Eronneiden joulukalenteri

Ensimmäinen joulu eron jälkeen on usein rankka. Monelle myös yksinäinen. Uuden elämän värit julkaisee päivittäin joulukuun ajan Facebook-sivullaan Eronneiden joulukalenterissa vahvistavan tekstin, kuvan tai linkin rakkaussuhteen päättymistä läpikäyville.

Parisuhde on henkinen prosessi - Niin on myös avioero

Uusin Hidasta elämää -artikkelini on julkaistu.

"Joskus mikään yrittäminen ei enää riitä ja viimeiseksi kortiksi pöydälle jää ero. Kriisi on molemmille samaan aikaan yhteinen ja samalla aivan oma, tuntematon maa, joka täytyy kulkea omassa tahdissa, omin tukivoimin. Varmasti yleisimmät eron yhteydessä kysytyt kysymykset ovat: Miksi erosimme? Kuinka koskaan voisin enää luottaa kehenkään, kun se, johon luotin, petti odotukseni? ja Mitä tein väärin? Ensimmäiseen kysymykseen ei ole milloinkaan vain yhtä vastausta, toisen kysymyksen haasteeseen pystyy vastaamaan ajan kanssa tutustuessaan rakkauteen ja omaan itseensä paremmin. Kolmas kysymys on vaativa ja väkivaltainen. Voit toki pohtia, voisitko tehdä jotain tulevaisuudessa toisin, mutta päättyneessä suhteessanne toimit todennäköisesti niin kuin parhaaksi näit."

Lue koko artikkeli >>

Ottaisitko supervoimasi käyttöön?

Näetkö ruusun aidon olemuksen?

Yksilökeskeinen maailmamme korostaa kovin mielellään omavaltaisuutta ja yhtäläisiä onnistumisen edellytyksiä. Kaikilla ei kuitenkaan ole samoja valmiuksia ottaa elämän tarjoamia mahdollisuuksia vastaan. Tärkeää on muistaa, että voimme kuitenkin auttaa läheisiämme uskomaan itseensä. Toiselle annettu rohkaisu tekee hyvää myös itselle, se on yksi myötätunnon voiman rakkaudellisista ominaisuuksista.

En pidä sanasta menestyjä, vaikka sen sisältö monelle onkin myönteinen. Se tuoksahtaa tunkkaiselta, näyttää itsekeskeisen mahtipontiselta. Sanan ympärillä on kuin liian kirkas keinovalo, joka tarkkaan katsoen on jo alkanut hieman väristä välttämättömän edellä. Toisaalta ymmärrän, että kysymys on lähinnä sanaan liittyvästä mielleyhtymästä. Kukaan ei voi olla menestyjä läpi elämänsä, ihmisestä otetaan isointa mittaa niinä hetkinä, kun suosio hiipuu ja kannattajat nousevat vastaan. Ehkä aidon menestyjän mitta onkin selviytymistaidoissa, niissä aallonharjojen välisissä laaksoissa, jolloin näkyvyys yleisölle katoaa?

Olisinko siis mieluummin selviytyjä? Sana vihjaa tilanteista pakoon pääsemiseen, todistaa liukkaista kintuista, mutta myös jaloilleen putoamisesta tai toisin sanoen takaisin ylös kiipeämisen taidoista kompastelun jälkeen. Selviytyjä viittaa myös selviämiseen, kenties selkeytymiseenkin. Se on valoisa sana, armollinen. Ansaitset selviytyjän tittelin kun pääset eteenpäin kriisistä, mutta se annetaan myös helposti hänelle, joka ei pyydä apua tai turvaa itsensä ulkopuolelta. Onko selviytyjä siis itseriittoinen? Tuskinpa, hän on vain tottunut olemaan se aina reipas ja valmis lähimmäinen, joka kantaa auliisti omat taakkansa ilman muiden apua.

Ainakaan en halua olla epäonnistuja? En ehkä halua, mutta voin joutua taipumaan ja kyllä, se kuuluu elämään. Sanotaan että lapselle tekee hyvää kokea pettymyksiä, se sparraa häntä kasvussaan ja kyllä, meitä aikuisiakin, kun vain osaamme ottaa haasteet uusien alkujen mahdollisuuksina. Voimme auttaa lapsia ja nuoria uskomaan huomiseen ja omiin taitoihinsa, mutta myös näkemään, että elämän tarkoitus ei ole olla jatkuvaa nousukautta, vaan haasteet ja vastoinkäymiset auttavat usein parhaiten itsetuntemuksessa.

Katsomme toisiamme ja maailmaa aina omasta menneisyydestämme käsin. Annamme leimoja ja kuvauksia oman kuplamme vääristäminä. Ja se on hyvä ja ymmärrettävää, koska se on on inhimillistä. Mutta samalla se haastaa meidät katsomaan paremmin.  Anthony de Melloa mukaillen: "Katso tarkkaan ruusua, ettet näkisi vain omaa mielikuvaasi, vaan ruusun aidon olemuksen."

Haluat sitten uskoa menestymiseen, selviytymiseen tai mihin vain sinulle tärkeään, niin muista, että parhaat supervoimat ovat mahdolliset myös sinulle. Ne ovat myötätunto, kiltteys ja vastuullisuus. Muista, että voimien paras käytettävyys on mahdollista vasta, kun olet osoittanut niitä ensin itseäsi kohtaan. Se taas edellyttää pelosta luopumista, tai ainakin toimimista pelosta huolimatta. Jos sinun on vaikea luottaa elämään tai maailmaan, niin ehkäpä saat turvaa Pariisissa perheensä kanssa asuvan ystäväni minulle tällä viikolla lähettämästä rohkaisuviestistä: "Väkilukuun suhteutettuna 1900-luvulla on kuollut väkivaltaisesti ihmisiä vähemmän kuin aiemmin, maailmansodista huolimatta."

Mitä on hyvä erovanhemmuus?

Kuva: www.apuaeroon.fi

Puhuin hyvästä erovanhemmuudesta tänään Mielenterveysmessuilla. Esityksen teko oli samalla matka omaan menneisyyteen, luin yleisölle jopa hyvin henkilökohtaisen tekstin omasta eroprosessistani vuodelta 2001. Katosin hetkeksi menneeseen. Kuinka läsnä kaikki ajat meissä ovatkaan! Oma eroni haastoi minut 17 vuotta sitten tutkimaan itseäni. Jätetyksi tulemisen kipu nosti esiin monenlaisia vahvoja tunteita, vihaa, häpeää ja pettymystä. Tulevaisuuteni oli peruutettu, ympärilläni oli autio maa. Vaikka en pystynyt katsomaan eropäätöksen tehnyttä eksääni silmiin ensimmäisinä erokuukausina, oli päätös suhtautumisestani jaettuun vanhemmuuteen aivan selvä. Tekisin kaikkeni sen eteen, että lastemme mahdollisimman hyvä arki pysyisi ja suhde isään jatkuisi tahollaan hyvänä. Se ei ollut helppoa, kun sydän välillä pehmeni, niin ego potki vastaan. Kaiken kaikkiaan aktiiviseen erotyöskentelyyn omalla kohdallani meni muutamia vuosia ja lopulta, varmaan sen kauttakin, siitä syntyi ammatti.

Mistä puhuin, kun kerroin tänään hyvästä erovanhemmuudesta? Puhuin rakkaudesta ja tunteidenkäsittelystä. Siitä kuinka pitää olla valmis tekemään oma tunnetyöskentelynsä, jotta voi päästää irti ja rakentaa uutta. Kenties uuden, kaveripohjaisen suhteen entiseen puolisoonsa. Ystävyys ei tietenkään voi kuitenkaan olla kaikissa tilanteissa tavoite.Siihen, kuten hyvään parisuhteeseenkin tarvitaan molempien halu toimia yhdessä. Aihe herättää tunteita varsinkin vanhemmissa, jotka kokevat että heidät eristetään lapsistaan, vieraannutetaan. Tällä tarkoitetaan kaikkia niitä keinoja, joilla lapsen vuorovaikutussuhdetta toiseen vanhempaan vaikeutetaan tahallisesti. Aiheesta voi tänään kuulla enemmän Ajankohtaisen kakkosen lähestyksessä kello yhdeksän.

Oleellinen kysymys on, voitko seistä kaikkien tekojesi takana vielä silloin, kun lapsesi on niin iso että hän kysyy sinulta syitä hänen elämäänsä koskeviin päätöksiisi?  Erovanhemman suhde omaan itseensä ja elämään on erolapsen avainkortti maailmaan. Kuinka puhut parisuhteesta, kuinka puhut rakkaudesta? Millä tavalla puhut luottamuksesta ja muista ihmisistä? Vaikka kumppanisi olisi särkenyt sydämesi, hän on yhä lapsesi vanhempi, osa lastasi ja hänen tarinaansa. Myös teillä todennäköisesti oli menneisyydessä jotain hyvää, ainakin se, että yhteinen lapsenne pääsi maailmaan. Jos et pysty sanomaan mitään kaunista eksästäsi, älä sano mitään.

Suomessa tehdään vuosittain 45 000 lasten huoltajuussopimusta. Yhdeksänkymmentä prosenttia näistä pystytään sopimaan ilman oikeudenkäyntiä. 60 prosenttia lapsista on eron tapahtuessa pieniä, korkeintaan alakoululaisia. Jos vanhemmilla on parisuhdeongelmia tai erotilanne on 71 prosentilla lapsista havaittu psyykkistä oireilua. Täytyy muistaa, että oireilu on kuitenkin asiaankuuluvaa.Niin lapsi kuin aikuinen reagoi aina kriisin tai muutokseen psyykkisesti. Tärkeää on, että meillä on tarjota jatkossakin riittävät tukikeinot näihin tilanteisiin. Uuden hallitusohjelman lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa on jotain ilahduttavaa, siinä on huomioitu erikseen eroapu: "Vahvistetaan eropalveluita. Tehdään lapsen huolto- ja tapaamisoikeuslainsäädännön uudistus." Toivotaan että linjaukset näkyvät myös eroauttamisen arjessa resursseja jaettaessa.

Jos haluat tämän päivän hyvä erovanhemmuus -power-pointtini, voit pyytää sen osoitteella marika.rosenborg@gmail.com.

Rakkaus on merkityksellisyyttä

”Rakkaus ei ole onnellisuutta, vaan merkityksellisyyttä. Rakkaus on sitä, että annat toiselle luvan kasvaa oman mittansa kokoiseksi. Rakkaus on sitä, ettei anna elämän muutosten tulla myötätunnon ja hyvän tahdon esteeksi.”

Olen juuri tullut Rakkauden polku - kurssilta, jonka annoin itselleni syntymäpäivälahjaksi. Kurssin tuottavat Hiljainen tila ja Kasvutahto. Kyllä, haluan kasvaa ja nyt juuri hiljaisessa tilassa. Se on toinen syntymäpäivälahjani: Viikko Hangossa harmaan meren ja taivaan avarassa sylissä. Käyn siellä läpi välitehtäväämme, reflektiotani rakkaudesta, läsnäolevaa olemista itselle, nykyhetkessä, menneisyyttä katsoen. Tätä kurssia tarvitsin, aloitusilta täytti odotukseni.  Pastori ja hengellinen ohjaaja Henri Järvinen, sosiologi, kouluttuja ja elämäntaidon ohjaaja Kaisa Kuurne ja perheneuvoja, paripsykoterapeutti ja pastori Juha Petterson antoivat enemmän kuin asiantuntijuuttaan, he olivat läsnä ihmisinä. Emme opi kurssilla totuuksia, opimme keskustelun kautta toisiltamme, itsestämme havaintoja tehden.

Tutkimukset osoittavat, että terapeutin suhde asiakkaaseen on ratkaisevampi kuin viitekehys, jota prosessissa käytetään. Jos ajatellaan vertaisryhmiä ja erilaisia itsetuntemuskursseja, on myös selvä että osallistujan pitää tuntea luottamusta vetäjää kohtaan. Itsensä kanssa sinut oleva, herkkävaistoinen ja avoin vetäjä luo ilmapiirin, jossa on tilaa ajatusten ja tunteiden hedelmöittymiselle.

Minua innostaa rakkauden tutkimiselle antautuminen, minua ilahduttaa se, että saan olla osa ryhmää. On valtavan hienoa, että saan oppia tämän moniammatillisen tiimin ohjauksessa. Kenties kuitenkin se järisyttävin asia on, että pystyin antamaan itselleni omaa aikaa. Maailmankaikkeus omalta osaltaan huolehti, että kurssi järjestetään ainoina minulle sopivina päivinä tämän vuoden aikana. Tai sitten se oli sattuma, mutta ehkä se on sama asia?

Tunteellinen mies

"Tulevaisuudessa aion ilmaista tunteitani parisuhteessani." Lause on lainaus mieheltä, joka on eroryhmässäni rakentamassa avioeron jälkeistä elämää. Minua lämmitti ääneen sanottu lupaus ryhmän edessä,  se oli vahva todiste jälleen siitä kuinka ihminen halutessaan voi muuttaa itseään, parantaa suhteitaan, olla läheisempi itselleen ja kumppanilleen.

Osallistuin viime viikolla Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliiton Kohti voimavaroja työssä - seminaariin. Frank Martelan, Markku Ojasen, Mareena Heinosen ja Matti Rimpelän esityksistä kutoutui mielenkiintoinen päivä, jonka parasta (lue: itselleni uusinta) antia tällä kertaa olivat kahden viimeisen esiintyjän ajatukset.

 "Herra suorasuunakin" tunnettu psykologi Rimpelä avasi raikkaasti ajatuksiaan siitä kuinka asiantuntijakäsite pitäisi nähdä laajemmin ja sen pitäisi merkitä muutakin kuin tutkintoperusteista titteliä, eikä ehkä välttämättä sitäkään. Asiantuntijaksi voi pätevöityä myös kokemuksella, eikä siihen aina tarvita välttämättä todistusta. Rimpelän ajatukset naisten ja miesten erilaisesta tavasta ilmasta tunteitaan olivat myös maistuvaa herkkua.  Ehkä me naiset olemme vaihtelevampia tunneskaalassamme ja on tärkeää, että sen biologinen perusta tunnustetaan. Mutta erityisesti minua hehkutti Rimpelän hymyilevä ulostulo oman tunneilmaisunsa parantumisesta eläkepäivillään. Kyllä, koskaan ei ole liian myöhäistä oppia ilmaisemaan paremmin tunteitaan parisuhteessaan.

Kirsikkana tähän noukin teille pari palaa Havaintoja parisuhteessa -blogin viimeisimmästä postauksesta Mies ja tunteet, osa 14, rehellisyys. Tuo ihana mies, Sami Minkkinen avaa parisuhdeviestintää käyttämällä omaa elämäänsä esimerkkinään tavalla, joka lämmittää, herkistää ja riemastuttaa:

"Parisuhde on kahden pääosaesittäjän näytelmä. Siinä on kaksi ihmistä, joilla on kahden ihmisen toiveet, tarpeet ja tunteet. Ne kolahtavat useinkin yhteen, mutta niiden kolahdusten vauriot ovat paljon pienemmät kuin sen kolahduksen, että vuosien itsepetoksen jälkeen näkee itsensä sen umpikujan edessä, jonka läpi ei enää päästä."

Tällaisia Samin kaltaisia kundeja me tarvitaan, miehen maailman sanoittajia, joiden tekstejä ei vaivaa osoitteleva opettaminen. Raatorehellinen itsensä tulkitseminen ja peiliksi muille miehille asettuminen ilman noloa paljastelua on vaikea kirjoittamisen laji, eläkööt siitä hänelle ja hurraa kaikille niille miehille, jotka saavat tästä bloggarista apua itsetuntemusmatkallaan.

"Se lähtee kuin itsestään. Palautuminen. Elämän ottaminen takaisin itselleen. Rehellisyys. Ei se ehkä maata peri, mutta yhden parisuhteen ainakin. Eräänä iltana riisuin itseni alastomaksi vaimoni edessä. Minä en tuntenut häpeää niistä vartaloon jääneistä arvista, joita en ollut ennen uskaltanut näyttää. En tuntenut pelkoa kertoessani hänelle, että mitä minä häneltä tarvitsen. Sillä kaikki mitä minussa on ja mitä minä elämältäni haluan, on täyttä totta ja kukaan ei sitä pysty pois minulta ottamaan. Minä uskallan olla rehellinen ja sanoa, että tämä kaikki tässä hetkessä on se, mitä minä haluan. Minussa on vikoja, joita minun ei tarvitse valheella muuttaa paremmiksi."

Rehellisyys kumppanille vaatii rehellisyyttä itselleen. Vain ihminen, joka on läheinen itselleen voi olla sitä myös toiselle. Avoimuudesta syntyy intiimiyttä ja se tekee tilaa tulla näkyviksi toisillemme. Joskus se voi koskeakin, mutta silloin se on vapauden hinta.Moni on kokenut että suuriin oivalluksiin kuuluu usein kärsimystä. Kysymys kuuluu, haluatko tuntea kumppanisi vai varjella mielikuvaasi hänestä?

Hesarin juttu Sami Minkkisestä.

Erityisherkkä ihminen eroryhmässä

Kuva: Katri Somerjoki

Herkkä ihminen kaipaa tukea ja hyväksyntää elämänsä kriisitilanteissa. Tämä näkyy eroryhmissä, joissa osallistujista keskimäärin noin puolet kuuluu eristyisherkkien joukkoon, kun tilastollisesti väestöstä heitä on noin viidennes. Vertaistuen parantava voima sopii heille siksikin, että suljetussa ryhmässä tutustuminen toisiin on turvallisempaa ja pienryhmissä käytävä keskustelu vähemmän häiriöaltista. Oman haasteensa toki on itsensä asettamisessa alttiiksi ja näkyväksi, mutta se palkitsee pian ja vahvistaa luottamusta osallistujien välillä. Alkujännitykseen liittyvä ylivirittymisen tunne hälveneekin useimmilta jo toiseen tapaamiseen mennessä. Eroryhmät ryhmäytyvät huomattavan nopeasti ja suuri osa ryhmäläisistä pitää yhteyttä toisiinsa vielä vuosia seminaarin loppumisen jälkeen. Tänä syksynä olen saanut iloita kahdenkin eri ryhmäni viiisivuotissynttäreistä.

Herkkä ihminen antaa paljon ja sopeuttaa käytöstään usein liikaakin muiden ihmisten vaatimuksiin. Haasteellisessa ihmissuhteessa herkkä uupuu helposti, eikä aina tunnista rajojaan. Yksin ajatusten kanssa voi joutua kohtuuttomiinkin tilanteisiin itsensä kanssa. Jos parisuhteeseen on liittynyt väkivaltaa, mitätöimistä, pettämistä tai päihteitä, voi herkkä olla niin nujerrettu ja eksyksissä ettei hän koe ansaitsevansa ymmärrystä. Mitä pitempään hankala tilanne on kärjistynyt, sitä vaikeampaa herkän voi olla nähdä oma vastuunsa tai vastuuttomuutensa toimimattomassa suhteessa. Usein silloin paras apu tulee henkilöltä, jolla on ollut kokemusta samasta. Siksikin eroseminaari toimii.

Erityisherkälle ihmisille voi joskus olla huomattavan vaikeaa lähteä mukaan tuntemattomien seuraan, mutta kynnyksen ylittäminen kannattaa. Varsinkin silloin, jos herkkä kaipaa vahvistusta vaikeassa tilanteessa omalle sisäiselle kokemukselleen, jota on ehkä pitkään nujerrettu. Vertaistukiryhmien suuri voima on siinä että ne keräävät yhteen saman kokeneita ihmisiä ja yhteinen kokemus antaa yhteisen kaikupohjan, jonka voimin mennä eteenpäin.

Vertaistukiryhmiin voi liittyä myös ennakkoluuloja. Useimmiten ne liittyvät siihen, että ryhmien kuvitellaan olevan märehtimispaikkoja, joissa kilpaillaan vaikeuksien määrässä tai veivataan tiettyjen haasteiden kanssa. Tällainen näky ei tietenkään ole kovin vahvistava tai inspiroiva. Hyvä vertaistukiryhmä on kasvusuuntautunut ja avautuva. Siellä on mahdollisuus ja tarkoitus oppia omasta itsestä ja mennä eteenpäin turvallisessa seurassa.Taitava ryhmänvetäjä pitää omalta osaltaan huolta ryhmän turvallisuudesta ja on valmis tukemaan osallistujaa myös ryhmän ulkopuolella.

Uusi eroryhmä alkaen 26.11. Arabianrannassa.