Kuva: Ensi ja turvakotien liitto |
Mutta kuinka on tunnekäsittelyn laita? Eroryhmissä pohditaan paljon sitä kuinka miehen ja naisen tunnemaailma mahdollisesti eroaa ja eroaako se? Bruce Fisherin mallissa korostetaan että samat asiat askarrattuvat molempia sukupuolia ja tämän asian näkyväksi tekeminen on oleellinen osa eroseminaarityöskentelyä, ainakin silloin kun ryhmässä on mukana miehiä, mikä ei aina ole itsestäänselvyys. Asia kiinnostaa niin ammattilaisia kuin maallikkojakin, se on läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Jyväskylän perheneuvolan perheneuvoja Pekka Puukko tuo esiin City-lehden haastattelussa ajatuksensa siitä että keskustelu itsearvona on saanut liikaa painoarvoa:
”Toivoisin, että avioliitosta löytyisi muitakin puolia kuin keskustelu ja selvittely. Mitä muuta parisuhde voisi olla kuin jatkuvaa kommunikaatiota? Toisen tukemista, taloudellisen vastuun jakamista, lasten kasvatusta, sitoutumista perheeseen, yhdessä tekemistä ja ennen kaikkea vaan olemista!”
Vaikka miesten tunnekäsittely ja puhumattomuus usein yhdistetään toisiinsa, ei keskustelu siis välttämättä ole toimiva keino löytää tunneyhteyttä toiseen. Vuorovaikutuksessa sanoilla on tilanteesta riippuen vain 7-30% merkitys. Puukko ei näe että miehet olisivat huonoja avaamaan tunteistaan, he tekevät sen vain eri lailla kuin naiset.
Suomen Kuvalehdessa julkaistiin tällä viikolla dramaattinen tarina (mukana mm. kuva parisängystä, jossa nainen ilmoitti miehelle jättävänsä hänet) eron kohdanneesta miehestä ja sitä seuranneesta syöksykierteestä. Tarinan tarkoituksena oli lienee avata miesten heikompaa asemaa eronhetkellä liittyen juuri tunnekäsittelytaitoihin. Olen tavannut vuosien aikana satoja erokriisiä läpikäyviä ihmisiä, vaikeaa on niin naisilla kuin miehillä. Sitä vaikeampaa mitä merkityksellisempi, yllättävämpi ja kipeämpi (puoliso vaihtaa lennossa toiseen, huoltajuuskiistat) tapahtuma oli. On miehiä jotka porskuttavat eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut (vaikka koko maailma on uusi) ja naisia, jotka romahtavat kuiluun pitkiksi ajoiksi, ja toisinpäin. Merkitystä on silläkin onko ns. jättäjä vai jätetty. Jätetty kipuilee nopeampaan, eroon liittyvät tunteet haastavat jättäjän usein vasta kun jätetty alkaa vahvistua. Molemmat tarvitsevat tukea. Ei naiseus tai taito puhua tee erokokemuksesta helpompaa. Naiset kuitenkin osaavat etsiä paremmin apua. Artikkelin mies on katkera ettei yhteiskunta auta pudonnutta enempää. Olisi loistavaa jos hyvinvointivaltiomme voisikin taata kansalaisille ilmaiset palvelut erilaisiin kriiseihin, se ei kuitenkaan ole mahdollista. Onneksi on myös ilmainen Eroneuvo (tukihenkilöt ja ryhmät), edulliset eroseminaarit (keskimäärin 10 € tunti) ja nyt miehille tuunattu oma ilmainen eroverkkokurssi, joka löytyy Väestöliiton sivuilta.
Jutut päättyy toiveikkaasti siihen että mies saa tuntemattomalta naiselta viestin ja aurinko alkaa jälleen paistaa. Minusta se ei ollut onnellinen loppu. Olisin toivonut miehen ottavan aikaa itseensä tutustumiseen, sen miettimiseen, miksi näin kävi? Miksi ero oli "puun takaa", miksi se vei koko elämän tarkoituksen ja mitä hän voisi oppia tapahtuneesta ennen uuden suhteen alkua. Koska ihminen joka ei ole läpikäynyt eroaan on purkamaton pommi. Hän vie uuteen suhteeseen kahta enemmän odotuksia. Jos tällainen suhde sitten päättyy, on edessä vieläkin rankempi rämpiminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti