Voiko eksän kanssa olla ystävä?

Kysymys, johon olen saanut vastata lukemattomia kertoja on, voiko eksän kanssa olla ystävä? Viimeksi tätä kyseli minulta Hesarin toimittaja, juttu ilmestyy tulevan torstain lehdessä. Aihe on minulle tärkeä, koska sen lisäksi, että olen eksäni ystävä, myös eksän eksä on läheinen ystäväni, vaikka aikoinaan hän olikin osa kolmiodraamaamme. En olisi ikinä maailmassa uskonut, että niin voisi käydä.

Näin kuitenkin kävi, olen kirjoittanut tapahtuneesta täällä aiemminkin. Toisen osapuolen, eli lasteni kakkosäidin Tarjan näkemys löytyy HalutOn blogista, jossa sain olla viime viiikon Pinkki pilleri.

Lapset ovat tärkein syy olla edes muodollisissa väleissä eksän kanssa, mutta kyllä jotkut lapsettomatkin pysyvät toistensa elämässä. Tärkeää on kuitenkin ensin ottaa kunnolla irti, Parisuhteesta ei siirrytä ystävävaihteelle käsi kädessä, ensin pitää tehdä tunteiden raivaustyö ja se vesakko on todennäköisesti molemmille eri tavoin haastava. Yleensä se edellyttää reilun pituista jaksoa, jossa ollaan erillään toisesta niin hyvin kuin mahdollista ja hoidetaan pakolliset asiat esimerkiksi sähköpostein tai viestein. Jättäjä ei voi millloinkaan olla jätetyn hoitaja. Tällaisen suhteen käyttövoima kun useimmiten on jättäjän syyllisyydessä ja jätetyn toiveessa, että toinen vielä harkitsee jäämistä. Irrottautuminen pitkittyy ja monimutkaistuu.

Kun lasteni isästä ja minusta tuli noin kolmantena vuonna eromme jälkeen kaverit, sain usein vastata kysymykseen miksi oikein erosimme, kun tulemme niin hyvin toimeen? Vastaukseni oli, etteivät eron syyt olleet mihinkään muuttuneet, ystävyys sopi meille vain paremmin.

Yhteinen ystävyys, edes kaveruus, ei onnistu ilman molempien halua, siinä mielessä tilanne on sama kuin parisuhteessakin.Uusi lähentyminen edellyttää ennen kaikkea sitä, että on työskennellyt oman eronsa läpi. Parisuhteessa ei voi milloinkaan laittaa toista vastuuseen omasta onnellisuudestaan. Ajattelen niin, ettei myöskään eron jälkeen voi asettaa toista yksin vastuuseen omasta onnettomuudestaan. Tunteita ei voi, eikä saa kieltää. Sinulla on oikeus tuntea kaikki tunteet läpi, mutta sinulla on velvollisuus itseäsi kohtaan olla omalla puolellasi, vahvistua ja löytää elämälle uusi merkitys. Siihen tarvitset uskoa ainakin itseesi, toivoa tulevaisuutta kohtaan ja kykyä nähdä, ettei rakkaus elämästä hävinnyt, vaikka suhde päättyi. Ero on aina myös mahdollisuus.

Eron jälkeinen ystävyys ei kuitenkaan ole mikään yleinen tavoitetila, sinulla on toki oikeus päättää, mikä suhteesi on entiseen puolisoosi tai onko sitä ollenkaan välillänne.

Kuinka erosta selviää? Marikan vinkit löydät Hidasta elämää -sivustolta.

Puhuminenko yliarvostettua?

Annoin haastattelun Me Naisille kuluvalla viikolla. Aiheena oli avioero. Toimittaja oli kuunnellut minua tarkasti, en joutunut tekemään muutoksia tekstiin. Ystäväni kommentoi jutun luettuaan, että puhuminen on yliarvostettua. Mieleeni nousi keskustelumme myötä myös toisen ystäväni kommentit minulle aikoinaan hänen neuvoessaan minua eronjälkeisessä deittiviidakossa: "Marika puhut liikaa, miehet pelästyvät puhettasi. Ole hiljaa ja anna asioiden kehittyä." Jotain ehkä opinkin, aikojen kuluessa ainakin sen, että aina oma avautuminen ei tee toisesta avointa. Itse asiassa, vaikka avoimuudella on taipumus synnyttää avoimuutta, ei se toimi ilman tarvittavia tunnetaitoja. Mitä nämä tunnetaidot ovat? Mistä puhumme, kun puhumme läheisyydestä ja voisiko tunteiden ilmaisua harjoitella? Varmasti.

Ihailemani rohkeusvalmentaja Jevgeni Särki rohkaisee ihmisiä puhumaan peloistaan, koska silloin pelko muuttuu käsiteltäväksi, jopa ylitettäväksi asiaksi. Hän kannustaa lähtemään avoimesti kohti uutta kiinnostavaa ihmistä ja pohtii, että vaikeus ei olekaan suhteissamme, vaan siinä, kuinka toimimme niitä aloittaessamme. Jos et tiedä, mitä haluat avioliitoltanne tai ehkä jopa harkitset eroa,  voi sen ääneen sanominen olla suuri askel kohti selkeämpiä vesiä. Kriisi; etääntyminen ja kiristyneet välit eivät häviä mielikuvittelemalla ne näkymättömiin. Ahdistus kasvaa parhaiten maaperässä, jossa sanat eivät viihdy. Sama koskee deittailun alkuvaihetta, pihtaamalla ajatuksiasi pidät toista vallassasi, mutta etäännytät häntä itsestäsi. Ei epävarmuudesta puhuminen ole heikkoutta, se on sen osoittamista että kunnioitat toista ja itseäsi. Voidakseen olla läheinen toiselle, pitää ensin olla läheinen itselleen ja päästäessään toisen lähelle itseään, on mahdollista oppia itsestään lisää.

Dialogin kautta opimme itsestämme tavattoman paljon enemmän kuin oman päämme sisällä harhaillen. Puhuminen ei siis mielestäni ole yliarvostettua, mutta sydänten kohtaamiseen tarvitaan enemmän. Vetovoima on monimutkainen ja kiehtova kudelma kahden ihmisen välillä.Vuorovaikutus elää välillämme silloin sanoista huolimatta, mutta myös niihin perustuen. Kyllä, aion puhua myös tulevaisuudessa ajatuksistani ja tunteistani ja rohkaista siihen myös asiakkaitani, mutta aion kuunnella tarkasti intuitiotani myös silloin, jos tunnen, etten saa toiseen yhteyttä. Avoimuus toimii hyvänä virtana välillämme vain, kun se on molemminpuoleista ja valittua.

Paluu arkeen kesän lämmittämään elokuuhun. Lupaukseni mukaisesti tuunaan tulevia tekstejäni enemmän omakohtaisilla kokemuksilla kuin aiempina vuosina. Tervetuloa mukaan!

10 000 lukijaa kuussa, mahtavaa!

Joulukuussa 2013 aloin kirjoittaa suhteista ja suhteettomuudesta uudessa blogissani. Kirjoittamisella julkisesti ajatuksistani hain dialogista yhteyttä itseeni ja samalla pääsin auttamaan heitä, jotka rämpivät eteenpäin ilman tarkoitusta. Mahdollistin myös uusien asiakkaiden tutustumisen minuun ennalta.

Matka on ollut avartava ja antoisa. Aiheet, joista kirjoitan ovat yleensä arkoja, monet niistä käsittelevät tabuja: uskottomuutta, avioeroa, hankalia tunteita, persoonallisuushäiriöitä ja yksinäisyyttä. Minulla on paljon lukijoita, jotka ymmärrettävästi eivät halua julkisesti tykätä bloggauksistani tai Facebook-sivustani. He antavat minulle palautetta verhojen takaa. Kiitos siitä teillekin, sananne kannustavat jatkamaan. 

Tänään juhlin uutta etappia, blogillani on noin 10 000 lukijaa kuussa. Kirjoitan mielelläni minulle, kirjoitan mielelläni sinulle, mutta tuntuu tosi hyvältä, että olen onnistunut tavoittamaan näin suuren lukijakunnan. Kiitos sinulle, kun kuljet kanssani! Lupaan, että saat lukea tulevaisuudessa myös henkilökohtaisempia postauksia kuin tähän mennessä, se olkoon minun haasteeni bloggaajana. 


Muista myös

Hidasta elämää -sivuilta löydät kirjoituksiani, joissa lähestyn elämää logoterapeuttisesta näkökulmasta.

Parisuhdekeskus Katajan sivuilla bloggaan parisuhdedynamiikasta.

Joskus päätös lähteä voi olla suurin rakkaudenosoitus

Hidasta elämää -sivuston uusin artikkelini käsittelee rajoja ja rakkautta sekä rohkeutta kohdata suhteen haastepaikat yhdessä.

"Rakkaussuhteen alun rajattomuus on ihana taivas, hoitava syli. Tunnistatte toisissanne ainutlaatuisuuden, joka taianomaisesti yhdistää teidät ja synnyttää rajattoman rakkausolennon. On vaikea huomata, missä itse loppuu ja toinen alkaa, lauseet täydentyvät, seksi on upeaa. Rakastunut ihminen tuntee tulleensa kotiin, johon on kaivannut pitkään. Väistämättä tulee sekin päivä, kun molemmat näkevät toisissaan erillisen olennon. Tuo hetki pitää sisälleen valtavan mahdollisuuden ja valinnan paikan: Haluanko tutustua tuohonkin ihmiseen, olenko valmis kohtaamaan sitä kautta itsenikin uusin silmin? Rakastumisen jälkeen jää rakkauden mahdollisuus." Lue koko juttu täältä >>

Sanojen takana on mahdollisuuksien maailma

Viimeinen bloggaukseni Parisuhdekeskus Katajan sivuilla ennen  kesätaukoa käsittelee parisuhdeviestintää.

"Viestintä luo merkityksiä ja synnyttää dynamiikkaa suhteisiin. Ei ole suhteita ilman kommunikointia. Puhumisen tehostaminen ei välttämättä kuitenkaan riitä parisuhdeongelmien ratkaisemiseksi. Latinankielinen sana Communicare tarkoittaakin yhdessä tekemistä, ei puhumista." Lue koko juttu täältä >>

Keveän kesän askelmerkit

Me ihmissuhdetyöläiset ja suhteista kirjoittajat emme pääse muita ihmisiä helpommalla omissa ihmissuhteissamme.  Tervehdin ilolla valmentaja Jevgeni Särkeä, sinkkubloggaaja Henriikka Rönkköstä ja rakkausvalmentaja Mia Halosta heidän rohkeudestaan pitää esillä omaa elämäänsä ja kokemuksiaan kirjoituksissaan ja haastatteluissaan. Samoin logoterapeutti ja toimittaja Elina Tanskanen, terapeutti Kaija Maria Junkkari, psykologi Ilona Rauhala ja psykologi Tony Dunderfelt ovat kertoneet usein kirjoissaan ja heistä tehdyissä haastatteluissaan omista suhdekiemuroistaan avoimesti. Se liikuttaa aina lukijaa, kun asiantuntija näkyy myös ihmisenä, ei vain puhuvana päänä. Minäkin olen käsitellyt omia erojani ja suhteitani kirjoituksissani. Usein se vaatii vähän lisähapen ottoa ja heittäytymistä, joka kerta jakaminen on kannattanut. Joskus tuon harkitusti omia kokemuksiani myös asiakastilanteisiin ja se on tehnyt joka kerta työskentelystä hedelmällisempää.

Avoimuus synnyttää avoimuutta. Päästäkseen toisen lähelle pitää olla itse auki. Kuitenkin, kohtaamiseen tarvitaan molempien kulkemista toistaan kohti ja lisäksi siihen tarvitaan roima annos rohkeutta kohdata itsensä ja omat tunteensa. Ehkä mainitsemani asiantuntijat nauttivat juuri tämän takia lukijoidensa luottamusta? Heissä on rohkeutta olla näkyvinä itsenään ja voidakseen paljastaa itsensä aidosti, tulee tuntea itsensä. Kuinka sitten tutustua itseensä? Ainakin keskustelemalla muiden ihmisten kanssa, kyseenalaistamalla ajatuksiaan ja uskomuksiaan, kirjoittamalla. Suosittelen myös läsnäolotreffejä omassa seurassa omia ajatuksiaan ihmetellen, mielellään pidempään kuin hetken, ehkä jopa viikonlopun tai viikon? Kokeile toki, se kannattaa.

En ole pitänyt kunnon lomaa kahteen vuoteen, nyt laitan luukut kiinni ja poistun meren ääreen. Se tarkoittaa taukoa myös bloggaamiseen ja somepäivittelyyn, mutta lupaan olla kuvioissa jälleen elokuun puolivälistä alkaen. Tervetuloa silloin lukemaan kesän lämmittämiä ajatuksiani. Keveän kesän askelmerkit ovat varmaan jokaiselle omannäköiset. Minä lupaan itselleni rauhaa ja läsnäoloa, uskallusta hymyillä tuntemattomille ja herkkyyttä sekä sinnikkyyttäkin pysytellä tärkeiden asioiden äärellä niitä kohdatessani.

Kiitos, kun kuljet kanssani!

Aloitin bloggaamisen syksyllä 2013 jakaakseni ajatuksiani ja kokemuksiani, joilla voisi olla merkitystä myös muille. Kaikki aiheet liittyvät työssäni kohtaamiin asioihin, mutta myös omaan henkilökohtaiseen elämääni, vaikkakin henkilökohtaisimmat kokemukset olen ainakin pääosin tähän mennessä häivyttänyt. Tämä henkilökohtaisuus on blogini seuraava haaste. Lupaan tuoda näkyviin enemmän omaa elämääni tulevissa postauksissa. Muistathan, että pääset lukemaan ajatuksiani myös Hidasta elämää -sivustolla ja Parisuhdekeskus Katajan sivuilla. Vielä haluan kertoa, kuinka minua lämmittää kiitokset, joita saan teiltä. Kirjoittamisellani on merkitystä joka ei rajoitu vain omaan prosessointiini. Jokainen palaute on arvokas. Sinä olet minulle tärkeä.