Ajatuksia kriisin keskellä eläville

"Tuhoavassa parisuhteessa kärsimme, koska olemme siinä syistä, jotka eivät edistä kasvuamme, paikassa jossa ei ole tilaa rakkaudelle. Pelkäämme yksinäisyyttä niin voimallisesti, että olemme valmita luopumaan itsemääräämisoikeudestamme ja niinpä pienennämme itseämme ja hylkäämme mahdollisuuden kasvaa oman potentiaalimme kokoiseksi."

Uusin kirjoitukseni Hidasta elämä -sivuilla on julkaistu. Lue koko juttu täältä >>

Muutos voimanasi

Kuva: Taysii-seminaari

Lauantaina järjestettiin Täysii -seminaari Tampereella, vuoden teemana oli Muutos, yksi lempisanoistani ja samalla tärkein teema, jota asiakastyössäni joudun käsittelemään. Muutos on mielentila ja liikkeelle vetävä voima, kysymysmerkki ja huutomerkki samaan sanaan leivottuna. Muutos on liikettä ja vetovoimaa, ahdistusta ja pelkoa. Se on kutsuhuuto ja haastaja. Synnytyskanava, jonka kautta aukeaa uudet maisemat, usein ison kivun kautta.

Seminaarin puhujakattaus oli ilahduttavan värikäs ja rosoinen. Kaikki olivat jollain tapaa tuttuja julkisuudesta. Ammattipuhujia ja ei niin kokeneita, mutta omassa vilpittömyydessään koskettavia tarinankertojia. Yhdistelmä oli valloittava, kuuden tunnin session aikana ei väsyttänyt kertaakaan. Kahdenkymmenen minuutin puhe haastaa kertojan kiteyttämään olennaisen. Samalla se vastaa aikamme haasteeseen antaa ihmisille mitä he haluavat: vaihtelua ja värikkyyttä. Seminaarin luoja Andy Hopi oli onnistunut rakentamaaan toimivan kokonaisuuden

Muutoksesta on vaikea puhua ilman kliseitä. Hyvän puhujan taito onkin saada ne hohtamaan uudessa valossa. Paras keino on tuoda silloin mukaan oma tarina. Sen tähden parhaiten lavalla onnistuivatkin esiintyjät, jotka olivat valmiita paljastamaan itsensä ilman naamioita, eivätkä menneet piiloon vanhojen vitsien tai yleispätevien latteuksien taakse, niitäkin valitettavasti kuultiin.

Muutos sisältää aina tunteita. Koko elämän kirjo vieritettiin edessämme iltapäivän aikana. Koskettavien puheenvuorojen yksi tärkeimmästä annista onkin se prosessi, joka meidän kuulijoiden sisällä käynnistyi suhteessa omaan elämäämme. Se lienee Täysii-tiimin yksi keskeinen motiivikin: auttaa ihmisiä uskomaan itseensä, antautumaan muutoksen mahdollisuudelle.

Esiintyjät 2016

Andy Hopi | Oikeiden kysymysten merkitys – näin syrjäytät pelkosi löytämällä intohimosi

Antti Railio | Muutos – ensiaskeleet kohti avoimempaa ja ehjempää minääsi

Jethro Rostedt | Asenne ratkaisee. Aina.

Maaret Kallio | Lujasti lempeä ja viisaasti vaativa elämä

Maaretta Tukiainen | Sankarin matka – käänteentekevä muutos

Manuela Bosco | Siunattu muutos

Petri Hiissa | Muuta maailmaa ainutlaatuisuutesi avulla

Robert Lappalainen | Luovuus vei autourheilulegendan jälleen uudelle uralle

Rudi Rok | Älä koskaan anna periksi!

Sampo Kaulanen | Koko sielu peliin ja riskillä

Sampsa Simpanen | Entä jos ei vaan pysty kykenemään?

Sanna Wikström | Kuinka kohdata muutokset, joita ei ole suunnitellut?

 Vuonna 2017 Täysii -seminaarin teemana on Intohimo. Lue lisää >>

Voit lukea täältä kaikki Muutos-aiheiset bloggaukseni >>

Kun epänormaali muuttuu normaaliksi

Se hetki, kun sekunnin tuhannesosassa mielessäsi käväisee pettymykseen vivahtava epäilys, mutta työnnät sen pois ja hymyilet reippaasti ajatellen: "Kyllä hän minua kuitenkin rakastaa." Kun epämieluisa tunne muuttuu arjen kokemukseksi siitä: "Ettei täällä kellään helppoa ole, eikä elämä voi olla jatkuvaa juhlaa." Kun rupeat syyttämään itseäsi provosoinnista, hankaluudesta tai liiallisesta vaatimisesta, joka johtaa kerta toisensa jälkeen alistamiseen, mitätöintiin, huutoon, satuttamiseen, alentuvaan käytökseen tai elämäsi rajoittamiseen. Kun alat ajatella lauseet valmiiksi niin pumpulisen huomaamattomiksi, ettei spontaani tunneilmaisusi pilaisi toisen päivää.

Sinä tiedät todennäköisesti mistä kirjoitan. Tiedät sen, jos olet ollut suhteessa, jossa on ollut kolmantena osapuolena päihteet, väkivalta tai alistaminen. Usein kuvioon liittyy kumppanin persoonallisuuden haasteellisuutta.

Olet väistynyt huomatessasi voimattomuutesi ja alkanut kasvaa pienemmäksi mahdollistaaksesi tilan toiselle osapuolelle.  Olet tehnyt näin varmistaaksesi pelon ilmapiirissä syyttömille arkirauhan. Tunnet varmaan, että ulkopuolisen on helppoa kysyä, miksi et lähde? Koet siitä ehkä syyllisyyttä. Mutta vaikka kysymykseen voi olla vaikea vastata, on se maailman tärkein kysymys sinulle, joka olet jäänyt ansaan omaan elämääsi. Siksi toivoisin sinulle voimia kertoa edes yhdelle ihmisille, mitä käyt läpi. Näin sinulla voisi olla mahdollisuus saada yhteys siihen kohtaan itseäsi, joka sallii väärinkäytöksen jatkua.

Parisuhteen pitäisi olla rakkaussuhde. Se ei tarkoita jatkuvaa intohimoa, helppoa elämää tai pursuilevaa romantiikkaa. Rakkaussuhde on paikka, jossa voitte olla turvassa ja jossa kunnioitatte toisianne niin paljon, ettei toisen kasvaminen, oma elämä, perheen ulkopuoliset ystävät tai identiteettikriisi ole uhka, vaan mahdollisuus tehdä suhteestanne parempi. Se ei ole ongelmatonta. Kasvun yksi ainesosa on usein kärsimys, mutta siinä kummankin osa on kantaa oma kipunsa itse, ei heittää sitä toisen harteille. Jos rakastatte kumppaninne kanssa toisianne, annatte toisillenne tilaa kasvaa. Rakkaus ei ole vankila, rakkaus elää vapaudessa.

Fyysinen ja henkinen väkivalta on sitä, että sinua satutetaan tietoisesti ja tarkoituksella. Sinulla on silloin oikeus puolustaa itseäsi. Sinulla on oikeus viedä itsesi ja perheenjäsenesi turvaan. Älä epäile omia tunteitasi, älä syytä itseäsi. Et ole vastuussa myöskään toisen tunteista. Et ole täällä mahdollistamassa toisen ihmisen oikkuja ja mielivaltaista käytöstä, olet täällä jotta voisit elää sellaista elämää, johon sinulla on kutsumus. Sinun ei tarvitse elää pelossa. Voit valita elää rakkaudessa.

Uskallanko rakastaa?

Rakkauden Roihu -blogi haastaa tällä viikolla meidät miettimään rakkauden olemusta ja tägäämään ajatuksemme tunnuksella #uskallanrakastaa. Kampanja houkutteli minut ajatusretkelle pohtimaan mistä tiedän, uskallanko rakastaa ja mikä tekee minut rakkaudelle avoimeksi?

Kysyin eilen eroryhmältäni, onko ero vienyt heiltä uskon rakkauteen vai vahvistanut sitä? Suurin osa koki uskonsa vahvistuneen samalla, kun rakkauden olemus oli tullut heille näkyvämmäksi. Rakkaussuhteen loppuminen oli vahvistanut luottamusta omaan kutsumukseen: Kuinka haluan tulla rakastetuksi, mikä on minun tapani rakastaa?  Muistan tämän hyvin itsekin oma eroni ajalta: Kun vihdoin antauduin tosiasialle, että yksi aikakausi on päättynyt ja suostuin irrottautumaan, vapautui energiaa uuden elämän rakentamiseen. Parisuhteen loppumisen hyväksyminen on mahdollisuuksien maailman alku. Minulle tärkein asia oli silloin havahtua rakkauteen, siihen, että rakkaus on luonani aina, riippumatta siitän kuka on luonani, ja onko ketään.

Eroni jälkeen olen seurustellut kolme kertaa. Jokainen suhde on ollut lahja ja samalla mahdollisuus oppia itsestäni lisää. Sitoutuminen on ollut hyppy joka kerran tuntemattomaan, mutta se on kannattanut. Toiseen ihmiseen kun tutustuu vain tutustumalla ja elämän edetessä voimme valita uudelleen toisemme joka päivä. Joskus joudumme myös toteamaan, ettei tästä mitään tule. Ajattelen, että silloinkin rakkaus johdattaa meitä valinnoissamme.

Koen, että minulla rakkaussuhde elämään: ihmisiin, joiden kanssa elän, puihin, joiden kauneutta katson, kirjaan, jonka sivuja selaan ja siihen komeaan tuntemattomaan, jonka kanssa silmämme kohtaavat kiirehtiessäni lounaalle. Uskallanko siis rakastaa? Kyllä: Uskallan rakastaa ja toivon sitä sinullekin koko sydämestäni, koska rakkaudelle avautumalla annat rakkaudelle mahdollisuuden.

Kohtaamisen kauneus

Ystävyyden Majatalon ranta

Ryhmässä työskentely ei ole mahdollista ilman näkymistä tai nähdyksi tulemista. Antautumista kohtaamiseen. Introverteille ihmisille voi olla vaikeaa tulla ryhmään, mutta olen monesti saanut todistaa, kuinka hienoja löytöjä he ovat tehneet ylittäessään kynnyksen. Jokaiselle ihmisillä pitää olla oikeus määrittää omat rajansa myös ryhmätyössä. Ryhmässä pitää olla oikeus olla mukana omana itsenään, antaa voi paljon olematta äänessä, samoin kuin lakkaamaton puhe voi olla tyhjiä lauseita täynnä. Itsensä kohtaamiseen tarvitaan toista. Paras tapa tutustua omaan itseensä on tutustua toisiin ihmisiin, antautua kohtaamiselle. Kohtaaminen edellyttää avoimuutta ja avoimuus rohkeutta olla näkyvä. Vertaistuellisessa ryhmässä on tilaa sille, koska kaikki jakavat saman kokemuksen ainakin jollain tasolla. Siksi se joka uskaltaa antaa, saa myös eniten. Mutta antaminen ei ole vain puhumista, avaudumme ja tulemme näkyviksi monin eri tavoin. On sanottu että kuunteleminen on tärkein keskustelutaito.

Ystävyyden Majatalon perustaja ja isäntä Daniel Nylund on kirjoittanut paljon filosofi Martin Buberista. Tekstissään "Kohtaamisen ssalaisuus Martin Buberin mukaan" Daniel kirjoittaa: 

"Kohtaaminen ei ole suhde, vaan tapahtuma suhteen sisällä. Yllättävä kohtaaminen voi olla pitkän suhteen alkukohta tai suhteen paljon myöhempi huippukohta. Kohtaaminen on harvoin jokaisen suhteen päivittäinen realiteetti. Useimmista suhteista kohtaamisen todellisuus puuttuu kokonaan.

Rakkaus ei ole vain tunne toista kohtaan.  Se on minän avaamista kaikkine tunteineen sinälle."

Emme kykene olemaan jatkuvassa kohtaamisen vavahduttavassa tilassa, vaan jaamme toistemme kanssa näitä hetkiä erilaisissa kohdissa elämäämme. Näin käy kaikissa ihmissuhteissa. Krisiitilanteissa, kuten eron keskellä, ihminen on usein enemmän auki kohtaamiselle. Näen sen johtuvan siitä, että kriisi ravistelee ihmisen nykyhetkeen, naamiot tippuvat ja ihminen on eri lailla auki kohtaamiselle kuin perusarjen keskellä tai ollessaan piilossa kulissien takana, usein jopa omalta itseltään.

Minä eksyn usein pääni sisälle ajatuksiini ja kuljen huomaamatta ympäristöäni. Tänä syksynä olen pyrkinyt nostamaan katseeni ja katsomaan tietoisesti vastaantulijoita. Saan hymyjä takaisin, saan kauniita katseita ihmisiltä, joita en tunne. Se hoitaa minua. Sellaisen katsee kannattelemana voin hymyillä loppupäivän. Olemme ehkä kaikki yksin päämme sisällä, mutta vain katseenkin kohdatessa meillä on mahdollisuus kokea yhteyttä. Sinullekin on annettu katsomisen lahja.

"Joka ei ole läsnä, ei huomaa läsnäoloa." 

Martin Buber.

Danielin tekstejä voit lukea Ystävyyden Majatalon sivuilta >>

Muuttuva vai näkyväksi tullut mies?

Miehen Tanssi Facebook

Kohtaan työssäni miehiä. Kohtaan heitä eroryhmissäni, kursseillani ja yksityisvastaanotollani. Tutustun heihin kouluttaessani heistä isättömille lapsille aikuisia kavereita. Jokainen on erilainen, jokainen on omanlainen.

Läheisimpiä miehiä minulle ovat poikani ja muutama miespuolinen ystäväni. Lisäksi olen saanut tutustua elämässäni hyvin isääni, entiseen puolisooni, kahteen miespuoliseen pomooni, ja muutamaan poikaystävääni. Poikani kasvun seuraaminen on avannut minulle parhaan näköalan miehen maailmaan. Sen samankaltaisuuteen, sen erilaisuuteen.

En kuulu niihin naisiin, jotka sanovat miesten kanssa työskentelemisen olevan mutkattomampaa tai helpompaa. En ajattele, että naiset olisivat hankalampia ja haastavampia olentoja kuin miehet. Ajattelen, että erot ihmisten välillä ovat suurempia kuin sukupuolten välillä, mutta kuitenkin, huomaan, että kohtaan usein naisen eri tavoin kuin miehen, yritänpä olla kuinka tiedostava tai avoin. Jollain tavalla mies on minulle aina mysteeri ja salainen maa. Mies houkuttaa ja pelottaa ja vaikka kuinka pyrin välttämään sukupuolittunutta näkökulmaa, on mies minulle aina toisenlainen, kiehtova ja sanoittamaton.

Pääsin eilen katsomaan Esko Korpelaisen käsikirjoittamaa Miehen tanssi teosta Metropoliaan. Kyseessä oli Korpelaisen teatteri-ilmaisun ohjaajan AMK-tutkintoon kuuluva työharjoittelu Metropolia Ammattikorkeakoulun esittävän taiteen tutkinto-ohjelmassa. Kyllä kannatti käydä. Esityksen jälkeen tunsin, että olin oivaltanut jotain suurta ja ennen kaikkea ihmisyydestä, en mieheydestä.

"Ei minua katso aamuisin peilistä rohkeus, minua katsoo ihminen."

Esitys käsitteli erilaisia stereotypioita ja määritelmiä, myyttistä miehenmalliakin, tuoden esiin niiden osoittelevat ääriviivat. Tunteiden ja kehon yhteys oli voimakkaasti läsnä läpi esityksen. Kalsareissaan keekoilevat, vapisevat, naureskelevat, kyynelehtivät ja viettelevät nuoret näyttelijät antoivat hahmoihinsa vilpitöntä voimaa. Käsiohjelman liepeisiin painetut Korpelaisen herkät tekstit kasvoivat lavalla vielä suuremmiksi ja lopussa saimme myös sävelet hyväilemään sanoja, kun miehet esittivät kuusi teemaa käsittelevää kappaletta. 

Runoilijansieluisen Korpelaisen tekstissä toistuivat tietyt viestit: mahdollisuus olla omanlaisensa, myötätunnon voima, itsensärakastamisen taito, ahtaiden roolien rikkomisen merkitys voidakseen elää omaa elämäänsä. Tunteiden osoittaminen ja niistä puhuminen, epävarmuus ja kohtaamisen tärkeys. Tärkeä, kaunis käsikirjoitus, ja mies on vasta 27-vuotias. Nämä yhdeksänkymmentä minuuttia jättivät jäljen, kiitos.

Miehen Tanssi Facebook

Parisuhdeteema tai rakkaussurut eivät olleet käsikirjoituksessa erityisen esillä lukuunottamatta lopussa kuultua Vuosien jälkeen (joku aivan muu) kappaletta, joka sai kyyneleet nousemaan silmiini. Tuntuu väärältä laittaa koko kappaleen teksti tähän ilman musiikkia, koska kokonaisuus oli niin vavisuttava. Mutta koska minulla ei ole tähän linkittää biisiä, laitan pätkän tekstiä  ja kannustan seuraamaan Korpelaisen ja Miehen bändin tuotoksia jatkossakin. Upea nuori sukupolvi! Kuten myös kaikkien neljän näyttelijän  (Eetu Känkänen, Marko Nurmi, Karlo Haapiainen ja Tuukka Leijavuori) uraa. Miehen Tanssin jäljellä olevat esitykset löydät alla olevasta linkistä.

"Vuodet ihmistä kuluttaa
alkaa sohvalla paremmin nukuttaa
minne sinä menit, vai meninkö minä
ei lempi pidä meitä enää lämpiminä.

Surulliset silmät
ja naurava suu
sä olet mulle tänään joku
aivan muu.

Kuuletko kun sydämeni
rintaani hakkaa
se vielä hetken tahtoisi
jatkaa matkaa.

Yötaivaan tähdet
ja surullinen kuu
sä olet mulle tänään joku
olet mulle tänään joku
aivan muu."

(San. Esko Korpelainen)

          Miehen Tanssin Facebook -sivut >>

Esko Korpelaisen blogi >>

Logoterapian voima elämänkriiseissä

Ei, logoterapiassa ei näytetä erilaisia logoja ja keskustella niihin liittyvistä tunteista, vaikka se kiinnostavaa voisi ollakin.Kyse ei ole myöskään logopediasta, joka on aivan oma, puheen ja kielen häiriöiden tutkimusalansa. Kyse on psykoterapian lajista, filosofiasta, joka kutsuu löytämään tarkoituksen elämälleen.

Wieniläinen neurologi ja psykiatri Viktor E. Frankl (1905-1997) kehitti logoterapian. Frankl pelastui useilta keskitysleireiltä, eikä tiennyt niiden aikana kuinka hänen rakkaimmilleen oli käynyt. Hän esitti että ihmisen perimmäinen tarve on kokea elämä mielekkäänä ja merkityksellisenä. Logoterapia on tarkoituskeskeistä psykologiaa ja filosofiaa.

Logoterapia korostaa ihmisen omaa vastuuta kehityksestään ja hyvinvoinnistaan, siinä mielessä se on sukua Fisherin eroseminaarin kehittäneen Bruce Fisherin ajatuksille siitä, että ihmisen tärkein rakkaussuhde on suhde omaan itseensä.

Valon psykologiaksikin nimetty logoterapia perustuu vapauteen, vastuullisuuteen ja toivoon. Se antaa vahvistavia näkökulmia elämään ja ihmissuhteisiin. Rakkaus määritellään logoterapiassa ihmisen korkeimmaksi ja perimmäiseksi päämääräksi. Rakkaussuhteessa ihminen kykenee tiedostamaan oman ja toisten ihmisten ainutlaatuisuuden ja korvaamattomuuden. Ihminen ei kuitenkaan näe rakastettuaan vain sellaisena kuin hän on, vaan myös sellaisena, mikä hänestä voisi tulla, eli rakastettunsa koko potentiaalin.

Ihmissuhteen päättyminen aiheuttaa aina kipua. Vastustamme muutosta. Vaikka vallitseva tilanne olisi ollut pitkään vaikea ja haastava, on tuntematon tulevaisuus usein pelottavampi vaihtoehto kuin irrottautuminen tuhoisasti suhteesta. Kun tullaan pisteeseen, jossa ei nähdä enää paluuta entiseen tai mahdollisuutta yhteisestä tulevaisuudesta, voi ainoa mahdollisuus olla päätös erota. Niinkin voi käydä, että toinen tekee päätöksen suhteen lopettamisesta, vaikka sinä et näkisi siihen mitään syytä. Tällainen tilanne aiheuttaa voimakkaita tunteita, vihaa, surua ja häpeää.

Logoterapiassa käytämme herätelausetta: ”Elämä kysyy, mitä vastaat?” Se muistuttaa meitä siitä, että joudumme useita kertoja elämässämme tilanteiden eteen, jossa elämä asettaa meille kysymyksen. Meidän vastuumme itsellemme on kuunnella kysymys ja vastata. Rakkaussuhteen päättyessä kysymyksiä lentelee sakeana ilmassa. On tärkeää, että uskallat kuunnella niitä. Ero ei ole vain yhden aikakauden loppu, se on uuden ajan mahdollisuus. Se on ainutlaatuinen tilaisuus luoda itsesi uudelleen.

Kärsimys on teemana tuttu kaikista uskonnosta ja se liittyy aina jollain tavoin ihmisenä olemiseen, luopumiseen ja kasvuun. Logoterapiassa uskotaan että kärsimyksessäkin voi löytää tarkoituksen elämälleen ja että ihmisen on mahdollista nousta kärsimyksen yläpuolelle.

Logoterapia kutsuu kehittämään henkilökohtaisen elämänfilosofian etsimällä viisautta ja ymmärrystä. Se rohkaisee ihmistä vahvistumaan itsessään, lisäämään valoa sinne missä on pimeää. Näin se toimii lohdullisena sanomana myös rakkaussuhteen päättyessä. Emme valitse asioita, joita joudumme elämässämme kohtaamaan, mutta voimme vaikuttaa siihen kuinka suhtaudumme niihin.
Seuraava artikkeli ilmestyy kuukauden kuluttua ja käsittelee tarkoituksen löytämistä uudessa elämänvaiheessa.

Järjestän logoterapeuttisen retriitin pienryhmänä 9.-11.12. Hangossa. Ryhmä on tarkoitettu eronneille, uutta suuntaa etsiville naisille.

Studio Dantianissa järjestän Kohti uutta tarkoitusta - logoterapeuttisen keskusteluillan eronneille 18.11.klo 18-20.30. Oviraha 20 €. Hangon retriittiin tulijoille ilta on ilmainen.