Kohtaamisen kauneus

Ystävyyden Majatalon ranta

Ryhmässä työskentely ei ole mahdollista ilman näkymistä tai nähdyksi tulemista. Antautumista kohtaamiseen. Introverteille ihmisille voi olla vaikeaa tulla ryhmään, mutta olen monesti saanut todistaa, kuinka hienoja löytöjä he ovat tehneet ylittäessään kynnyksen. Jokaiselle ihmisillä pitää olla oikeus määrittää omat rajansa myös ryhmätyössä. Ryhmässä pitää olla oikeus olla mukana omana itsenään, antaa voi paljon olematta äänessä, samoin kuin lakkaamaton puhe voi olla tyhjiä lauseita täynnä. Itsensä kohtaamiseen tarvitaan toista. Paras tapa tutustua omaan itseensä on tutustua toisiin ihmisiin, antautua kohtaamiselle. Kohtaaminen edellyttää avoimuutta ja avoimuus rohkeutta olla näkyvä. Vertaistuellisessa ryhmässä on tilaa sille, koska kaikki jakavat saman kokemuksen ainakin jollain tasolla. Siksi se joka uskaltaa antaa, saa myös eniten. Mutta antaminen ei ole vain puhumista, avaudumme ja tulemme näkyviksi monin eri tavoin. On sanottu että kuunteleminen on tärkein keskustelutaito.

Ystävyyden Majatalon perustaja ja isäntä Daniel Nylund on kirjoittanut paljon filosofi Martin Buberista. Tekstissään "Kohtaamisen ssalaisuus Martin Buberin mukaan" Daniel kirjoittaa: 

"Kohtaaminen ei ole suhde, vaan tapahtuma suhteen sisällä. Yllättävä kohtaaminen voi olla pitkän suhteen alkukohta tai suhteen paljon myöhempi huippukohta. Kohtaaminen on harvoin jokaisen suhteen päivittäinen realiteetti. Useimmista suhteista kohtaamisen todellisuus puuttuu kokonaan.

Rakkaus ei ole vain tunne toista kohtaan.  Se on minän avaamista kaikkine tunteineen sinälle."

Emme kykene olemaan jatkuvassa kohtaamisen vavahduttavassa tilassa, vaan jaamme toistemme kanssa näitä hetkiä erilaisissa kohdissa elämäämme. Näin käy kaikissa ihmissuhteissa. Krisiitilanteissa, kuten eron keskellä, ihminen on usein enemmän auki kohtaamiselle. Näen sen johtuvan siitä, että kriisi ravistelee ihmisen nykyhetkeen, naamiot tippuvat ja ihminen on eri lailla auki kohtaamiselle kuin perusarjen keskellä tai ollessaan piilossa kulissien takana, usein jopa omalta itseltään.

Minä eksyn usein pääni sisälle ajatuksiini ja kuljen huomaamatta ympäristöäni. Tänä syksynä olen pyrkinyt nostamaan katseeni ja katsomaan tietoisesti vastaantulijoita. Saan hymyjä takaisin, saan kauniita katseita ihmisiltä, joita en tunne. Se hoitaa minua. Sellaisen katsee kannattelemana voin hymyillä loppupäivän. Olemme ehkä kaikki yksin päämme sisällä, mutta vain katseenkin kohdatessa meillä on mahdollisuus kokea yhteyttä. Sinullekin on annettu katsomisen lahja.

"Joka ei ole läsnä, ei huomaa läsnäoloa." 

Martin Buber.

Danielin tekstejä voit lukea Ystävyyden Majatalon sivuilta >>