keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kaikki me rämmimme rakkaudessa

Kuva: MTV
Alkukevään kohusarja Ensitreffit alttarilla päättyi eilen. Sarja kiinnosti minua monestakin syystä. Kari Kiianmaa on kouluttanut minut vuonna 2003 eroryhmävetäjäksi. Maaret Kallion taitavaa kynänjälkeä ja asiantuntijuutta olen seurannut pitkään ja hyödyntänyt työssäni eronneiden ja eroa tekevien kanssa. Pappi Kari Kanalan ja folkloristi Mari Hatakan ajatukset toivat sarjaan myös toisenlaista ulottuvuutta. Eilen minua ilahdutti pastorin mietteet, jotka olivat hyvin logoterapeuttisia. Kanala pohti kuinka kaikki menneessä tapahtuneet hetket pysyvät aina aarteinamme. Ja näinhän se on, kun parisuhde loppuu, tulee yksi tarina päätökseen. Ei sen tarvitse olla epäonnistuminen. Ei hyvän parisuhteen mitta ole sen pituus vaan ne asiat, joita olemme saaneet siitä sydämeemme, oppineet itsestämme, tavastamme olla yhteydessä toisiin ja toiseen. Näitä asioita Ensitreffit alttarille toi hienovaraisen vahvasti esiin jakso jaksolta. Se haastoi sarjan henkilöt, mutta myös rakkautta etsivät katsojat tutkimaan ennen kaikkea itseään, haastamaan omat odotukset ja luopumaan itseään toteuttavista ennustuksista.

Tosi-teevee on pahimmillaan kaameaa höttöä, areena turhuudelle ja sisällöttömyydelle, jonka lisäksi se voi myös kipeästi vahingoittaa siinä mukana olijaa. Ensitreffit alttarilla kohteli mukaan lähteneitä rakkaudenetsijöitä hyvin, nosti esiin aiheita jotka ovat jääneet hetimullekaikkimaailmassa varjoon. Korosti sitä kuinka tärkeää avoimuus on parisuhteessa. Myös niistä kipeistä vaikeista asioista puhuminen, joita helposti pakenemme sopeuttamalla itsemme tapettiin toisen odotuksia tulkitsemalla. Niin juuri, arvailemalla.

Ensitreffit alttarilla antoi varmasti monelle rohkeutta monelle ottaa oma elämä ja mahdollinen parisuhteen löytäminen vahvemmin haltuun. Ei siis pelätä elämää, läheisyyttä tai toisiamme, vaan otetaan mahdollisuudet vastaan ja enemmän, kuljetaan niitä kohti. Emme me koskaan valmistu  parisuhderakkaustaidoissa vaan se on elämänpituinen prosessi. Koska kuten ihana valon enkeli Maaret Kallio eilen ohjelmassa sanoi: "Meistä joka ikinen rämpii rakkaudessa, ei se ole voittokulkua. Siinä rämmitään yksin ja siinä rämmitään yhdessä."

Haku on käynnissä sarjan seuraavalle tuotantokaudelle.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

2 kommenttia:

  1. JJKauppinen22. maaliskuuta 2015 klo 12.41

    Mielestäni Ensitreffit Alttarilla edustaa juuri sitä kaikkea, mistä meidän pitäisi pyrkiä eroon. Rakkaus ja tunteet ovat henkilökohtaisia sekä parisuhdekeskeisiä, ei koko kansan huviksi ja huomioksi. Nyky-yhteiskunnassa parinvalinnastakin käydään kauppaa ja emme enää ymmärrä, että se on prosessi, joka on käytävä alusta loppuun, ei kiilaamalla suoraan johonkin tavoitteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika Rosenborg22. maaliskuuta 2015 klo 18.42

      Moikka JJ. Kiitos kommentistasi.Ymmärrän näkökulmasi. Mua jotenkin viehätti sarjassa se että parisuhteeseen liitettyä mystifiointia haastettiin. Eli ideaa siitä että meille kaikille olisi yksi tai ehkä jopa kaksi oikeaa. Tärkeää oli mielestäni myös sen korostaminen että emme voi luottaa asioiden itsestään eteenpäin menoon vaan paisuhteessa tarvitaan kommunikointia, joka ei tarkoita vain puhumista vaan kokonaisvaltaisempaa viestintää. Nähdyksi tulemisesta ja toisen katsomisesta avoimin sydämin seuraa läheisyyttä. Onneksi sarjan henkilöt olivat siinä vapaaehtoisesti.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)