Et ole vastuussa toisen tunteista

Yksi vaikeimpia asioita ihmisenä olemisessa on rajojen laittaminen suhteessa toiseen ihmiseen. Se on hankalaa koska kaipaamme samaan aikaan sulautumista ja yhteyttä kun toisaalta sisimmässämme tiedämme, että vain tunneautonomian kautta voimme olla rehellisiä aidolle itsellemme. Rajattomuus ruokkii sopeuttavaa käyttäytymistä, se häivyttää omat tarpeet ja luo tukevan alustan, jolla on hyvä kannatella toista oman jaksamisen uhalla, koska toisen ihmisen kokema kipu on kamalinta mitä ylivastuullinen tietää.

Ihminen havahtuu rajojen laittoon usein vasta pitkällisen pään seinään hakkaamisen tuloksena ja useimmiten jonkun ihmissuhteen uuvuttamana.Moni tarvitsee siihen suunnannäyttäjän, lupauksen toiselta ihmiseltä, kirjalta tai filosofialta että näin saa olla. Tätä ennen on maattu mudassa jo pitkän aikaa kyyneliä ja kuraa nieleskellen.

Tunteet ovat sielumme resonointia maailman ja lähimmäistemme viesteihin. Ne ovat ihania ja kauniita ikuisuuden tuulenvireitä, joilla on tärkeitä asioita meille. Aina ne eivät tunnu hyvältä, mutta meillä on velvollisuus itseämme kohtaan kuunnella niitä aidosti ja toimia rehellisesti ja itseämme rakastaen niiden mukaisesti. Ei ole rakkaudellista ohittaa omat tarpeensa toisen temppujen edessä tai olla kasvamatta oman potentiaalinsa kokoiseksi koska pelkää toisen kateutta.Läheisyys lakastuu kun seksistä tulee vaatimus eikä se ole ystävyyssuhde, jossa toinen on vain toisen kirkkautta heijastava peili. Sinulla on oikeus toimia itsesi hyväksi. Ei ole sinun vikasi että äitisi alkoholisoitui tai veljesi on yksinäinen. Sinä et ole vastuussa siitä että sinua hakattiin lapsena tai että isäsi ei viihtynyt kotona. Sinä olet vastuussa sinusta, elämäsi tärkeimmästä ihmissuhteesta.

Rakkaus on sitä että antaa toisen olla sellainen kuin hän on ja rakastaa häntä silti. Joskus meidän pitää kuitenkin rakkauden tähden kääntyä tuhoavasta ihmissuhteesta poispäin.

Kuva: Katri Somerjoki