Parisuhdetaidot uusperheessä

Parisuhde on uusperheen voima. Puolisoiden tunnesuhde on ratkaisevassa asemassa siinä, millainen perheen ilmapiiri on. Tämä ei tarkoita sitä, ettei saisi olla erimielisyyksiä tai haasteita, ne kyllä kuuluvat elämään. Onnellisen parisuhteen salaisuus ei siis ole vaikeuksien ja haasteiden puuttuminen vaan se, että halutaan olla niistä huolimatta yhdessä. Hyvässä parisuhteessa on turvaa, sitoutumista ja läheisyyttä. Kun ei tarvitse pelätä toisen reaktiota, on tilaa puhua myös vaikeista asioista.

Uusperheelle ongelmia ennustaa varmimmin se, ettei aiempaa eroa ole käsitelty tarpeeksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos tunnet yhä vaikeita tunteita liittyen aiempaan suhteeseesi, välttelet siihen liittyvien asioiden käsittelyä, olet jatkuvissa riidoissa entisen kumppanisi kanssa tai et ole selvittänyt itsellesi, mihin suhde päättyi, on hyvin mahdollista että irrottautumisesi on yhä kesken. Uusi suhde voi tällöin toimia pakopaikkana, jottei omia vaikeita tunteita tarvitsisi kohdata. Särkyneen ydinperheen varjo voi tummentaa silloin uusperheen maiseman ja johtaa senkin päättymiseen. Tutkimuksista tiedetään että selvittämättömät asiat tuppaavat ilmentymään myös uudessa suhteessa.

Moni siirtyy kuitenkin lennossa tai nopeasti uuteen suhteeseen. Osa uuspareista on aloittanut suhteen jo aiemman liiton aikana. Sen ei tarvitse olla uhka uudelle parisuhteelle. Aiempaa parisuhdetta ja eroa voi ja kannattaa käsitellä uudenkin suhteen aikana. Tarpeeksi turvallisessa suhteessa on tilaa käsitellä vaikeitakin asioita ja erityisesti sitä, mitä aiemmassa suhteessa tapahtui ja miksi se päättyi. Jos puhuminen on hankalaa, on tarjolla monenlaisia ammattilaisia, kursseja ja kirjallisuutta, joiden avulla omaa itseään voi auttaa tulemaan tietoiseksi menneisyydestään. Kun on tietoinen omista haasteistaan ja valmis ne kohtaamaan, osaa toimia vahvemmin omassa arjessaan. Näin uusi parisuhdekin voi paremmin.

Mitä enemmän kätkee asioita sisäänsä ja pyrkii miellyttämään toista, sitä etäämmälle yleensä mennään. Herkille ihmisille voi olla kiusaus toimia näin, koska he usein pelkäävät pahoittavansa toisen mielen samaan aikaan kun voivat pelätä siihen liittyvää hylätyksi tulemista. Se on kuitenkin karhunpalvelus suhteelle. Tiedetään, että suhteen läheisyyttä lisää se, että on uskallusta puhua myös siitä mihin on toisessa tai itsessään pettynyt ja mikä harmittaa tai pelottaa. Kynnys vaikeiden asioiden puheeksi ottamiselle voi olla korkea, mutta se kannattaa. Näin tehdään tilaa molemminpuoliselle ymmärtämiselle ja suhde syvenee. Yhtä tärkeää on osata pyytää sitä, mitä tarvitsee itselleen. Yhdenkään ihmisen ei pitäisi odottaa, että kumppani osaa automattisesti lukea hänen tarpeitaan. Emmekä voi varmasti tietää, mikä on toiselle ihmiselle parasta.

Ote on huhtikuussa ilmestyvästä Uusperhetaitoja käsittelevästä kirjasta, jota kirjoitan yhdessä Tarja Törmäsen kanssa.

Millainen on sinun päättyvän vuotesi henkinen tilinpäätös?

Kuva: Samuel Glassar

Mietin tänään, kuinka olen kuvannut monelle ystävälleni kulunutta vuotta henkiseksi hurrikaaniksi. Jäin pohtimaan, mitä todella on tapahtunut ja mitkä asiat ovat ottaneet eniten koville elämässäni tänä vuonna? Ennen kaikkea minua kiinnosti, mitä voisin näistä oppia ja toistanko jotain kaavaa elämässäni?

Ihmissuhdeongelma

Sanotaan, että kipeimmät asiat opettavat meille eniten, mutta oppi ei tule kotiin, jos vastustamme sen tarjoamaa kasvunpaikkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että aina kun pyrimme näkemään syyllisen muualla, kieltäydymme kohtaamasta omaa vastuutamme asiasta. Ei, tämä ei tarkoita sitä, että tarkoituksena olisi löytää syyllinen. Tämä tarkoittaa sitä, että tarkoituksena olisi löytää yhteys, jonka avulla voisimme käsitellä tapahtunutta toistamme arvostaen. Hyökkääminen, syyllistäminen ja ilkeä puhe eivät palvele ihmissuhteissa, niiden avulla rakennamme vain barrikadeja, joiden taakse kätkeytyä. Yhteys ei ole myöskään mahdollinen, jos toinen kieltäytyy kohtaamasta sinua. Mykkäkoulu ja henkinen pakeneminen tapahtumapaikalta satuttavat aina, ja se usein onkin niitä aseinaan käyttävän perimmäinen tarkoitus.

Minulle kävi näin. Ystäväkseni luulemani ihminen hyökkäsi kipeästi minua kohtaan, mutta kieltäytyi kertomasta syytä minulle, vaikka sitä häneltä pyysin. Mitä minulle siis jäi jäljelle keinoiksi? Kaksi päivää itkin ja olin ahdistunut. Vajoin alhaisiin tunnelmiin. Puhuin asiasta ystävieni kanssa. Kärsin. Lopulta kohtasin itseni ja ymmärsin, että sitä ihmistä, jonka kuvittelin ystäväkseni ei ollutkaan. Ehkä arvioimme molemmat toisemme väärin? Tämä auttoi irrottautumaan kivusta. Samaan aikaan yhä toivon hänen avaavan minulle sydämensä, jotta voisimme kohdata. Hyväksyn kuitenkin, ettei yksin minun tahtoni tähän riitä. 

Mitä opin? En voi painostaa toista avautumaan, mutta voin itse tulla niin lähelle vastaan, kuin mahdollista. Jos toinen ei halua tulla vastaan, on se hänen valintansa, minun ei tarvitse silloin kantaa hänen tuskaansa syyllistymällä.

Sairastuminen

Sain äkillisen ja rajun allergisen reaktion syyskuussa ensimmäistä kertaa elämässäni. Sairastumisen tähden jouduin perumaan matkani Ranskaan, se ei kuitenkaan ollut vaikein asia. Kamalinta oli pelko ja sairaudesta aiheutuneet oireet. Reaktio oli pahimmillaan kuukauden päivät. Kirjoitin päivittäin oirepäiväkirjaa, googlailin kammottavia ihosairauksia ja hoin mantraa: ”Huomenna on paremmin". Toivoin eniten kutinan katoamista, jäljet ihollani olivat kamaluudestaan huolimatta toissijaisia. Välillä ajattelin liioittelevani oireitani. Kun Iho- ja allergiasairaalan lääkäri sanoi, että olin huonossa kunnossa, uskoin vakavuuden vasta itsekin. Lokakuun lopussa aloin kunnolla tervehtyä ja tänään huomasin ensimmäistä kertaa, että pikkuhiljaa myös leesioiden jättämät karttamaiset rajat ovat kadonneet näkyvistä iholtani.

Sairaus tulee aina yllättäen. Mitä vain voi tapahtua, mutta pelossa ei voi elää. Mitä avukseni jäi pahimmalla hetkelllä? Toivo. Asenne. Rakkaus. Tärkeimmät vahvistajani elämässäni. Opin myös uuden asian: Ottamaan auliimmin muiden myötätuntoa vastaan. Kiitos perhe ja ystävät, teidän apunne oli mittaamaton.

Aloittaminen

Kaikki alkaa alusta. On kyseessä kirjoittaminen, kaverille tapaamisen ehdottaminen, kuntoilu, siivoaminen, henkinen kasvu tai mikä vain. Tarvitsen ensimmäisen askeleen. Olen huomannut sen olevan välillä raskasta, mutta alkukitkan jälkeen kulku helpottuu suunnattomasti ja tehtävä vie mennessään. Olen saanut tänä vuonna tehdä paljon hienoja ja merkityksellisiä asioita, välillä olen ehkä kahminut elämyshakuisuudessani niitä liikaa. Olen luvannut kirjoittaa kun pyydetään, varannut aikoja asiakkaille vapaiksi merkkaamilleni päiville, auttanut ja mahdollistanut. Lupaaminen on helppoa, aloittaminen on kuitenkin ollut minulle aina vaikeaa, siksi asiat tuppaavat kasaantua ja stressaan välillä lopulta enemmän kuin nautin.

Vaikka tykkään hirveän paljon tehdä ja saada aikaan, olen oppinut että kivat ja kiinnostavatkin asiat voivat uuvuttaa. Siksi oppini tästä on ollutkin, että vähempikin riittää, ja kiksejä voi saada myös viipyilemällä tässä hetkessä, ei rientämällä eteenpäin ja innostumalla kaikesta uudesta. Mikä tärkeintä, olen oppinut sanomaan paremmin ei, vaikka haluaisin vastata kyllä.

Muutos

Sanotaan, että et voi muuttua ennen kuin alat tehdä toisin asioita. Tämän haasteen vaikeuden tunnistan ja tätä olen henkisesti jumpannut tämän vuoden. Käyn työskentelyä monella tasolla, osasta on helppoa kertoa ystävilleni, osa on liian kipeitä jaettavaksi kuin terapiassa, onneksi edes siellä se on minulle mahdollista. Olen tämän loppuvuoden aikana valmistellut itseäni isoihin muutoksiin elämässäni ja kyllä, ne mahdollistuvat askel kerrallaan. Toivon itselleni voimaa pyytää mitä tarvitsen ja rohkeutta ottaa vastaan. Toivon tervettä itsekkyyttä ja ihmisiä, joiden seurassa minulla on turvallista olla. Toivon, että uskallan enemmän. Toivon, että löydän heidän luokseen, joille minulla on jotain annettavaa. Toivon, että löydän heidän luokseen, joilla on minulle opetettavaa. Haluan viettää enemmän aikaa tärkeiden ihmisteni kanssa.

Tehtävä

Mikä on sinun tilinpäätöksesi, mitä elämäsi opetti sinulle tänä vuonna ja mitä haluat oppia ensi vuonna? Kirjaa tärkeät ajatukset talteen, kirjoittaminen on dialogia itsensä kanssa. Tai jaa ajatuksia ystäviesi kanssa asiasta. Voitte myös halutessani tehdä tavoitteita ensi vuodelle. Olen monta kertaa elämässäni huomannut, että tietoisesti asetetut tavoitteet usein toteutuvat. Se on ikään kuin oman kompassin asettamista siihen suuntaan, jonne haluaa kulkea. ”En kuitenkaan saa mitä haluan” –asenne on uhriutumista, ikävä ja usein itsensä toteuttava ennuste. Jospa laittaisit valot päälle ja astuisit esiin, alkaisit elää elämää, joka on sinulle tarkoitettu. Olisit oman potentiaalisi kokoinen, kuten logoterapiassa sanotaan. Usein se edellyttää myös sen arvioimista, oletko oikeassa seurassa? Jos sinulta puuttuu kannustavia ja rakkaudellisia ihmisiä elämästäsi, niin etsi heitä, maailma on täynnä yhteisöjä, joista voit valita. Se edellyttää kuitenkin juuri sitä aloittamista ja esiin tulemista. Kannustan sinua lähtemään, moni ottaisi sinut vastaan, jos vaan tietäisi sinun olevan olemassa. Anna itsellesi uuden vuoden mahdollisuus, antaudu elämälle.

Uusi painos Sinä selviät kyllä -kirjasta kaupoissa

Erosta selviämistä käsittelevästä kirjastani otettiin hiljattain uusi painos ja nyt sinulla on mahdollisuus tilata se joulun kunniaksi omistuskirjoituksella itsellesi tai ystävällesi. Kirja toimii mainiosti myös parisuhdeoppaana.

Sinä selviät kyllä - Erovuoden matkaopas kotiin toimitettuna omistuskirjoituksella hintaan 25 €. Kauniin kovakantisen Uusi alku -muistiikirjan kanssa 35 €. Paketin saat jouluksi perille,  jos teet tilauksen 17.12. mennessä osoitteella marika,rosenborg@gmail.com.

Noudettuna kirjat saat Arabianrannasta tai Sörnäisistä Helsingissä yhteisintaan 20/25 euroa.

Halvimmillaan, mutta ilman omistusirjoitusta saat kirjan tilattua kotiisi Ad Libriksestä hintaan 20,80.

Yksinäisyys on kansantauti

Joka viides suomalainen on yksinäinen, heitä on siis keskuudessamme miljoona.  Helsingin Sanomissa käsitellään tämän viikon aikana yksinäisyyttä. Professori Juho Saari on kuvannut yksinäisyyttä kansantaudiksi, ja se tunnistetaankin riskitekijäksi moniin fyysisiin ja psyykkisiin sairauksiin. Onneksi harva on yksinäinen läpi koko elämänsä, mutta heitäkin on, jotka näin kokevat.

Käsittelin eilen eroseminaariryhmäni kanssa yksinäisyyttä, joka oli illan teemana. Syksyn aikana se on ollut aiheena myös monen asiakkaani kanssa.  Yksinäisyys ja yksin oleminen ovat hyvin eri asioita. Myös seurassa voi olla yksin. Kävin katsomassa sunnuntaina Anjalankosken teatterissa Mari Kahrin dramatisoiman ja ohjaaman Eeva Joenpellon klassikkoteoksen "Vetää kaikista ovista". Siinä nuori morsian kuvaa lohduttomana puolisolleen heidän kohtaamatomuttaan sanoen jotenkin näin: " Me seurustelemme, emme keskustele." Joskus kaksi ihmistä eivät löydä toistensa luo vaikka kuinka haluaisivat tai yrittäisivät. Yhteinen kieli puuttuu ja mielet eivät pääse kohtaamaan. Silloin avuksi voi ottaa avoimuuden, uskalluksen puhua myös niistä asioista, joiden ilmaiseminen on vaikeaa. Keskustelun kautta monet hankalatkin asiat löytävät uomansa ja voivat jopa aueta uudella tavalla. Tämä voi parhaimmallaan johtaa myös uudenlaisen yhteyden syntymiseen keskustelijoiden välillä.

Hyvä uutinen on, että omia sosiaalisia taitojaan voi kehittää ja todennäköisesti kaikille on mahdollista löytää ystävä. Se vaatii kuitenkin jonkin verran myös yksinäiseltä, joka helposti jää elämään omaan vankilaansa. Yksinäisyys onkin usein synkästä sielunmaisemasta nouseva kokemus, ei välttämättä osoitus sitä, ettei vierellä olisi lähimmäisiä. Masennus siis aiheuttaa yksinäisyyden kokemusta ja toisinpäin.

Et ole välttämättä sitoutumiskammoinen nirso, saatat kärsiä ahdistuneisuushäiriöstä

Mitä lähempänä ihmiset asuvat toisiaan, sitä kauempana olemme toisistamme, vaikuttaa tänä päivänä. Kaupungistamisen myötä kylät tyhjenevät ja kaupungit kasvavat, mutta samalla yksineläjien määrä lisääntyy. Tällä hetkellä yleisin kotitalousmuoto Suomessa ovat yksinasujat. Toki osa heistä on suhteessa, mutta tiedetään, että useimmat meistä toivoisivat sen löytyvän.

Ihmiset kurottelevat toistensa luokse Tinderin ja muiden verkkosovellusten avulla ja törmäilevät baareissa alkoholin turruttamina. Jotkut rohkeat avaavat keskustelun mielenkiintoisen ihmisen kanssa näyttelyssä tai kahvilassa. Ennakkoluulot ja tulkinta vaikeuttavat aitoa kohtaamista.  Tutkimuksista tiedetään, että mitä enemmän ihmisillä on valinnanvaraa, sitä valikoivammaksi he tulevat. On vaikeaa pysähtyä mielenkiintoisen henkilön äärelle, koska kulman takaa voi tulla kiinnostavampi vastaan. Mutta parinvalinnassa vaikuttavat lukuiset muutkin asiat.

Tylyimpiä leimoja, joita lähiympäristöstä voidaan ikisinkulle asettaa on nirsoilu. Tällöin oletetaan, että eihän tuolle mikään kelpaa, kuvittelee olevansa tavallisten ihmisten yläpuolella, ottaisi nyt vaan jonkun.  Kuitenkin, kun näyttää siltä, että kukaan ei kelpaa, tai ihmissuhde ei lähde käyntiin kuin unelma ensitreffien jälkeen, voi tilanne johtua monesta syystä. Useimmiten jatkoa ei tule ihan vain siksi, että useimmat suhteet tyssäävät alkuunsa. Tulee esille asioita, jotka eivät viehätä, arvoja, joihin ei voi liittyä. Elämänkumppania etsiessä on merkitystä, että yhteiset ydintarpeet olisivat samanlaisia, on harmilista, kuinka vähän niistäkin puhutaan tutustuttaessa. Tiedetään, että suhteen ensimetreillä esiin tulleet vastoinkäymiset ovat usein samoja, joihin suhde lopulta päättyy, siksi niihin kannattaa kiinnittää huomioita jo alussa. Ei sen tähden, että voisi karata paikalta, vaan siksi, että voisi pyrkiä selvittämään niitä ennen niiden vahvempaa sabotoivaa vaikutusta.

Se mikä näyttäytyy ulkopuolisten silmissä valikoivuutena, voi olla ahdistuneisuuteeseen reagoimista. Useat herkät ihmiset ovat kovin reaktiivisia ja kokevat suhteen alun liian jännitteisenä aikana. Jos toinen ei tule lähelle niin nopeasti kuin haluaisi tai tekee sen liian nopeasti, voi ahdistunut herkkä perääntyä vaiheessa, jolloin tarvittaisiin enemmänkin aikalisää, hengittelyä ja kommunikointia.

Erityisherkillä on enemmän ahdistuneisuushäiriötä kuin muilla ja  joskus voi olla, että ihminen ei itsekään ymmärrä olevansa ahdistunut, vaan kuvittelee olevansa  vain hankala ja sitoutumiskyvytön. Aivan kuin hänen läheisensä hänelle viestivät. Taipumuksesi sabotoida suhteesi heti alkuun voi siis johtua siitä, että tilanne ahdistaa sinua. Tiedetään että masennus voi olla piilevää, mutta ahdistuneisuuskin voi toimia salaa sinulta vaikuttaen ihmissuhteisiisi. Ahdistuneisuuden syntymekanismeihin vaikuttavat välittäjäaineet, kasvuympäristö ja elintavat. Jos koet jatkuvaa epämukavuutta, hankaluutta, vaikeutta ja pakenemishalua liittyen vuorovaikutustilanteeseen kannattaa hakea ammattilaiselta apua.

Mutta voit myös auttaa itseäsi, jos kohtaaminen pelottaa, etkä kykene pysähtymään uuden kiinnostavan ihmisen äärelle pidemmäksi aikaa. Psykologit ja terapeutit tarjoavat tähän mielellään tunteiden siedätystä. Kun et pakene, vaan antaudut vuorovaikutukselle silloinkin kun se on hankalaa, voit oppia itsestäsi ja tunteistasi uutta. Eevi Minkkinen muistuttaa blogissaan, että pysähtymällä hankalan tunteen äärelle, sen voima lievenee asteittain ja ehkä jopa katoaa häiritsemästä.  Voit myös vaikka luvata itsellesi, että tapaat jokaista uutta henkilöä useamman kerran. Ei se ole vielä  ilmaus yhteisestä tulevaisuudesta, mutta itsetuntemuksellesi ja ihmissuhdetaidoillesi se voi tehdä todella hyvää.



Artikkeli on julkaistu tänään myös Hidasta elämää sivustolla.

Erityisherkän seksuaalisuus

Erityisherkät ihmiset kokevat kaikki tunteet voimakkaasti. Kun tähän voi liittyä lisäksi aistiyliherkkyyttä ja läheisyydenpelkoa, voi erityisherkällä olla kuormaa ihmissuhteissa jo ilman traumataustaakin, mutta toiselta puolen katsottuna myös mahtavia mahdollisuuksia.

Hyvä suhde edellyttää avointa puheyhteyttä, uskallusta puhua myös vaikeista aiheista.
Erityisherkän keholliset tuntemukset voivat olla hyvin voimakkaita, eikä kumppania välttämättä ole kohdannut aiemmin tällaista reagointitapaa. Mitä turvallisempi suhde ja mitä enemmän sinut erityisherkkä on jo valmiiksi oman seksuaalisuutensa kanssa, sitä paremmin seksuaalinen kommunikaatio todennäköisesti suhteessa sujuu.

Erityisherkkä ihminen voi virittyä hyvinkin nopeasti seksiin, mutta toisaalta ympäristöön ja tilanteeseen liittyvät häiriötekijät voivat pilata tunnelman hyvinkin pian. Tällaisia asioita voivat olla mm. muut ihmiset, äänet, pelottava paikka, hankala asento, kylmyys, kuumuus, hajut, tai muut häiritsevät asiat. Tämä liittyy erityisherkkien ominaisuuteen vaistota vivahteita ja yksityiskohtia tarkasti.  Kaikilla erityisherkillä tämä ominaisuus ei kuitenkaan ole vahvana.

Seksiin liittyvän koskettamisen (painautumisen, sivelyn, halailun, nuolemisen) intensiteetti voi olla erityisherkälle liian lujaa. Tästäkin selviää parhaiten avoimella keskustelulla. Jotkut erityisherkät voivat myös ylivirittyä seksin aikana niin, että tarvitsevat taukoja ennen toiminnan jatkamista. Eli tunneintensiteetti vain nousee ja nousee ilman laukeamista. Tauolla tästäkin yleensä selvitään. Monet erityisherkät taas saavat hyvinkin helposti orgasmeja sekä yksin että seurassa, kiitos herkkyyden.

Haasteen paikka erityisherkälle on se, että koska erityisherkkä vaistoaa helposti toisen ihmisen tarpeet, voi hän ruveta priorisoimaan niitä omien tarpeidensa kustannuksella. Koska erityisherkät ahdistuvat helposti, voi heille olla kiusaus sopeuttaa omaa käyttäytymistään ja tarpeitaan niin, että toisen halut nostetaan merkityksellisemmiksi suhteessa. Seksin aikana tämä voi tulla näkyväksi esimerkiksi niin että kumppanin tarpeiden priorisoinnista tulee tärkeämpää. On normaalia ,että seksin aikana voidaan vaihtaa antajan ja ottajan rooleja, mutta jo tilanne polarisoituu niin, että erityisherkkä vain haluaisi antaa, kannattaa toimintatapaan kiinnittää huomiota. Tällöin voi olla kyse myös siitä, ettei erityisiherkkä uskalla kertoa omista tarpeistaan. Toinen ei välttämättä huomaa tätä nauttiessaan tilanteesta, jossa hän on kohdannut ihmeellisen kumppanin, joka lukee häntä kuin avointa kirjaa ja täyttää toiveet, välillä kysymättäkin.


Kirjoitus on ote seksuaalineuvojakoulutukseni lopputyöesseestäni 2018

Eroaminen ei ole merkki epäonnistumisesta

Uskallatko elää ja rakastaa? Hyvä, jos näin on. Upeaa, jos osaat tehdä myös oikean johtopäätöksen silloin, kun suhde ei enää toimi yrityksestä huolimatta. Moni pelkää tehdä eropäätöstä, koska ajatus siitä, että valinta on väärä, saa pelkäämään tulevaa. Elämässä ei kuitenkaan ole oikeita ja vääriä valintoja. Vain vaihtoehtoja, jotka tuottavat erilaisia tulevaisuuksia. 

Muistan kuinka vuosia sitten eräs eroryhmäläiseni muistutti minua, että kaikki ryhmässä olevat eivät ole eronneet rakkaussuhteesta. Yhteen mennään yksinäisyyden pelosta, perheenperustamisen halusta, koska on jo aika vakiintua tai siksi, koska muutkin tekevät niin. Myös syyt olla eroamatta voivat johtua ulkoisista syistä: Ihminen voi pelätä, mitä hänestä ajatellaan. Meneekö uskottavuus työpaikalla? Tuomitaanko hänet luuseriksi? Mitä tapahtuu, kun ydinperheen turvallinen fasadi tipahtaa meidän ja ulkopuolisten välistä?

Hyvä perhe-elämä tai riittävän hyvä parisuhde merkitsee eri ihmisille erilaisia asioita. Syyt siihen löytyvät pitkälti arvoistamme ja asenteistamme, mutta myös siitä, mitä kaipaamme kumppanilta ja perhearjelta. Jos toiveet ovat hyvin erilaiset, on vaikeuksia yleensä luvassa. Jos tahtoa on tarpeeksi, niihinkin voi löytyä ratkaisu. Jos kuitenkin huomaat olevasi onneton ja yksinäinen, eksynyt sivuhenkilöksi toisen ihmisen elämään, voi olla hyvä miettiä missä mennään ja millä hinnalla.