Kohtalon armoilta oman elämän kutsumukseen

Joidenkin ihmisten elämään kasaantuu vastoinkäymisiä. Usein ne alkavat jo varhain ja liittyvät kaltoinkohteluun tai sivuuttamiseen. Mukana on usein  päihteitä, itsensä hukanneita vanhempia, väkivaltaa, seksuaalista ahdistelua, mitätöintiä. Rakkaudettomuuden ilmapiirissä kasvanut lapsi on aliravittu monella tavoin ja siksi voimaton vahvistamaan itseään. Hänellä on syyllisen identiteetti, eikä hän usko olevansa hyvien asioiden arvoinen. Vain osa heistä ajautuu lastensuojelun asiakkaiksi, osa kätkee kipunsa ja jotkut heistä eivät saa apua vaikka haluaisivat.

Opettajaystäväni kertoi joskus kuinka hän oli yhä uudelleen hakenut puistoissa lorvailevan pojan takaisin kouluun. Pojan kotitausta oli ollut vaikea. Vanhempien rahat olivat menneet viinaan, vessapaperiinkaan ei tuhlattu. Opettaja pystyi luomaan ikkunan maailmaan, jossa oli mahdollisuuksien maisemat ja välittäviä ihmisiä. Poika vahvistui ja rakentaa nyt elämäänsä luottavaisemmin.

Muistan viisivuotiaan,jonka toimitin vuosia sitten sosiaalipäivystykseen helsinkiläisen lähiön kaduilta. Se että minä, vieras nainen, vein hänet taksilla pois kotikadulta kauas kaupunkiin ei hetkauttanut tyttöä, hänen maailmassaan minä olin joku joka välitti, tai vaihtoehtoisesti kuka tahansa, koska kenelläkään ei ollut erityistä merkitystä.

Tämän vuoden alussa haastattelin nuorta naista Käsi kädessä-lehden artikkeliin. Naisen lapsuus ja nuoruus oli ollut hyvin vaikeaa. Terapioista ja lastensuojelun tukitoimista huolimatta masennus ja syömishäiriöt veivät voimaa elämänhallinnasta. Apu löytyi asiantuntijavetoisesta vertaisryhmästä. Samalla kielellä puhuvista läheisistä löytyi voimaa ja valoa. Nyt saman lehden uusimmassa numerossa kerrotaan kuinka pahoinvoivaa nuorta voi auttaa.

Sinä voit olla tärkeä eksyneelle. Sinä voit antaa merkityksen. Joskus se voi olla vain läsnäoloa, pitämistä kädestä kiinni. Tai se on suoria sanoja, elämään haastamista. Yhdestäkään ihmisestä et näe päällepäin hänen kipujensa summaa, et yksinäisyyden määrää. Siksi kannattaa aloittaa kuulumisten kysyminen läheltä ja muistaa myös vastata rehellisesti kun niitä kysytään sinulta. Koska toisen ihmisen avulla tulemme parhaiten itsellemme näkyviksi ja mahdollisuus myös ennen kohtaamattoman rakkauden löytämiseen avautuu.

Niin ja muistanhan sen minäkin, millaista oli kun nuorena tyttönä jouduin nuorisotyöntekijän mielivaltaisen kohtelun uhriksi luultuani ensin olevani hänen ystävänsä, miltä tuntui olla kiusattuna koulussa uutena oppilaana ja kuinka lämmitti kun yksi nousi puolustamaan tai kun asemalla tuntemattomat miehet yrittivät ostaa seksipalveluja odottaessani junaa. Muistan myös miltä tuntui kun aikuinen sivuutti hätäni apua pyytäessäni. Onneksi muistan, nyt osaan pysähtyä ja  auttaa.


Kiitos otsikosta Daniel Nylundille.