maanantai 10. lokakuuta 2016

Kun epänormaali muuttuu normaaliksi

Se hetki, kun sekunnin tuhannesosassa mielessäsi käväisee pettymykseen vivahtava epäilys, mutta työnnät sen pois ja hymyilet reippaasti ajatellen: "Kyllä hän minua kuitenkin rakastaa." Kun epämieluisa tunne muuttuu arjen kokemukseksi siitä: "Ettei täällä kellään helppoa ole, eikä elämä voi olla jatkuvaa juhlaa." Kun rupeat syyttämään itseäsi provosoinnista, hankaluudesta tai liiallisesta vaatimisesta, joka johtaa kerta toisensa jälkeen alistamiseen, mitätöintiin, huutoon, satuttamiseen, alentuvaan käytökseen tai elämäsi rajoittamiseen. Kun alat ajatella lauseet valmiiksi niin pumpulisen huomaamattomiksi, ettei spontaani tunneilmaisusi pilaisi toisen päivää.

Sinä tiedät todennäköisesti mistä kirjoitan. Tiedät sen, jos olet ollut suhteessa, jossa on ollut kolmantena osapuolena päihteet, väkivalta tai alistaminen. Usein kuvioon liittyy kumppanin persoonallisuuden haasteellisuutta.

Olet väistynyt huomatessasi voimattomuutesi ja alkanut kasvaa pienemmäksi mahdollistaaksesi tilan toiselle osapuolelle.  Olet tehnyt näin varmistaaksesi pelon ilmapiirissä syyttömille arkirauhan. Tunnet varmaan, että ulkopuolisen on helppoa kysyä, miksi et lähde? Koet siitä ehkä syyllisyyttä. Mutta vaikka kysymykseen voi olla vaikea vastata, on se maailman tärkein kysymys sinulle, joka olet jäänyt ansaan omaan elämääsi. Siksi toivoisin sinulle voimia kertoa edes yhdelle ihmisille, mitä käyt läpi. Näin sinulla voisi olla mahdollisuus saada yhteys siihen kohtaan itseäsi, joka sallii väärinkäytöksen jatkua.

Parisuhteen pitäisi olla rakkaussuhde. Se ei tarkoita jatkuvaa intohimoa, helppoa elämää tai pursuilevaa romantiikkaa. Rakkaussuhde on paikka, jossa voitte olla turvassa ja jossa kunnioitatte toisianne niin paljon, ettei toisen kasvaminen, oma elämä, perheen ulkopuoliset ystävät tai identiteettikriisi ole uhka, vaan mahdollisuus tehdä suhteestanne parempi. Se ei ole ongelmatonta. Kasvun yksi ainesosa on usein kärsimys, mutta siinä kummankin osa on kantaa oma kipunsa itse, ei heittää sitä toisen harteille. Jos rakastatte kumppaninne kanssa toisianne, annatte toisillenne tilaa kasvaa. Rakkaus ei ole vankila, rakkaus elää vapaudessa.

Fyysinen ja henkinen väkivalta on sitä, että sinua satutetaan tietoisesti ja tarkoituksella. Sinulla on silloin oikeus puolustaa itseäsi. Sinulla on oikeus viedä itsesi ja perheenjäsenesi turvaan. Älä epäile omia tunteitasi, älä syytä itseäsi. Et ole vastuussa myöskään toisen tunteista. Et ole täällä mahdollistamassa toisen ihmisen oikkuja ja mielivaltaista käytöstä, olet täällä jotta voisit elää sellaista elämää, johon sinulla on kutsumus. Sinun ei tarvitse elää pelossa. Voit valita elää rakkaudessa.

2 kommenttia:

  1. Tämä kolahti kuin juuri minun elämäni ja uskalsin nähdä todellisuuden ja sain voiman lähteä pois. Hyvä kirjoitus ��

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista