt on näkyvissä monta uutta alkua. Niin että mitä opin? Luottamaan paremmin ja uskaltamaan enemmän.
Kiitos kun olit mukana kanssani tämän vuoden. Blogini täyttää
huomenna kaksi vuotta ja hetkellä minä hyvänsä kilahtaa 70 000 klikkausta
täyteen. Kiitos kaikesta vuoden aikana saamastani palautteesta teille. Palaan
blogin pariin ensi vuoden puolella. Löydät
ensi vuoden kurssitarjonnan sivuiltani www.uudenelamanvarit.fi.
Vuoden kolme
luetuinta juttua
Kaikki me rämmimme rakkaudessa
Elämyshakuinen erityisherkkä säihkyy ja vetäytyy
http://suhteellistajasuhteetonta.blogspot.fi/2015/09/elamyshakuinen-elamysherkka-saihkyy-ja.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti