Asiat, jotka olisin tehnyt toisin ja ne jotka tein juuri oikein

Joskus vuonna yksi, uuden ajan alussa.

Seitsemäntoista vuotta sitten erosin lasteni isästä ja minusta tuli kaksivuotiaan pojan ja kolmevuotiaan tyttären lähivanhempi. Olin kaksikymmentäkahdeksanvuotias, jätetty, epävarma ja pelokas nuori nainen, jolla oli pätkätyö, kallis vuokra-asunto, suuri suru ja väritön tulevaisuus. Ensimmäisenä yksinäisenä yönä en halunnut nukkua yksin suuressa parivuoteessa, vaan asetuin makuulle olohuoneen matolle ja suljin silmäni.Unessa en ollut kuitenkaan yksin. Kanssani oli lämmin iso valohahmo, joka säteili minuun rakkautta ja toivoa. Vaikkei hahmo puhunut, tunsin kuinka hän välitti minuun vahvistavaa lohtua. Läpi vuosien unen muisto on kannatellut minua vaikeiden hetkien yli. Uskon sen avulla myös löytäneeni elämälleni uuden tarkoituksen suhteellisen pian pelon keskeltä, kun suuntauduin eronneiden auttamiseen. Halusin auttaa muita kulkemaan tietä, jonka jo tunsin joiltain osin ennalta. Kutsumus valaisi polkuani.

Kun lapseni ovat nyt yllättäen täysi-ikäisiä, olen pohtinut paljon mitä olisin voinut tehdä toisin, jos minulla olisi ollut kaikki kuluneiden vuosien aikana erovanhemmuudesta kertynyt tieto ja mitä taas tein intuitiivisesti juuri oikein.

Mitä tekisin nyt toisin

1. Pyytäisin helpommin apua tarvittaessa
2. Sanoisin rohkeammin oman mielipiteeni, jos se eroaa auktoriteettien mielipiteistä (lasten opettajat)
3. Pelkäisin vähemman heittäytymistä uusiin haasteisiin, sivutoiminen yrittäjyys olisi kannattanut aloittaa jo vuosia aiemmin.
4. Perustaisin laajennetun perheen tai yhteisön toisen yksinhuoltajan/yksinhuoltajien kanssa. Jaettu talous ja arki olisi varmasti ollut minulle mitä mainioin ratkaisu moneenkin arjen haasteeseen. Lisäksi se olisi varmasti ollut hauskaa sopivassa kodissa ja sopivien ihmisten kanssa. (Ehkä unelmaa, mutta uskon, että aivan mahdollista).

Mitä tekisin aivan samoin

1. Rakentaisin luottamuksellista suhdetta lasteni isään. Eroperhe voi olla kokonainen, vaikkei vanhempien rakkaussuhde jatkukaan.
2.  Pitäisin huolta että äidillä on oikeus omiin salattuihin elämiin ja aikuisaikaan (kiitos eksän)
3. Luotaisin perhettäni omalla luovalla ja uniikilla tavallani vertailematta sitä toisiin perheisiin.
4. Luottaisin asenteen, myönteisyyden ja ajan hoitavaan voimaan ja pitäisin kiinni rakkaussuhteesta itseeni, koska itseään rakastava ja eronsa selvittänyt erovanhempi jaksaa iloita arjessa ja luo toivon ilmapiiriä.