Välikädessä - Kirja siitä, mitä nuoret ajattelevat vanhempiensa erosta

Lasten ja nuorten kokemuksia vanhempien erosta ei ole montaa kertaa kerätty kansien väliin ainakaan niin että se olisi pääteemana. Mieleen tulee vain Päivi Lipposen ja Pirjo Wesaniemen vuonna 2005 julkaisema Lapsi ja ero -kirja, joka oli jatkoa Nainen ja ero ja Mies ja ero -kirjoille. Siinä kertomukset oli kerätty aikuisilta, joilla oli kokemus vanhempiensa erosta lapsuudessa tai nuoruudessa.

Suomen Kasperin tällä viikolla julkaisema Välikädessä -kirjassa ääneen pääsevät nuoret, joille vanhempien ero on ajankohtainen asia. Se ei tarkoita sitä, että se olisi tapahtunut juuri hiljattain, vaan sitä, että prosessi on yhä käynnissä tai loppusuoralla. Tämä tekee teoksesta erityisen kiinnostavan. Kirjan toimittajat Miia Lehtonen ja Minna Jaakkola ovat keränneet kirjaan ajatuksia yli sadalta 11-20 -vuotiaalta lapselta. Lopputulos on liikuttava ja vahva. Nuoret kannustavat puhumaan tunteistaan ja näkemään myös myönteisiä asioita erossa.

Tutkimuksista tiedetään, että lapset tarvitsevat tiedon siitä vanhemmiltaan ,ettei syy ole teidän. Asia on tärkeä ja vanhempien on se syytä muistaa.

"Kun vanhemmat kertoivat erosta, koko perhe eli isi, äiti, pikkusisko, isoveli ja minä istuttiin vanhempien sängylle. Siinä he kertoivat, että eroavat. Olimme pikkusiskomme kanssa varmoja, että syy oli meidän, vaikka äiti sanoi, ettei ero liittynyt mitenkään meihin lapsiin."

Lapsen maailma tulee kirjassa näkyväksi koskettavalla tavalla. Kirjassa on selviytymisen tunnelma ja siinä on mukana myös vahvistavia harjoituksia eron keskellä oleville lapsille ja nuorille.

"Kun vanhemmat erosivat niin tosi paljon helpotti se tieto, että mulla oli silloin kavereita samassa tilanteessa. Erosta ei tullut mitään noloa möykkyä, että siitä ei olisi voinut kavereiden kanssa puhua. Ajattelin silloin, että okei, en ole ainakaan epänormaali tai että mulla olisi jotenkin huonompi perhe kuin muilla, kun vanhemmat eivät pysyneetkään yhdessä. Monella muulla oli just sama tilanne silloin omassa perheessä."

Toivottavasti tämä kirja löytää kohderyhmänsä ja sen kanssa työskentelevät aikuiset. Olisi upeaa, että myös eron keskellä olevat vanhemmat voisivat tutustua tarinoihin, omilta lapsilta ei saa aina suoria vastauksia, koska he voivat suojella vanhempiaan omilta murheiltaan. Vaikka lapsi ei puhuisi, kannattaa keskustelu avata uudelleen ja kannustaa lasta kertomaan ajatuksistaan.

"Vanhemmat on nykyään hyvissä väleissä ja isällä on uusi naisystävä. Isällä on vähän huono tapa puhua äidistä tietyissä asioissa rumaan sävyyn, mutta näin vanhempana osaan ne sivuuttaa tai huomauttaa, ettei se ole oikein."

Koko kirjan läpi välittyy toivo: Sinä selviät, tämä on vaihe elämääsi. On ilahduttavaa, että kirja rohkaisee tunnekäsittelyyn ja vertaistukeen.

"Toivon, että elämä menee hyvin. Toivon, että oma perheeni ja parisuhde olisi toisi hyvä, eikä nämä vanhempien jutut vaikuta negatiivisesti meihin Ja että rakkaus olisi sitten myös ikuinen."

Nostot kirjasta Välikädessä -  Kirja nuorelle vanhempien erosta, Miia Lehtonen, Minna Jaakkola, Kasper - Kasvatus- ja perheneuvonta ry