perjantai 18. joulukuuta 2015

Mitä opin tänä vuonna?


Takanani on muutosten vuosi, johon on mahtunut monta ”Ekaa kertaa elämässä” –kokemusta. Olen tehnyt asioita, joista en osannut unelmoida, mutta joihin tartuin kun mahdollisuus tuli vastaan.

Muutos on aina elämän kysymys, tässä olen, otatko minut? Se vääntää ja vastuuttaa, houkuttaa ja pelottaa. Muutos ei ole milloinkaan kevyt kulkea, mutta ilman sille suostumista ei ole mahdollista mennnä eteenpäin. Suurimmat saavutukseni ovat liittyneet työhöni ja itsetuntemukseeni, mutta en malta olla antamatta palautetta itselleni myös äitinä olemisesta. Suurin haasteeni kun on ollut sille suostuminen, että lapseni ovat kasvaneet aikuisiksi. Lapseni eivät ole minun lapsiani, vaan elämän lapsia, kuten Gibran on kirjoittanut. Olen nainen keskellä elämää, itsekseni syntymässä. Tilastolliset toiset 46 vuotta siintävät, mutta toivon että oli määrä mikä tahansa, osaan elää ne uskollisena itselleni. Aavistan, että muutosten vuosi 2015 saa parinsa ensi vuodesta, koska jo nyt on näkyvissä monta uutta alkua. Niin että mitä opin? Luottamaan paremmin ja uskaltamaan enemmän.

Kiitos kun olit mukana kanssani tämän vuoden. Blogini täyttää huomenna kaksi vuotta ja hetkellä minä hyvänsä kilahtaa 70 000 klikkausta täyteen. Kiitos kaikesta vuoden aikana saamastani palautteesta teille. Palaan blogin pariin ensi vuoden puolella.  Löydät ensi vuoden kurssitarjonnan sivuiltani www.uudenelamanvarit.fi.


Vuoden kolme luetuinta juttua

Kaikki me rämmimme rakkaudessa


Elämyshakuinen erityisherkkä säihkyy ja vetäytyy 

http://suhteellistajasuhteetonta.blogspot.fi/2015/09/elamyshakuinen-elamysherkka-saihkyy-ja.html

Asiat jotka olisin tehnyt toisin ja ne jotka tein juuri oikein



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti